Ensi-ilta 8.3. 2017, kesto noin 2h 55min (väliaikoineen)
Teksti William Shakespeare (ja lisäksi Antti Nylénin Macbethia varten kirjoittama teksti)
Ohjaus Janne Reinikainen
Suomennos ja sovitus Janne Reinikainen ja Eva Buchwald
Dramaturgi Eva Buchwald
Lavastus Kati Lukka
Pukusuunnittelu Tarja Simone
Valosuunnittelu Max Wikström
Musiikki ja äänisuunnittelu Timo Hietala
Videosuunnittelu Henna-Riikka Halonen
Naamioinnin suunnittelu Petra Kuntsi
Rooleissa : Antti Luusuaniemi, Katariina Kaitue, Pihla Maalismaa, Fanni Noroila, Sonja Kuittinen, Esko Salminen, Seppo Pääkkönen, Karin Pacius, Tero Koponen ja Timo Kalliokoski/Elmeri Ylä-Rautio
Muusikko : Joakim "Jusu" Berghäll
Minun tietämykseni Macbethista on ollut tasan se, että se on yksi Shakespearen kirjoittamista tragedioista ja näytelmän nimen mainitseminen ääneen saattaa tietää monenlaista harmia. Arvelin, että jonkinsortin vehkeilyä ja veritekoja olisi varmaankin luvassa tässäkin... Kai kuuluisi ahkeran teatterissakävijän yleissivistykseen tietää Macbethista hiukan enemmän ja siihen olisi kyllä ollut lukuisia mahdollisuuksia, mutta ei, kaikki ei vaan jaksa kiinnostaa ja asioista ei tarvitse tietää etukäteen välttämättä mitään. Ehkä olisin saanut enemmän irti pienellä taustatutkimuksella, ehkä en. Nyt minulle kuitenkin tarjoutui loistava tilaisuus ottaa asioista selvää jälkikäteen, viiveelläkin voi nousta uusia ajatuksia päähän.
Jos odotatte perusteellista analyysiä näkemästäni tai edes sinne päin, voitte unohtaa ne ajatukset. Ennen kolmituntista esitystä minulla oli pari tuntia luppoaikaa ja tulikin käytettyä se aika todella fiksusti - kävin syömässä ja lisäksi istuin Kinopalatsin aulassa lukemassa liki tunnin. Virkistävää puuhaa siis. Ennen esityksen alkua päässäni pyöri yksi ajatus : miten saan silmäni pysymään auki, sillä minua väsytti älyttömän paljon! Takanani istui naiskolmikko, joista yksi alusti muille "saman ohjaajan Nummisuutarit-esitystä, joka oli kyllä niin hirvittävä pettymys". Esityshän räjähti käyntiin melkoisella tykityksellä, kun parrakas Weird Sisters-kolmikko (Pihla Maalismaa, Fanni Noroila ja Sonja Kuittinen) vetäisi "Selkeä on synkkää"-biisin ja poseerasivat valoissa kuin jossain 80-luvun musavideossa. Mietin, että jokohan naiskolmikko mahtaa etsiä narikkalappuja käsiinsä.
Tunnustettava on, että alkupuoliskolla olin totaalisen pihalla ja erityisesti siksi, että jouduin keskittymään enemmän hereilläpysymiseen kuin esityksen seuraamiseen. Typerää tunnustaa tämmöistä, mutta olen rehellinen. Katariina Kaitue liihottelemassa mekkoineen sai minut vähän skarppaamaan, sillä nainenhan on itse upeus ja suorastaan tyrmäävä Lady Macbethina. Myös Fanni Noroila Malcomin roolissa sai katseeni nauliintumaan näyttämölle, hänessä on jotain pirullisen kiehtovaa. Taustaprojisoinnit kaikenmaailman ölliäisineen oli myös virkistävää seurattavaa, ja lavastuksesta tuli mieleeni pohjoismaiset rikossarjat. Vastaavanlaisissa asunnoissa aina tapahtuu kaikenlaista ikävää ja synkkää, eikä pakoon pääse halutessaan.
 |
| Lady Macbeth |
Väliajalla mietin, että hohhoi mitä sitä on tultu katsomaan, ja etten osaa kirjoittaa riviäkään tästä. Oudolla tavalla kiehtovaa kyllä, mutta pihalla ollaan. Samalla seurasin, kun takanani istuneet naiset hakivat takkinsa ja lähtivät vähin äänin pois. Itse olen lähtenyt väliajalla pois pari kertaa (ja muutaman kerran olisi pitänyt lähteä mutta palasin katsomoon) sen takia, että esitys on ollut todella huono. Tämä ei missään tapauksessa ollut huono, en vain päässyt oikein jyvälle. Sitäkin suuremmalla syyllä takaisin katsomoon. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Ja kyllä kannatti! Loppua kohti aloin saada enemmän ja enemmän otetta koko touhusta, mutta siitä huolimatta en sen paremmin osaa kokemastani kirjoittaa. Mieleeni jäivät Jusu Berghällin musisoinnit (ja kiltti), lumoava vesisade, Seppo Pääkkösen synkkä Banquo vaeltamassa pää veressä pitkin lavaa sanomatta mitään, Lady Macbeth epätoivoisena yrittämässä päästä käsiensä veritahroista eroon, Antti Luusuaniemen Macbeth puhuttelemassa istuinrivini keskellä istunutta pariskuntaa, Esko Salminen tietysti... ja lopuksi aplodeerasin varsin innostuneesti! Onneksi näin tämän!
 |
| Weird Sisters |
Seuraavaksi voisin sitten vaikka lukea käsiohjelman. Aloitetaan Macbeth-tutkimusmatka siitä.
Esityskuvat (c) Mitro Härkönen
(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos Kansallisteatteri!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).