sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Fiftari!-esittelyssä Henri Rantanen

Vielä yksi Fiftari!-haastattelu ehdittiin tässä tekemään, tällä kertaa ”piinapenkkiin” istahti Pekan roolissa nähty Henri Rantanen. Hänen kanssaan istuttiin kesäkuun puolivälissä Hämeenlinnan torikahvilassa.

Hämeenlinnalainen Henri on syntynyt 1993 ja horoskooppimerkiltään hän on vesimies. ”Olen koko ikäni asunut täällä Hämeenlinnassa, jos ei lasketa mukaan tuota opiskeluasumista Helsingissä.”

Mitä harrastat? ”Vuodesta 2006 alkaen mä olen harrastanut karatea, mutta nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että mä lopetan sen kokonaan. Muutettuani Hesaan en ole pystynyt treeneissä käymään yli vuoteen. Elokuvien katselu on kyllä suuri intohimoni, lähinnä vuokrailen leffoja ja käyn leffateattereissa katsomassa. Parisen viikkoa sitten kävin katsomassa Terrence Malickin ohjaaman ”To the wonder”-elokuvan, mun lisäkseni oli yksi katsomassa. Parhaita näkemiäni on noi Tarantinon leffat ja sitten kaikki Bondit. Oon muuten tavannut tuon Roger Mooren, kun hän oli promoamassa elämänkertaansa Helsingissä. Ostin sen kirjan ja sain siihen nimikirjoituksenkin. Niin niistä harrastuksista vielä… mä yritän tehdä nyt lenkkeilystä uuden harrastuksen itselleni, yritän saada itseni hyvään kuntoon. Kesällä kelpaa kyllä juosta”, Henri myhäilee.

Mitä sanoisit erityistaidoksesi? ”Yksi asia missä mä olen huomattavasti kehittynyt on se, että mä tulen paremmin juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Olin aiemmin todella ujo, ja oon vähän yllättynytkin siitä, että olen nyt näin sosiaalinen. Esim. kymmenen vuotta sitten en olisi pystynyt siihen mitä tuolla Hämeenlinnan teatterissa nyt tapahtui. Varmaan myös se, että mä olen todella kiinnostunut teatterista alana ja mä haluan kehittyä siinä ja tulla koko ajan paremmaksi. Mulla on intohimoa alaa kohtaan!”

Henri / kuva Teatterikärpänen

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Yks mikä vaatii vielä hiomista, on se, että mä olin ennen tosi itsekritiikkinen enkä ollut koskaan oikein täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Haluaisin olla sellainen, etten ottaisi itteeni niin vakavasti ja jos tekee jonkun virheen lavalla, niin ei antaisi sen sitten vaivata koko loppupäivää. Otin aiemmin virheet liian henkilökohtaisesti, ja siitä mä oon pyrkimässä eroon. Tanssitaitoa voisin myös kehittää, sillä en oo koskaan käynyt missään tanssikursseilla aiemmin. Pokanpitämisessä tarvitsisin myös harjoitusta reilusti, se tuntuu vähän vaihtelevan mulla, et miten se pysyy, joskus on revetty harjoituksissa oikein kunnolla.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”Mä taisin kiinnostua siitä yläasteella. Mua kiinnosti kyllä näytteleminen jo ala-asteellakin, mutta olin silloin niin ujo ja varmaan luovuin siitä ajatuksesta, koska ajattelin, että olen niin ujo, ettei mitenkään tämmöinen jätkä pystyisi pärjäämään siinä hommassa ikinä. Yläasteella meillä oli sitten semmoinen ilmaisutaidon kurssi ja sen lopputuloksena tehtiin teatteriesitys. Näyttelin HYKin teatterissa pari vuotta eli yläasteen loppuun asti. Kaurialan lukiossa kävin kaikki ilmaisutaidon kurssit mitä siellä vaan oli. Tehtiin yksi proggis joka toinen vuosi, eli lukion ekalla oli sellainen nykyaikaistettu versio Romeosta ja Juliasta ja kolmosluokalla tehtiin sellainen ”Lentoon”-musikaali”, Henri muistelee.

Mitä muita opintoja olet suorittanut alaan liittyen? ”Lukion jälkeen menin opiskelemaan tuonne HEO:on eli Helsingin evankelisen opiston ”Draama 1”-kurssille, se on Helsingin Kalliossa se koulu. Olen tullut tosi hyvin juttuun pääopettajani kanssa, ja hän suositteli mua musiikkiteatterilinjalle, joka alkaa siellä nyt syksyllä. Mun ei tarvinnut käydä missään pääsykokeissa, vaan mut valittiin sinne suoraan. Se alkaa siis nyt syksyllä ja päättyy ensi keväänä, ja silloin aion hakea sekä Nätyyn että Teakiin ja Lahden Kansanopistoon. Oon miettinyt myös vähän muitakin aloja, esimerkiksi tuo englannin kieli kiinnostaisi myös. Muita vaihtoehtoja mulla ei oikein vielä ole, oon koittanut sitäkin tässä miettiä ja selvitellä”.

Miten ajatuksesi näyttelijäntyöstä ovat muuttuneet tässä lähivuosien aikana? ”Voin sanoa sen verran, että tuolla HEO:ssa on tullut opittua se, että kaikki ei oo sellaista perusteatteria, vaan on olemassa kaikenlaisia muita näyttelemisen metodeita. Mä voin rehellisesti sanoa, että aikaisemmin oon tehnyt vaan sitä ”pertsaa” eli perusteatteria ja nyt oon tehnyt sitten muunlaistakin, tosi fyysistä nykyteatteria ja kaikkee. Me vedettiinkin siellä sellaisia näyttelijäntyöntunteja, jotka itse suunniteltiin. Valittiin ensin joku guru, jolta ottaa sitten metodeita ja niitä sitten opetettiin muille. Mä valitsin Lee Strasbergin, hän on metodinäyttelemisen kehittäjä tuolla Jenkeissä, opettanut mm. Al Pacinoa ja Robert DeNiroa. Hän vaikutti siellä Actors Studiossa New Yorkissa”.

Onko sinulla omia esikuvia? ”Mä fanitan kaikkia sellaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet edes kerran esiintyä leffassa, koska se on niin hieno ala! On muutamia sellaisia, joita mä oikeesti ylistän, esimerkiksi Christoph Waltz on niin lahjakas mies! Toinen on sitten tuo Sean Bean, se on sellainen tyylikäs pahis yleensä ja oon aina digannut sen näyttelijäntyöstä kyllä. Kotimaisista ihailen Samuli Edelmania, hän on laulajanakin niin hyvä!”

Minkälaisissa jutuissa olet ollut mukana ennen Fiftaria? ”No jos koulun proggiksia ei lasketa, niin mä olin kerran avustajana tuossa ”Hiljaisuus”-elokuvassa. Fiftarinteon aikaan mä näyttelin Hesassa myös sellaisessa ”Kallio rokkaa”-nimisessä näytelmässä, oltiin tuolla Kallion kirkossa muutaman kerran viime syksynä. Mun pääopettajani tuolta HEO:sta ohjasi sen, se oli hieno kokemus myös ja sain tutustua erilaisiin ihmisiin. Sit muuten opiskelin heinäkuussa 2011 sellaisessa teatteri-ilmaisun kesälukiossa Lahden Kansanopistossa, siellä meitä opetti mm. Korpelan Tommi pari päivää, oli kyllä suuri kunnia olla Tommin oppilaana”, Henri kertoo tyytyväisenä.

Miten sitten päädyit Fiftariin mukaan? ”Mä luin lehdestä jutun siitä ja siinä oli, että sinne haetaan näyttelijöitä ja soitin sitten ohjaaja-Lauralle ja sovittiin sitten tapaaminen tähän torille. Laura kertoi vähän juonesta ja siitä, että millaiset roolihahmot ovat vielä näyttelijöitä vailla, ja mä sain sitten valita Pekan, Tapion, Raunon ja Jukkiksen roolien väliltä. Valitsin Pekan roolin”.

Mitkä ovat nyt tunnelmat näin esitysten päätyttyä? ”Vähän haikeet on tunnelmat, vuoden aikana sain työskennellä kyllä tosi hyvän porukan kanssa. Yhteishenki oli tosi hyvä meillä ja tuntuu vähän kurjalta kun se sitten loppuu. Muuten on tosi hyvä fiilis, kokonaisuutena me onnistuttiin kyllä todella hyvin. Tää oli nyt mun oma läpimurtoni, tein Fiftarissa kyllä tähän mennessä itelleni tärkeimmän roolityön. Joo tätähän voisi markkinoida vaikka ulkomaillekin, sellainen Hollywood-versio! Johnny Depp esittäisi sitä poliisia. Eiku Ralph Fiennes, joo!”

Käytkö itse katsomassa teatteria vapaa-ajallasi? ”Kyllä mä joskus käyn. Viimeksi kävin katsomassa Kansallisteatterissa sen Neljäs tie”.

Kärsitkö esiintymisjännityksestä? ”Oli mulla ennen aina jännitystä, mutta nykyään ei niin paljoa enää. Joskus yläasteaikoina kiersi vatsassa hirveesti ennen lavalle menoa”.

Kiinnostaisiko sinua ohjaaminen tai käsikirjoittaminen joskus tulevaisuudessa? ”Toi on kyllä mielenkiintoinen kysymys… mä en tiedä ehkä ohjaamisesta, mutta kyllä mua toi käsikirjoittaminen voisi kiinnostaa enemmänkin”.

Onko sinulla jotain mottoa? ”On otettava itseään niskasta kiinni tilanteessa kuin tilanteessa. Tuolla HEO:ssa tehtiin kerran sellaisia näyttelijän manifesteja ja mulla tää oli siinä myös, aattelin että se voisi olla mun mottoni kyllä”.

Mistä haaveilet? ”Näyttelijäksi haluaisin tällä hetkellä kovasti, se on mun suurin unelmani juuri nyt. Ja että saisi tehdä sitä työtä sitten, sitä mitä haluaisi tehdä, paikalla ei ole niinkään väliä”.

Mikä supersankari haluaisit olla? ”Haluisin olla sellainen, joka on tosi voimakas!”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Menisin varmaan tuonne kaupungille käppäilemään ja katsoisin miten ihmiset reagoi”.

Mitä ottaisit talvipesääsi mukaan, jos ihminen vetäytyisi talviunille? ”Jotain lukemista ottaisin, varmaan Dan Brownin koko tuotannon. Leffapuolelta kaikki Bondit. Sit ottaisin Big Mac-aterioita ja kebabin ranskalaisilla, ja juomaksi cokista ja vettä”.

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin hetkeen, mihin menisit? ”Haluaisin nähdä sen päivän jolloin tulin maailmaan. Ei olisi välttämättä mitään kaunista katteltavaa, mutta voisin olla siinä iskän vierellä ja äidin vieressä rauhoittelemassa. Tai sitten haluaisin nähdä Kennedyn murhan, voisin olla sen ampujan vieressä ihmettelemässä”.

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä:

Mistä sanasta pidät eniten? – Unelma
Mistä sanasta pidät vähiten? – Laiskuus
Mikä sytyttää sinut? – Meno
Mikä sammuttaa intohimosi? – Uupumus
Suosikkikirosanasi? – Saatana
Mitä ääntä rakastat? – Lentokoneen ääntä
Mitä ääntä inhoat? – Surina
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? – Lentokapteeni
Missä ammatissa et haluaisi olla? – Roskakuski
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan portille? – Okei

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).