perjantai 24. marraskuuta 2017

Aikuisten Joulukalenteri / Helsinki Dance Company

Aikuisten Joulukalenteri / Helsinki Dance Company, HKT:n pieni näyttämö 

Ensi-ilta 15.11. 2017, kesto noin 1h 40min (väliaikoineen)

Alkuperäiskonsepti ja koreografia Jyrki Karttunen
Ohjaus Jyrki Karttunen/Kari Heiskanen
Dramaturgi Sanna Niemeläinen
Valosuunnittelu ja lavastus William Iles
Pukusuunnittelu Laura Dammert
Äänisuunnittelu Mauri Siirala
Laulujen sovitus Arttu Takalo (Nissepolkka ja Porsaita äidin oomme kaikki)
Naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen

Lavalla : Jyrki Karttunen, Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Emilia Nyman, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Katri Soini, Leenamari Unho ja Mikko Vihma


 Ja tapahtui niinä päivinä, että Teatterikärpäselle sattui kaksi jouluaiheista teatterihommelia peräkkäisille päiville. Tekevälle sattuu. Ensin olin katsomassa tätä Aikuisten Joulukalenteria, seuraavana päivänä Musiikkiteatteri NYT:n Vain Jouluelämää -enskaria. Molemmissa oli erilaisia hahmoja, ja vähän jo menin sekaisin ajatuksissani, että kuka missäkin seikkaili.

 Aikuisten Joulukalenterissa tutut jouluisat hahmot (Pähkinänsärkijä, Lucia-neito, Joulun Taika, Joulutonttu, Joulukuusi, Mänkki, Jouluenkeli ja tietysti Joulupukki) saapuvat jouluterapeutti Leo-Matti Kurkiaisen (Jyrki Karttunen) terapiaistuntoon ja kalenterin laatikoita availemaan. Katsojat siinä samalla saavat terapiaa ja traumanpurkua myös, tilanteet kun ovat monelle tuttuja. Imuroida pitäisi muttei kiinnosta, joulustressi pukkaa päälle ym.

Emilia Nyman ja Jyrki Karttunen 

 Kalenterin luukuista paljastuu mm. terapianalle Gustav (tähän miellyin erityisesti, #TeamGustav forever), jolle sitten voi huoliaan purkaa. Paljon musiikkia, tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin joululauluja ja tanssia. Laulupuolen hoitelivat lähinnä Emilia Nyman (Joulun Taika) sekä "working class hero"-paidassa keekoileva Joulupukki Mikko Vihma. Molempien lauluahan kuuntelee enemmän kuin mielellään. Hahmoista omat suosikkini olivat veikeä Tonttu Mikko Paloniemi sekä huikea Lucia-neito Heidi Naakka, joka tempaisi tumman peruukin päähänsä ja kertoi italialaisella aksentilla todellisen Lucia-neidon tarinan.

Jyrki Kasper 

 Minua miellytti kovasti tanssilliset osuudet, jouluterapeutin yliampuvat joulukuosiset vaatteet, valtaisa määrä pehmoleluja (itse sain heittää lavalle vanhan kulahtaneen aasintapaisen otuksen) ja villin karnevalistinen tunnelma, joka paikoitellen lavalla vallitsi. Vähemmän lämpenin yleisön eri puoliskojen huudattamiselle (olimme vielä niin kaukana toisistamme) sekä Suomi100-aiheiselle tanssille, vaikken edes joutunut lavalle mukaan jorailemaan. Tuntui siltä, että alkuperäinen idea oli jotain aivan muuta, ja kaikkea oli lopulta liikaa/liian vähän, ja mukaan sitten kehiteltiin näitä yleisöä osallistavia osuuksia. Aika paljon riippuu yleisöstä se, miten homma loppupeleissä toimii ja oma porukkani oli aika kesyhköä. Voipi olla, että isommat pikujouluporukat kun paikalle saapuvat, voi meno olla moninverroin vauhdikkaampaa.


 No, joka tapauksessa lähdin hymy huulillani katsomosta ja eikös se ole pääasia?

Esityskuvat (c) Marko Mäkinen

(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos HKT!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).