Haastattelussa Natalil Lintala

 Natalil Lintalan tapasin heinäkuun alkupuolella 2013 Ravintola Pippurissa Valkeakoskella, kahden On kesäyö – näytöksen välisellä tauolla.

Seinäjoelta kotoisin oleva ”Natsku” on syntynyt 1987 ja horoskooppimerkiltään hän on vaaka. ”Tällä hetkellä asun Helsingissä. Olen asunut parisen vuotta myös Tampereella ollessani kiinnityksellä Tampereen Teatterissa.”

Mitä harrastat? ”Harrastan aika paljon sellaisia ammattiani tukevia juttuja, tanssia, kuntoilua, lukemista ja leffoja. Kirjojen ja leffojen suhteen mä olen kyllä kaikkiruokainen”, Natalil kertoo.

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi noin ammatillisessa mielessä ja minkä taidon haluaisit osata? ”Näyttelijänä tanssi ja laulu on kyllä mun erityistaitoni. Mä olen haaveillut siitä, että pääsisin ratsastamaan. Lapsena se ei jotenkin mahtunut mun harrastuksiini ja nyt mietin täällä, että voisin yrittää päästä käymään jossain talleilla. Totta kai kaikki tukee aina näyttelijäntyötä, mutta tuo ratsastaminen voisi olla sellaista, että se voisi olla myös totaalinen irroittautuminen. Se voisi olla kiva harrastus!”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla olevia tai taiteelliselle alalle suuntautuneita? ”Kummatkin vanhempani ovat olleet muusikoita ja äitini on toki edelleen, isäni on kuollut. Serkkuni on Teakista valmistunut dramaturgi ja yksi toinen serkkuni on kuvataiteilija, eli kyllä suvusta löytyy taiteellisuutta.”

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Alunperin musta piti tulla viulisti, tässä Valkeakosken jutussakin soitan viulua, ja sitten huilu on toinen soittimeni. Oon ollut Etelä-Pohjanmaan Musiikkiopistossa ja teiniaikoina soitin Seinäjoen Kaupunginorkesterissa, se oli mun eka sellainen ”virallinen” duunini”, muistelee Natalil.

Milloin kiinnostuit teatterista? ”Mun äitini on laulunopettaja ja hän opetti Seinäjoen Kaupunginteatterin näyttelijöitä ja 6-vuotiaana aloitin siellä lapsiroolien tekemisen, ja siitä lähtien mä olen sitten tätä hommaa tehnyt. Mulla oli pitkät letit ja niiden avulla mä pääsin yhteen lapsirooliin. Se oli menoa sitten. Naureskelinkin tuossa, että ensi vuonna tulee 20 vuotta ammattiteatterissa täyteen!”

Olitko koulussa näytelmissä mukana lapsena? ”Mä ohjasin ala-asteella. Aika paljon oli sellaista, että ohjasin, käsikirjoitin ja näyttelin itse pääroolit, mutta sitten oli myös sellaista, että pelkästään ohjasin. Mulla oli lapsena tanssiharrastus myös tosi vahva, kavereiden kanssa tehtiin tosi paljon koreografioita ja tehtiin muille juttuja. Se oli sellaista leikkiä ja harrastusta, ja tulevaisuuden ammattia tukevaa totta kai myös.”

Natalil / kuva Teatterikärpänen

Mitä alan opintoja olet suorittanut ja milloin valmistuit? ”Pääsin Teakiin 2006 ja valmistuin sieltä keväällä 2012. Sitä ennen harrastin aktiivisesti balettia, steppiä ja viulua. Koulussa kävin ja mulla oli rooleja Seinäjoen Kaupunginteatterissa, ja sit Helsingissä mä olin Aleksanterin teatterissa Sevillan parturi – oopperassa mukana. Olin 18-vuotias kun pääsin Teakiin, ja aika onnekaskin kyllä. Kävin mä 16-vuotiaanakin kokeilemassa, mutta ne sanoi, että tule sitten uudestaan kun olet täysi-ikäinen, ja sitten mä pääsinkin. Samana vuonna mä hain Nätyyn myös ja Teak sitten tärppäsi.”

Mikä oli lopputyösi aiheena? ”Se oli ”Leikkimässä näyttelijää”, se kertoi siitä mun kahdesta vuodestani kiinnityksellä Tampereen Teatterissa.”

Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit? Oletko tehnyt muun alan töitä aiemmin? ”Kaikki on aina jotenkin pyörinyt tän ympärillä. Ajattelin joskus, että suuntautuisin musiikkiin tai tanssiin. Se tavallaan haki sitä, että mikä se sitten on se pääpiste... Oikeestaan ikinä ei ole ollut mitään sellaista taiteen ulkopuolelta olevaa selkeetä muuta vaihtoehtoa. Kyllä mä joskus ajattelin, että musta tulisi vaikkapa poliisi, mutta se olisi niin vitsi kyllä, eli se ei olisi ehkä realistinen juttu. Se Seinäjoen Kaupunginorkesterin viulistina oleminen on mun ”kaukaisin” työni tästä alasta, muuten olen tehnyt kyllä ihan pelkästään teatteria.”

Miksi olet näyttelijä? ”Mulle se on ehkä se kollektiivinen yhdessäkokemisen jännittävyys ja se, että mitä siellä syntyy silloin kun ihmiset kertovat tarinoita, ja se miten teatterissa kaikki on mahdollista. Siellä on myös mahdollista tarkastella elämää eri näkökulmista ja jotenkin jakaa ilot ja surut.”

Miten ajatuksesi näyttelijäntyöstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? ”Ehkä eniten sillai, että mä en ota sitä liian vakavasti. Se on leikkimistä, ja sitä ei pidä ottaa liian vakavasti, koska se ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys. Silloin kun aloitin koulussa kaikki oli mulle pelkkää teatteria ja jopa mun oma identiteettini rakentui sen varaan. Mutta kun näyttämöllä ollaan, niin totta kai teen kaiken aina täysillä, mutta että se on vain teatteria”, selvittää Natalil.

Ketkä ovat omia esikuviasi? ”Mä olen kyllä niin Seela Sella-fani, että! Miehistä Hannu-Pekka Björkman ehdottomasti. Olin H-P Björkmanin ja Elina Knihtilän mestarikurssilla, se oli kyllä aika käänteentekevä kurssi. Ne on kyllä molemmat niin hienoja näyttelijöitä! Ulkolaisista elokuvatähdistä mun suosikkini on Liv Ullmann, häntä mä siteerasin tosi paljon mun opinnäytetyössänikin. Hänen kirjoissaan on paljon sellaisia ajatuksia, jotka on kolahtaneet mulle.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Nyt on vaikee, en oo ikinä ajatellut tätä! Kyllä mä ehkä sen Seela Sellan kanssa haluaisin päästä samalle lavalle. Jude Law voisi olla se miespuolinen sitten...”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Seinäjoen Kaupunginteatteri, Seinäjoen Kesäteatteri, Tampereen Teatteri, Teatteri Takomo, Aleksanterin Teatteri, Linnateatteri ja tämä Valkeakoski eli Suomen Kesäteatteri. Ilmajoen Musiikkijuhlilla olen ollut myös.”

Mitä sanoisit omasta mielestäsi tärkeimmiksi roolitöiksesi? ”Tampereen Teatterissa varmaankin tuo ”Hämähäkkimiehen kosto”, se oli sellainen parisuhdejuttu, ja sitten Linnateatterin ”Monsteri olohuoneessa” on kyllä toinen. Musikaalipuolella toi RENT on kyllä tärkein.”

Freelancer vai kiinnitys, ja miksi? Olet tällä hetkellä ilmeisesti free? ”Kyllä, mä tykkään siitä vaihtuvuudesta ja ehkä tärkein syy on se, että mä haluan asua Helsingissä enkä halua muuttaa sieltä muualle. Freenä on myös paljon mahdollisuuksia tehdä, voi vähän valita mitä tekee ja myös tehdä monipuolisemmin.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Joskus niitä aina tulee, mutta ajan myötä ne on alkaneet hälvetä. Kyllä toi Phantom of the Operan Christinen rooli olisi kyllä yks sellainen, jonka haluaisin joskus tehdä...”

Mikä on parasta teatterissa? ”Se kun se kollektiivinen yhdessäolo synnyttää siinä tilanteessa jotain ja kuplii näyttämöllä täysin ennalta-arvaamattomasti. Ja se kun ihmiset kohtaavat toisensa!”

Entä miinuspuolia? ”Ehkä se, että välillä ei ole tarpeeksi aikaa valmistaa sitä roolia, aina on vähän kiire.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Positiiviset elämänmyönteiset ihmiset, sellaiset jotka ottavat riskejä eivätkä pelkää. Rohkeus ja ennakkoluulottomuus on valttia!”

Podetko ramppikuumetta ennen esityksiä? ”Joo, aina ensi-illan tienoilla, mutta sitten se alkaa helpottaa siitä. Se ilmenee mulla sillai, että mä rupean niinku kontrolloimaan ja varmistelemaan asioita, en uskalla heittäytyä ja luottaa. Epävarmuus nousee ja läsnäolo katoaa. Se fiilis saattaa tulla puolta tuntia ennen ensi-iltaa tai sitten se saattaa tulla ennakossa silloin kun on eka yleisö. Se jännitys ei tule heti aamusta, mutta kun sen tietää, että se tulee sitten siellä näyttämöllä, niin se täytyy yrittää jollain lailla prosessoida etukäteen. Jos yleisön joukossa on joku tuttu, niin siitä saan kyllä sellaista hyvää energiaa. Mä haluunkin kaikki lähimmät aina ensi-iltaan just sen takia, että ne helpottaa sitä jännitystä”, kertoo Natalil.

Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”, joita huomaat toistavasi ennen esitystä? ”Olen pyrkinyt kaikenlaisista rituaaleista eroon just sen takia, ettei ne rupeisi kahlitsemaan, koska sitten kun niistä tulee sellainen pakkomielle, niin niistä tulee taakka. Tietysti aina tulee jotain esityskohtaisia juttuja.”

Kerro jokin kommellus, joka on sattunut näyttämöllä! ”Kyllähän sitä kaikenlaista...Tampereellahan tää meni lehteenkin, kun mä sain ripulin kesken esityksen ja esitys jouduttiin keskeyttämään väliajalla. Mulla oli kauhea tuskanhiki ja väliajan jälkeen mä en päässyt lavalle enää, olin niin huonossa hapessa. Yleisölle ei tarkemmin kerrottu mistä on kyse ja se aiheutti vähän turhaakin spekulaatiota. Koko työryhmä kävi myöhemmin sen saman taudin sitten läpi.”

Oletko koskaan nähnyt teatterin kummitusta? ”En ole nähnyt, mutta olen kuullut hänen askeleensa Tampereen Teatterissa. Yhtenä maanantaina naisten pukkarikerroksessa olin just lähdössä treeneistä, olin siellä siis yksin, ja sellaiset todella raskaat askeleet kuuluivat mun perässäni. Käännyin katsomaan, muttei siellä ollut ketään. Se oli kyllä niin selkeä juttu ja sen jälkeen olin heti että ”Ok, se on täällä!” Kävin sillä yhdellä sillalla juttelemassakin sille ja musta tuntuu, että mä olin sen kanssa ihan hyvissä väleissä.”

Kerro jokin erityisen hyvä muisto! ”Tää liittyy myös teatteriin. Mun paras ystäväni asuu Seinäjoella ja hän on kahden pienen pojan äiti, ja kerran hän yllätti mut ihan täysin. Meillä oli RENTin ensi-ilta eikä meillä ollut ollut siitä sen enempää puhetta, ja yhtäkkiä mä saan kiitoksiin ison kukkakimpun, ystäväni oli lähettänyt sen. Se oli jotenkin niin ihanaa ja tuntui niin hyvältä, mä rupesin itkemään. Kun tekee tiiviisti työtä, niin välillä tulee muistutus siitä, että elämässä on muutakin tärkeetä.”

Käytkö katsomassa itse teatteria ja mikä on ollut viimeisin esitys, joka on jäänyt mieleesi? ”Käyn kyllä katsomassa jos se vain on suinkin mahdollista, mutta itselläni kun on välillä vain se yksi vapaapäivä viikossa, niin ei tule lähdettyä, mutta kyllä se mua silti inspiroi. Siis nimenomaan se, että käy välillä katsomassa muidenkin juttuja. Tänä kesänä kävin Turun Vartiovuorella katsomassa Risto Räppääjän, se oli kyllä parasta lastenteatteria mitä mä olen ikinä nähnyt!” Natalil hehkuttaa.

Tulevia roolejasi? ”Ainut jonka voin paljastaa on se Lahden Kaupunginteatterin West Side Story, olen siinä Marian roolissa. Syyskuussa on ensi-ilta. Ja sittenhän se Saunalahden Kristal-hahmo elää kyllä edelleen, katsotaan mitä tuleman pitää...” kertoo Natalil hiukan salaperäisenä.

Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa jotain? ”Kiinnostaisi kyllä käsikirjoittaa jotain ja kirjoittaa kirja ja tehdä kaikkea! Mulla on koko ajan työn alla jotain käsikirjoitusprojektia.”

Mistä haaveilet? ”Jotenkin elän sellaista urakeskeistä vaihetta nyt, mutta kyllä mä haaveilen kunnon perheestä ja perhe-elämästä. Totta kai töitä voi myös tehdä, mutta tuo olisi kyllä ihan oma maailmansa.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Lucky Luke, se on ollut mulle lapsesta saakka sellainen sankarihahmo, oon tykännyt siitä kovasti ja lukenut niitä hirveesti. Jotain siinä on sellaista, että mä aina samaistuin siihen. Jos tulisi Lucky Luke – musikaali, niin mä haluaisin olla siinä ehdottomasti pääroolissa!”

Jos ihminen vetäytyisi syksyisin talviunille, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan? ”Mä ottaisin varmaan kynän ja paperia, jotta voisin kirjoittaa. Ruokapuolesta mä ottaisin pastaa, keittelisin sitä aina kun se on niin hyvää. Juomaksi punaviiniä ja vettä.”

Jos voisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? ”Mun isoäitini oli Helluntaiseurakunnan evankelista ja myös vankilasaarnaaja, olin tosi nuori kun hän kuoli. Mä voisin mennä jonnekin 30-40-luvulle seuraamaan hänen juttujaan ja hänen elämäänsä. Hänhän ei muuten hyväksynyt teatteria ollenkaan...”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - ?

Mistä sanasta pidät vähiten? - Katkera

Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus

Mikä sammuttaa intohimosi? - Itsekkyys

Suosikkikirosanasi? - Vittu (ei oo kyllä suosikki mutta käytän sitä sanaa eniten)

Mitä ääntä rakastat? - Selloa

Mitä ääntä inhoat? - Viulua! Itse soitan sitä, mutta en voi sietää jos sitä soitetaan huonosti

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentokapteeni

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Patologi

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Tästä se lähtee!