Leninki / Ilkka Heiskasen vierailu Hämeenlinnan Teatterissa

Leninki / vierailu Hämeenlinnan Teatterin Verstas-näyttämöllä pe 23.10. 2015

Kesto noin 1h 50min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Matti-Juhani Karila

Ohjaus Vesa Vierikko

Lavalla Ilkka Heiskanen

 Verstaan aulatilahan ei ole mikään suurensuuri ja ennen esityksen alkua oli melkoisen tiivis tunnelma. Oven eteen oli pakkautunut porukkaa oikein kunnolla, hyvä kun vahtimestari edes pääsi paikalle ovea avaamaan. Kaikki halusivat varmaan eturivin paikat...eikä ihme!

"Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus" riimitteli aikoinaan Junnu Vainio, ja sama pätee Ilkka Heiskasen kokonaisvaltaisesti tulkitsemaan Usko Kullervo Haverisen mielenmaisemaan. Näin Leningin kertaalleen jo keväällä Ilkan 30v- taiteilijajuhlassa Keravalla ja meno oli niin makoisaa, että olihan sitä tultava uudestaan katsomaan kun kohdalle sattui sopivasti.

(c) Miska Reimaluoto

 Usko Haverinen on ehta suomalainen työtön, kovin yksinäinen mies. Reinot jalassa tepastellaan ja olutkin maistuu. Tyhjä kaljakori käy vaikka nukkuma-alustasta. Eräänä iltana kaikki muuttuu hetkeksi, kun puhelin pirahtaa iltasella soimaan. Langan toisessa päässä on Uskon jättänyt ja Kreikkaan erään karvaranteen perässä muuttanut ex-vaimo Terttu, jolla on tärkeää asiaa. Usko se huomaa tilaisuutensa tulleen ja ihan vähän vaan värittää keskustelua. Luovuutta ja supliikkia ei mieheltä ainakaan puutu, se täytyy kyllä myöntää. Asioiden tilaa hiukan liioitellaan ja mies puhuu itseään syvemmälle suohon, josta on sitten paha enää nousta. On bisnestyyppistä liiketoimintaa meneillään ja fitness-tyyppinen hehkeä sihteerikin, arvovaltaisia tuttuja ja saunakavereita sekä firman laajentumisideoita vaikka muille jakaa. Loppupuolella puhelimessa käväisee se karvarannekin, ja siinä vaiheessa Usko on menossa muukalaislegioonaan.

 Yleisö hirnuu tätä moottoriturpaa kuunnellessa ja minua alkaa jo naurattaa kanssakatsojien reaktiotkin. Vieressäni istunut nainen oli usein kaksinkerroin ja polki toisella jalallaan voimallisesti lattiaan, toisesta suunnasta taas kuului omituinen kähisevä nauru. Hyvin tuntuivat uppoavan vierasperäisten sanojen jatkuva viljely ja yritykset lausua niitä oikein. Kiroilluthan Usko ei ollut enää aikoihin, perkele sentään. Muuttunut mies. Itse olin lähellä lattialle tipahtamista, kun Usko näytti otteen Tertun ensikohtaamisesta tansseissa. Mikä lanneliike ja siihen päälle "stop tö mjyysik".

 Ja kun kyyneleet valuvat silmistä jo valmiiksi, Usko alkaakin puhua rakkaudesta ja ikävästä. Hersyvä nauru muuttuu liikutukseksi ja aatokseksi siitä, miten monta uskohaverista tässäkin maassa tälläkin hetkellä on, haikailemassa menneiden hyvien aikojen perään.

 Ilkalta juttua kyllä piisaa ja välillä tuntui, että joukkoon laitetaan vähän ekstraakin yleisön reaktioiden mukaan. Meininki on täysin suvereenia ja yleisöhän suorastaan söi hänen kädestään. Poislähteissä moni pudisteli päätään ja totesi "On se kyllä hurja!"

 Valtaisan tekstimäärän sijaan tosin minuun teki jälleen kerran eniten vaikutuksen se taito, jolla pienin hienovaraisin keinoin koko kohtaus vaihtaa suuntaansa. Muisto menneestä ja haikea katse, juuri oikeanmittainen pieni taukonen, käden liike, äänenvärin muutos. Samaa ihailin esim. Pirkka-Pekka Peteliuksen hahmossa Kätilö-elokuvassa sekä Robin Williamsin parissakin leffassa. Kun huvittava roolihenkilö sanoo yllättäen jotain, jolla orastava nauru juuttuukin palaksi kurkkuun. Silmät kertovat enemmän kuin yksikään lausuttu sana. Sitä minä ihailen suuresti, harvalta sitä taitoa löytyy. Ilkka Heiskanen on yksi heistä.

 Millaisessa roolissa sitten se leninki tässä monologissa on? Se kannattaa ehdottomasti käydä itse tsekkaamassa. Esitys vierailee vielä kerran Hämeenlinnassa (28.11.) mutta kiertelee pitkin ja poikin Suomea. Ja kaikille Ilkan faneille tiedoksi, että Tampereen Teatterissa loppuvuoden ohjelmistoon palaa 'Saiturin joulu', jossa herralla nimirooli. Hämeenlinnan Teatterissa marraskuun alkupuolella nähdään huikea 'Sibelius - Kohtalonyhteydet' vielä muutaman kerran. Keväällä 2016 ohjelmistossa on Olli Jalosen kirjaan perustuva 'Miehiä ja ihmisiä', jossa yllättäen mukana myös nuori ja nouseva kyky I. Heiskanen! Silloin on taottava kun rauta on kuumaa! Tästä ensi-ilta on helmikuun lopussa.

(näin esityksen vapaalipulla)