Kuningatarleikit / Teatteri Telakka
Ensi-ilta 20.4. 2012, kesto noin 2h 15min väliaikoineen
Käsikirjoitus ja ohjaus Antti Mikkola
Rooleissa : Karoliina Kudjoi, Antti Mankonen ja Tanjalotta Räikkä
Taustaa : Näytelmä kertoo kolmesta naisesta, jotka kaikki tavalla tai toisella joutuvat luopumaan naiseudestaan. Päähenkilöinä ovat kansanedustaja, huippuhiihtäjä ja murhaaja. Kaikki ovat juuri jäämäisillään kiinni jostakin. Esityksen pohjalla ja innoituksena ovat olleet Maria Stuartin ja Elisabet I:n elämät. Kaksi kuningatarta kilpailivat vallasta tapaamatta kuitenkaan kertaakaan toisiaan. Elisabet I piilotti sukupuolisuutensa kyetäkseen hallitsijaksi, kun taas Maria Stuart ei koskaan kyennyt luopumaan naisellisuudestaan ja halustaan löytää elämänkumppani. Lopulta toinen mestautti toisen. Esitys on sekoitus historiaa, fiktiota ja sukupuolirooleja.
Plussaa : Olin ensimmäistä kertaa Teatteri Telakalla. Mielenkiintoinen talo, mielenkiintoinen tila. Kaikki näyttelijät olivat mielettömän hyviä, heistä aiemmin olin nähnyt vain Karoliina Kudjoin livenä. Ovelasti oli toteutettu se, miten näyttelijä seisoi näyttämöllä hiljaa ja katsojat tavallaan kuulivat hänen ajatuksensa. "Tässä näyttelijä Antti Mankonen ja seuraavaksi aion tehdä noin ja näin". Sukupuoliroolit todellakin pistettiin uusiksi, sillä Antti esitti myös naishiihtäjää hyvin herkällä tavalla, kun taas Tanjalotta Räikkä oli hänen karski aviomiehensä. Näytelmän hahmoilla oli esikuvansa todellisuudessakin. Jännästi jäi kyllä mietityttämään se, miten esim. poliitikkoihin suhtautuu täysin eri tavalla sen mukaan, mitä sukupuolta he ovat. Vallankahvaan pyrkivä nainen ei pääse kuitenkaan eroon "tyttöydestään" vaikka kuinka yrittäisi. Kaikki kolme tarinaa olivat hyvin koukuttavia, pidin siitä että sukupuolirooleilla leikiteltiin. Aluksi ei voinut kuvitellakaan parrakasta Antti Mankosta naishiihtäjänä, mutta piru vieköön miten taitavasti hän sen roolinsa teki ja vei kyllä pisteet kotiin. Olen pitänyt Tanjalotta Räikkää aina vähän maskuliinisena naisnäyttelijänä ja niin hän oli tässäkin, mutta upeasti myös toi esille sitä herkkyyttään etenkin murhaajan roolissa. Hienoa työtä kaikilta kolmelta, ja kiitokset käsikirjoittaja/ohjaaja Mikkolalle mielenkiintoisista näkökulmista! Huumoriakin oli mukana sopivasti, naisten (ja miestenkin) käytös meni välillä tosi överiksi huvittavuuteen asti, ja tarkoituksellisen hölmöt ihmisten nimet huvittivat myös. Toimittajan nimi taisi olla Pekka Vittunen, jos en väärin muista? Lavastus oli erittäin toimiva kokonaisuus, samoin äänimaailma ja valot. Loppukohtauksen haarniskoista vielä iso plussa! Niin aina on jotenkin hämmentävää, jos yhdellä roolihenkilöistä on sama etunimi kuin minulla...
Miinusta : Hätäpuhelukohtauksessa oli liikaa vilkkuvia valoja ja meteliä ja huutoa, tuntui että pääni halkeaa ihan just. Varmasti vähemmälläkin melskaamisella asia olisi tullut selväksi.
Muuta : Kuningatarleikit vieraili loppukesästä arvostetuilla teatterifestivaaleilla Meksikossa ja sai valtavan suosion. Esityshän oli ensi-illassa jo keväällä, minä pääsin näkemään toiseksiviimeisen näytöksen nyt syksyllä ja tällä hetkellä esitys ei ole enää Teatteri Telakan ohjelmistossa. Varmasti tämä tullaan näkemään jossain muuallakin, eli suosittelen lämpimästi vähän erilaisena teatteriesityksenä kaikille. Pisti kyllä ajatukset liikkeelle oikein kunnolla! Tuomitsemmeko naiset samasta rikkeestä eri tavalla kuin miehet? Kyllä...
Kuningatarleikeille neljä tähteä ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).