Ensi-ilta 10.7. 2014, kesto noin 2h (väliaikoineen)
Käsikirjoitus : Okko Leo
Musiikki : Olavi Uusivirta
Ohjaus : Martti Töttölä
Rooleissa : Marika Heiskanen, Risto Korhonen, Sauli Suonpää, Matti Onnismaa ja Kalle Pylvänäinen
Orkesteri - The Everlast sai kantaesityksensä lokakuussa 2013 KOM-teatterissa. Näytelmästä on tehty myös kuunnelma ja Matti Ijäksen ohjaaman leffan kuvaukset taitavat olla jo purkissa. Tulossa on myös kirja, eli Orkesteri on taipunut jo moneen eri muotoon. Hämeenlinnan Kesäteatteri sai kunnian viedä bändiltä kesäteatterineitsyyden, ja ensi-iltaa juhlistettiin eilen aurinkoisissa ja rennoissa tunnelmissa.
Näytelmä kertoo nimensä mukaisesti The Everlast-bändistä, jonka tähtihetket taitavat olla takanapäin ja nyt on jämähdetty tekemään satunnaista hää-ja juhlakeikkaa cover-tyylillä. Tapahtumat sijoittuvat keikkapaikan kulahtaneeseen takahuoneeseen, jonka seinillä repaleiset keikkajulisteet ja seinäkirjoitukset kertovat omaa historiaansa. Tunnelma on sangen odottava. Bändin "pomo" Jase (tai Jaze, ihan miten haluatte) on pahasti myöhässä ja vihdoin paikalle klenkattuaan alkaa loputon "Jätkät hei!"-hehkutus. Jase (Kalle Pylvänäinen) on saanut juonittua paikalle Idols-tähti Simone Päiväperhosen (Marika Heiskanen) ja luvassa olisi tykkikeikka, jonka jälkeen Tavastia ja Stockholm olisivat vain suupaloja tulevan megakiertueen varrella. Muut bändin jäsenet, "vanhan liiton konkarimuusikko" Rane (Matti Onnismaa) ja uusin tulokas Timi (Sauli Suonpää), ottavat uutiset innostuneesti vastaan, mutta basisti Halla (Risto Korhonen) suhtautuu ideaan varsin nuivasti, onhan kyseessä hänen pikkusiskonsa ja verihän on vettä sakeampaa. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan putkeen, ja Simonen saavuttua paikalle porukka saa keskenään keiteltyä niin uskomattoman sopan aikaiseksi, että ei voi muuta kuin katsoa monttu auki. Miten saadaan pariin tuntiin mahdutettua karjalanpaistit, pussukat, Metallican ongelmat, Sherlock Holmesit, prepaid-liittymät ja zeniläisyys? Tule Kaupunginpuistoon ja hämmästy...
 |
| Timi, Jase, Rane ja Halla / (c) Esko Tuovinen |
Musiikkipitoisiin näytelmiin ja farssikohkaamisiin tottuneelle Orkesteri - The Everlast saattaa aluksi olla hämmentävä kokemus. Mitä ihmettä, eihän lavalla tapahdu mitään, kundit vain löpisevät keskenään ja jauhavat epäolennaisuuksia. Ja kuitenkin tapahtuu koko ajan. On keskityttävä kuuntelemaan, mitä siellä oikeasti puhutaankaan. Jase puhuu kuin ruuneperi ja hyvillä puhelahjoillaan hän on saanut jo aikojen alussa muiden varauksettoman luottamuksen, kukaan ei ole edes älynnyt kyseenalaistaa mitään. Timin nuoruuteen ja kokemattomuuteen vedotaan jatkuvasti, "ole sinä poika hiljaa kun et tiedä mistään mitään". Rauhallisen perusmiehen henkilöitymä Rane liputtaa henkisen kasvun puolesta ja puhuu kirjaimellisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä. Kuppi menee toki rauhallisellakin miehellä nurin siinä vaiheessa, kun mennään erittäin henkilökohtaiselle alueelle. Kaiken keskellä häslää Halla, joka suhtautuu vähän neuroottisella tarkkuudella tiettyihin asioihin ja jankkaa niitä sitten loputtomiin. Porukan ulkopuolelta totuuden torvena toimii sitten Simone. Näytelmä kulkee alaotsikolla "tutkielma solidaarisuudesta" ja sitä tämä totisesti on. Jokainen pelaa omaa pussukkaansa omalla tavallaan, mutta yhteisöllisyyttä ja ymmärrystä löytyy yllättävien tilanteiden kautta. Kuulostaako tutulta? Vähän kärjistetysti voisi todeta, että samat tyypit löytyvät lähes jokaiselta työpaikalta tai kaveripiiristä, ja mitä naurettavimmista asioista on sukset menneet joskus ristiin ja yhteinen rakentavassa hengessä aloitettu palaveeraus on kääntynyt lopulta mykkäkoulun puolelle. Itseäni huvitti suuresti monikin repliikki, koska mieleeni tuli vahvasti eräs tietty ystäväni. Häntä kun muinoin vaivasi suunnattomasti ero yhtiövastikkeen, hoitovastikkeen ja rahoitusvastikkeen välillä, ja selostukseni eroista sai farssimaiset piirteet ja niin ison riidan, että koko ystävyys oli koetuksella. Ilahduttavaa tässä oli se, että samainen ystäväni istui eilen ensi-illassa edessäni ja nauroi läpi koko näytelmän sydämensä kyllyydestä. Onnellinen on se, joka osaa nauraa myös itselleen.
.jpg) |
| Sisko ja sen veli / (c) Esko Tuovinen |
Orkesteri - The Everlast ei ole perinteistä kesäteatteria, mutta toimii mainiosti myös ulkotiloissa, mikä nyt tuli todistettua. Näytelmä tarjoaa katsojalle kivasti haastetta ja monia mahdollisuuksia oivaltaa asioita. Komiikkaa ei tuoda eteen suoraan tarjottimella kuin paikoitellen, huumori syntyy jätkien keskinäisestä sanailusta, kemioista ja valtasuhteista. Välillä naurattaa ihan pelkästään se, että miten noi voi olla noin hölmöjä ja eikö kukaan nyt tajua mitä ovat itselleen tekemässä. Itse pidin myös siitä, että koko ajan ollaan tilanteessa, missä ei yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi en halua juonenkäänteistä sen enempää paljastella, koska kummallisuuksia riittää ja annetaan jokaisen tehdä omat aavistuksensa siitä, miten tässä tulee lopulta käymään.
.jpg) |
| Tekstaria pukkaa / (c) Esko Tuovinen |
Teksti on näyttelijöille aika haasteellista, koska sitä on paljon ja varsinaista toimintaa vähän. Virtuoosimaista porukkaa on näyttämölle saatu, ja ohjaaja ja visionääri Töttölä on saanut kaivettua tyyppien parhaat puolet esiin. Kun näin näyttelijälistan ensimmäistä kertaa, sanoin ääneen "Jesh!" Olin salaa toivonut esim. näkeväni Risto Korhosen Hallan saappaissa. Matti Onnismaa on elementissään Ranen roolissa, jossa hänen jäyhä miehekkyytensä on passelisti edustettuna. Marika Heiskasen taidot ja loistokkuus ei itselleni tule yllätyksenä, sen verran usein olen häntä lavalla nähnyt. Porukan minulle uusin tuttavuus Kalle Pylvänäinen on hieno oivallus Jasen rooliin. Erityismaininnan arvoinen on kuitenkin Sauli Suonpää, joka hämeenlinnalaisista juuristaan huolimatta ei taida olla kovin monelle tuttu nuorukainen. Nautinnolla seurasin etenkin Saulin fyysistä otetta Timistä, ilmeitä ja elekieltä, ja sitä, miten montaa eri puolta Timistä näytelmän edetessä löytyi. Ujosta, välillä pelokkaastakin pojasta löytyi tarvittaessa rohkeutta pitää puoliaan, innokasta heittäytymistä asiaan kuin asiaan ja vähän maanista kieli poskessa-tyylistä härskeilyäkin. Hyvä Sauli!
Näytelmän päätyttyä katsomosta poistuttaessa oli hyvä pöhinä päällä ja sieltä sun täältä kuului tyytyväistä myhäilyä. "Tätä on odotettu, kunnon teatteria!" Iso kumarrus siitä, ettei esim. Simonen roolissa nähdä ketään iskelmätähteä. Loppuun olisin suonut näkeväni vielä yhden kunnon yhteishengennostatushuudon, ja leditaulua olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän, kun sellainen nyt oli tarjolla.
STUPP ! Tämä kesä ollaan nyt näin.
Orkesteri - The Everlast saa täydet viisi tähteä *****
ps. Kaupunginpuistoon ja sieltä pois pääsee nyt myös kesäteatteribussilla, lisätietoja tämän linkin alta. Saman sivun alla olevaa Marika Heiskasen kuvaa klikkaamalla löytyy Marikan haastis.
(näin esityksen kutsuvieraana)
.jpg) |
| The Everlast forever! |
Nyt kritisoin vaikka kaikki vastikkeet ovat edelleen mulle lähes yx ja sama asia ;D En mä muista riitaa jonka tähden koko ystävyys ois ollut katkolla, sen kyllä muistan että vaikka kuinka selitit niin mulle ei asia vaan auennut. Heh, maksan edelleen siis ihan vaan "vastiketta" asumisestani, helpointa näin, laskut lankeaa aina maksettaviksi joka tapauksessa :D
VastaaPoistaHmmm, mulla taas on vahvasti mielessä, että ääntäkin korotettiin ja ehkä mä ajatuksen tasolla sitten siinä vaiheessa olin sitä mieltä, että tää oli nyt tässä jos vielä moinen jatkuu. Ja jatkuihan se! Voidaan jatkaa samaa vastikekeskustelua vaikka tässä kommenttiosastolla....
PoistaVarmaan esityksen seuraamiseen olisi tarvittu jotakin noin omakohtaisia kokemuksia. Minulle esitys oli, toisin kuin monena aiempana vuonna, valtava pettymys. Hyvän pöhinän sijasta enemmänkin ärsyyntynyt fiilis. Hyvät näytteilijät kyllä, surkea lopputulos, kyllä. En suosittele.
VastaaPoistaElli
Luulen, että esitys tulee jakamaan mielipiteet aika tasan. On niitä, jotka tykkää tosi paljon ja niitä, joita esitys ärsyttää.
PoistaEllin kanssa samaa mieltä, poistuin väliajalla, joka on harvinaista. Mitään en saanut irti "nokkelasta sanailusta" joka jumitti koko esityksen paikalleen. Ei lähtenyt lentoon ei millään.
PoistaHarmin paikka. Sittenhän sinulta jäi kokonaan näkemättä, miksi poliisit saapuivat paikalle.
PoistaMenimme eilen katsomaan esitystä suurin odotuksin, koska KOM-teatterin esitystä olivat kaverit paljon kehuneet, mutta itseltä se jäi näkemättä.
PoistaUkkosmyrsky piinasi esityksen alkua ja esitys keskeytettiin toviksi, mutta se ei varsinaisesti esitykseen vaikuttanut. Kuuluvuus oli kyllä huono läpi koko esityksen.
Lentoon näytelmä ei kyllä lähtenyt ja olen pähkäillyt miksi. Käsikirjoitus on hyvä ja näyttelijät taitavia, mutta jokin jäi puuttumaan. Sopiiko näytelmä kuitenkin paremmin sisätiloihin pienelle lavalle? Mietin illalla, että itse olisin (jos mahdollista) tuonut lavan lähemmäs yleisöä. Sillä keinoin olisi ehkä voitu saada yleisö paremmin mukaan takahuoneeseen.
Itse pidin erityisesti Sauli Suonpään tavasta näytellä. Täytyypä seurata nuoren miehen uraa.
Toinen puoliaika oli hauskempi, välillä sai kikatella oikein kunnolla.
Hauskaa, että nimenomaan Orkesteri on nyt saanut väen kommentoimaan tännekin enemmän :)
PoistaOlin muuten itsekin paikalla eilen, kahvilan puolella. Siellä lähti kirjaimellisesti lentoon mainokset ja tavarat, ja kauhulla seurattiin että meinaako ne nyt kaatosateessa esittää koko homman. Ja kyllä, Saulia kannattaakin kyllä seurata. Yksi omista suosikeistani tällä hetkellä.
Huomenna menen katsomaan tätä kesäteatterikesän merkeissä – vaikuttaa vähän jakaneen mielipiteitä, joten mielenkiinnolla odotan, mitä itse saan tästä irti! :)
VastaaPoistaTervetuloa, mielenkiinnolla ootan mitä oot mieltä. Saatan minäkin olla kahvilan puolella hommissa siellä torstaina. Tänään oli katsojia paljon ja meininki todella hyvä niin lavalla kuin katsomonkin puolella.
PoistaOsuttiin varmaan näytökseen esittäjien "pahana päivänä", koska fiilis oli kaikkea muuta kuin viihdyttävä. Ihmettelen mitä HAUSKAA katsojat muissa näytöksissä on nähneet. Ei kyseisenä iltana katsomossa kyllä nauru raikunut eikä aplodit paukkuneet, tunnelma oli lattea. Katsomosta poistumisruuhkassa kuului hyvin monelta taholta pettymyksen ilmaisuja ja muutama seurue mietti mistä rahat saa pyytää takaisin, kyllä sekin esityksen tasosta jotain kertoo. Hyvät näyttelijät, surkea lopputulos, voi itku!
VastaaPoistaTälläkin viikolla esitysten fiiliksissä on ollut huimia eroja. Yhtenä päivänä suurin osa tuntui tykkäävän esityksestä, naurua kuului tämän tästä ja väliaplodeitakin. Toisena päivänä yleisöstä ei tullut minkäänlaista vastakaikua ja se latisti tunnelmaa takuulla.
PoistaJännityksen ja runsaan mielenkiinnon saattelemina saavuimme seuraamaan mielipiteet vahvasti jakanutta esitystä. Kun malttoi alusta asti keskittyä kuuntelemaan dialogia tarkasti, sai pian hyvän käsityksen kunkin roolihahmon ominaispiirteistä ja tavasta toimia eri tilanteissa ja pääsi ikään kuin osaksi takahuoneessa kuohuvaa ajatustenvaihtoa. Parhaat naurut syntyivät siitä, kun monesta huvittavasta pienestä yksityiskohdasta tunnisti itsensä ja tajusi: "Noin typerästi minäkin olen joskus ajatellut tai käyttäytynyt." Esiintyvien taiteilijoiden maailman ja musiikkibisneksen pienikin tuntemus on eduksi, mutta ei välttämätön. Näyttelijäntyö oli tasaista laadultaan, mutta erityismaininnan haluamme antaa aina yhtä erinomaiselle Risto Korhoselle, jonka ilmehdintä ja koko kehoa hyväksi käyttävä elekieli on täysin omaa luokkaansa. Esitys piti mainiosti otteessaan koko kestonsa ajan, ja vähintäänkin pieni hymynkare säilyi suupielissä jatkuvasti. Näytelmän sanomasta jäi hyvä mieli, ja tuli sellainen olo, että "juuri näinhän tämän pitikin mennä".
VastaaPoistaMainio kommentti, kiitos :)
PoistaPakko kommentoida minunkin. Olisin ehkä kaivannut vähän lisää viihdettä / viihteellisyyttä, mutta näyttelijät oli loistavia, todella ammattilaisia! Ei ole mitään turhia julkkiksia, joilla kalastellaan katsojia. Ja jotenkin tykkään, että Hämeenlinnassa ollaan enemmän luonnon armoilla kuin monessa muussa kesäteatterissa. Katokset, selkänojat ja pehmusteet kuuluu sisäteatteriin, kesäteatterissa saa ja pitääkin olla "luonnon armoilla". Tulen taatusti jatkossakin käymään Hämeenlinnan kesäteatterissa.
VastaaPoistaHienoa! Kiitos kommentista :)
PoistaPakko minunkin on nyt kommentoida tätä. Olimme katsomassa viime lauantaina Orkesteri Everlastia. Esitys oli kerrassaan upea. Kappala oli varmasti haastavaa saada sopimaan kesäteatteri ympäristöön. Kyseessähän ei ole mikää tavallinen kesäteatteripläjäys. Tekijät olivat siinä kuitenkin onnistuneet mielestäni hyvin Oli hienoa kerrankin katsoa TEATTERIA kesällä, eikä sitä ainaista "kainalopierentää" ja aivotonta sekoilua mitä monessa paikassa harrastetaan. Jos jotain negatiivistä pitäisi sanoa, niin paikkapaikoin tuntui, että tekstissä oli hiukan liikaa toistoa. Näyttelijöiden työskentelyä oli ilo seurata. Mutta pakko on erikseen mainita nuoren Timin roolin tekevä Sauli Suonpää, joka nauratti ja melkein itkettikin meidän seuruetta, UPEAA! Tietääkö kukaan missä häntä voisi nähdä jatkossa? Toivottavasti kaikki nyt tajuaisi mennä katsomaan, kun vielä voi!
VastaaPoistaOi mahtavaa! Saulia voi nähdä Helsingin Kaupunginteatterissa, syksyllä ensi-illassa Ladykillers - Sarjahurmaajat ja taisi kevään näytöksistäkin joku jatkaa. Sauli oli porukasta omakin suosikkini, toki kaikki olivat omalla tavallaan hyviä mutta Sauli ansaitsi erikoismaininnan. (ja "tunnistetta" klikkaamalla löytyy Saulin haastattelua ym. jos haluaa tietää hänestä enemmän)
PoistaTänään tuli kyseinen esitys katsottua. Joku kiitteli, ettei Simonen roolissa ollut ketään iskelmätähteä. Mitä se tähti olisi siellä tehnytkään, kun musiikkia ei ollut koko näytelmässä kuin yksi laulun lurautus. Tosin en mitään musikaalia odottanutkaan, mutta olisi jotain voinut olla edes nimeksi. Olisi herättänyt nukahtelevan yleisön... Käsittämätöntä jaarittelua riitti kyllä loputtomiin. Bänditoimintaa on kyllä tullut harjoitettua, mutta tuollaista meininkiä en ikinä ole takahuoneissa nähnyt. Näyttelijöistä Sauli Suonpää nousi positiivisesti esille.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Soittaja. Itse kiittelin iskelmätähdettömyyttä lähinnä siksi, että HML ei ole lähtenyt sille tielle että rooleissa olisi joku julkimo, joka pelkällä nimellään houkuttelisi katsojia paikalle, näyttelijäntaidoista viis... Ja en kyllä ajatellut esityksen aikana missään vaiheessa niin, että takahuonemeininki kuvaisi autenttista menoa keikkapaikkojen takahuoneesta. Tilanteet ja tapahtumat, roolihenkilöitä myöten oli aika kärjistettyjä, vaikkakin hyvin tunnistettavissa olevia tyyppejä, joita löytyy muistakin työyhteisöistä. Joka porukalla on sitten omat konstinsa sössiä totaalisesti asiansa. Saulilla on fanit lisääntyneet tässä kesän myötä...
Poista