torstai 13. kesäkuuta 2013

Nummisuutarit / Krapin kesäteatteri

Nummisuutarit / Krapin kesäteatteri, Tuusula

Ensi-ilta 7.6. 2013, kesto väliaikoineen noin 2h (oma näytöksemme kesti tosin 2,5h)

Ohjaus ja sovitus Juha Hurme

Rooleissa : Juha Svahn, Tiina Karvinen, Tomi Alatalo, Anna-Leena Sipilä, Susanna Roine, Sami Ahonen, Mikko Pörhölä, Antti Laukkarinen, Metsälintu Pahkin, Riku Korhonen ja Jari Pahkin

Muusikot (vuoroesityksin) : Iida Savolainen (alttoviulu, oktaaviviulu ja jouhikko) ja Miikkael Anttila (kontrabasso)

Taustaa : Aleksis Kivi kirjoitti Nummisuutarit jo 1864, ja yhäkin sen väitetään olevan Suomen hauskin komedia. Siinäpä Esko lähtee toiveikkaana ja intoa täynnä onnettoman käänteen saavalle kosioretkelleen, aiheuttaa kaikenlaista hämminkiä reissullaan, sortuu ensimmäistä kertaa viinaksiin, ja tietäähän sen jo ennalta että siitä ei hyvä seuraa. Toinen kenkä ja hattukin katoaa reissussa. Matkaseurakseen Esko saa luottomiehen, Mikko Vilkastuksen, mutta tässä tapauksessa ainakin huomataan, että luotto on häilyväinen asia... Erikoisuutena ehkä aikaisempiin Nummisuutareihin nähden tämä versio sisältää paljon musiikkia ja lauluja, jonka sävellyksistä vastaa Petra Poutanen-Hurme. Pitäkää hatuista kiinni, nyt lähdetään...

Mitä ihmettä taustalla tapahtuu? / kuva Heli Tiensuu

Plussaa : Mikäs mies se oikein on, joka pistää kirjallisuuden klassikoita nippuun jo toistamiseen pillifarkut ja tennarit jalassa, kulahtanut t-paita ja nahkatakki päällään? No kukas muukaan kuin Tomi Alatalo! Mies, joka vaikuttaa välillä vähän venähtäneeltä pikkupojalta ja tutkii ympäristöään uteliain silmin, ja välillä taas huokuu rauhaa ja järkeä, kunnes taas katoaa aikansa riehuttuaan takavasemmalle "hevosellaan" laukaten niin että kuiva hiekka vaan pöllyää. Alusta alkaen oli heti selvillä se, että ei ole ihan perinteinen versio Nummisuutareista luvassa, kun Martta-äiti (kipakka Tiina Karvinen) verkkareissaan lavalle asteli. Muutamat katsojat jo loivat kysyviä katseita toisiinsa, että mitäköhän tässä nyt tuleman pitää. Esko (Tomi Alatalo) kirmaa hevosineen (joka koki kovan kohtalon ainakin tässä näytöksessä...) paikalle ja aloittaa kummallisen touhuamisen tikapuiden, housujen, takin ja puunrungon kanssa. Yleisöstä irtoaa ensimmäiset hyväksyvät hihitykset, tuo mieshän on melkoinen vempula. Tansseissa oli liikettä ja vimmaa ja naiset olivat helmat kirjaimellisesti korvissa välillä. Jännästi oli yhdistetty vanhanaikaisia ja nykyaikaisia pukuja, etenkin Eskon ja Mikko Vilkastuksen (Mikko Pörhölä) asukokonaisuudet pistivät silmään, mutta ei suinkaan häiritsevällä tavalla. Lavastuksesta ja rekvisiitasta tykkäsin, puupölkyt olivat varsin muuntautuvaisia ja viulut ja muut soittimet tuntuivat olevan uusiutuva luonnonvara. Lähipusikot täynnä Eskon päreiksi pistämiä soittimia (ja hevosia). Oikeasta viulusta ja jouhikosta tykkäsin soittimena kovasti, ja pari laulua nousi sieltä muiden yläpuolelle niin solistin puolesta kuin muun väen hienosta moniäänisyydestäkin. Ainakin Karrin (Metsälintu Pahkin) ja Iivarin (Anna-Leena Sipilä) soolot olivat huikeita. Muutenkin tykkäsin heidän roolisuorituksistaan, varsinkin Iivari oli herkullinen hahmo, toisaalta traaginen ja toisaalta taas koominen. Antti Laukkarisen useampi rooli oli myös mainiosti suoritettu, jännän ilmeikkäät kasvot oli hänellä kyllä. Mutta kyllä se niin on että Tomi Alatalo oli taas tämänkin esityksen dynamo ja shown varastaja. Voisi sanoa, että rakastan Tomin tapaa vain pudotella sanoja ja repliikkejä tietyllä tyylillä. Sitä kuuntelisi vaikka kuinka ja kauan, ja se tyyli on vielä erittäin selkeä, kaikki lausutaan niin että sanoista saa selvän eikä mumista vain. Keväällä näin unen, jossa oli Hamlet-dubbaus taustalla, tällä kertaa ei ihan niin pitkälle menty, mutta siltikin rohkenen sanoa, että kyllä tämä versio kannattaa nähdä ihan vaikka vain Tomin letkeän olemuksen takia. Mummutkin tykkäsi!

Esko uhoaa / kuva Heli Tiensuu

Miinusta : Muutama laulu oli aikamoista riekkumista eikä uponnut minuun ainakaan millään tavalla. Täytyy myös vähän ihmetellä esityksen kestoa, etenkin kun käsiohjelmassakin mainostetaan "tiivistä, kaksituntista pakettia" ja tietysti silloin tiivistä kamaa odottaa saavansa ja parin tunnin kohdalla väkisinkin vilkaisee kelloa, etenkin jos vaikuttaa siltä, että esitys ei ole loppumaisillaankaan vielä vähään aikaan. Puoli tuntia meni yli sen mitä piti, tokihan sitä meuhkaamista loppupuolella mielellään katsoi mutta ymmärtänette pointin. Kesto ei voi olla näin radikaalisti muuta kuin mitä mainostetaan! Saattaapi olla niin, että vartti lähtee vielä toistojen myötä pois tai kenties enemmänkin. Lukijoille kuitenkin tiedoksi, että osaatte varautua pitempään kestoon. Ja pakko mainita myös, että esityksessä syljeskely saa minussa aikaan aina todella negatiivisia tunteita, joten siitäkin vähän miinuksia.

kuva Heli Tiensuu

Muuta : Tämä oli ensivisiittini Krapin kesäteatteriin! Aluehan oli hyvin miellyttävä ja tutustumisen arvoinen kokonaisuus, eli kannattaa tulla kauempaakin paikalle.

Nummisuutarit saa kokonaisuudesta neljä tähteä ****, Tomille täydet viisi ***** .

ps. Olen haastatellut Tomia maaliskuussa ja haastattelu löytyy nyt tämän linkin alta!

kuva Heli Tiensuu

4 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen erittäin mielenkiintoisesta arvostelusta! Olen Tomi Alatalon suuri ihailija ja menossa katsomaan esityksen myöhemmin tänä kesänä. Olipas erityisen mukavaa kuulla, että olet tehnyt Tomista haastattelun. Minulla kävikin mielessä aiemmin keväällä Hamlet-hurmioni keskellä, että pitäisi vinkata sinua tekemään hänestä haastattelu, mikäli mahdollista. Ääneen lausumaton toiveeni on siis kuultu! Tuskin maltan odottaa. Antoisaa teatterikesää sinulle ja kiitos tästä mahtavasta blogistasi, jota aina innolla luen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon :) Tomi-fani olen minäkin ja tuskin maltan aina odottaa, missä miehen seuraavaksi näkeekään. Haastis on tässä työn alla juuri ja julkaisen sen heti sitten kun on mahdollista. Kiitos paljon kommentistasi, se lämmitti mieltä ja antaa taas lisäpotkua jatkamaan tätä jaloa harrastusta.

      Poista
    2. Kiva kuulla, että viestini ilahdutti. Molemminpuolinen ilo on paras ilo! Tuo "tuskin maltan odottaa, missä miehen seuraavaksi näkeekään" oli kuin omasta suustani. Nytkin on jo vähän levoton olo, kun en tiedä Tomin syksyn suunnitelmista mitään, mutta ehkä hänen monipuolisia kykyjään jossain pääsee silloinkin ihastelemaan ja ihmettelemään. Hamlet oli kyllä sellainen tajunnanräjäyttäjä, että löysin itseni katsomosta moneen kertaan ja aina yhtä haltioituneena. Ja minullekin Hamlet tuli uniin asti! Minäkin olen muuten lähtöisin Hämeenlinnasta, vaikka olenkin jo vuosikaudet asustellut Tampereella. Edelleen tulee vähintään kerran kuussa käytyä siellä sukulaisia katsomassa.

      Poista

Kiitos kommentista! Kävitkö kenties katsomassa myös tätä esitystä vai haluaisitko vinkata minulle jotain katsottavaa tai haastateltavaa?