Haastattelussa Anssi Valikainen

Anssi Valikaisen tapasin heinäkuun puolivälissä Tampereella Public Cornerissa.

1987 syntynyt Anssi on kotoisin Kemistä ja horoskoopiltaan härkä. ”Sit muutin Lahteen opiskelemaan ja nyt oon vähän tamperelainen, vähän lahtelainen, myös helsinkiläinen ja vähän myös kouvolalainen”, selventää Anssi. Asia harvinaisen selvä.

Mitä harrastat? ”No nyt kesällä oon aloittanut tenniksen, sit vähän kalastusta ja talvisin lumilautailua. Mitä laskis harrastuksiksi? Urheileminen, tanssi, kitaran ja trumpetin soitto, kaikenlaiset muutkin instrumentit. Ammatti ja harrastukset vähän niinku risteytyy nyt tässä! Tykkään kokeilla uusia asioita, monesti ne tosin saattaa jäädä sitten siihen...”

Erityistaitosi? ”Mitähän järkevää tähän nyt sanoisi? No mielettömät sosiaaliset taidot! Musiikki ja huumori. En niinkään ite kerro juttuja, vaan mun mielestä mulla on aika hyvä huumorintaju ja jos muut ei ymmärrä, niin se on sitten niiden murhe”, nauraa Anssi.

Minkä taidon haluaisit osata? ”Voiko olla luonteenpiirre? No mä haluaisin olla karismaattisempi, sellainen luontainen karisma joka tulee varmaan sitten iän ja mahan myötä.Taitoluistelu tai joku vastaava olis ihan mahtavaa. Nyt kun mä oon innostunut tenniksestä, niin haluisin olla Roger Federer. Olis hirveen siistiä osata jotain niin hyvin että olis siinä paras, oikeestaan mitä vaan!” Anssi innostuu.

Onko suvussasi muita tällä alalla? ”Mä oon meidän suvun oikeen pikimusta lammas, meidän suvussa on ainoostaan sairaanhoitajia, lehtimiehiä ja siivoojia. Mummo musta halusi lukkaria ja se yritti opettaa mulle kaikkia mahdollisia lauluja ja runoja, ehkä mä siitä oon saanut jonkinlaisen innostuksen tai sen, että se on kasvattanut mua tähän suuntaan. Mummo toivo vähän eriä mitä loppujenlopuks sai!”

Osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Mun pääinstumentti on laulu, sitä mä oon opiskellut täysipainotteisesti neljä vuotta. Mä oon aloittanut musiikkiharrastuksen siten, että oon soittanut ensin kornettia joka vaihtui sitten trumpetiksi, 10 vuotta oon käynyt musiikkiopintoja siltä pohjalta. Sit mä aloin soittaa kitaraa joskus yläasteella, aattelin että tytöt varmaan tykkää kun soittaa kitaraa. Sitä mä oon soittanut nyt kans kymmenen vuotta, ukuleleä mä opettelin soittamaan tähän Sappeen kesäteatteriproggikseen. Sit mä osaan soittaa vähän mandoliinia,ja pianoa (tai koskettimia) mä soitan yhdessä bändissä. Olin siinä trumpetinsoittajana ja taustalaulajana ja kun mulla ei ollut mitään tekemistä, ne pisti mut koskettimiin vaikken ollut edes aiemmin soittanut niitä...Bassoa oon soittanut yhdessä kesäteatterissa, huilua oon soittanut hetken. Eli onhan niitä!”

Mitä alan opintoja olet suorittanut? ”Peruskoulun jälkeen mä oon ollut Kemin Kaupunginteatterissa iltanäyttelijänä 2000-2006. Sit pääsin Lahden Kansanopistolle ja kävin sen ekan vuoden. Sit hain Mutelle (musiikkiteatterilinja) ja pääsin sisään. Sitten kuulin, että tulee vielä toinen vuosi Kansanopistosta ja otin välivuoden Mutelta, kävin sen ja sitten neljä vuotta musiikkiteatterilinjaa. Mä en oo vielä valmistunut, mulla on opinnäytetyö vielä vähän kesken. Nätyyn oon hakenut kaksi kertaa ja Teakiin 4-5. Nyt jos sais töitä, niin voisi sitä kautta sitten oppia lisää.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista ja tästä alasta yleensä? ”Olin hirveen kiinnostunut laulusta jo pikkupojasta asti ja sit tuli murrosikävaihe, pojat sanoi että kuulostan ihan tytöltä kun laulan ja sit se jäi hetkeksi ja jatkoin trumpetinsoittoa. Silloinen Kemin Kaupunginteatterin kapellimestari, nyt jo edesmennyt Itkosen Sami soitti musiikkiopistolle, että tarvittais nuori trumpetinsoittaja näytelmään ”Kolme iloista rosvoa” ja mä pääsin siihen sitten. Se vaikutti tosi kivalta ja mä tykkäsin olla lavalla, oli kivaa kun pääsi vähän näyttelemään ja samalla soittamaan. Sit olin yhteydessä tähän Samiin, että olisko tulossa muitakin juttuja missä pääsisi ihan näyttelemäänkin. Sit Kemiin tehtiin Oliver!-musikaali ja hain siihen ja pääsin mukaan. Sitä kautta pääsin tosi nuorena iltanäyttelijäksi ja sain tehdä tosi paljon juttuja. 12-vuotiaasta asti se on ollut siis jo niin, että tää on mun juttuni ja tätä mä haluun tehdä”, kertoo Anssi.

Miksi olet näyttelijä? ”Mulla alkoi rullaan kaikki filosofiset ajatukset päässä heti...Mä haluun vaikuttaa yleisöön jollain tapaa, tuottaa niille jonkinlaisen tunteen. Mutta kuitenkin, kun oon ite tämmöinen ujo ja teatterista tykkäävä nuorimies, niin on kiva olla joku muu! Saa olla näkyvillä jonkinlaisena toisena tyyppinä ja pystyy olemaan eri tavalla avoin ja auki ja toteuttaa itseään sitä kautta, kun ei ole oma itsensä. Voi olla vaikka ihan hirveä kusipää tai todella sankarillinen tyyppi. Tai oikeestaan ihan mitä tahansa!”

Mitä tekisit jos et olisi tällä alalla? ”Mä ohjaisin, se kiinnostaa mua ihan hirveästi tälläkin hetkellä. Joskus varmasti tuun ohjaamaan jotain juttuja. Jos se ei olis teatteria, niin sit mä voisin laulaa pelkästään, et joku sellainen esiintymisammatti tai joku palveluammattikin.”

Oletko tehnyt muita töitä aiemmin? ”Olis siistii sanoa, etten oo tehnyt päivääkään rehellistä työtä. Tai siis kunniallista työtä! Mut mä oon ollut yhden kuukauden lehtimyyjänä, se oli ihan kauheeta. Olin silloin 15-vuotias ja sain valehdeltua, että nyt mulle tuli este, et mun täytyy lopettaa tää. Yhden kesän oon ollut myös grillimyyjänä. Tykkäsin siitä kyllä, mutta kun humalaiset tulee yöllä ostaan jotain gluteenitonta hampurilaista niin huh huh!”

Onko sinulla esikuvia? ”Onko niiden pakko olla näyttelijöitä? Jaa ei. No sit mä sanon ensimmäisenä että Jari Litmanen! Ei pelkästään se, että miten hyvä jalkapalloilija hän on, vaan myös se, että minkälainen intohimo ja sellainen päättäväisyys sillä on ollut jalkapalloa kohtaan. Suomalaisista näyttelijöistä on ihan lapsesta saakka ollut Pekka Autiovuori mun lempinäyttelijäni, ja sit tietenkin kaikki keneltä on saanut opetusta ja ne kenen kanssa on saanut työskennellä. Kansainvälisistä ehkä Russell Crowe ja Kevin Spacey.”

Kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”No tää on helppo, eli Freddie Mercury! Se on kautta aikojen ehdottomasti kovin tenori, sen kans olis tosi siistii laulaa. Mut sit mä mietin, että täytyy valita joku sellainenkin, joka ei olisi ihan NIIN kova laulaja, ettei se laulaisi mua ihan suohon. Siitä tulikin mieleeni, että haluaisin laulaa Väinämöisen kanssa dueton...se laulais mut kirjaimellisesti suohon! Kalevala-musikaali! Mutta Freddie Mercury se on, kovaa ja korkealta. Ja napaan asti auki oleva kokopuku molemmilla”, Anssi nauraa.

Missä eri teattereissa olet näytellyt ja tärkeimmät roolisi? ”Oon näytellyt Kemin Kaupunginteatterissa, Tornion kesäteatterissa, Konttisen kesäteatterissa Rovaniemellä, Pesäkallion kesäteatterissa Lahdessa, Hilarius-hiirenä, Lahden Kaupunginteatterissa työharjoittelussa, Kouvolan teatterissa ja Eurooppa Nelosessa. Tärkeimpiä rooleja ehkä ollut eka iso roolini Kemissä, ”Kevään herääminen” ja siinä Melchior, Tornion kesiksessä olin Vaahteranmäen Eemeli. Se oli muuten jännä rooli, piti blondata hiukset ja kulmakarvat, ja kahdesti kuussa piti vetää Veet´illä säärikarvat pois miehekkäästi! Lahden Sinfonialla Jesus Christ Superstar, olen siinä Pilatus. Se on kyl tän hetken tärkeimpiä rooleja, elokuussa on nyt taas muutama veto, vuoden tauon jälkeen. Siinä on sinfoniaorkesteri, Dominante-kuoro, Hintsasen Sami, Saara Aalto, Sam Huber, Hannu Lepola Rajattomista... Se on suurin rooli, mitä oon päässyt tekemään. Sit Suomen Musiikkiteatteri-ensemblessa oon tehnyt Rentin.”

Onko sinulla jotain haaveroolia? ”Musikaaleista Hairin Berger, sit Romeon ja Julian Thybalt, ja muutenkin jotain pahiksen rooleja olisi siistiä päästä tekeen, ne kiinnostaa mua aika paljon. Joku Dracula olisi ihan mieletön!”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? ”Vaikee sanoa nimiä kun ei kuitenkaan tiiä, että minkälaista se olisi näytellä jonkun kanssa, mutta olisi varmaan aika siistiä näytellä Hannu-Pekka Björkmanin tai Tauno Palon kanssa. Sen pitäis olla sellainen näyttelijä, jonka kanssa synkkais jutut, joka kuuntelis ja jonka kanssa olisi hyvä olla. Sellainen, johon pystyy luottamaan ihan täysin. En lähtis tähän mitään nimiä nyt heittämään...”

Oletko koskaan katunut ammatinvalintaasi? ”Harvoin, mutta jos oon katunut niin sieltä on kyllä aika äkkiä noustu että helkkari, onhan tää maailman siistein ammatti! Ehkä sellaisessa tapauksessa kaduttaa, jos on kertynyt liikaa hommia, mutta silloinkaan ei ammatinvalinta harmita vaan se, että on haalinut liikaa töitä. Kun ei kerkee kaikkea hiomaan niin timantiksi kuin haluaisi.”

Mikä on parasta työssäsi? ”Semmoinen energia tai fiilis, sellainen järjetön nosto, minkä siitä saa kun tulee esityspaikalle ja kun näkee ne tyypit ja pidetään yhdessä hauskaa eikä oteta kaikkea turhan tosissaan. Otetaan yleisön suunnalta tulevat fiilikset ja kicksit vastaan ja annetaan niiden vaikuttaa. Se on tosi siistiä kun lähtee näytöksestä ja on ollut hyvä veto ja itsestäkin tuntuu siltä, että jollain tapaa ylitin itseni. Ne energiat mitkä siitä saa!” Anssi hehkuttaa.

Entä miinuksia? ”Aika ei riitä mihinkään muuhun, ja sit jos riittäs johonkin, niin todennäköisesti on eri paikkakunnalla missä haluaisi olla. Yhtä matkustamista ja ajansäätöä, eikä oo missään vaiheessa sellaista tasasta. On vaikeeta suunnitella asioita etukäteen puolta vuotta pitemmälle, ja ei saa vietettyä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa niin paljoa kuin haluaisi. Välillä on sellainen lohduton riittämättömyyden tunne, että miten musta tulis parempi näyttelijä, sellainen itsesäälissä rypeminen joka mua itteeni inhottaa tosi paljon!”

Millaisessa roolissa olet kaikkein omimmillasi? ”Oon tehnyt aika paljon lasten rooleja, mutta toivottavasti se aika on nyt ohi. Ehkä mä huomaan tekeväni sellaisia rooleja, jotka on vähän niinku sellaisia syrjäänvetääntyneempiä, sisäänpäinkääntyneitä. Ehkä vähän huono puoli kans mun näyttelijäntyössä, haluaisin olla enemmän auki. Ne on ollu vähän sellaisia, että niillä on joku salaisuus tai ristiriita.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Epäonnistuminen inspiroi, koska tulee sellainen olo, että perkele kyllä mä näytän vielä ja pystyn tekemään paremminkin! Se myös inspiroi kun näen taitavia ihmisiä, ihan missä tahansa alalla ja missä tahansa työssä. Saan siitä ihan älyttömästi energiaa, kun nään kun joku nauttii työstään ja on taitava.”

Podetko koskaan ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”Mulla teatterissa ei oo ikinä sellaista hysteeristä jännitystä. Enskarissa mua saattaa jännittää tai sitten jos on tuttuja katsomassa. Kiva pikku kutkutus tuolla vatsassa, perhosia! Sit jos lavalla on roolissa joku vaikea toiminto, niin se saattaa jännittää. Mutta sitten kun mä esiinnyn omana itsenäni, eli jos soitan yksin, uusi tilanne tai laulan jonkun aiemmin tuntemattoman biisin niin se kyllä jännittää! Kädet tärisee ja jalat meinaa lähteä alta. Omana ittenäni esiintyminen on mulle paljon pahempi juttu!”

Onko sinulla jotain ”rituaaleja” ennen esitystä? ”Rutiinit tulee kyllä jokaisesta proggiksesta erikseen. Se mitä ennen esitystä tapahtuu on jopa sellaista minuuttipeliä, et mä katon kelloa ja nyt mä teen noin ja noin. Samantapaiset kulut tulee rakennettua sinne lavan taakse, kun lavalla tekee ensin tän ja sitten tän. Aina kun mä improan, niin jotta mä menisin tyhjällä päällä lavalle niin mä laulan hiljaa mielessäni ”Tuiki tuiki tähtönen”, jotta en ajattelisi mitään ylimääräistä. Jokaiseen juttuun kuuluu tietysti myös aina kehon lämmitys ja äänen avaus.”

Kerro jokin hassu sattumus! ”No Tornion Eemelissä kävi näin... Eemeli oli ostanut markkinoilta leipälapion ja limupullon, ja esittelee Aatu-rengille niitä. Eemelin isän pitäisi tulla keskeyttään se juttu ja tarttua Eemelin kädessä olevaan limupulloon minä hetkenä hyvänsä. Alan ihmetellä kun kukaan ei tartu pulloon, kerron sitten kaikkea mahdollista siitä leipälapiosta. Kului varmaan 15-30 sekuntia mutta se tuntui tunnilta! Jälkeenpäin menin sitten ”isältäni” kysymään, että miksei se tullut, niin se vastas että ”Mulle tuli sellainen ajatus”. Se oli ainut selitys..”

”Sit toinen juttu... Tehtiin Onnellista miestä ja juttelen siltainsinööri Jaatisen kanssa jotain ja yhtäkkiä tuntuu jotain märkää päässä. Joku lintu paskoi mun päähäni! Katsoin kättäni, katsoin yleisöä, katsoin Jaatista ja se ei tiedä miten päin olisi siinä ollut”, muistelee Anssi kesäteatterikokemuksiaan.

Kerro joku hyvä muisto? ”Hakalan Taavan ohjaama Maurimyrsky tehtiin Kemiin ja ensi-iltabileissä se veti mut ja pari muuta iltanäyttelijää sivummalle ja sanoi, että ”Te ootte todella kehityskelpoisia tyyppejä!” Tuli ensimmäistä kertaa ohjaaja sanomaan mulle, että kannattaa ottaa tosissaan tää juttu ja kannattaa jatkaa tällä linjalla. Se on erittäin lämmin muisto kyllä. Onneks on ollut tuollaisia rohkaisijoita, jotka on tullu sanomaan ihan suoraan!”

Mistä haaveilet? ”Haluaisin nähdä mahdollisimman paljon maailmaa, avartaa maailmankatsomustani ja nähdä kaikenlaisia erilaisia kulttuureja. Että olisi kaikki hyvin, olisin terve ja olisin onnellinen.”

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? ”Toivoisin näkeväni itseni perheellisenä ja työllistyneenä miehenä, missä päin Suomea tahansa!”

Mitä on luvassa syksyllä? ”Elokuussa tulee se Pilatus, ja Kouvolaan tulee syyskuun alussa Sydämeni laulu, Aleksis Kiven elämästä kertova musikaali. Siinä näyttelen Julius Krohnia, yhtä Kiven kaveria.”

Mottosi? ”Think like a man of action, act like a man of thought!”

Haluatko lähettää terveisiä blogin lukijoille? ”Hyvää kesää, lomailkaa, relatkaa, syökää makkaraa, kalastakaa, uikaa, nauttikaa ja tulkaa kattoon Sappeelle Noin seitsemän veljestä!”

Osaatko imitoida ketään? ”Mä osaan imitoida Aku Ankkaa! (näin) Sit mä osaan myös imitoida Hilarius-hiirtä, koska mä oon ollut Hilarius-hiiri!” (naurua ja hiirenä puhumista)

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Haluaisin olla kaikki Turtlesit! Ne oli mun lemppareita kun olin pieni poika.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Tekisin kaikkia tyttöjen hommeleita ensin ja sen jälkeen tekisin kaikkia poikien hommeleita!”

Mitä ottaisit talvipesääsi mukaan? ”Akustisen kitaran ja jonkun naisen tuudittaan mut uneen, ja ruuaksi savustettua kalaa.”

Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi? ”Mulla on eriväriset silmät ja runsas rintakarvojen kasvu!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä näyttelijöille :

Mistä sanasta pidät eniten? - Kiitos

Mistä sanasta pidät vähiten? - Verkostoituminen

Mikä sytyttää sinut? - Tulitikut ja bensa

Mikä sammuttaa intohimosi? - Itsesääli

Mikä on suosikkikirosanasi? - Punainen perkele

Mitä ääntä rakastat? - Kun on niin hiljaista, että kun tupakkaa imee niin kuuluu se palamisen ääni

Mitä ääntä inhoat? - Kun styroksi hinkautuu vastakkain

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Jalkapalloilija

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Pilvenpiirtäjän korkeimman kerroksen rakentaja

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? - Morjensta, meehän takasin!