Haastattelussa Frans Åkerberg

Frans Åkerbergin tapasin toukokuun lopussa 2013 (kyllä, vuosi sitten) Musiikkiteatteri Palatsin Music Barissa.

Vuonna 1997 syntynyt Frans on kotoisin Nokialta ja horoskooppimerkiltään hän on kaksonen.

Mitä harrastat? ”Voisin sanoa, että tää teatterijuttu on mulle ollut kyllä hyvä harrastus, ja sitten musiikki hyvin vahvasti. ”

Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Varmaankin just tuo musikaalisuus, mä soitan aika monia soittimia ja pystyn myös lavalla yhdistämään tämän erikoisosaamiseni. Koulussa olen ollut musiikkiluokalla seitsemän vuotta ja lisäksi musiikkiopistoissa olen opiskellut. Aika pienenä se musiikkihomma jo mulla lähti. Ensimmäinen varsinainen soitin mulla oli rummut, kolmannella luokalla aloin niitä soittamaan. Aina olen laulanut, mutta tuosta lähtien se on ollut hieman vakavempaa touhua. Soittimista osaan soittaa rumpuja, kitaraa, bassoa, pianoa, saksofonia ja viimeisimpänä ukulele. Myös kirjoittaminen on aina ollut mulla sellainen vahvuus ja erityistaito.”, Frans kertoilee rennosti.

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”No tuo tanssitaito on ehkä sellainen, jota haluaisin kehittää. On monia mielenkiintoisia hetkiä koettu koreografioiden kanssa, kun ensin on näytetty se liike ja mä oon ollu vaan että ”aha!” ja sitten vasta ensi-iltaa edeltävissä harjoituksissa mä olen tajunnut, että miten sen kuvion kuuluu mennä. Heh! Tanssitaitoni on kyllä kehittynyt tässä koko ajan, kun olen ollut mukana noissa proggiksissa. Voisi sitä jossain vaiheessa mennä vaikka tanssitunneillekin, vielähän sitä ehtii kaikkea. Voltteja olisi myös hienoa osata tehdä tuosta noin! Mun suuri salainen haave on myös jossain vaiheessa palata yleisurheilun pariin. Sitä harrastin nuorempana tovin ja se on kyllä aina ollut mulle jotenkin hieno ja rakas juttu. Jos vaan joskus olisi aikaa… ”

Löytyykö suvustasi muita teatterialalla olevia tai kenties taiteellisia lahjakkuuksia? ”Ei nyt varsinaisesti teatterialalta löydy, mutta isäni on muusikko ja hän on muuten myös näytellyt siinä Neil Harwickin Pakanamaan kartta-sarjassa joskus, hänellä oli pieni rooli siinä. Teatterin harrastajia löytyy kyllä muitakin. Lisäksi olen kaukaista sukua Lauri Viidalle, äidin puolelta.”

Missä vaiheessa olet kiinnostunut teatterista? ”Kyllä sekin tuli aika varhaisessa vaiheessa. Ensimmäistä kertaa mut vietiin teatteriin ollessani varmaankin nelivuotias, näytelmä oli Oliver tuossa Tampereen Työväen Teatterissa ja siitä se sitten oikeestaan lähti. Mua on tasaisin väliajoin vanhempien toimesta viety teatteriin ja heti olen ruvennut tykkäämään. Huomaan sen siitäkin, että ne näytelmät, joita olen pienenä käynyt katsomassa, on olleet ihan aikuisille suunnattuja. Esimerkiksi 7-vuotiaana halusin ihan omasta tahdostani käydä katsomassa Kauppamatkustajan kuoleman Työviksessä, se kesti kolme ja puoli tuntia, että... En mä siitä hirveesti mitään kyl ymmärtänyt, mutta oli se hieno kokemus! Esko Roine oli siinä pääroolissa, ja se oli oikeastaan yksi osasyy siihen, miksi mä sen halusin käydä katsomassa. Sitten vanhemmat on vieny mua erilaisiin teatterikerhoihin, ja pääsin myös Suomen Teatteriopistoon opiskelemaan. Olin siellä pari vuotta, ja sain siellä paljon kokemusta ja oppia. Koko ajan tää touhu on muuttunut entistä vakavemmaksi.”

Onko teillä ollut sitten koulussa ns. koulunäytelmiä tai vastaavia, ja oletko niissä ollut mukana? ”Aika vähän niitä on ollut kyllä, mutta olen ollut mukana. Yläasteella tuotettiin mun kaverin kanssa ihan oma musikaali. Saatiin Nokian Työväen Teatterin tilat käyttöömme, ja mä käsikirjoitin ja ohjasin meille sitten musikaalin. Se sitten vähän karkasi käsistä ja siitä tuli loppujenlopuksi aika isokin produktio. Sen nimi oli ”Tie tähtiin”, rockmusikaali. Itse myös esiinnyin siinä totta kai ja kirjoitin itselleni sen parhaan roolin, heh. Oli ihan hauska päästä kokeilemaan sellaista tuottamistakin. Siitä oli pari yleisönäytöstä ja kaikille Nokian koululaisille esitettiin se myös. Taisi olla yksitoista näytöstä yhteensä siitä. Vastaanotto oli aika hyvä, aateltiin että sitä kautta moni nuori voisi saada kimmokkeen teatteriin”, muistelee Frans.

Frans mainostaa / (c) Teatterikärpänen

Muita alan opintoja? ”Olen täällä Musiikkiteatterikoulu Stagella ja pääsin nyt siihen jatkolinjalle, joka on ns. edistyneemmille. Olen ollut tosi tyytyväinen tähän. Myllyselän Ari ja Anna Haukka ovat olleet meillä täällä näyttelijäntyön opettajina. Edellisessä ryhmässä meitä oli vain kaksi poikaa, ja Ari pisti meidät ihan kunnolla tekemään vatsalihaksia ja punnertamaan, ennen kuin alettiin mennä kohtausta läpi. Anna hyödyntää taas opetuksessaan paljon venäläisiä “metodeja”. Myös sen puolen näkeminen ja oppiminen on mun mielestä äärimmäisen mielenkiintoista. Syksyllä menen sitten opiskelemaan Hatanpään lukion musiikkiteatterilinjalle.”

Siintääkö haaveissasi teatteri ihan ammattina? ”Kyllä se on mulla haaveena, vaikka mitenkään helppo tie se ei varmasti tule olemaan. Olishan se hienoa tehdä sitä mistä kovasti pitää. Lukion jälkeen aion hakea TeaKiin ja Nätyyn kyllä. Mulla on vahva halu kehittyä ja oppia paljon. Ei mulla ole vielä mikään kiire päästä tekemään isosti, kun monihan haluaa heti Hollywoodiin. Olisi mahtavaa, kun vaikkapa kymmenen vuoden päästä nousisi lavalle ja väki katsoisi, että wau, toihan on tosi hyvä ja missä toi on oikein ollut.”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia, eli sellaisia joiden uraa arvostat tai ihailet muuten? ”No jos mennään tuonne teatteripuolelle, niin voin sanoa, että suomalaisista mulla on esikuvana ehdottomasti Esko Roine ja Martti Suosalo, heitä mä olen ihaillut ihan pikkupojasta lähtien. Olishan se hienoa päästä joskus heidän kanssaan näyttelemään! Musiikkipuolelta ihailen erityisesti Steve Perryä, syypää tähän on herra Kimmo Blom, joka aikanaan tutustutti mut Journeyn tuotantoon ja tähän herraan. Kimmo on kyllä itsekin ollut mulle esikuva siitä lähtien kun häneen törmäsin, häntä olen katsonut aina tietyllä tapaa ylöspäin. Lisäksi ihailen tietysti omaa isäänikin, hänen kanssaan olen keikoilla kulkenut ja katsonut, että tuonne lavalle kun joskus vielä itsekin pääsisi. Tähän lisäksi vielä Sting ja Bono. Siinäpä ne oikeastaan onkin.”

Kerrohan vähän, millaisissa jutuissa olet ollut toistaiseksi mukana. ”Nokian kesäteatterissa mä olen ollut Seitsemässä veljeksessä mukana, esitin siinä Eeroa pienenä. Sitten mä olen Nokian teatterissa ollut sellaisessa jääshowssa. Koulun puolesta ollaan tehty kaikenlaista, ja sitten täällä Palatsilla olen ollut ensin Peter Pan-musikaalissa, jota esitettiin Särkänniemessä ja sitten täällä. Stage-koulun puolesta ollaan tehty Grease-musikaali ja nyt tämä Kaunotar ja Hirviö. (toim. huom. Tämä siis keväällä 2013.) Kaikenlaista on tullut tehtyä. Tyytyväisin olen tuohon roolisuoritukseeni Kaunottaressa ja Hirviössä, koska se ensin tuntui haasteelta etenkin sen laulutyylin puolesta. No, selätin haasteen ja ihan hyvää palautetta on tullut Alfonsin roolista. Mä olen aika itsekriittinen, harvoin on sellaisia esityksiä, että voin sanoa olleeni tyytyväinen omaan suoritukseeni ja todeta, että ”jesh, nyt meni hyvin!” Aina on jotain parannettavaa, ja niinhän sen pitää ollakin.”

Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Olishan se Kauppamatkustajan kuolema hieno tietysti, ja muitakin klassikoita. Sound of Musicista se kapteeni von Trappin rooli olisi myös hienoa tehdä joskus. Sellaiset roolit olisi etenkin mieluisia, joissa pääsisi kunnolla haastamaan itsensä. Musikaalit, joissa pääsisi laulamaan, tanssimaan ja näyttelemään – kaikki samassa paketissa. Haasteet kiinnostaa mua.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Esko Roineen ja Martti Suosalon lisäksi haluaisin näytellä Taneli Mäkelän ja Eppu Salmisen kanssa, ja Tom Hanksille voisin soitella myös. Naispuolisista ehdottomasti Ritva Valkama! Olisi suuri kunnia näytellä hänen kanssaan.”

Entä kenen kanssa laulaisit dueton? ”Sting olisi kyllä aika kova juttu. Hänen luokseen on varmaan kyl pitkä jono, mutta kuitenkin. Paula Koivuniemen kanssa olisi myös hienoa vetäistä duetto. Olen joskus iskän mukana päässyt tapaamaankin häntä ja annoin hänelle ruusun. Stingin kanssa laulaisin Englishman in New Yorkin, ja voisin samalla soittaa sitä saksofoniakin siinä. Paulan kanssa vedettäisi takuulla Aikuinen nainen, voisin laulaa sen kohdan ”eeeeeen vapauttas tahdo riistää”. Heh!” naurahtaa Frans.

Mikä on mielestäsi parasta teatterissa? ”Mun mielestä parasta on vuorovaikutus yleisön kanssa, jokainen yleisö on erilainen ja on hienoa päästä tekemään liveyleisölle eikä esimerkiksi kameralle. Ja tietyllä tapaa näyttelijänä pääsee hetkeksi pois siitä “oikeasta maailmasta”, olemaan joku muu. Ennenkaikkea se tekeminen on mulle se juttu eikä välttämättä se, että pääsisin loistamaan tai olemaan esillä.”

Entä mahdollisia miinuspuolia? ”No ne paljastuu varmaan sitten vähän myöhemmin, eli työajat ja palkkajutut. Nyt oon jo huomannut sen, että aikaahan tää vie paljon ja harjoitusjaksojen aikaan ei kavereita hirveästi kyllä ehdi näkemään. Tää vaatii sitoutumista. Kyllä se sitten palkitsee, kun esitysten jälkeen saa mukavaa palautetta ja tuntee onnistuneensa.”

Fanit ryntäsivät paikalle...

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Toiset ihmiset inspiroi mua kyllä suunnattomasti, saan heiltä kyl tosi paljon. Esikuvilta vaikutteita, ja ihan tuolla kadulla käveleviltä kanssaihmisiltä hyviä ideoita vaikkapa johonkin rooliin. Musiikki inspiroi mua myös paljon, kuuntelen paljon musiikkia ja teen myös omaa musaa ja oon saanut selkeitä vaikutteita esimerkiksi just Stingiltä ja Steve Perryltä. ”

Podetko esiintymisjännitystä? ”En kyl hirveesti. Totta kai aina pitää pikkuisen jännittää, en pidä sitä ollenkaan pahana asiana. Sehän on se pikkuinen suola tavallaan tässä jutussa. Yleensä mä jännitän silloin, jos on jotain tuttuja katsomassa. Ja ensi-illat, ja joskus jopa viimeisetkin näytökset jännittää. Mulla se ilmenee sellaisena tietynlaisena levottomuutena, ja tunteja ennen esitystä tulee aina sellainen lukko, ettei pysty syömäänkään mitään, jos oikein kovaa jännittää. Pienenä mua jännitti enemmän, mutta nyt oon oppinut että se kuuluu tähän asiaan ja osaan elää sen kanssa. Se myös jännittää, jos joutuu olemaan omana itsenään lavalla. Olen täällä tehnyt paljon juontohommia ja kun siinä ei tavallaan pääse roolin taakse, niin lavalla jännittää enemmän. Hahah, siinähän voisi koittaa puhua vaikka jollain eri murteella, vaikka savolaisittain! Puolet porukasta lähtee heti katsomosta pois...”visioi Frans.

Onko sinulla jotain omia rituaaleja, joilla valmistaudut illan esitykseen? ”Aina täytyy vähän rauhoittua. Täällä Palatsilla on niin pienet tilat ja takana aika hälinä, joten täytyy aina hetkeksi etsiä joku rauhallinen paikka, jossa on tarpeeksi hiljaista. Joillakin on aina kova meno päällä ennen esitystäkin, mutta mä en oo lainkaan sellainen. Sit mulla on sellainen pakkomielle mikkeihin liittyen... Aina ennen kuin mä menen lavalle, mun täytyy tsekata että se on varmasti päällä ja varmistan sen vielä monta kertaa. Joka kohtausta ennen tää täytyy tehdä. Se on vähän ärsyttävääkin, mutta minkäs sitä ihminen tavoilleen voi. (Edit. Toukokuu 2014 Tässä uudessa Tuhkimo ja Rocktähti-musikaalissa mulla on sellainen “rituaali”, että aina vähän ennen esitystä menen pukkariin ja pistän Van Halenin Jump-biisin soimaan ja alan vähän kaivelemaan sitä omaa sisäistä rokkariani esiin. Siitä biisistä saa jotenkin hyvän fiiliksen esitykseen.)”

Kerro joku kommellus! ”Yks aika hauska tapahtui tuossa Peter Panin aikana. Siinähän oli oikea koira mukana ja koirillahan on omat tarpeensa. Hänelle tuli sitten yllättäen hätä kesken näytöksen, ja me tultiin parvelta just alas portaita ja huomattiin, että aha siinä on koiran jätökset keskellä portaita. Väistettiin niitä sitten ja mentiin portaille istumaan, ja pokkahan siinä petti samantien. Luettiin satua, ja onneksi meitä saikin naurattaa siinä kohtauksessa. Sitten tuossa Kaunottaressa ja Hirviössä on sellainen oluenjuontikohtaus, ja tää tapahtui viime viikolla. Mulle tuotiin tuoppi eteen ja en katsonut sinne ollenkaan. Joku oli laittanut tuoppiin jotain roskia, ruohoa ja pahvia ja kaikkea ihme sälää. Otin siitä huikkaa sitten ja kaikki meni mun suuhuni ja tajusin, että kohta täytyy muuten ruveta laulamaan. Oli pakko nielaista ne pahvit ja muut ja laulaa.”

Kerro joku hyvä muisto. ”Tää liittyy myös teatterijuttuun. Harjoiteltiin Särkänniemessä sitä Peter Pan-musikaalia ja oli sit eka harjoitus, jossa oltiin mukana kaikki musiikit ja lavasteet ja puvut ja muut. Alettiin sitten vetämään ja tajusin siinä, että vitsit tää on todella hienoa! Koin valaistuksen. Mä muistan vieläkin sen hetken.”

Käyt ilmeisesti paljon teatterissa katsomassa juttuja nykyäänkin? Mikä on viime aikoina tehnyt sinuun vaikutuksen? ”Kyllä mä käyn paljon, ja sieltähän niitä vaikutteita tulee myös. Tampereen Teatterin Hamlet oli kyllä tosi hieno ja Tomi teki ison vaikutuksen minuun siinä. Tässä tänä keväänä on teatteri mulla jäänyt siinä mielessä vähemmälle, kun olen ollut itse niin paljon lavalla.”

Tulevia roolejasi? ”Toukokuussa 2014 tulee ensi-iltaan Musiikkiteatteri Palatsissa Tuhkimo ja Rocktähti-musikaali, jossa esitän rocktähti Jimiä. Sitä me vedellään kesällä ja pienen tauon jälkeen syksylläkin. Se on aika haastava juttu etenkin laulullisesti, mutta sitä on ollut kyllä ilo tehdä! Ens syksynä alkaa taas ehkä uuden musikaalin treenit, mut se on vielä vähän auki. Ja taistelutoverini Hietaniemen Joonas-Villen kanssa on kaikenlaista produktiota kehitteillä, mutta niistä uskallan puhua varmaankin vasta syksyllä. ainen rituaali, että aina ennen an Tuhkimo ja Rocktähti-musikaali, jossa esitän rocktähti Jimiilainen rituaali, että aina ennen Haaveissa on myös käsikirjoittaa itse jotain monologia tai pientä näytelmää, katsotaan nyt. Ohjaaminen kiinnostaisi myös jossain vaiheessa.”

Onko sinulla jotain mottoa? ”No se on aika hyvä, että ”Don´t stop believin´” Ehkä vähän kliseinen,mutta... Se sopii aika moneenkin, eli vaikka on takaiskuja tullut, niin eteenpäin vaan!”

Mistä haaveilet? ”Näyttelijän ammatti on mulla yksi haave, jota kohti mennään.”

Osaatko imitoida ketään? ”No sitä ei ole kyllä tullut kokeiltua. Paitsi että Jopeahan nyt kaikki osaa imitoida. ”Ehe ehe”. Muut saa hoitaa noi imitoinnit.”

Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi juuri se? ”Mä voisin olla Hämähäkkimies, pystyisin tuolla kaupungin yllä seittieni kanssa liitämään ja saisi pitää sellaista hienoa pukua.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mä menisin uimahalliin naistenosastolle kuuntelemaan naisten juttuja, en tirkistelemään. Olisi kiva kokeilla jotain naisroolia näyttämöllä myös, ja voisin mennä juoruilemaan johonkin naisporukkaan vielä ja ottamaan vähän kuplivaa.”

Jos ihminen menisi syksyllä talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Mä ottaisin kitaran ja Ipadin, italialaista ruokaa paljon ja irtokarkkeja. Niillä mä pärjäisin aika hyvin. Juomaksi maitoa monta litraa.”

Jos saisit palata aikakoneella menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne matkaisit? ”80-luvulle olisi hauska mennä katsomaan sitä rokkimeininkiä, että oliko se oikeesti sellaista. Queenin konserttiin haluaisin myös mennä. Antiikin Rooma on alkanut myös kiinnostamaan mua aika paljon viime aikoina, jälleen kerran kiitos herra Kimmo Blomille. Sinnekin olisi siis kiva tehdä vaikka joku viikonloppureissu!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Ilo

Mistä sanasta pidät vähiten? - Viha

Mikä sytyttää sinut? - Mielenkiintoisuus

Mikä sammuttaa intohimosi? - Kylmyys

Suosikkikirosanasi? - Saatana irtoaa kyllä helpoiten

Mitä ääntä rakastat? - Hiljaisuutta

Mitä ääntä inhoat? - Epävireinen laulu

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentokapteeni

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Rakennusmies, koska mun rakentamista taloista tulisi vinoja

Jos Taivas on olemassa, mitä toivoisit Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Kauan sä jaksoit, mutta tervetuloa!