Haastattelussa Merita Seppälä

Merita Seppälän tapasin Turun Gaggui-kaffelassa toukokuun puolivälissä 2018. Molemminpuolinen fanitapaaminen meni aluksi sähläyksen puolelle, kun haastattelijalla ei ollut kysymyksetkään heti valmiina ja taustalta kuului kahvikoneen surinaa tasaisin väliajoin.

Vuonna 1977 syntynyt Merita on horoskoopiltaan kalat. ”Oon kotoisin Paimiosta, tosin Salossa oon syntynyt. Paimiossa oon käynyt kaikki kouluni. Elämä on vienyt mua muualle tässä välillä, mutta oon palannut Paimioon.”

Merita (c) Teatterikärpänen 

Mitä teet työksesi? ”Hmmm, tällä hetkellä en osaa oikein itsekään vastata siihen, että mikä mun ammattini on. Kai mä oon freelancer-sekatyöläinen, teen hyvin sekalaisesti kaikkea, ja koko ajan enemmän luovempaa työtä. Vedän erilaisia teatterikerhoja eri-ikäisille ihmisille, kirjoitan, ohjaan, dubbaan, teen laulukeikkaa, teen maalauskeikkaa ja raksahommiakin. Koulutukseltanihan mä oon fysioterapeutti ja oon opiskellut myös toimittajaksi, ja oon myös työskennellyt toimittajana vakituisesti Turun Sanomissa, kunnes irtisanoin itseni. Halusin luovemmalle alalle ja täydellisesti irrottautua tietynlaisesta oravanpyörästä. Teinkin sitten kuusi vuotta Paimion Kesäteatterissa teatterituottajan/teatterisihteerin töitä, viime kesänä lopetin ne hommat. Koin olevani valmis kokeilemaan omia siipiäni ja suuntautumaan vielä enemmän ja syvemmin teatterin pariin. Luovan alan koulutusta mulla ei ole, kursseja oon toki käynyt. Työ itsessään on opettanut mua ja satunnaiset tekemäni jutut ovat avanneet mulle uusia ovia. Jotenkin hassusti elämäni on mennyt uusille urille sen enempiä suunnittelematta. Ovathan ne olleet toki haaveita, nyt kun asiaa oikein miettii.”

Miten sitten tulit päätyneeksi kesäteatteriin? ”Olin 18-vuotias ja huomasin paikallislehdestä ilmoituksen, jossa haettiin uutta porukkaa Paimion Kesäteatteriin. Menin ensimmäiseen tapaamiseen ja sille tielle jäin, se on siis ollut harrastukseni todella pitkään. Kesäteatterissa oli yksi aivan ihana nainen, joka oli vuosikaudet tehnyt kaikenlaisia tuotannollisia hommia ihan talkoohengellä ja puhtaasta ilosta, ja hän sairastui vakavasti. Itse olin elämässäni sellaisessa vaiheessa, että mietin mitä elämältäni oikein haluan. Tiedustelin teatterilta, miltä kuulostaisi jos tuotantopuolella olisi ihan palkattu ihminen, ja päätettiin kokeilla. Irtisanoin sitten itseni Turun Sanomista”, Merita selventää kuvioitaan.

Viulunsoittaja katolla/Hodel (c) Pirkko Kolehmainen

 Nämä kysymykset nyt vähän hyppivät, mutta mitä teet vapaa-ajallasi? Onko sinulla oikein ”harrastusharrastuksia”? ”No kyllähän mä teatteria harrastan ja käyn katsomassa esityksiä. Puutarhassa mä tykkään puuhailla. Vähän musisoinkin. Tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että mun vapaa-aikani ja työni menee kivasti ristiin. Mökkeiltyä tulee myös ja perheen parissa touhutaan kaikenlaista, kotosalla olla möllötellään ja vietetään perusarkea.”

Mainitsit musisoinnin, eli soittotaitosi? ”Pianoa soittelen, oon itse opetellut soittamaan. Kuvittelen osaavani rämpyttää kitaraa vähän, ja haitariakin jonkin verran. Parit biisit pystyn vetämään kyllä. Kantelettakin osaan soittaa, ”Konevitsan kirkonkellot” lähtee tuosta noin edelleen, olin lapsena kantelekerhossa ja sieltä se on jäänyt muistiini. No, näistä mainitsemistani piano on vahvin soittimeni.”

Oletko missään teatterijutussa soittanut? ”En varsinaisesti. Tyttäreni on perustanut serkkunsa kanssa Nauristeatterin ja heidän kavereita on mukana näyttelemässä siinä. Nauristeatterin jutuissa oon soittanut pianoa, mutta muuten en ole lavalla ollut.”

Taas hypitään… Mitkä asiat ovat sydäntäsi lähellä? ”Perhe, luonto, suku ja ystävät. Oon hyvin perhekeskeinen ihminen, mikä on toisaalta aika ristiriitainen juttu, sillä työ ja harrastukseni pitävät mut poissa kotoa aika usein.”

Mitkä ovat vahvuutesi ”teatterimielessä”? ”Mä koen olevani tunteiden tulkki ja oon usein päätynytkin rooleihin, joissa saa revitellä tunteiden puolesta. Ei se välttämättä ole sellaista kovin räiskyvää revittelyä, mutta saan sisäisen tunnekuohun aikaan helposti.”

Onko sinulla jotain erikoistaitoja tai kikkoja? ”Hahaa, mä osaan tekoröyhtäistä! Sitä taitoa ei ole liiemmin teatterissa kyllä tarvittu. Hei, jos olisi näytelmä, jossa pitäisi kävellä puujaloilla! Siinäkin oon tosi hyvä!” Merita nauraa.

Entä bravuuriosasto vaikkapa ruuanlaiton suhteen? ”Mustajuurikeitto! Se on todella hyvää. En tosin oo sitä kauhean montaa kertaa kokannut, mutta aina on onnistunut. Perinteinen kotiruoka on meillä suosiossa ja sitä tykkään aina kokata.”

Park Hotelin puutarhassa (c) Teatterikärpänen

 Mitenkäs karaoke, onko tullut käytyä? ”Oon mä joskus käynyt, mutta en mä mikään intohimoinen karaokelaulaja ole. Ei mulla mitään sellaista biisiäkään ole, minkä aina vetäisin. Kerran pienissä promilleissa työporukan karonkassa vetäisin ”Sailing”-biisin ja yhtäkkiä jostain aivan ihmeellisestä korkeudesta, siitä tuli melkein oopperaversio ja kaikki oli että ”wau mikä meininki”. Itsekin ihmettelin, että mitä täällä oikein tapahtuu ja mitä oikein tuli laulettua. Tuon jälkeen en ole sitä enää laulanut, mutta jäi mieleeni kyllä ikimuistoisena karaokekokemuksena.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Haluaisin osata soittaa vaikkapa just pianoa todella suvereenisti, istuisin siihen pianon ääreen ja soittaisin ihan mitä tahansa tuosta noin vaan.”

Mikä on ollut toistaiseksi kovin haasteesi teatterin parissa? ”Kyllä se varmaankin oli viimesyksyinen Salon Teatterin Jekyll & Hyde ja siinä Lucyn rooli. En muista, että olisin aiemmin treenannut itsekseni niin paljon, siis varsinaisten treenien ulkopuolella. Tein todella paljon töitä musiikin ja tanssimisen kanssa - tanssin ja laulun yhdistäminen tuntui haastavalta, kun ei ollut taustalla mitään koulutusta. Ihmeellisissä asennoissa tuli laulettua välillä… Oon musikaaleissa ollut aiemminkin, mutten noin isossa roolissa. Paimiossa on tehty paljon musiikkinäytelmiä, mutta niissä on ollut korkeintaan pari biisiä laulettavana. Luin hiljattain Anna Victoria Erikssonin haastattelun, hänhän oli Lucyn roolissa Turun Kaupunginteatterissa, ja hänkin kertoi roolin haastavuudesta. Musta se tuntui jotenkin tosi helpottavalta kuulla.”

Lucy (c) Mika Nurmi 

 Löytyykö suvustasi muita teatterin parissa touhuavia tai muuta taiteellista lahjakkuutta? ”Ammattitaiteilijoita ei meidän suvussa ole, mutta kaltaisiani teatteriharrastajia löytyy lapsuuden perheestäni enemmänkin. Itse olin perheestäni ensimmäinen, joka hakeutui teatterin pariin ja vanavedessäni tulivat pikkusiskoni, veljeni, isäni, ja äitikin tuli taustahommiin mukaan. Jälkikasvuni harrastaa myös, eli nyt on kyllä oikeasti teatterikärpänen puraissut. Etenkin 14-vuotias tyttäreni on teatterin pauloissa kunnolla. Hänessä huomaan sen saman palon, joka itselläni oli nuorena.”

Mistä sinun innostuksesi alun perin lähti? ”Luulen, että se alkoi yläasteelta valittuani ilmaisutaidon kurssin. Viivi Viranko oli silloin opettajana Paimiossa. Ilmaisutaito kolahti ja tuntui tosi kivalta. Lukiossa olin mukana yhdessä näytelmässä (Shakespearen Kesäyön unelma) ja mulla oli oikein roolikin, siinä olin ensimmäistä kertaa lavalla kunnolla. Se oli muutenkin vähän isompi juttu, ja siitä oli esityksiä muillekin kuin koululaisille. Kesäyön unelman innoittamana hakeuduin sitten Paimion Kesäteatterin toimintaan mukaan, tästä jo kerroinkin aiemmin.”

Oliko teillä Paimiossa ala-asteella näytelmäkerhoa tai vastaavaa? ”Ei meillä mitään varsinaista kerhotoimintaa ollut, mutta tietysti näitä kevät- ja joulujuhlaesityksiä oli aina. Ai niin, olihan mun luokallani yksi Noora, joka kirjoitti itse näytelmiä ja niitä esitettiin, mutta en kyllä yhtään muista olinko itse niissä koskaan mukana.”

Oletko koskaan ajatellut, että näyttelisit ammatiksesi tai hakenut teatterikouluun? ”Oon mä hakenut TeaKiin kaksi kertaa heti lukion jälkeen, en päässyt sisään ja koko homma sitten jäi. Tampereen Komediateatterissa toimi silloin joku kansanopiston tyylinen (huom. Suomen Teatteriopisto, joka toimii edelleen) ja hain sinne ja pääsinkin, mutta jostain syystä en mennytkään vaan lähdin Mikkeliin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Taisin ajatella, että ei musta taitaisi olla tekemään teatterihommia ammatikseni ja sitten tuli perhettä ja muuta. Lasten ollessa pieniä mä tein talkoohommina taustalla hommia enkä ollut näyttämöllä varmaan kahdeksaan vuoteen! Nyt palattuani uudelleen lavalle nälkäni on kasvanut, ja koen että mua ei varmaankaan ole luotu 8-16 -duuniin vaan että mulla olisi toivottavasti annettavaa muullakin saralla. En voi sanoa haaveilevani näyttelijän urasta, mutta kyllä mä toivon, että edes joskus, edes hetken saisin näytellä ammatikseni. Ohjaamani teatterikerhot koen tällä hetkellä todella, todella tärkeäksi ja isoksi jutuksi.”

Miksi juuri teatteri? Mikä siinä oikein kiehtoo? ”En mä osaa olla ilmankaan! Mä saan purettua siihen niin paljon pahaa oloani ja kaikenlaista, jota en edes kunnolla tiedosta. Teatteri on ihan älyttömän tärkeä vastapaino elämälle ylipäätään ja kaikille haasteille, joita välillä tulee vastaan. Uskallan väittää, että teatterin ansiosta mä oon lapsilleni parempi äiti – teatteri on vähän niin kuin kaatopaikka välillä, sinne voin kipata huonot fiilikseni turvallisesti. Kotona oon enemmän läsnä ja jaksan paremmin arjen paineita. Teatterissa avautuu uusia näkökulmia asioihin ja ihmisiin. Teatteri myös sivistää. Teatterikasvattajan näkökulmasta lisävastaus kysymykseen ”miksi teatteri”: sen avulla pystyy auttamaan toista ihmistä eri elämäntilanteissa tai auttamaan jonkun tietyn asian yli. Esimerkiksi, kun näkee jonkun tosi aran tai sulkeutuneen ylittämässä itseään tai hän pääsee vaikean asian yli teatterin avulla tai saa teatterin parista elämänsä ensimmäisen oikean ystävän – voiko sen hienompaa olla? Olen myös päässyt vierestä todistamaan, kun yksinäinen ikäihminen löytää itselleen teatterin parista uuden sydänystävän. Tämän takia teatteri! Se palo, mikä näkyy ihmisten silmissä...” Merita hehkuttaa ja keskustelemme aiheesta tovin vielä lisää.

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut? ”Yksi vanhempi rouva sanoi mulle taannoin, että ”Älä rakasta liikaa työtäsi!” Se pisti miettimään vähän asioita… Ehkä tärkein oppi on ollut se, että aina pitää luoda nahkansa uudestaan. Jos olet jotain oppinut, siihen ei voi kuitenkaan tuudittautua. Välillä pitää unohtaa kaikki saamansa ohjeet ja aloittaa puhtaalta pöydältä.”

Onko sinulla ns. ”esikuvia”, joita ihailet tai arvostat erityisesti? ”Onhan niitä paljon. Täällä Turussa olen nähnyt monta juttua, jossa Anna Victoria Eriksson on mukana ja häntä ihailen todella paljon. Hän on todella lahjakas ja hänellä on mieletön ääni. Varsinaisesti en oo fanittanut oikein ketään. Paitsi sua! Tämä on todellinen fanitapaaminen. Täällä Turussa on myös Kati Keskihannu, joka on lasten parissa tehnyt teatteria paljon. Hänen työskentelyään ihailen suuresti, ja ihanan räiskyvä persoona ja silti lasten kanssa itse rauhallisuus. No, teiniaikoina tuli fanitettua tietysti Madonnaa.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit fantasioida asialla ja valita maailmasta ihan kenet tahansa? ”Kyllä mä Peter Franzénin kanssa haluaisin näytellä, vaikkapa Viikingeissä taistelisin hänen rinnallaan. Veri lentäisi ja rakkaus roihuaisi!”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”No TIETYSTI Peter Nybergin kanssa aina uudestaan ja uudestaan, ihan mitä tahansa laulaisin. Hän on niiiiin taitava! Kaikki Peterit nyt tänne heti hahah. Jonkun naisen kanssa olisi myös upeaa duetoida, esimerkiksi Anna-Maija Tuokko tai Maria Ylipää. Joku tajunnanräjäyttävä mimmienergiabiisi, olispa siistiä! Tai sun kanssa voitais räpätä (vaikkei osattaisikaan) näistä gaggupaloista...” innostuu Merita.

Merita ja Peter Jekyll & Hydessa (c) Mika Nurmi 

 Takaisin ruotuun… Missä eri teattereissa olet ollut lavalla? ”Paimion Kesäteatterissa, Salossa Vuohensaaren Kesäteatterissa (toimii Salon Teatterin alaisuudessa), Salon Teatterissa ja Kaarina-Teatterissa. On tullut tehtyä muutakin kuin näyttelijähommia, esimerkiksi Paimion Kesäteatterin alaisuudessa toimivassa lasten-ja nuortenteatterissa oon tehnyt ihan kaikkea mahdollista valoista ääniin ja lavastukseen. Ohjattu on ja lipunmyynissä on oltu, kahvia keitelty ja pullaa myyty. Lastenteatteriin oon säveltänyt biisejä ja kesäteatterin puolelle sanoittanutkin, oon dramatisoinut näytelmiä ja myös kirjoittanut niitä. Tekniikkapuolesta en kauheasti ymmärrä, vaikka sitäkin on tehty ja yritetty jotain räpeltää tarpeen niin vaatiessa.”

Mainitse muutama itsellesi jollain tavalla tärkeä roolityö tai koko proggis. ”Paimion Kesäteatterin eka proggikseni oli Viulunsoittaja katolla, ja siinä olin Hodelin roolissa eli yksi tyttäristä. Olihan se tärkeä juttu tietysti. Olin vähän aikaa sitten Tampereella Työviksessä katsomassa heidän versiotaan ja mulla tuli mieletön nostalgia-aalto siellä koko ajan. Tuo Paimion proggis on saanut määritellä aika pitkälle sen, mitä oon sen jälkeen saanut tehdä. Siinä oli hieno mahdollisuus näyttää sellaisia taitojaan, joista ei itsekään oikein vielä tiennyt. Roolini yllätti itsenikin. Lucyn rooli Salon Teatterin Jekyll & Hydessa oli hienoa tehdä, samoin Kaarina-Teatterin Kurjat-näytelmän Fantinen rooli. Ei sellaisia rooleja ihan heti tule vastaan. Olin ensimmäistä kertaa Kaarinassa ja minusta on aina hienoa mennä uuteen paikkaan ja tutustua uusiin ihmisiin. Niin, ja Salon Teatterin Dogvillessä olin Gracen roolissa, sekin oli hieno proggis ja rooli.”

Dogville (c) Marcus Linden

Kurjat (c) Mika Nurmi 

 Kuinka paljon käyt itse katsomassa teatteria? ”Se on aika jaksottaista. Kun oon itse jossain proggiksessa mukana, silloin ei kauheasti ehdi tietenkään. Mulla on aika paljon tuttuja teattereissa ja kulttuurikentällä, ja heitä käyn sitten mielelläni katsomassa. Nyt on kiva, kun tyttäreni on innostunut teatterista ja hän houkuttelee mua katsomaan eri juttuja ja ostamaan lippuja tyyliin ”Äiti, sun on pakko ostaa meille liput Varissuo-musikaaliin!” Vielä vähän aikaa sitten se olin minä, joka raahasin heitä teatterista toiseen. Kaukaisin paikka taitaa olla Seinäjoki, jos Suomessa pysytään. Täällä Varsinais-Suomessa tulee käytyä tietenkin eniten, mutta aika paljon myös Tampereella ja Helsingissä tulee visiteerattua.”

Minkälainen teatteri sinua kiinnostaa? ”Kyllä mä aika laidasta laitaan menen katsomaan, lastenteatteria oon nähnyt paljon. Pidän kovasti siitä, mitä Turun Kaupunginteatterissa on viime vuosina tehty, eli kantaesityksiä paikallisista aiheista (Kakola, Seili ja tuleva Varissuo). Tykkään vähän synkemmästä, jollain tavalla kantaaottavasta. Musikaaleista pidän myös, niissä ei tosin välttämättä aina ole paljoakaan sanomaa, mutta se ei häiritse mua yhtään, jos se on hyvin tehty. Mä oon kyllä aika kaikkiruokainen.”

Mitä on sinun mielestäsi ”teatterin taika”? Voiko sitä selittää? ”Sitä on kyllä vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan kokenut sitä. Mä koen teatterin taikaa hyvin voimakkaasti tekijänä, en katselijana. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, mistä jo aiemmin puhuttiin, eli taika tapahtuu ihmisessä itsessään teatterin treeneissä ja kulisseissa. Se kehityskaari ihmisessä tai yhteenkuuluvaisuuden tunne, joka proggiksessa herää. Mulle teatterin taikaa ei ole upeat kikat ja lavasteet esim. Sormusten Herrassa, vaikka ne hienoja olivatkin. Tää on jännä asia siinä mielessä, että sen voi kokea niin eri tavoin, ei ole oikeaa tai väärää tapaa.”

Teatterin taika kirvoittaa aikamoisen keskustelun, esimerkkejä kun on monenlaisia.

Mikä on teatterintekemisessä haastavinta noin yleensä? ”Näin kun se on harrastus, on aika haasteellista yrittää sovittaa sitä muun elämän yhteyteen. Ei voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Myös jatkuvaa luovuutta pitäisi jotenkin pystyä ruokkimaan, tekstiä ei aina vaan synny.”

Tämän taisit jo vastatakin, eli mikä on palkitsevinta? ”Palkitsevinta on se, mitä näkee muissa, ja saan siitä itsellenikin paljon.”

Lasten-ja nuortenteatterilaisia ja taustajoukkoja (c) Paimion Kesäteatteri 

 Mitkä asiat inspiroivat sinua/saavat sinut innostumaan, mistä saat ideoita teksteihin? ”Inspiraatio voi iskeä ihan missä tahansa. Mulla on oma whatsapp-ryhmä itseni kanssa ja lähetän sinne heti viestin, jos saan idean. Ääniviestiä laitan useimmiten. Eikö ookin mahtava idea? Kyllä mä inspiroidun ihmisistä yleensä ja hyvistä tyypeistä.”

Podetko ramppikuumetta tai suurempaa esiintymisjännitystä? ”Kyllä mä poden, oon oppinut sen kanssa olemaan eli överiksi ei mene. Ensi-iltapäivät on pahimpia, vatsa on ihan sekaisin jännityksestä. Hetki ennen lavalle astumista on sellainen, että kuulee sydämensä hakkaavan ja veren kohinan suonissa. Se menee sitten ohi, ainakaan sitä ei enää myöhemmin tiedosta.”

Onko sinulla jotain omia rutiineja tai rituaaleja ennen esitystä? ”Riippuu vähän proggiksesta, välillä on ollut jotain hölmöjäkin tapoja. Laittaa tietyssä vaiheessa kengät jalkaan tai muuta… Ensi-iltapäivien aamuna mä juon aina tietystä kupista kahvia, en käytä sitä koskaan muuten. Se on sellainen ikivanha Muumi-muki säröineen kaikkineen, Huutokauppakeisarissa samanlainen muki meni kaupaksi 200 € :n hintaan! Omastani en kyllä luovu, eikä sitä kukaan huolisikaan, koska se on rikki. En tiedä miten selviän, jos se joskus hajoaa kokonaan.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Jotain 15 vuotta sitten oli Paimion Kesäteatterissa Tukkijoella-näytelmä, mä olin siinä Katrin roolissa ja oli vähän vakavampi kohtaus, jossa olin ollut vangittuna. Katri oli kidnapattu ja vapautettu, ja vastanäyttelijäni Suomen Hanna lohdutteli mua. En sitten tiedä mitä kerran tapahtui, mutta purskahdimme molemmat nauruun kesken kohtauksen. Mun piti esittää hysteeristä ja sain sillä vähän peitettyä nauruani. Tää tapahtui näytöskauden puolivälissä ja tän jälkeen se repeäminen tapahtui joka helvetin näytöksessä. Siitä tuli jotenkin painajaismaista, kun odotti, että kohta se kohtaus tulee ja josko nyt pystyttäisi vetämään se normaalilla tavalla. Ei onnistunut. Jekyllissä & Hydessä tapahtui kaikenlaista, lähinnä vaatteiden kanssa. Sänkykohtauksen jälkeen mun piti pimeässä keräillä vaatteita ja huomasin vasta myöhemmin, että olin ottanut vähän ylimääräistä mukaan ja mietin, että mitähän sillä Peterillä mahtaa olla nyt päällään siellä hahah.”

Kerro joku hyvä muisto. ”Teatterihommieni alkuvaiheessa oli loppukaronkka, ja meillä oli Paimion keskustassa pippalot yhden perheen puutarhassa. Siinä oli pihasaunakin, ja sain teatterikaverini Merin kanssa älynväläyksen, jonka jälkiseurauksena lähdimme pyyhkeet päällä tien toisella puolella olevaan pubiin. Keskellä päivää! Juotiin yhdet kaljat terassilla ja mentiin takaisin bileisiin. Kyllä se tempaus vähän huomiota herätti. Hauska muisto.”

Tulevia roolejasi? ”Syksyllä tulee Salon Teatteriin Macbeth, ja olen siinä Lady Macbethin roolissa (Macbethin roolissa Pasi Nikula). Ensi-ilta on syyskuussa. Trilogian jatke eli kvartologia, ensin oli Dogville, sitten Peer Gynt, sitten Jekyll & Hyde ja nyt Macbeth päätösosana. Matka ihmismieleen… Muuta ei ole tiedossa. Mä haaveilen siitä, että pääsisin tyttäreni kanssa joskus samaan proggikseen.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”Haluaisin olla Pikku Myy, vaikka oikeasti oon enemmän Muumimamma. Pikku Myy on aina jotenkin niin utelias elämää kohtaan, eikä aina tarvitse olla niin vakava. Avoimin mielin, ja Myyllä on selkeä oma tahto.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisit ja mikä olisi supervoimasi? ”Mä olisin varmaan joku aika maanläheinen tyyppi, joku Lypsytyttö. (naurua) Pelastaisin maailman lehmiä lypsämällä. Se soittaisi kannelta ja haitaria, ja rauhottaisi siten lehmiä.”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken unien? ”Kännykkä tietysti olisi luonteva vastaus, mutta haluaisinko mä nukahtaa uudestaan vai pysyä pitempään hereillä… Ehkä mä ottaisin jonkun ristikkolehden mukaani ja kyniä, niillä nukahtaisin varmimmin. Ruuaksi ottaisin varrasleipää ja Oivariinia. Ja Oltermannia päälle vielä, ja mikroon. Täytyisi siis ottaa se mikrokin mukaan. Juotavaksi anopin tekemää viinimarjamehua.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”Olisi kiva tietää, kuka murhasi Olof Palmen! Musta olisi myös hirveän kiinnostavaa kokea, millaista olisi olla lottana jatkosodassa, toisaalta taas 60-luku kiinnostaisi.”

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Siinä olisi melkoista tajunnanvirtaa, se olisi sekoitus vähän kaikenlaista tyylilajia. Mun roolissani voisi olla Minttu Mustakallio tai Miia Nuutila.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen kotiin kirjoittamaan yhtä tekstiä ja menen ehkä vähän maalaamaan ikkunanpokia, jos ehdin.”

Bernard Pivot`n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Armo

Mistä sanasta pidät vähiten? - Rasismi

Mikä sytyttää sinut? - Huumori

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kapeakatseisuus

Suosikkikirosanasi? - Saatana

Mitä ääntä rakastat? - Nukkuvan lapsen tuhinaa

Mitä ääntä inhoat? - Kuorsausta

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Kriisityöntekijä

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Poliitikko

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Ny alko hauskanpito!