Haastattelussa Minja Koski

 Muusikko-näyttelijä Minja Kosken tapasin elokuun alkupuolella 2026 Robert´s Coffee -kahvilassa Tampereen rautatieasemalla. Vuonna 1982 syntynyt Minja on kotoisin Kuhmosta, jossa hän asui 16-vuotiaaksi asti. (Huom. Kysymyksissä on tällä kertaa avittanut myös tuttavani Lea Alén, joka on nähnyt Minjaa usein keikoilla, toisin kuin minä. Nämä kysymykset on merkitty pienellä tähdellä *. Sain myös tutkailtavakseni ennakkoon Minjan cv:n, mistä oli paljon apua haastattelussa.)

Minja Koski (c) Tommi Mattila 

*Millaisia kulttuurivaikutteita sait Kuhmossa kasvaessasi? ”Meitä oli viisi lasta, joista minä olen nuorin, ja kaikki olemme syntyneet eri kaupungeissa. Kuhmo oli tavallaan meidän päätepiste, kun isämme meni töihin Kostamukseen. Asuimme Kuhmossa pisimpään, ja se oli kyllä hyvä kasvuympäristö. Siellä oli hyvät harrastusmahdollisuudet kuten musiikkiopisto, kuorotoimintaa ja tanssiopetusta. Meillä oli eri opettajia, jotka hallitsivat eri tyylejä kuten modernia tanssia, showtanssia ja rytmistä kilpavoimistelua, ja sen myötä pääsin myös tekemään erilaisia juttuja. Tosi monipuolisesti pääsi harrastamaan voimistelusta cheerleadingiin ja kansantanssiin. Musiikki tuli osaksi elämääni jo varhaisessa vaiheessa. Aloitin huilunsoiton Kuhmon musiikkiopistossa ekalla luokalla, olin kuorossa ja musiikkiluokilla. Oon harrastanut paljon myös yleisurheilua, pesäpalloa ja taitoluistelua. Myöhemmin oon huomannut, että kaikki lajit tukevat toisiaan. Hyvät pohjat kaikelle sain Kuhmossa kyllä! Pienelle paikkakunnalle yllättävän paljon harrastusmahdollisuuksia. Vanhemmat sisarukseni ja äitini harrastivat paljon myös ja menin siinä samassa imussa.”

”Tanssiteatteri Raatikko vieraili usein Kuhmossa ja innostuin niin paljon, että unelmoin itsekin tanssiteatterin tekemisestä. Äidin kanssa yritettiin etsiä tietoa, että missäs voisi opiskella tanssiteatteria. Ei sellaista paikkaa löytynyt. Hain Kuopion musiikkilukion tanssilinjalle ja olisin päässytkin, mutta meni pupu pöksyyn. Olin kuitenkin vasta 15-vuotias enkä uskaltanut lähteä yksin Kuopioon. Jäin Kuhmoon ja olin siellä vuoden lukiossa, mikä ei sitten kuitenkaan tuntunut jutultani. Samassa lukiossa ollut kaverini keksi, että hänpä hakee kosmetologikouluun Kuopioon ja ajattelin, että mua kiinnostaa taideala kyllä, mutta että ”olisi hyvä hankkia myös ihan OIKEA ammatti”, ja niin lähdin hänen völjyssään Kuopioon! Tykkäsin ihan hirveästi olla siellä. Opiskelin kolme vuotta ja pärjäsin hienosti, vaikka en aikaisemmin tykännyt paljoakaan koulunkäynnistä, mutta tiesin myös, että se ei tule olemaan lopullinen ammattini. Sitten hainkin Lahden kansanopiston teatterilinjalle vuonna 2002. Lopullinen päätös hakea sinne syntyi nähtyäni Kuhmossa vierailleen Kajaanin Kaupunginteatterin näytelmän Huutavan ääni korvessa, Kristian Smedsin ohjaus. Ajattelin sen nähtyäni, että minäkin haluan ja minäkin uskallan! Se oli tajunnanräjäyttävä kokemus, ja muhun vaikutti teoksen kipeys, huumori ja se, että siinä käsiteltiin pienten ihmisten asioita. Päähänpotkittuja ihmisiä ongelmineen, ja se oli äärimmäisen hauska ja liikuttava samaan aikaan. Tyylilaji kolahti myös. Siinä puhuttiin suoraan yleisölle, laulettiin virsiä ja työväenlauluja, puhuttiin murretta, käytettiin karskia kieltä. Suoruus, rehellisyys ja roolihahmojen äärimmäisyys ja pöljyys! Mulle se oli täysosuma ja meni suoraan sydämeen. Lahden kansanopistoon hakiessani muuten esitin monologina Rosa Liksomin tekstin kuolevasta vanhasta miehestä, joka kiroaa papit ja kaikki. Liksom oli mulle jo siinä vaiheessa läheinen kirjailija.”

Oletko hakenut koskaan TeaKiin tai Nätylle? ”En ole koskaan hakenut kumpaankaan näistä."

Miten varhaisessa vaiheessa aloit itse tehdä musiikkia? ”Se on ollut mukanani ihan pienestä asti. Oon improvisoinut 3-vuotiaana kasetille ensimmäiset omat lauluni, jotka ovat vieläkin tallessa. Ammatillisempi tekeminen alkoi 2011, kun perustin bändin Minja Maarika ja Madonluvut, jossa soitettiin biisejäni. Myöhemmin siitä seurasi M, joka on nykyään artistinimeni. Kohta tulee kymmenen vuotta ensimmäisestä M-albumin julkaisusta, ja kuudes albumi (Musta enkeli) on tulossa nyt lokakuussa.”

*Näetkö musiikki- ja teatteriurasi jotenkin toisistaan erillisinä vai saman luovuuden osina, jotka vain ottavat eri muodon? ”Musiikki, teatteri, liike – kaikki kumpuaa samasta. Monestihan käy niin, että jos teen teatteriin musiikkia, joku biisi saattaakin päätyä M:n levylle. Ne käyvät dialogia keskenään, ja kaikki on samasta lähteestä peräisin, samaa luovuutta ja taiteilijuutta. Rakastan työtäni todella paljon, se on mulle lähes koko elämä, ja siksi mulla on aina niin monta rautaa tulessa. Joko itseltäni tai lähipiiristä tulee hyviä ideoita, joita pitää päästä toteuttamaan. On niin paljon kiinnostavia asioita ja ihmisiä ympärillä, ja on ihanaa tehdä yhdessä juttuja.”

Onko sinulla jotain harrastuksia, mitkä ei millään tavalla liity musiikkiin tai teatteriin? Vieläkö jää aikaa ”ihan vain” harrastamiselle? ”Mulla oli koira, joka menehtyi viime marraskuussa, ja sen kanssa tuli tosi paljon touhuttua kaikenlaista, lenkkeiltyä ja muuta. Nyt on ollut vähän outoa, kun häntä ei enää ole. Luonnossa tykkään liikkua, rakastan sienestämistä ja marjastamista. Kesällä tuli myös pyöräiltyä ja talvella tulee välillä lasketeltua ja hiihdettyä. Että kyllä mulla muitakin harrastuksia on. Aika paljon vapaa-aikani pyörii kuitenkin jollain tavalla taiteen ympärillä. Pidän lukemisesta, käyn katsomassa sekä teatteri- että tanssiesityksiä, taidenäyttelyitä ja elokuvia. Luonnossa saan pulssin alas. Äsken oli ihanaa, kun keräsin älyttömästi vadelmia ja niitä poimiessa ei kyllä tullut yhtään ajateltua työasioita!”

Mikä on lempivuodenaikasi? ”Rakastan kaikkia vuodenaikoja! Täällä Suomessa on ihanaa se, että ylipäätään on eri vuodenaikoja. Jos pitäisi yksi valita, niin kyllä eniten tykkään syksystä. Ehkä se liittyy vähän sienestykseenkin… ja teatterien ensi-iltoihin.”

Rokka, Tuntematon sotilas, Juko (c) Mikko Kelloniemi

Mistä kaikkialta saat inspiraatiota? ”Luonnosta eniten. Justiin sanoin, etten luonnossa paljon mieti työasioita, mutta viimeksi sunnuntaina sienimetsällä äänittelin puhelimelleni muistiin melodiaa. Koiran kanssa lenkkeillessä tuli samalla ääniteltyä puhelimeen kaikenlaista, nyt sitten metsässä käyskennellessäni teen samaa. Voisi sitä kävellä muutenkin kuin sienten ja marjojen perässä, liike jotenkin tuottaa enemmän ajatuksia. Taidenäyttelyistä ja esityksistä saan myös inspiraatiota, oikeastaan ihan kaikenlaisesta taiteesta. Läheisten elämästä ja omista henkilökohtaisista tapahtumista myös. Eli ihan kaikesta! Ja Kaj Chydeniukseltahan opin inspiraatiosta sen, että hänhän ei koskaan jäänyt odottelemaan mitään inspiraatiota, vaan istui persieelleen ja alkoi säveltää. Se tyyli toimii myös erittäin hyvin. Inspiroidutaan tehdessä.”

*Tästä onkin hyvä siirtyä seuraavaan kysymykseen, eli miten yhteistyösi Kaj Chydeniuksen kanssa sai alkunsa ja miten hän on vaikuttanut tekstintulkintaasi, vai onko vaikuttanut? ”Yhteistyömme alku liittyi Teatteri Vanhaan Jukoon, jota pidän kotiteatterinani. Kaj oli tehnyt Jukossa jo aiemmin yhteistyötä. Opiskelin Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalla Mutella ja meille piti kurssin Markus Fagerudd, jonka olin nähnyt aiemmin KOM-teatterin vieraillessa Kuhmossa. Kurssilla teimme Chydeniuksen pienoisoopperan Sevillan parturi, jota Kaj tuli katsomaan ja samalla tuli katsomaan minua olisinko sopiva laulamaan enemmänkin hänen sävellyksiään. Ilokseni tein häneen vaikutuksen Bartolon roolissa, ja koelauloin hänelle vielä myöhemmin ja siitä se yhteistyö sitten lähti. Ehdittiin tehdä 15 vuotta yhdessä, hän jätti minuun suuren jäljen. Häneltä opin tosi paljon tulkinnasta – teksti edellä mennään aina. Musiikki ja tulkinta palvelee runoa ja tekstiä. Häneltä opin myös haltioitumisesta. Hän oli jotenkin aina niin fiiliksissä omasta työstään, sai säveltää ja harjoitella ihmisten kanssa runoja. Ilo ja riemu tarttui, hänestä huokui aina vahvasti rakkaus lajiin, into ja asenne. Kunpa saisi itsekin tehdä rakastamaansa työtä loppuelämän! Häneltä opin myös, että luovuutta ei tartte odotella. Sen kun tekkee vaan! Yksi kymmenestä tai sadasta sävellyksestä voi olla hyvä, ja aina voi säveltää saman runon uudelleen, jos ei heti ekalla kerralla onnistu. Säveltäminen on myös tietynlaista käsityötä. Ihana ajatella niin, että se ei ole mitään rakettitiedettä. Laitetaan kädet saveen ja aletaan tehdä. Siinä ajatusmaailmassa oli omanlaistaan viehätystä.”

*Onko sinulla ollut muita yhteistyökuvioita, jotka olisi syvällisemmin vaikuttaneet taiteilijuuteesi? ”On paljonkin kollegoja ja tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet omaan tekemiseeni. Esimerkiksi näyttelijä Kirsi Asikainen, hän on nykyään eläkkeellä ja olen yrittänyt toistaiseksi tuloksetta houkutella häntä palaamaan näyttämölle. Hän on tullut tutuksi muun muassa Kajaanin Kaupunginteatterista, Vaasan Kaupunginteatterista ja Jukosta. Hänen näyttelijyyttään olen ihaillut tosi paljon ja olen oppinut häneltä paljon näyttelijäntyöstä. Hyvin pedantti, mutta samalla ihanalla tavalla arvaamaton näyttelijä ja hyvin kiinnostava, koskaan ei silleen hyvällä tavalla tiennyt mitä hän seuraavaksi tekee. Häneltä olen yrittänyt imeä oppia ja aitoa vuorovaikutusta. Toisena näyttelijänä mainitsen myös Jukosta tutun Hannu Salmisen, hänkin on jo eläkkeellä, tärkeä mentori minulle ja usealle muulle Jukossa työskenneelle. Ari Nummisen kanssa teen parhaillaan töitä Tanssiteatteri MD:llä, ja hänen kanssaan oon saanut tehdä useammankin produktion. Meille on syntynyt hauska kollegiaalisuus tässä vuosien varrella. Liikkeestä ja liikekielestä oon oppinut tosi paljon Arilta, ja ihailen hänen työskentelyään valtavasti. Jussi Sorjasen kanssa kasvoimme monessa mielessä yhdessä teatterilaisiksi, joten hänet on myös ehdottomasti mainittava.”

Miten tutustuit Mikael Saareen? Hänen kanssaan olet tehnyt myös paljon yhteistyötä. ”Olimme molemmat Jukossa esityksessä Ampuuhan ne hevosiakin. Siinä oli mukana sekä Lahden kansanopiston että Muten opiskelijoita, ja Mikael tuli musiikkiteatterilinjalta. Näytelmähän kertoo maratontansseista, ja me olimme yksi pareista. Siitä näytelmästä sai alkunsa meidän hieno yhteistyömme, joka on jatkunut tiiviisti ihan näihin päiviin asti.”

Kaisa Sarkkinen ja Minja / Sunnuntai, Juko (promokuva) (c) Ilkka Saastamoinen

Kerroit aiemmin, että käyt itsekin katsomassa teatteriesityksiä. Onko sinulla jotain suosikkigenreä, vai käytkö katsomassa laajalla skaalalla erityylisiä juttuja? ”Käyn kyllä katsomassa kaikenlaista. Viimeksi kunnolla päräytti Sinna Virtasen ohjaama Maan ja veden välillä Lahden Kaupunginteatterissa. Aika paljon tulee käytyä katsomassa sellaisia esityksiä, missä on kavereita mukana, mutta katson kyllä muutakin. Syksyllä oon menossa Tanssin taloon katsomaan ainakin Elina Pirisen uutta teosta, tanssijutut kiinnostaa mua kovasti myös.”

CV:stäsi luin, että olet ollut näyttelijänä, muusikkona, säveltäjänä ja/tai tanssijana monessa paikassa ja esityksessä. Rauman Kaupunginteatteri, Teatteri Vanha Juko, Teatteri Rujo, Pesäkallion Kesäteatteri, Vaasan Kaupunginteatteri, Joensuun Kaupunginteatteri, Teatteri Telakka, Rakvere Teater, Korjaamo Teatteri, Helsingin Kaupunginmuseo, Aleksanterin teatteri, Suomen Kansallisooppera, YLE:llä pari kuunnelmaa, Turun Kaupunginteatteri, Teatteri Avoimet Ovet… Lähiaikoina vielä tulossa Tanssiteatteri MD ja Lappeenrannan Kaupunginteatteri. Itse olen nähnyt sinut tähän mennessä Jukossa (Che – Hän elää?!, Seksimusikaali ja Tuntematon sotilas), Aleksanterin teatterissa (Iloisten sielujen hotelli) ja Avoimissa Ovissa (Everstinna). Mikä ihme on Teatteri Rujo? En ole koskaan kuullutkaan. ”Se oli teatteriryhmä, jonka perustivat aikoinaan Helsingin Rudolf Steiner-koulun oppilaat, muun muassa Lauri Maijala, Riikka Oksanen ja Linda Wallgren. Teatteri Rujo ei ole tällä hetkellä kylläkään aktiivinen. Teimme TeaKin bunkkeriin saksalaisen näytelmäkirjailija Dea Loherin näytelmän Tatuointi. Siinä Lauri Maijala näytteli isääni, Riikka Oksanen siskoani, Jussi Sorjanen äitiäni, Paavo Kinnunen poikaystävääni ja Linda Wallgren ohjasi. Tarina oli kummallinen ja synkkä perhedraama, mutta jollain kummallisella tavalla onnistuimme siinä tosi hyvin. Ja bunkkeri vielä esityspaikkana, ankea ja pieni tila. Pienellä budjetilla kun tehtiin, niin se vaati erityisen paljon kekseliäisyyttä, vaan sitähän tuosta porukasta löytyi. Myöhemmin siirrettiin se Jukon kanssa samassa rakennuksessa olleeseen käyttämättömään parkkihalliin.”

Onko näiden muiden esitysten joukossa sellaista, joka olisi ollut itsellesi jollain tavalla erityisen merkittävä, joko oman roolisi tai koko työryhmän myötä? ”Ekana nyt tulee mieleen tuoreimmat esitykset ja lähinnä Everstinna, johon tein myös musiikin. Koko työryhmä onnistui esityksessä hienosti ja kaikki pelasi hienosti yhteen. Keväällä esitimme Everstinnaa Teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä, nyt syksyllä Jukossa ja keväällä ´27 Lappeenrannassa. Tuntematon sotilas oli mulle ihana kokemus, sitä esitettiin muutama vuosi sitten Jukossa ja Turun Kaupunginteatterissa. Työryhmä oli huippu, ja pääsin ensimmäistä kertaa tekemään yhteistyötä Juho Mantereen kanssa. Olin aivan fiiliksissä! Juho ja suunnittelijana toiminut Pekka Kiiliäinen olivat tehneet yhteistyötä pitkään, ja oli helppoa hypätä mukaan heidän tekemisen tapaansa, sillä se tuntui myös itselle tutulta ja inspiroivalta. Heillä oli selvät sävelet esityksen visuaalisuudesta ja äänellisestä maailmasta. Juho antoi meille näyttelijöille sopivasti vastuuta ja valtaa pitäen kuitenkin ohjaajuuden omissa käsissään luoden harjoituksiin aina lämpimän ja luottavaisen ilmapiirin. Vaikka aihe oli rankka, se ei sisältäpäin tuntunut rankalta, koska työilmapiiri oli niin ihana ja palkitseva. Pidin myös esityksen fyysisyydestä, vaikkakin pohkeet olivat välillä eri mieltä. Jukon Maa on syntinen laulu vuodelta 2012 on mulle myös monessa mielessä tärkeä työ. Mukan teksti, Chydeniuksen laulut, Jussi Sorjasen ohjaus, ihana Martan rooli, Janne Vasaman lavastus ja upeat kollegat jäivät mieleeni. Mukana olivat Sakke Tuominen, Arttu Kurttila ja nuo aiemmin mainitsemani Kirsi Asikainen ja Hannu Salminen. Kirjan maailma oli saatu ratkaistua näyttämölle erityisen hyvin. Petroskoi pitää myös mainita! Petroskoi, Kullervo ja Köök/Keittiö oli kolmen teatterin yhteistyö. Siinä oli mukana Teatteri Telakka, Teatteri Vanha Juko ja virolainen Rakvere Teater. Jokaisesta teatterista oli näyttelijöitä, ohjaajia ja suunnittelijoita, eli työryhmä sekoittui. Ari Numminen ohjasi Telakan Petroskoin, Lauri Maijala Jukon Kullervon ja Andres Noormets Rakveren Köökin. Kaikki esitykset olivat mielestäni varsin onnistuneita ja hyvin erilaisia keskenään. Kierrettiin kaikki kolme teatteria ja muissakin paikoissa, ja yhteistyöhankkeellehan myönnettiin näyttämötaiteen valtionpalkinto vuonna 2013. Oli kyllä hieno reissu ja kokemus kaikkineen! Rakkaita teoksia on kertynyt vuosien varrella useita, joten tuossa nyt mainittuna vain pieni osa.”

Minja ja Kirsi Asikainen / Maa on syntinen laulu, Juko (c) Aki Loponen

Kerroit aiemmin Kaj Chydeniukselta saamastasi opista sävellystyöhön liittyen. Onko jotain muuta oppia tai ohjenuoraa, joka olisi erityisesti jäänyt mieleesi jonkun sanomana tai omana havaintona? ”En muista kenen teoria se on, mutta näyttelijäntyö on mielestäni kiinnostavaa usein silloin, kun paljastetaan ja riisutaan jotain esiin, ei niinkään rakenneta. Ajatuksena siinä on se, että jokaisessa näyttelijässä on olemassa jo kaikki tarvittava ja kukin haluttu asia löytyy kun ottaa sen kaiken muun siitä edestä pois paljastaakseen sen asian, jonka haluaa näyttää. Se luo monesti aitoa läsnäoloa ja arvaamattomuutta, joka on usein super mielenkiintoista. Toki se vaatii paljon rohkeutta, mutta myös palkitsee. Tämä liittyy vahvasti myös siihen mikä on hauskaa. Monesti se hauskin hahmo syntyy lopulta aika läheltä itseä ja siitä, että ihminen on ihan mahdottoman tosissaan omassa tinkimättömyydessään ja älyttömyydessään. Mahdollisimman läheltä omaa itseään tekeminen toimii parhaiten mulle, niin näyttelijänä kuin katsojanakin. Mutta toki tapoja ja tekniikoita on monia ja niiden käyttö vaihtelee tilanteen ja teoksen mukaan."

Maria Nissi ja Minja / Everstinna (c) Antti Sepponen

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi näyttämöllä? ”Varmastikin rakkauteni musiikkiin ja liikkeeseen ovat asioita, joita voisi kutsua näyttämöllisiksi vahvuuksiksi. Toivoisin vahvuuksieni liittyvän myös läsnäoloon, uskallukseen ja vuorovaikutukseen suhteessa kollegoihin sekä yleisöön. Mutta nämä ovat toki vain omia tärkeinä pitämiäni asioita, joihin kiinnitän huomiota ja joissa haluaisin olla hyvä."

Minkä taidon haluaisit osata? ”Opettelen parhaillaan laulamaan espanjaksi yhtä säkeistöä Violeta Parran laulusta Run Run se fue pa`l norte -biisistä, joten pakko vastata että haluaisin osata enemmän kieliä!”

Oletkin jo maininnut muutamia esikuviasi. Kerro lisää! ”Oon varsin laaja-alaisesti kuunnellut kaikenlaista musiikkia, mulla kun on niitä vanhempia sisaruksiakin. Kuhmon Kamarimusiikki -festivaaleilla on tullut käytyä äitini ja adoptioisäni kanssa jo lapsena kuuntelemassa klassista musiikkia. Vanhin veljeni kuunteli raskaampaa rockia ja heavya, toinen veli opetti kuuntelemaan muun muassa grungea, siskot taasen esim. Madonnaa ja Barbra Streisandia. Eli olen saanut vaikutteita monenlaisista musiikkityyleistä. Kaikista kovin esikuvani ikinä on Björk. Vesa-Matti Loirin takia aloitin huilunsoiton, fanitin sekä hänen näyttelijäntyötään että muusikkouttaan, olin hänen konsertissaan Kajaanissa pikkutyttönä ja sain nimikirjoituksenkin. Ihailin suunnattomasti myös Tenavatähtiä, olisin halunnut osallistua itsekin, mutta olin niin kamalan ujo enkä uskaltanut. Joka taiteen saralla on todella paljon ihailemiani tekijöitä. Rosa Liksom taitaa olla kirjailijoista mulle se ykkönen. Ihailemiani näyttelijöitä on tietysti myös hurjan paljon, ja tanssipuolella myös.”

Petroskoi, Teatteri Telakka (c) Kai G. Baer

Kuka olisi ”unelmiesi vastanäyttelijä”, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Mun on pakko vastata Kirsi Asikainen, koska haluaisin vielä tehdä jotain hänen kanssaan! Yritän kaikkeni, että saisin hänet vielä palaamaan näyttämölle. Myös Kaisa Sarkkisen kanssa haluaisin näytellä myös vielä, koska hänen kanssaan oon päässyt tekemään muutamia ihania juttuja. Lisätään vielä Marja ”Malla” Myllylä, koska hänen kanssaan en ole vielä näytellyt, mutta haluaisin tehdä Kirsin, Kaisan ja Mallan kanssa Kolme sisarta. Tämä ajatus on ollut päässäni jo yli kymmenen vuotta. Itse voisin olla Nataša. Ehkä jonain päivänä vielä. Ensin pitäisi saada Kirsin pää kääntymään.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”Oon jo päässyt laulamaan aivan ihanien ihmisten kanssa duettoja. Kyllä mä Björkin kanssa lähtisin duetoimaan milloin tahansa. Kaupungin äänet -festivaaleilla mulla oli yhteinen slotti artistien Asla Jo ja F kanssa, heidän kanssaan olisi myös hienoa päästä duetoimaan.”

Mitäs me laulaisimme karaokessa? ”Vaikkapa Laila Kinnusen Pojat? Sehän on duetto, siinä laulaa Laila ja Ritva Kinnunen.”

Mitä sinun mielestäsi on ”teatterin taika”? Onko sitä oikeasti olemassa vai onko se pelkkä sanonta? ”Kyllä sitä on oikeasti olemassa. Kun ihmiset kokoontuu samaan paikkaan saman asian äärelle ja kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan, siinä on tietynlaista jännitystä ja kihelmöintiä ilmassa. Sitä ei voi kokea kuin elävän taiteen parissa. Livetilanteessa ihmisten reagointia ei voi täysin koskaan ennustaa, ja aina voi tapahtua jotain odottamatonta. Tunnelmat ja reaktiot vaihtelee eri iltojen ja eri ihmisten myötä. Ainutkertaisuudessa on teatterin taika. Ja se, että kaikki näyttelijäntyö, liike, musiikki, puvut, valot, äänet luo yhdessä sen hetken ja maailman. Joskus taas lavalla on pelkkä näyttelijä, ei lavasteita, ei musiikkia – ja silti hetki on äärimmäisen maaginen! Miten onkaan löytynyt juuri sille esitykselle juuri oikea muoto! Äärimmäisen kiinnostavaa.”

Onko sinulle sattunut jotain erikoista sählinkiä tai oletko ollut vieressä todistamassa, kun jollekin toiselle sattuu vähän erikoisempaa, ja sitten olette yhdessä yrittäneet selvitä tilanteesta? ”Tämä sattui koko työryhmälle kyllä… Meillä oli Jukossa ensi-ilta näytelmästä Kahdeksan surmanluotia, ja Juha Lagström sai kesken kaiken oksennustaudin, näyttämöllä ollessaan. Se sopi täydellisesti siihen kohtaan kyllä, mutta... Me poistuttiin näyttämöltä Asikaisen Kirsin kanssa lämpiön puolelle, ja siellä ohjaaja odotti meitä sankojen ja rättien kanssa, ja pyysi meidät siivoushommiin. Hitaasti sitten siivottiin yrjöä näyttämöltä, toinen lähti toiselta puolelta ja toinen toiselta, ja se näytti täysin ohjatulta jutulta, että näin tässä kuuluikin tehdä. Juhalla oli siinä seuraavaksi vielä pitkä monologi, jotenkin hän siitä selviytyi ja lopusta näytelmästäkin. Uskomatonta, että pystyttiin viemään esitys läpi. Nykypäivänä varmaan keskeytettäisi esitys. Hassua oli sekin, että moni katsoja luuli sen olleen jotain teko-oksennusta. Juha ei ensi-iltajuhliin osallistunut ja parin päivän kuluttua oli seuraava näytös, hän onneksi oli toipunut ja kunnossa silloin.”

Minja ja Joel Mäkinen / Kirsikkapuisto, Juko (c) Ilkka Saastamoinen

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin näytelmä, mikä siinä olisi tyylilajina ja kuka voisi olla sinun roolissasi? "Varmaan se olisi joku nykytanssiteos, jossa tanssittaisiin haudoilla. Siinä voisi olla useampi esiintyjä, jotka olisivat iältään, sukupuoleltaan ja ulkonäöltään keskenään erilaisia."

Mitä sanoisit nuorelle itsellesi, jos olisi mahdollisuus? ”Kaikki menee lopulta hyvin, älä huoli. Kyllä sä vielä löydät oman tiesi.”

Jos sinulla olisi supersankaripuoli, mikä olisi supervoimasi ja hahmosi nimi? ”Mun supervoimani olisi sellainen, että pysäyttäisin kaikki nuo hullut päättäjät, jotka sotivat ja tuhoavat tätä maapalloa. Hei, mähän oon tehnyt tästä biisinkin! Siinä kaikki suurmiehet alkaa harrastamaan neulomista. Neuloosi! Se olisi mun supersankarin nimikin, ja se saisi kaikki päättäjät neuloosin valtaan. Kaikki vaan neuloisi eikä olisi aikaa enää sotimiseen ja maapallon tuhoamiseen. Hahmollani olisi tietysti päällään upea neulottu hupullinen kokovartaloasu, jossa olisi sateenkaaren väreissä peace-merkkejä.”

Jos ihminen menisi talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi viihdykkeeksi tai evääksi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin kirjoja, ristikoita, hyvää musiikkia ja hyvää syömistä. Kaalia kaikenlaisessa muodossa.”

Juhla, Tanssiteatteri MD (c) Heikki Järvinen

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai aikakauteen, minne menisit? ”Ehkä mä menisin Vanhan valtaukseen, se nyt tuli ekana mieleen. Voisin olla myös Lapualaisoopperassa laulamassa yhdessä Vesa-Matti Loirin ja muiden legendaaristen tyyppien kanssa. 60-luvun laululiike kaikkineen olisi ollut kiehtovaa kokea. Nykyään olen samassa kokoonpanossa (Valmistaudu rauhaan) Monna Kamun ja Eero Ojasen kanssa. Aika mieletöntä.”

Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Mikä on saanut sinut hullaantumaan teatteriin?”

Teatterissa kiehtoo se, etten välillä yhtään tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja se, että usein tulee tunne, että olen elämäni ensimmäistä kertaa teatterissa, se sama pikkutyttömäinen fiilis hetkeä ennen valojen himmenemistä ja esityksen alkua. Rakastan tarinoita ja sitä, että joku niitä minulle kertoo. Minun ei tarvitse muuta kuin kuunnella, katsoa, istua ja nauttia.

Mitäs nyt lähiaikoina on tulossa? ”Elokuun lopussa tulee ensi-iltaan Tanssiteatteri MD:n Juhla-niminen teos, jossa saa olla monena. Siinä saa tanssia, laulaa, soittaa ja on siinä hieman puhuttua tekstiäkin mukana. Olen myös päässyt toteuttamaan edellisessä yhteisessä produktiossa syntyneen idean säveltää huiluduetto Tuomas Luukkoselle ja mulle. Ja nyt saan toteuttaa lapsuuteni haavetta tanssiteatterin tekemisestä. Everstinna on syyskuussa ensi-illassa Jukossa, ja lokakuussa tulee uusi levyni ulos, ja siihen liittyen lähdemme myös pienelle levynjulkkarikiertueelle. Tulossa on myös Göstan parhaat, Valmistaudu rauhaan, Kaj Chydeniuksen lauluja, Kalleimmat joululaulut ja itsenäisyyspäivän konserttiakin. Kaikenlaista! Keväällä sitten Everstinnaa Lappeenrannassa.”

 M (c) Antti Sepponen

Kertoisitko vielä hiukan tulevasta levystäsi? ”Kuudes albumini M - Musta enkeli ilmestyy 9.10. Lauluissani muun muassa paetaan maailman hälyä metsään, väistellään taivaalta putoavien satelliittien romua, löydetään ja haudataan ystäviä ja ollaan kiitollisia siitä, että ollaan elossa. Omistan sen rakkaalle edesmenneelle koiralleni Rievulle." 

Mitä terveisiä haluaisit lähettää katsojille? ”Ei luovuteta, vaikka nyt on kovat ajat taiteen kentällä. Jaksetaan taistella taiteen ja kulttuurin puolesta! Käydään katsomassa esityksiä ennakkoluulottomasti ja tuetaan toisiamme. Yritetään pitää taide elossa, jotta meillä olisi jatkossakin rikasta kulttuuritarjontaa ympäri Suomea.”

Yhteiskuva :) 

Mitä aiot tehdä seuraavaksi, tämän haastattelun jälkeen? ”Menen tekemään yhdistyshommia. Olen Lahden Pelastakaa lapset ry:n aktiivijäsen ja mun vastuullani on käsitellä harrastustukihakemukset, ja mun täytyy nyt illalla laittaa haku auki. Sen jälkeen katson läpi MD:n ykköspuolen läpimenon ja katson, että mitä siinä voisi parantaa musiikillisesti.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä : 

1. Mistä sanasta pidät eniten? - Hellyys

2. Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha

3. Mikä sytyttää sinut? - Inspiraatio 

4. Mikä sammuttaa intohimosi? - Latteus

5. Suosikkikirosanasi? - Perkele

6. Mitä ääntä rakastat? - Sello

7. Mitä ääntä inhoat? - Kuorsaus 

8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Kirjailija

9. Missä ammatissa et haluaisi olla? - Poliisi 

10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Vihdoin!

Lopuksi vielä linkki Minjan nettisivuille : m-official.fi