sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kolme pientä porsasta - Sikahauska musikaali / KokoTeatteri

Kolme pientä porsasta - Sikahauska musikaali / KokoTeatteri

Ensi-ilta 12.9. 2014, kesto 1h (ei väliaikaa)

Ohjaus Samuel Harjanne

Rooleissa: Saara Lehtonen, Antti LJ Pääkkönen, Sami Uotila, Hanna Kaila ja Antti Korhonen

Tuotanto : Polar Illusions

 Kolme pientä porsasta - musikaalin tekijätiimi George Stiles & Anthony Drewe on kolmekymmenvuotisen uransa aikana palkittu useasti, mm. Olivier-palkinnolla parhaasta musikaalista. Itse en ole herrojen tuotoksiin aiemmin tutustunut joten siitä en osaa kirjoittaa sen enempiä, mutta asiaan paremmin vihkiytyneille molemmat ovat takuuvarmoja nimiä hittimusikaalien takana. Possujen lisäksi on nuoremmalle väelle syntynyt musikaali Kultakutrista ja kolmesta karhusta. Kolme pientä porsasta sai kantaesityksensä vuonna 2012 Singaporessa ja Euroopanvalloitus alkoi Lontoosta keväällä 2013. Ja nyt siis Suomessa, jihuuu!

Koo, Ni ja Pee / (c) Polar Illusions

 Tarinahan on tuttu. Kolme pientä porsasta rakentavat kukin oman talonsa, ja niitä sitten Iso Paha Susi puhkuu kumoon minkä ehtii. Aluksi tosin lähdetään liikkeelle nykyhetkestä, jolloin possut tunnetaan ympäri maailmaa ja kuvista päätellen käyty onkin ihan joka kolkassa Taj Mahalia myöten. Nämä possut eivät olekaan ihan mitä tahansa saparopeppuja, repäisevällä biisillä esittäydytään ja riimit ovat kyllä hallussa. Niin ja nimethän ovat tietysti Pee (Antti Korhonen), Koo (Saara Lehtonen) ja Ni (Antti LJ Pääkkönen).

 Vaan palataanpa vielä ajassa taaksepäin. "Sorkka irti!" Sikolätti uhkaa käydä ahtaaksi ja Äiti (Hanna Kaila) lähettää possusensa samantien pakkaushommiin ja maailmalle. Kepin päähän pussukat ja matkaan. Maailma on kaunis sian silminkin, vaan kannattaa olla varuillaan, sillä jossain saattaa hiippailla Iso Paha Susi (Sami Uotila). Ensi-illassa tupa oli täynnä ja ilahduttavan paljon lapsiakin. Jo alkupuolella tuli selväksi, että eri asiat naurattavat aikuiskatsojia. Kohtalaisen nokkelia sutkauksia niin possujen kuin sudenkin suusta lenteli. Itseäni huvitti suuresti etenkin juuri osuvasti paikalle hiippaileva "kätevä myyntimies", joka kauppasi talonrakennusaineita ja sortui Koo-possun mukaan ihmiskauppaankin (tästä tarkemmin lopuksi).

 Possut olivat selkeästi luonteeltaan erilaisia, eivät siis samasta muotista. Pee panosti hyvään kondikseen, Koo arvosti vihreitä arvoja ja Ni filosofoi "lukeminen kannattaa aina"-tyylillä. Meininki oli varsin reipas koko ajan ja talonrakennuspuuhat etenkin sujuivat iloisesti laulellen. Aluksi lavastepuoli projisointeineen vaikutti hiukan oudolta, mutta rakennushommissa palikat pääsivät kunnolla oikeuksiinsa ja olikin mielenkiintoista seurata, miten palaset loksahtavat paikoilleen.

Iso Paha Susi (ja pöllöt) / (c) Polar Illusions

 Mutta jestas mikä Iso Paha Susi! Tässähän tarjoiltiin kunnon englantilainen aamiainen suoraan tarjottimelta, possuilta löytyi "papua ja pekonia" ja sudessahan oli "munaa", jos näin voi asian ilmaista. Väärinymmärretty Susi kiusoittelee ja keimailee (mainio pöllökuoro laulaa takana) ja vetelee melkoiset tanssimuuvit parketilla. Tupsahdettiinpa sitä yleisönkin joukkoon, josta pienimmät "kananuggetit" yleisön joukossa painautuivat tiiviimmin turvallisen aikuisen kylkeä vasten. Susihan meinasi varastaa koko shown ainakin minun silmissäni, ja suuresti hihitytti se, että possujahdissa käytettiin mm. ilmaisuja "Happy Meal-ateria" sekä ilmakuivattu kinkku. Nyhtöpossua jäin vähän kaipaamaan.

 Napakankestoinen musikaali sai varsin hyvälle tuulelle! Sopivan hauska, riittävän jännä ja ennen kaikkea ammattitaitoisesti toteutettu. Maskit ja muuvit toimivat hienosti, Mielelläni näkisin Suomessa musikaalin myös Kultakutrista, olisi suuri ilo kuulla karhujen aarioita siitä, kuka on syönyt puurot.

 Olisi ehdottomasti pitänyt olla jotain pinkkiä päällä. Possut rulettaa asenteella ja hyvällä energialla, nämä eivät jouda/joudu herra Snellmannin matkaan. Possuilla on muuten myös omat nettisivut!

 Kolme pientä porsasta saa neljä tähteä ****. Röh!

 ps. Ai niin se "heiniä kauppaava" myyntimies... Ensimmäiset vuoteni asuin mummolan yläkerrassa omakotitalossa. Olimme kerran kyläilemässä isäni työkaverin luona, ja hän asui kerrostalossa. Leikin talon lasten kanssa pihalla, ja mukana oli myös Heini-niminen pikkutyttö. Minulta kysyttiin, että "tykkäätkö sinä Heinistä?", johon olin vastannut, että "Kyllä minä niitä kotipihassa aina rouskuttelen". Tästä syystä huvitti suuresti Koo-possun tokaisu, koskapa vastaavaa ei ole sitten lapsuuden tullut eteen, heh.

7 kommenttia:

  1. Ai jokos tämä sai ensi-iltansa! Hauskaa! Vähän oon sillä silmällä kattellut, pittää tsekkaa josko ehtis kattelemaan koska kuulostaapi hauskalta. Mukavaa, että homma on onnistunut, toivon esitykselle kyllä paljon katsojia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidä sitten kiirettä, koska esityksiä on vain syyskuun ajan.

      Poista
    2. Voi pälli. Ei kyllä nyt ehtinyt kun liikaa kaikkea. Nyyh!

      Poista
  2. Rööööööööööööööööööööh!! Miten miun käy?? Vain syyskuun!! Missä ihmeen raossa mie sinne pääsen??? Tahtoo tahtoo tahtoo!! Jos mie en sitä nää niin se on sikaihmiselle sikasuuri häpeä!! Röh!!

    VastaaPoista
  3. Hih, olisin tullut sinne vain Sami Uotilan takia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sami olikin kyllä oikein hyvä, joten ihmekös tuo ;)

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).