Ensi-ilta 5.10. 2015, kesto noin 2h (väliaikoineen)
Käsikirjoitus ja ohjaus Kalle Pylvänäinen
Tuotanto Iltama.fi/Otto Kanerva
Kapellimestari Maija Ruuskanen
Lavalla : Tomi Metsäketo, Maria Lund ja Päivi Pylvänäinen
Musikaalihelmiä ja sketsejä sopivassa suhteessa plus rankan työpäivän jälkeinen ankea maanantai-ilta; ei äkkiseltään kuulosta ihan minun jutultani. Mutta koskapa olen nykyään operettifani ja muutenkin ennakkoluuloton suuri taiteiden ystävä, olihan tätäkin lähdettävä katsomaan! Ja kyllä kannatti!
Olen vuosien saatossa nähnyt Tomi Metsäketoa niin joulukonsertissa kuin parinkin eri Les Mis-version Mariuksena (mies itse ei vanhentunut tippaakaan Helsingin ja Tampereen versioiden välillä), ja Maria Lundia tanssimassa seireeninä ja Jyväskylässä musikaalissa Shrekin mielitiettynä. Molempien lavasäteily ja äänenkäyttö on hyväksi havaittu. Päivi Pylvänäiseen tutustuin sattumalta kesäteatterin kahvilan talkoolaisena ollessani ja olin kyllä kuullut huhuja hänenkin laulutaidoistaan, mutta silti hän onnistui yllättämään minut täydellisesti.
Kuva napattu Hämeenlinnan Teatterin sivuilta |
'Sopraanot metsäkedolla' on siis parituntinen, varsin viihdyttävä ja korkeatasoinen musiikillinen matka eri tyyleihin, välisketseillä höystettynä. Sketseissä käydään mm. muskarissa, pariterapiassa, Jorman kuntokartoituksessa, nakuillaan tosi tv-ohjelmassa ja lisäksi nähdään hulvaton mummokaksikko iskuhommissa. Sulaa se sokeri suussa vanhoillakin, ja kovasti ovat mummelit komean Metsäkedon perään. Jotenkin tuntuu, että miehiä pistetään aika lailla halvalla ja naiset ovat koko ajan räpelöimässä puhelimiaan ja suunnittelemassa seuraavaa siirtoaan. Pelkkänä sketsikimarana en olisi esitykselle täysin lämmennyt, mutta se musiikki, ah se musiikki.
Voin nyt röyhistellä rintaani ja ylpeänä kertoa, että tunnistin sieltä kaikkien kappaleiden joukosta ainakin kaksi musikaalia (West Side Story ja Les Misérables) ja operetin Mustalaisruhtinatar. Olen nyt nähnyt kuukauden sisällä kolmenlaista versiota Sylvan sisääntulosta, ja nauttinut niistä kaikista täysillä (ensimmäisen version vetäisi tietysti Erkki Saarela Ilta Emmin kanssa-jutussa, toisen Angelika Klas Tamara-musikaalissa ja nyt Päivi Pylvänäinen). Ties vaikka tulevaisuudessa löytäisin itseni ihan koko operettiakin katsomasta, ja siinä vaiheessa varmaankin perustan Operettikärpäsen puraisuja-sivublogin. Pitäkää varanne!
Tomi Metsäketohan on muuten melkoinen koomikko! Hupaisaa oli nähdä mies lähestulkoon kelteisillään uudessa tv-ohjelmassa deittailemassa sekä esittämässä potpurina kaikkia mahdollisia kotimaisia miesartisteja aina Neumannista Matti Nykäseen. Toisaalla taas mies vakavoitui hienosti herkimmissä kappaleissa. Myös Maria Lundista paljastui oivallinen komedienne, ja pidän kovasti hänen jazzahtavasta, hieman kujeilevasta laulutyylistään. Ja minä tietäisin ainakin muutaman tilanteen, johon oitis tilaisin Päivi Pylvänäisen vetäisemään aariaa, jotta voitaisiin keskittyä itse asiaan.
Menin teatterille vähän laahustaen ja ankeahkoin mielin, mutta kummasti se taas fiilis muuttui parin tunnin aikana. Suosittelen teatteriterapiaa muillekin! Kiitos sopraanoille ja tenorille!
(näin esityksen vapaalipulla)
Hyvät hyssykät, en uskoisi Metsiksen pystyvän tuohon ellen luottaisi havaintokykyihisi. Itseironia ja tahallinen huumori eivät ole niitä sanoja, joita Metsäketoon yhdistän. Hienoa jos alkaa laajentaa repertoaariaan! (Ja samat sanat sinulle operettialuevaltaustesi kanssa. ;-) Vinkkaan kun seuraavan kerran osuu lähimaille jotain sopivaa kokonaista operettia.)
VastaaPoista