perjantai 14. kesäkuuta 2013

Hämeenlinnan kesäteatterin harjoituksia seuraamassa

  Kesällä 2013 Hämeenlinnan kesäteatterissa nähdään näytelmä "Satoi tai paistoi - tiedän mitä teit viime kesäteatterissa". Luvassa on kooste tunnetuimmista ja suosituimmista suomalaisista kesäteatterivedoista, ja lavalla nähdään näyttelijät Mira Taussi, Marika Heiskanen, Mikko Bredenberg ja Tuukka Huttunen sekä musisoimassa Osku Paappanen, joka tosin ei vielä ollut mukana harjoituksissa.

 Pääsin katsomaan harjoituksia kesäkuun puolivälissä. Kaupunginpuistossa harjoitukset ovat alkaneet reilu viikko sitten, ja käsikirjoitusprosessi sai alkunsa viime lokakuussa. Tupsahdin polkupyörineni paikalle keskelle kohtausta Onnen maa- näytelmästä. Kohtausta harjoitellaan nyt ensimmäistä kertaa ja hiontaa tapahtuu välittömästi. Tuhlaajapoika Tenho (Mikko Bredenberg) saapuu kaupungista maalle ja kohtaa velipoikansa Aarnen (Tuukka Huttunen), Marika Heiskanen heittelee ohjeita katsomosta ja ehdottaa heti muutamaa muutosta, kuten epärealistista vauhtia ja vähän sarjakuvamaista nopeutettua menoa. Aarne huhkii heinäseipäiden parissa ja Tenho yrittää tempoa irti maasta liian syvälle uponnutta rautakankea. "Se rautakanki ei niinku liikkuis mihinkään, mutta ite heilut niin saatanasti!" ehdottaa Tuukka ja Mikko tekee työtä käskettyä.  Paikalle saapuu kaunis Virva (Mira Taussi), katseita vaihdetaan ja vetoja lyödään. Ja sitten sama uusiksi muutaman kerran.

Tuukka huhkii
Siinä on ja pysyy, tuumii Mikko.


 Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Reijo Taipale saapuu lavalle. Reijo Taipale saapuu lavalle yllättävästä paikasta. Reijo Taipale saapuu lavalle yllättävästä paikasta hiukan horjuen. Jää nähtäväksi, että mistä mies lopulta saapuu ja missä kunnossa. Uusia ideoita kokeillaan heti lennossa ja tuoreeltaan, plareja ei kenenkään käsissä näy. Älypuhelimia kylläkin, ”sähköisiä plareja”, tämä on tätä nykyaikaa. "Mitä niitä printtamaan kun teksti elää koko ajan. Säästetään samalla luontoakin!" Varsinaista ohjaajaakaan ei paikalla näy, joka on minulle täysin uutta mutta mielenkiintoista. "Jokaisella meillä on kyky näyttämölliseen hahmottamiseen, eli kuka tahansa meistä pystyy tarvittaessa hyppäämään tavallaan ohjaajan puikkoihin ja kuka tahansa meistä voi heittää ideoita”, kertoo Mikko Bredenberg. ”Teatteri Siperian jutuille tyypillistä on se, että siirtymät kohtauksista toiseen ovat aika yllätyksellisiä. Pidän tästä työryhmälähtöisestä tavasta toimia, kaikilla on mukanaan jotain omaa ja niitä sitten ahkerasti ehdotellaan, on olemassa niin erilaisia tapoja toimia.”

Mira ja kysyvä ilme

Pysähdytään, puhutaan, katsellaan, ideoidaan ja kokeillaan. Ilmapiiri on hyvin keskusteleva, hyvää ideaa testataan heti käytännössä ja yritetään yhdessä löytää se toimivin ja kaikille paras ratkaisu. Tämä metodi toimii, sillä aluksi hyvinkin alkutekijöissään ja levällään oleva kohtaus tehdään kokonaisuudessaan läpi ja siitä tuleekin varsin onnistunut. Käytetään kuvallista lähestymistapaa. ”Ei tarvitse miettiä, että onko kohtaus psykologisesti uskottava, vaan mennään kuvien logiikalla eteen päin”, Mikko selventää vielä.

Tuukka miettii seuraavaa siirtoaan

Ensimmäinen puolisko on meillä jo kasassa kokonaan. Siinä käydään Tukkijoella ja nähdään mm. Kaunis Veera, Tulitikkuja lainaamassa ja Pekka Töpöhäntä vähän yllättävässäkin tilanteessa. Pohjantähti käsitellään myös, mutta uudella tavalla. Ekalla puoliskolla on myös enemmän vauhtia ja komediallisia tilanteita. Jotkut kohtaukset keskittyvät ihan tietyn näytelmän käsittelyyn, toiset kohtaukset ovat taas teemallisia, eli esimerkiksi puretaan rakkauden kuvaamisen yleisiä piirteitä ja musiikkinäytelmät käydään yhdessä kohtauksessa läpi. Kakkospuoliskoa tässä parhaillaan harjoitellaan ja sitä vielä kirjoitetaankin. Se on selkeästi seesteisempi ja syvällisempi, tehdään siinä tavallaan sellainen tunnelmanvaihdos. Yllättäviä komediallisia piirteitä on kuitenkin mukana, jottei menisi liian raskaaksi. Leikataan tunnelmasta toiseen yllättävälläkin tavalla. Loppu on meillä ratkaisematta vielä toistaiseksi”, Tuukka Huttunen kertoilee.

Veto!?

Hyttyset häiritsivät harjoitusten alkua, kaatosade loppua. Lavastuksena toimivan asuntovaunun vedenkestävyyttä aprikoidaan ja vähän tutkitaankin. Satoi tai paistoi, harjoitukset jatkuvat kohti heinäkuun puolivälin ensi-iltaa. Kesäteatterikärpänen pörräilee mukana kuvioissa vielä pariinkin otteeseen. ”Pelkää sitä en jos kuu ja tähdet katoaa” soi päässäni loppuillan, ja miten tämän lauseen saakaan yhdistettyä koivuhalkoon?

Mira, Marika, Mikko ja vastakorjattu "laite"

kaikki kuvat Teatterikärpänen

3 kommenttia:

  1. Vaikuttaa lupaavalta. Hyvä tapa sivistää itseään nopeasti samoin kuin viime kesänä Shakespearen kootut teokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä vaan! Tervetuloa taas katsomaan Leena!

      Poista
  2. ..JUUUU MENOSSA OLLAAN KATSOMAAN...JA HYVÄ HIUKAN TIETÄÄ NÄYTELMÄN KULUSTA...KIITOS TALLE :D

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).