( Mainos / lippu saatu Helsingin Kaupunginteatterista )
Maanantai-illan teatterireissu on harvinaista herkkua. Antigone piti nähdä alunperin jo pari viikkoa sitten, mutta kävi niinkin erikoinen sattumus, että myöhästyin esityksestä ratkaisevat minuutit! Ensimmäinen kerta elämässäni, ja se on jo aika hyvä saavutus näille katsomislukemilleni. Onneksi lippu toiseen ajankohtaan järjestyi. Kyllä olisi harmittanut - etenkin nyt esityksen nähneenä. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi.
![]() |
| (c) Vilma Sappinen |
Antigone muodostui minulle muutenkin erikoiseksi kokemukseksi. "Mykistävä" oli ensimmäinen ajatukseni heti esityksen päätyttyä. Niin mykistävä, etten osaa juuri mitään edes kirjoittaa saatikka sanoa. Vaikuttava. Väkevä. Sydänverellä esitetty. Alkuperäisteos ei ollut minulle muuta kuin nimenä tuttu. Monta kertaa kävi mielessä, että tämä teos on kantaesitetty 2400 vuotta sitten! 2400 VUOTTA SITTEN! Uskomatonta. Hieno ohjaaja Harjuniemen kirjoittama prologi ja sen jälkeen suomennos äärettömän kaunista tekstiä, joka tuntui hämmentävän tuoreelta ja pelottavan ajankohtaiselta. Sali on täynnä luultavimmin lukiolaisia, näyttämöllä kolmoskurssillinen teatterikoululaisia. Nuorten ympäröimänä mietin vallankäyttöä, vastarintaa, nuoria naisia, tulevaisuutta, rohkeutta, omaa ääntä, sanoja ja tekoja. Antigone hiipi unimaailmaanikin, mustiinpukeutuneita hahmoja vilisi.
![]() |
| (c) Sanni Sormunen |
Myönnettävä on, että olin välillä aika pihalla henkilöhahmoista ja siitä kuka kukin on. Tuplaroolitus oli ovela ja mielestäni toimiva ratkaisu, joka auttoi hiukan hahmojen välisen dynamiikan sisäistämisessä. Tapahtumien kulustakaan en aina ollut ihan kartalla, olin niin nuorten joukkovoiman lumoissa. Toki muutama yksilö sieltä nousi paremmin esiin, mutta haluan korostaa nimenomaan koko porukan yhteistä onnistumista ja siksi en mainitse ketään erikseen nimeltä tällä kertaa. Ja mitä lauluja, laulajia ja tulkintoja! Usein meni kylmikset ja tunsin lähes pakahduttavaa onnea siitä, että istun juuri tällä hetkellä juuri tässä katsomossa. Siinä on jotain äärimmäisen komeaa, kun kuoro laulaa korkealta ja kovaa. Loppupuolella pyörön pyöriessä hitaasti, nuoret seisomassa paikoillaan ryhdikkäinä, haastava katse kohti yleisöä kukin vuorollaan tuli oudon surumielinen olo. Haluaisin nähdä tämän ja nämä uudestaan, mutta se ei ole enää mahdollista. Loppuunmyytyä kaikki loput esitykset, ja ihan syystäkin.
![]() |
| (c) Vilma Sappinen |
Väliajan jälkeen erikoistilanteet jatkuivat kun tuli ilmoitus, että yksi näyttelijöistä on äkillisesti sairastunut ja luvassa olisi pikapaikkaus. Tunnelma sähköistyi entisestään ja jotenkin oli hienosti aistittavissa se, että tässä ollaan nyt kaikki yhdessä, niin lavalla kuin katsomossakin. Loppukiitoksissa liikutuin kyyneliin. Tunsin suurta ylpeyttä.
Bravo, nuoret! Tulevaisuus on teidän.
~
ANTIGONE / Helsingin Kaupunginteatteri
Yhteistuotanto Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa
Ensi-ilta 15.4. 2026 Pienellä näyttämöllä, kesto noin 2h 30min (väliaikoineen)
Rooleissa : Olavi Angervo, Abdirahman Bile, Annika Junno, Eeli Jurvelin, Clara Kinnunen, Elisa Mattila, Adela Ogunbor, Venla Pulkkinen, Mawlawi Rahem, Alberto Rama, Pyry Rautiainen, Pyry Räty, Miriam Shange ja Freddie Sukura
Kirjailija Sofokles, suomennos Kirsti Simonsuuri, ohjaus ja prologin teksti Minna Harjuniemi, dramaturgi Ari-Pekka Lahti, lavastus Katariina Kirjavainen, puvustus työryhmä, valosuunnittelu Kari Leppälä, sävellys ja äänisuunnittelu Emma Raunio sekä naamioinnin suunnittelu Henri Karjalainen



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).