Jos esitteessä lukee, että ikäsuositus on 6-vuotiaasta ylöspäin, niin sehän on sitten just eikä melkein meikäläiselle sopivaa katsottavaa! Kyllä näissä lastennäytelmissä on ihan oma taikansa, valitettavan harvoin niitä nykyään tulee nähtyä. Hetken olin taas se 7-vuotias pikkutyttö elämänsä ensimmäistä kertaa teatterissa - ja ennen esityksen alkua miettimässä, ovatko kaksi valtaisaa "möykkyä" lavalla heinäseipäitä vaiko sittenkin jättimäisiä kiivihedelmiä tai kookospähkinöitä. Tylsästi olivat sitten heinää kuitenkin...
Ollaan nyt siis pitkästä aikaa Lahden Kaupunginteatterissa. Rakastuin betoniin taas kunnolla, ja tulikin vietettyä koko lauantai teatterin hellässä huomassa (illan esityksenä oli Haapajärven Elvis, jossa ikäsuositus syystäkin 16 vuotta täyttäneille).
 |
| Nysä (Aurora Manninen) ja Lauri (Miikka Wallin) |
Heinäkasojen keskeltä tympääntyy omapäinen Nysä (Aurora Manninen) kauhojenveistelyyn ja muuhun touhuun, ja päättää tuosta noin lähteä maailmalle. (Niin minäkin päätin pikkutyttönä kerran. Pakkasin kerholaukkuuni pari suosikkipehmoleluani ja ehkä pari keksiä, ja sanoin vanhemmilleni hyvästit. Lähdön syytä en enää muista, mutta kovin pitkälle rappukäytävään en ehtinyt kun meille olikin tulossa mieluisia vieraita kyläilemään ja palasin heidän mukanaan takaisin kotiin. Se siitä.)
 |
| Kitupiikki ja Kitupiikitär |
Matkallaan Nysä kohtaa kaikenmoisia haasteita, joista selviää oveluudellaan, rohkeudellaan ja erinäisillä taikaesineillä, joita on saanut tapaamiltaan upeilta hahmoilta. Tuulen äiti (Lotta Kaihua) ja etenkin Metsän äiti (Veeti Vekola), waude! Kaikenmoista tyyppiä maailmalla kyllä eteen sattuu. Meikäläiselle kolahti eniten metsänelukoiden rokkibändi Turriganes (tietysti) sekä huikean hienosti toteutettu jätti, joka aiheutti väliajalla melkoista pohdintaa naapuripöydässä. Jännän äärellä oltiin itsensä Pirun (Miikka Wallin) saapuessa paikalle. Kovasti huvitti Kitupiikki (Jori Halttunen) kera vaimonsa, jolla oli tyhjiä tölkkejä papiljotteina päässään, eräätkin otsaan liimatut viikset ja Kuningatar (Jenni Kokander), jolla oli samanlainen puhetyyli kuin Pasilan Rauno Repomiehellä tai Madagascarin Kuningas Julienilla.
 |
| Metsän äiti (Veeti Vekola) |
Kuten arvata saattaa, maailmalla oppii kaikenlaista uutta itsestään ja koti-ikäväkin alkaa kaivella mieltä. Olihan tämä varsin valloittava ja hurmaava tarina, ja miten kaunis toteutus! Täynnä seikkailuhenkeä, huumoria ja lämpöä. Hienoja oivalluksia pilvet, säätilojen vaihtelut ja muut. Jotenkin minua liikuttaa aina se, että katsomo on pullollaan lapsukaisia, jotka kaikki eivät ihan malta istua paikoillaan tai olla hiljaa. Olin kuulevinani jälleen kerran alkupuolella tutun lauseen "Koska tää oikein loppuu?" ja toisaalta heti alussa taas selitettiin mummolle, että "Tuo ei ole oikea perhonen, se roikkuu jonkun narun varassa!". Silmät loistaen mentiin valtaisa ilmapallo sylissä sitten parkkipaikkaa kohti. Teatterikärpänen puraisee salakavalasti ja unissakin mietityttää, että montako tyyppiä sen jättiläisen sisällä oikein oli.
Nysä ja kumppanit nähtävillä vielä toukokuun alkuun asti!
ps. Tein esityksen jälkeen Veeti Vekolan kanssa haastattelun, luettavissa täällä lähiaikoina.
~
NYSÄ, JÄTTILÄISMÄISEN PIENI SEIKKAILU / Lahden Kaupunginteatteri
Suomenkielinen kantaesitys 30.8. 2025 pienellä näyttämöllä, kesto noin 1h 45min (väliaikoineen)
Rooleissa : Jori Halttunen, Lotta Kaihua, Jenni Kokander, Aurora Manninen, Veeti Vekola ja Miikka Wallin
Alkuperäisteos Anna Brigadere, ohjaus ja sovitus Alise Polacenko, lavastus ja pukusuunnittelu Vera Kotkaniemi, valosuunnittelu Kari Laukkanen, äänisuunnittelu Jukka Vierimaa ja naamioinnin suunnittelu Eija Nurminen
Esityskuvat (c) Aki Loponen
Esitys nähty ilmaisella kriitikkolipulla, kiitos Lahden Kaupunginteatteri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).