Doris ja Laulumies / Himoksen Kesäteatteri

Doris ja Laulumies / Himoksen Kesäteatteri

Ensi-ilta 6.7. 2014, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Risto Hakola

Ohjaus Annu Sankilampi

Rooleissa : Joni Leponiemi, Marjut Manninen, Jouni Leppikorpi, Kaisa Mäkinen, Janette Ahlholm, Seppo Väänänen, Wilma Mäkinen, Kaisa Rantala, Tomi Ahonen, Maija Häkkinen, Samuli Hakala, Carita Tammelin, Niina Hyytiäinen, Annika Luukko ja Jenna Jalassuo

Bändi : Matti Ekman, Hannu Leppänen, Niko Inkiläinen ja Pentti Nieminen

 Aiempi visiittini Himoksen kesäteatteriin on peräti kahdeksan vuoden takaa, silloin taisi olla kyseessä kesäteatterin ensimmäinen vuosi ja näytelmä oli "Reteesti vaan", jossa oltiin Irwinin matkassa. Tämänvuotinen "Doris ja Laulumies" soi J. Karjalaisen sävelin. Näytelmässä Doris (Marjut Manninen) ja siskonsa Birgitta (Kaisa Rantala) ovat pyörittäneet pitkään yhdessä lomakylää, joka ei tunnu oikein menestyvän. Ainoat asiakkaatkin juovat olutta piikkiin. Koko lomakylä on konkurssikypsä ja menossa piakkoin pakkohuutokauppaan, jollei mahtavia velkoja saada ajoissa maksettua. Vaan milläs maksat kun asiakkaita ei ole?

Joni Leponiemi ja Marjut Manninen / (c) Himoksen kesäteatteri

  Doriksella on ollut 19v sitten lyhyt, mutta intensiivinen suhde Johnin (Joni Leponiemi) kanssa. Romanssi on päättynyt yllättäen laulumiehen häippäämiseen kuvioista. Suhteesta on jäänyt jäljelle ihanat yhteiset muistot ja nyt 19-vuotias Anna-tytär (Wilma Mäkinen), joka välillä kyselee isänsä perään ja on nähnyt tästä untakin. Kas kummaa, kuin sattumalta Doriksen ja Johnin tiet jälleen kohtaavat ja vanha lempi leimahtaa hetkeksi. Huoli lomakylän tulevaisuudesta ja velat painavat päälle kuitenkin, ja Laulumiehestäkin tuntuu siltä, että sen on taas mentävä. Saas nähdä miten tässä nyt mahtaa lopulta käydä.

 Nostan peukkua talkoohengelle ja hyvälle meiningille. Käsiohjelman mainoksista päätellen koko Jämsä on vahvasti edustettuna touhuamassa yhteisen asian puolesta. Leponiemeä lukuunottamatta muu porukka lienee paikallisia teatteriharrastajia (korjatkaa jos olen väärässä) ja se on aina varsin positiivista. Kappalevalinnat olivat osuvia, ja tuttujen hittien lisäksi kuulimme myös niitä vähemmän tunnettuja biisejä. Kappaleista Annan esittämä "Avaruuden ikkuna" kertoikin tällä kertaa turhautuneen teinin mietteistä, "Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään" työttömien puuduttavasta arjesta. Väliajalle lähdettäessä katsomon perukoilta kaikuva Johnin haikeasti laulama "Mä meen" osui hienosti maaliinsa.

Jouni Leppikorpi ja Kaisa Mäkinen tähtilampun alla 

 Kokonaisuudelle en sen sijaan oikein syttynyt. Juonenkulku oli jotenkin helposti ennustettavissa ja katsojana pääsin vähän liian helpolla. Doriksen ja Johnin kohtaaminen vuosien jälkeen oli yllättävän vaisusti toteutettu, eikä pääparin välillä oikein kunnolla kipinöinyt. Laulumiehen tuunattu rokkarilook oli kyllä sitä luokkaa, että sitä katseli oikein mielellään ja jos tyyppi lähtisi vaikkapa soolokeikalle, olisin takuulla eturivissä. Ihan en kuitenkaan ymmärtänyt sitä, miksi tarinaan piti sotkea rasistista läppää. Toihan se tietynlaista pointtia työttömien rakennusmiesten katkeroituneisiin puheisiin, mutta minun mielikuvitukseni ei riittänyt kuvittelemaan Joni Leponiemeä hiukan astetta tummavärisemmäksi. Katsossa myös kovasti naurettiin veljekset Essun ja Vessun (Samuli Hakala ja Tomi Ahonen) hölmöilyille ja toilailuille, minä tunsin lähinnä myötähäpeää. Harmittomia velikultia toki olivat, mutta liikaa äänessä ja lavalla, ja se oli minusta kiusallisen ärsyttävää. Etenkin luomuseksi-kohtauksessa olin vajota penkiltä maan alle ja toivoin, että kohtaus loppuisi mahdollisimman pian. Muita se kyllä nauratti...

 Siitä huolimatta näin paljon positiivistakin. The Ressut-bändi soitti varsin pätevästi, miljöö ja lavastus miellytti silmääni, tähtikuvioitujen sateenvarjojen käyttö hienossa "Telepatiaa"-kappaleessa oli oikein loistava keksintö ja Jouni Leppikorpi yllätti erittäin positiivisesti laulusoundillaan ja roolisuorituksensa oli muutenkin todella onnistunut. Ensi-iltapäivänä oli melkoinen helle ja paahde, mutta katetussa katsomossa silti miellyttävän viileää.

 Doris ja Laulumies saa kolme tähteä ***.

Lopuksi on pakko mainita vielä se, että kyseessä oli ensi-ilta ja väliaikakatoksessa yksi pöydistä oli paksun homeen peitossa...Toivottavasti asialle on jo tehty jotain!