maanantai 23. heinäkuuta 2018

Pertti - koskettava musiikkikomedia / Rauhalahti Teatteri

Pertti - koskettava musiikkikomedia / Rauhalahti Teatteri, Kuopio

Ensi-ilta 5.7. 2018, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Antti Heikkinen
Dramatisointi ja ohjaus Ismo Apell
Lavastus Harri Husso
Äänitekniikka Miikka Räsänen
Musiikin uudelleensovitus Janne Tolsa
Tarpeisto Emma Jääskeläinen
Puvustus Riikka Hänninen
Taidenäyttely Virpi Torri
ASU-1 Mustang Seppo Hinkkanen
Showboat Tommi Pelkonen
Keksinnöt Spede Idea Oy / Raimo Kaukinen

Rooleissa : Jouko Partanen, Lauri Qvick, Jamppa Kääriäinen, Tatu Siivonen, Antti Heikkinen, Marika Ruuskanen, Jarno Nousiainen, Harri Husso, Katri Nousiainen, Arttu Berg, Tiina Hakkarainen, Julia Korhonen, Iitu Apell ja Ismo Apell


 Oli aikomus tehdä hiukan aiemmin Iisalmi-Kuopio -reissu kesäteattereiden merkeissä, mutta auto päätti toisin ja siinä meni retkeilyhousut ja paljon muutakin eli hermot. Kyllä ketutti, sillä Iisalmen Koljonvirta Teatterin "Täällä Pohjantähden alla" jäi täten näkemättä kokonaan. Onneksi auto tuli huollosta sopivasti ja vapaapäiväkin osui meikäläisellä kohdilleen, joten Kuopioon sentään pääsimme.

 Olin lukenut kesällä ennakkoon Tuomas Marjamäen kirjoittaman kirjan "Spede, nimittäin" ja pohdin ensin, että tuliko tehtyä virhe kun luin sen ennen esitystä. Ainakin kävi ilmi nopeasti, että mulla oli aukkoja tiedoissa. Spede oli tullut minulle tutuksi lähinnä elokuviensa, sketsiensä ja Spelien kautta ("Jalasta kiinni NYT, silmät kiinni NYT!") , mutta minulla ei ollut aavistustakaan esimerkiksi siitä, miten lahjakas piirtäjä Pertti (ja nimenomaan tässä yhteydessä Pertti, ei Spede) oli ja mitä kaikkea hän ehti puuhaamaan ennen kuin hänestä tuli koko kansalle tuttu persoona.

 Viime kesänä Iisalmessa yövyimme Hotellilaiva Wuoksessa ja samassa paikassa yövyimme Kuopiossakin. Mitenkäs tämä sitten on mahdollista? No, nimittäin, tämän kyseisen maanmainion hotellilaivan sijainti on nyt Kuopion Matkustajasatamassa Kallaveden rannalla, hienot maisemat terassilta kyllä. Olisi ollut mahiksia matkustaa Rauhalahteen sisävesilaivalla, mutta pääsimme paikalle hiukan toisenlaisella kyydillä ja puolivälissä matkaa tapahtui käänne, josta en olisi osannut koskaan uneksia. En ole koskaan aiemmin ollut avoauton kyydissä ja sitten kun pääsen, onkin kyseessä yllättäen Speden kuuluisa punainen avo-Mustang ASU-1, joka on nykyään yksityisomistuksessa ja lainassa teatterilla. Olipahan kyydit!


 Perillä jäi reilusti aikaa tutustua kahvila Simon Rysän antimiin sekä alueella sijaitsevaan Pertin keksintö-ja taidenäyttelyyn, josta löytyi niin kultaista showboatia, Spede-linkoa sekä valtavan rekan sisuksista kattava kokoelma Pertin kynäilemiä mainosjulisteita ja muuta rekvisiittaa. Erittäin mielenkiintoista! Aikamoisen määrän patentteja oli muuten Pertti saanut aikaan myös.

Showboat 

Spede-linko 


Sussunteko-opas :) 




 Väkeä alkoi olla paikalla tungokseen asti (aina on hurjan hienoa, että ihmiset päättävät kesähelteillä mökkeilyn/terassireissun/kotona loikoilun/grillailun sijaan lähteä kesäteatteriin) ja vihdoin pääsimme katsomoon. Nappasimme paikat eturivistä, ja tässähän ei erillisiä taustakankaita tarvita, kun näyttämön taustalla Kallavesi ja iloisia polskijoita sekä laituriltahyppijöitä. Ismo Apell toivotti lupsakkaan tyyliinsä väen tervetulleeksi ja höpötteli menemään vähän extraakin. Tykkään tästä välittömästä meiningistä kyllä suuresti. Ihan eri meininki täällä meidän kulmilla.



 Esityksen aluksi paikalle kurvaa golfkärryillä hyvin tutunoloinen mies. Täytyi hieraista silmiään muutaman kerran, oli niin näköinen ja oloinen. Spedehän se siinä (tai Spete, niin kuin edesmennyt pappani aina sanoi) lempiharrastuksensa parissa (vanhemman Pertin roolissa Jouko Partanen). Golfkentällä alkaa sitten ottamaan pumpusta ja mies lyyhistyy nurmelle. Tumma-asuinen hahmo lähestyy. Itse Kuolema (Jamppa Kääriäinen) on saapunut mestoille. Tämäpä ei olekaan mikään synkkä hahmo, vaan vahvaa murretta viäntävä kaveri ja mukaan pitäisi lähteä juuri nyt. Mies ei suostu millään lähtemään, ei vielä. Ensin pitää kertoa tälle porukalle tarina siitä, mistä kaikki alkoi. "Normaalilla" tavalla puhuva Pertti ottaa vähän asentoa ja läimäisee otsaansa tuttuun tyyliinsä, ja yhdellä lauseella Pertti muuttuu Spedeksi. Tuttu tyyppi, tämän hahmon minäkin tunnen! Tai ainakin luulen tuntevani...

Jouko Partanen 

 "Seitsemän kertaa seitsemän" lähtee soimaan (vähän eri sanoilla tosin) ja nuori Pertti (Lauri Qvick) kärrätään paikalle. Poika ei puhu eikä pukahda mitään pitkään aikaan, ja vanhemmat Helmi ja Kusti (Marika Ruuskanen ja Jarno Nousiainen) vievät pojan ihan Helsinkiin asti Arvo Ylpön (Arttu Berg) luo näytille. Kovin on tutunoloinen tämä Ylppökin, lyhyt ukkeli kengät polvien kohdalla. Paikalle kurvaa myös potilas (Tatu Siivonen), jolla on aikamoiset jutut. Samanlaista tajunnanvirtaa saisi ehkäpä ainoastaan eräs U. Turhapuro aikaan, ja nuori Pertti tekeekin sopivasti muistiinpanoja vihkoseen, että käyttökelpoista matskua tässä on tuloillaan. Alkaa se Perttikin puhua kun tarvis on, ja juttua tulee sitten niin että hermot meinaa mennä aika monella. Jutuista ei lämpene ainakaan opettaja Ohukainen (Antti Heikkinen), mutta luokkatovereita hihityttää jo kummasti, ja uusi lempinimikin syntyy tuosta noin. Spedeily on saanut alkunsa, tosin itse termi otettiin käyttöön vasta myöhemmin.

Naimisiin 

 Jatkossa saamme seurata nuoren Pertin edesottamuksia työnhaussa, ja on muuten "pienin sisäisin keinoin" toteutettuja mahdollisia työnantajaehdokkaita (Heikkinen ja Siivonen), joista etenkin Antti Heikkisen artikulaatiota myöten ansiokkaasti tulkitsema päätoimittaja meinaa kärväyttää naurusulakkeeni. Kannattaa seurata Heikkisen roolihahmoja muutenkin, on varsin herkullista materiaalia ja mistä lie hatusta kaivettu näitä tyyppejä. Tatu Siivosen hahmogalleriaan olen tutustunut aiemminkin ja vähän jo pelästyin, että nytkö on itse Koponen (on muuten rasittavan rakastettava hahmo) kaivettu taas esiin, mutta taisikin olla joku sukulaismies.

Omasta mielestään hauska mies piinaa jutuillaan

 Välillä paikalle kurvataan taas golkärryillä ja tapahtumia kommentoi vanhempi Spede, Kuolema kyydissään. Pieni makoisa balettiesityskin nähdään tältä kaksikolta, onhan Pertti sooloillut Kansallisoopperassa tanssitaiteen parissa... Kova polte on sketsiviihteen ja elokuvien pariin, ja saamme tutustua mm. Ere Kokkoseen (Heikkinen) ja Simo Salmiseen (Harri Husso ja viiksistä lisäpointsit). Välit paukkuvat useaan otteeseen Eren kanssa, ja taas tehdään sovinto ja uusi leffa. Joukko Härski Hartikaisia roudailee muuten lavasteita paikoilleen tämän tästä, aika hauska idea tämä! Ja tietysti kauniita naisia pyörii ympärillä, Spedellä on aina ollut silmää naiskauneudelle. Takavasemmalta kurvataan myös punaisella Mustangilla ja katsomossa kohahtaa syystäkin. Minulla läikähtää mukavasti sydämessä. Naimisiinkin mennään, ja loppu onkin tasapainoilua julkisen Speden ja ei-niin-julkisen Pertin yksityiselämän välillä. Väliin läimästään kakkua naamaan "this is hjuumor"-tyyliin, tutustutaan naisen logiikkaan ja sitten taas vakavoidutaan. Väliajan jälkeen aika karnevalistinen meno muuttuu surumielisemmäksi ja vanhempi, Kuolema vierellään kulkeva herrasmies pohtii mennyttä elämäänsä ja sitä, että miten meni noin omasta mielestä. 

Eren kanssa painiksi, oikealla Simo 

 Hyvä ratkaisu on se, ettei Loiroa nähdä missään kaatuilemassa ja huomiota varastamassa. Tämä näytelmä kertoo Pertistä, saakoon Vesku sitten myöhemmin ihan oman juttunsa (siinäkin on nimittäin aineksia kokopitkäksi näytelmäksi). Lähinnä Jaakko Salon ja Jukka Virtasen kynäilemiä kappaleita näytelmän aikana kuullaan reilut kymmenen, muutamaa en ollutkaan aiemmin edes kuullut. Tatu Siivonen on äänessä eniten ja onhan miehen ääni silkkaa hunajaa, tämä on todettu jo vuosikausia sitten. Suuren vaikutuksen äänellään teki myös Iitu Apell, jumalaisen kaunis, uniikki ääni hänellä. Lauluista huvitti kovasti "Masokistin tango" ja mukavia muistoja toi "Menevä mies ja tuleva", kyseinen kappale kun kuultiin viimeisenä Sappeen Kesäteatterin legendaarisessa Noin 7 veljestä -spektaakkelissa kuusi vuotta sitten.

 Loppukohtaus oli vaikuttava ja nostatti palan kurkkuun. Siinä menneiden aikojen suosikit patsastelivat maisemissa ja Spede niitä kierteli katsomassa. Oli mm. Simoa, Ereä, Marjatta Raitaa ja Leo Jokelaa (Ismo Apell), jolla taisi olla kutimet taskussaan? Oli vihdoin myönnettävä, että nyt on lähdön aika, ja hiljainen porukka vaeltaa näyttämön taakse.

 Pidin hurjan paljon tästä näytelmästä. Sopivassa suhteessa huumoria, vakavuutta, uutta asiaa ja tuttua menoa ja mukavia lauluja. Speden uraputki katkaistiin juuri passeliin kohtaan ja Uuno mainittiin kyllä, mutta ei siitä sen enempää. Muuten olisi tullut tunti lisää pituutta näytelmälle, jos kaikki leffaprojektit ja Speden Spelit olisi väkisin ympätty mukaan. Tässä olisi ollut suuri vaara lipsahtaa liikaa sketsiosaston ja "spedeilyn" puolelle, mutta Spede/Pertti kun oli niin paljon muutakin. Ei mikään sketsihahmo, vaan ihan oikea ihminen. Sopivalla tavalla jäi takuulla kutkuttelemaan miehen edesottamukset mieleen ja jos ei pelkkä googlettelu riitä, suosittelen lukemaan Marjamäen kirjan jälkkäriksi. Näytelmästä löytyy lisäinfoa tämän linkin takaa. Esityksiähän on 11.8. asti, joten hyvin ehtii vielä ja kannattaa ajella kauempaakin!

 Minusta tämä oli hieno ja hyvällä maulla tehty kunnianosoitus miehelle, jonka vain harvat ja valitut tunsivat oikeasti. Pintaraapaisu, joka jätti jäljen syvemmälle. (Ja väliaikamakkara oli niin kuuma, että poltin huuleni...)

Pertti Olavi Pasanen 10.4. 1930 - 7.9. 2001

 Näytelmän jälkeen pääsi halutessaan poseeraamaan Mustangin ja upean Spede-kaksikon viereen, ja ujoimmat tyytyivät ihan vaan räpsimään kuvia. Minäkään en tunkenut yhteiskuvaan, mutta sain sentään otettua tämän kuvan, jossa tarkkasilmäisimmät havaitsevat taustalla outoa toimintaa. Golfkärryhän on muuten juuri sama, jolla Spede ajeli Tahkolla.


 Loppuillasta löysimme itsemme karaokebaarista, josta palasimme vauhdikkaasti pyörätaksin kyydissä! Olipas kokemus sekin. Seuraavana päivänä vähän eksyimme reitiltä (minä nukahdin autoon ja kuski unohti kääntyä yhdestä risteyksestä), mutta eipä hätää, löysimme itsemme vahingossa Varkaudesta Mekaanisen musiikin museosta, ja se taas on eri juttu se. Tähänkin voisi todeta, että olipahan kokemus. Palasimme alkuperäiselle reitille ja tietysti kävimme Tiinan Tuvassa kukko-ostoksilla.

 Näin kesällähän vaihteeksi telkasta tulee sen sadatta kertaa uusintoina Uuno-leffoja ja voisikin vaihteeksi katsoa edes jonkun "sillä silmällä". Kotoa sitten löytyy dvd-hyllystä niin X-Paronia kuin Pähkähullua Suomea... Kukahan muuten tekisi Viu-hah-hah-taja -näytelmäversion? Katsoisin.

Kaikki kuvat omia räpsäisyjäni.

Arvatkaa missä istun? 

(Näin esityksen vapaalipulla, kiitos Rauhalahti Teatteri!)

Tästä vielä Speden sketsiklassikkolemppariani kehiin...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).