keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Katsojan kultaiset säännöt

Muutaman kerran olen todella suivaantunut kanssayleisön käyttäytymiseen esityksen aikana, joten lienee ajankohtaista tehdä tämä blogikirjoitus, josko vaikka joku tuntisi piston sydämessään ja käyttäytyisi seuraavalla kerralla toisin. Siivousprojektini tiimellyksessä käsiohjelmien joukosta löytyi "Katsojan kultaiset säännöt"-lappunen, jonka olen napannut mukaani Kansallisteatterista. En tiedä löytyykö näitä netistä mistään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Laitan tähän sanasta sanaan lappusen viestin, eli joukossa ei ole omia mielipiteitäni, kaikesta olen toki samaa mieltä! Teatterietiketin laadinnassa ovat olleet mukana Vallilan ala-asteen oppilaat.

MITÄ TEATTERISSA SAA EHDOTTOMASTI TEHDÄ :

* tule ajoissa paikalle, myöhästyneenä pääset mukaan vasta väliajalla

* jätä takit ja hatut vartioituun naulakkoon esityksen ajaksi

* jätä reput ja eväät naulakkoon

* ole huomaavainen kanssakatsojille, tule ilman vahvoja tuoksuja

* tee väliaikatarjoilusta ennakkotilaus, niin vältyt jonottamiselta

* löydä ajoissa oma istumapaikkasi

* sulje kännykkä, kaikki soittimet ja pelit

* valokuvaaminen ja esitysten nauhoittaminen ei ole sallittua

* juttele vierustoverille vasta väliajalla

* naura, jos esitys naurattaa ja itke, jos esitys itkettää

* nauti väliaikavirvokkeita vain teatterin lämpiöissä

* jätä rapisevat makeiset kotiin

* väliajalla voi käydä naisten/miestenhuoneessa

* jos pidit esityksestä, näytä se taputtamalla, voit myös huutaa "Bravoo!" tai nousta seisomaan ja taputtaa

* jos haluat, voit lähettää kiitokset näyttelijöille, vaikkapa kukkia

* nauti ainutkertaisen elävän esityksen taiasta

Että näin! Itseäni häiritsee suunnattomasti se, että monella on tapana jatkaa juttelua ja pulinaa vielä siinä vaiheessa kun valot himmenevät. Itselleni esitys alkaa aina jo silloin eikä vasta ensimmäisen repliikin lausumisen jälkeen. Moni kuvittelee, että siihen asti voi jatkaa omaa juttelua ... Ärsyynnyn myös siitä, että muutamilla on tapana kommentoida tapahtumia vierustoverilleen ääneen kesken esityksen! Tämän joutaa tehdä väliajallakin. Ja sitten se kännykän käyttö... Lienee itsestäänselvää pistää kännykkä kokonaan pois päältä, sillä mitä hyötyä on pitää sitä edes äänettömällä? Olen nähnyt ihmisten tutkivan esim. tekstareita kesken esityksen ja hienosti kännykkä valaisee kasvot ja näkyy näyttämöllekin mainiosti kuulemma. Joskus puhelin on soinut ja siihen on jopa vastattu, kesken hautajaiskohtauksen. Väliajalla kännykän voi laittaa päälle, kunhan muistaa sulkea sen sitten uudestaan tultuaan takaisin paikoilleen. Ja ne rapisevat makeiset voi todellakin syödä jossain muualla. Teatteri ei muutenkaan ole mikään eväidensyöntipaikka! Joskus yskänkohtaus yllättää (itselläkin usein) , se on inhimillistä ja sille ei voi mitään, mutta yskänpastilliksi kannattaa valita jotain muuta kuin paperipäällysteisiä kurkkukarkkeja.

Jos tulee mieleen vielä muuta, saa kommentoida vapaasti... Niin ja mikähän taika siinä muuten on, että lähes poikkeuksetta ne rivin keskimmäisillä paikoilla istuvat saapuvat saliin viimeisenä !?

12 kommenttia:

  1. Kiitos tästä.
    T. TTT:n vahtimestari

    VastaaPoista
  2. Jee hyvä että kannatti kirjoittaa tämä! :)

    VastaaPoista
  3. Pidin juuri esitelmän puhekurssilla täysin samasta aiheesta - hyvä aihevalinta, siis! ;)

    Ihan vakavissaan, hyvä kirjoitus, näitä kun ihmiset jaksaisivat noudattaa. Mutta joidenkin asenne... Kerran juttelin tyypin kanssa, joka oli menossa perheensä kanssa teatteriin, mutta uhkasi kuunnella iPodia koko esityksen ajan, kun ei vaan kiinnosta - just ei näin... :P

    VastaaPoista
  4. Pari tuntia kun väki jaksaisi pitää kännykät kiinni ja olla muutenkin hiljaa, ei oo paljoa vaadittu mutta eräille ihan ylitsepääsemätön homma! Oon nähnyt myös koululaisryhmiä, joissa osa räpeltää kännyjensä kanssa läpi koko näytelmän ja harmittaa vietävästi näyttelijöidenkin puolesta, kännykän valo kun loistaa näyttämölle asti.

    VastaaPoista
  5. Olen kanssasi samaa mieltä eväistä,puhelimen käytöstä ja pulinasta. Näiden lisäksi itseäni ärsyttää kun ihmiset kielloista huolimatta kuvaavat esityksiä ja viimeksi ollessani teatterissa lapset juoksentelivat miten sattui jos lapset ottaa mukaan teatteriin niin pitäisi niistä myös huolehtia ja opettaa miten teatterissa käyttäydytään.

    VastaaPoista
  6. Oho, itse en ole kyllä koskaan törmännyt kuvaaviin katsojiin ja lapsetkin ovat pysyneet paikoillaan esityksen ajan, lastennäytelmissä tosin ei aina ole paikoillaan maltettu olla kun on niin jännät paikat katsella.

    VastaaPoista
  7. Syy siihen etteivät lapset jaksaneet olla paikollaan on varmaan se ettei kyseessä ollut lasten näytelmä vaan SMGO Palatsi teatterissa.

    VastaaPoista
  8. Jep, eilenkin HKT:n Arenan Aarteet-musikaalikonsertti ei tuntunut kiinnostavan millään tasolla takanani ollutta riviä, kun höpöttivät KOKO esityksen ajan ja joku bisnesherra hoiteli selkeästi työasioitaan kännykällään (ei sentään soittanut, mutta valo loisti kaverini silmäkulmaan jatkuvasti). Yleensä aika nopeasti hyssyttelen tällaisille katsojille tai ainakin vähintään vilkaisen heitä tuomitsevasti, mutta nyt jätin sen jonkin takia tekemättä.

    VastaaPoista
  9. ISO kiitos Talle, että otit esiin teatterikäytöksen kulmakivet! On tosi raivostuttavaa ja turhauttavaa yrittää seurata esitystä kun takana/edessä/vieressä tms. jutellaan, syödään, räplätään puhelimia ja ties mitä vehkeitä (???), haistaan niin järkyttävälle parfyymille, että heikommat pyörtyy, valkosipulista nyt puhumattakaan... Mikä ihme siinä on, että MINÄMINÄMINÄ on aina edellä, muut sietäköön. Teatteriin menohan ei ole pakollista, joten jos siellä pitkästyy, niin kannattais varmaan jäädä kotiin lukemaan vaikka Hymyä tai Seiskaa, jos niiden anti olis vaikka lähempänä omaa kulttuuritarvetta.

    terveisin teatteria harrastava Lyydia

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommenteista vielä LilyLuna ja Lyydia, tälle kirjoitukselle näytti olevan sosiaalinen tilaus! Vielä kun rohkaisisi mielensä ja kirjoittaisi vähän muokatun version muutaman lehden yleisönosastopalstalle, tavoittaisi nekin jotka eivät lue tätä blogia... Laittakaa tätä jakoon vaikka Facebookissa ja Twitterissä, niin sana leviää...

    VastaaPoista
  11. Oikein mainio teksti, minäkin liputan! On ihan hirveää joutua pois näytelmän lumouksesta jonkun kännykän vuoksi tai saada hengitysvaikeuksia hajuvesipilveltä.

    ps. Kiva oli myös löytää blogisi!

    VastaaPoista
  12. Lauantaina Helsingissä vierustoveripariskunnalla oli kassissa hedelmäaakkosia pussissa ja puolen litran limsapullo...niitä sitten nautittiin pitkin esitystä!!

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).