Ensi-ilta 10.9. 2015, kesto noin 2h 50min (väliaikoineen)
Teksti, musiikki ja laulujen sanat Peter Stone - Jule Styne - Bob Merrill
Suomennos Mikko Koivusalo
Ohjaus Georg Malvius
Rooleissa : Hanna-Liina Võsa/Helena Rängman, Lari Halme, Risto Korhonen, Ritva Jalonen, Ville Majamaa, Teemu Korjuslommi, Arttu Ratinen, Martti Manninen, Aki Haikonen, Matti Hakulinen, Filip Ohls, Miika Alatupa, Pyry Smolander, Mikko Nuopponen, Teemu Sytelä, Valtteri Lehtinen, Antti Kerosuo, Eeva Hakulinen, Ulriikka Heikinheimo, Pia Piltz, Saara Lehtonen, Annamaria Karhulahti, Sarah Nedergård, Juuli Hyttinen ja Miikka Wallin
Josephine, Sweet Sue ja Daphne / (c) Harri Hinkka, TT |
Viikon sisällä olen nyt käynyt neljä kertaa teatterissa, ja niistä kolmessa on nähty hurmaavia miehiä mekoissaan (Ilta Emmin kanssa, Kalle Aaltonen ja sokerina pohjalla Sugar - Piukat paikat). Kahdesta ensimmäisestä lähdin kotiin suu messingillä, vähän yllättäen Sugarin jälkeen seisoin otsa kurtussa Tampereen Teatterin edustalla. En edes tiedä mistä moiset fiilikset. Ajattelin, että yön yli nukuttuani kokisin eräänlaisen valaistumisen, mutta en nyt herättyäni ole yhtään sen viisaampi. Jotenkin on vähän samanlainen olo kuin kesän Samppalinnan 'Onnen päivien' jälkeen - paketti on periaatteessa kunnossa ja meininki on pirullisen ammattitaitoista, mutta joku tökkii.
Ensi-illan jälkeen on netti täyttynyt ylistävistä kirjoituksista ( Lauran bloggaus Sugarista heti tuoreeltaan ensi-iltatunnelmien jälkeen ja Gekon kommentit ennakon perusteella), Aamulehtikin antoi videokritiikissään täydet pinnat. Monesta asiasta olen tismalleen samaa mieltä, osasta en. Vaan pitäisikö sitä muuten edes olla samaa mieltä muiden kanssa? Ei toki. Miksi pitäisi? Minun pitäisi sen sijaan osata jotenkin perustella omat mielipiteeni, enkä ole nyt yhtään varma pystynkö siihen. Outoa.
Minähän en tee esityksistä minkäänlaisia muistiinpanoja, kaikki on päässä 'tallessa'. Näihin kirjoitushommiin ryhtyessäni suljen silmäni ja palautan itseni hetkeksi takaisin katsomoon, ja siitä lähden sitten kelaamaan eteen päin... Jos nyt konkreettisesti palautan itseni katsomoon, huomioni kiinnittyy ensimmäiseksi edessäni istuvaan kahteen herrasmieheen. Ei mikä tahansa kaksikko - Esko Roine ja Tom Lindholm nimittäin!
Musikaali perustuu Billy Wilderin ja I.A.L. Diamondin elokuvakäsikirjoitukseen 'Some Like It Hot'. Tarinassa kaksi työtöntä muusikkoa Joe (Lari Halme) ja Jerry (Risto Korhonen) joutuu vahingossa silminnäkijäksi Chicagon gansteripiirien veriselle välienselvittelylle ja pakoon on päästävä. Kuinka ollakaan, samaan aikaan on 'Seurapiirien Synkoopit'-tyttöorkesteri (jo on orkalla nimi) johtajanaan Sweet Sue (Ritva Jalonen) matkaamassa Chicagosta seuraavalle keikkapaikalle Floridan lämpöön. Orkesteri on vailla saksofonistia ja basistia, ja Joe & Jerry huomaavat tilaisuutensa koittaneen. He pestautuvat bändiin mukaan - tietysti naisiksi pukeutuneita ja tästähän se varsinainen hupi vasta alkaakin. Junamatkan aikana 'Josephine' ja 'Daphne' ystävystyvät etenkin hemaisevan ukulelensoittaja Sugar Kanen kanssa (ensi-illassa Hanna-Liina Võsa). Sugar onkin hurmaavine kiharapilvineen melkoinen pakkaus ja uudet kamut joutuvat tämän tästä muistuttamaan itseään siitä, että nyt ollaan tyttöjä. Perillä Floridassa aurinko lämmittää kivasti ja tilanne muuttuu kuumaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun seniilihkö miljunääri Osgood Fielding (Ville Majamaa) iskee tulisesti silmänsä sievään taskuvenus Daphneen. Sugar taas avautuu Josephinelle, että haluaisi saksofonistien sijaan rakastua vaihteeksi silmälasipäiseen nuoreen miljonääriin ja siitähän se ajatus sitten lähti...
Daphne ja Sugar / (c) Harri Hinkka, TT |
Viime marraskuussa kulttuuribloggaajien pikkujouluissa keskusteltiin intensiivisesti jo tulevasta, eli miesten sääristä. Lari Halme oli nähty keikistelemässä korkkareissa & verkkosukissa jo aiemmin ja Larin avut oli hyväksi havaittu. Riston naisellisia piirteitä jouduimme pohtimaan jo vähän tarkemmin. Tositilanteessa kävikin sitten toisin. Halmeen Josephine on kyllä muodollisesti pätevä kaikin puolin, mutta hahmolla pääsee vähemmän revittelemään. Musikaalin nimestä viis - kyllä tämä on Daphnen show ihan täysin! Niin oli nättinä hän, ja voi niitä tyttömäisiä huokauksia ja elkeitä. Tunsin samalla suurta ylpeyttä. Jos ei sitä joku vielä tiedä, niin minun teatterikärpäsyytenihän alkoi 90-luvun lopulla Hämeenlinnan Kaupunginteatterista, kun kiinnityksen sai nuori, vastavalmistunut Korhonen. Nyt 18 vuotta myöhemmin kärpäsyyteni on tullut täysi-ikäiseksi ja samalla on ihanaa huomata, että pojasta on tällä välillä kasvanut täysverinen nainen! Hän on suorastaan puhjennut kukkaan!
Musikaalissa on runsain mitoin hyvää. Sugar on sen verran makea pakkaus, että pieni aksenttikin antaa vain lisämakua. Mieleeni jäi myös viinaa ja miehiä vihaava kovaääninen Sweet Sue, joka sitten on heti vikittelemässä yhtyeen manageria pikku hiprakassa. Musiikki ja meininki rullaa sujuvasti ja rennosti eteen päin, tosin missään vaiheessa ei tule mitään "wow!"-efektiä. Onko aina tarviskaan, pohtii hän. Lari Halmeen vetäisemä soolo loppupuolella oli kyllä komea veto, se erikseen mainittakoon. Puvut ovat kauniita ja Seurapiirien Synkoopeissa riittää silmänruokaa. Katseeni poimi sieltä joukosta etenkin aina yhtä hurmaavat ja vakuuttavat Saara Lehtosen ja Annamaria Karhulahden. Koko ajan odotin, että milloin neidot vetäisevät pienet soolot... Gansteriporukasta etsin ensimmäiseksi Martti Mannisen. Steppaavasta ja tanssivasta pahisporukasta tuli muuten mieleeni Michael Jacksonin 'Smooth Criminal'-video ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Pääpahis Spats Palazzosta (Teemu Korjuslommi) ihme puhetyyleineen en sitten tykännyt yhtään enkä liioin Arttu Ratisesta managerina. En myöskään ymmärtänyt lainkaan sitä, että miksi alussa oltiin muka tekemässä elokuvaa ja pitkin iltaa sitten kameraa rullattiin paikalle ja jättimäistä kasvokuvaa taustalle. Hyvin näkyi kaikki silmäpussit ja ihohuokoset screeniltä, jopa pelottavalla tavalla. Seuraavan kauhuelokuvan aineksia - Risto Korhonen jättikokoisena taustakankaalle heijastettuna. Kaikella rakkaudella toki...
Rakkausasioista vielä sen verran, että kyllä Daphnen ja Osgoodin lemmentarina on vertaansa vailla. Mikä herkkyys ja mitä kauniita nostoja! Ei tarvitse yhtään ihmetellä, että Daphnelta meni pasmat sekaisin kun minullakin pyöri sukat jalassa Ville Majamaan kysyessä ääni täynnä lämpöä ja hellyyttä "Mikä hätänä, kulta pieni?" Villen äänihän on silkkaa samettia.
Daphne ja Osgood / (c) Harri Hinkka, TT |
Miksi sitten olin kuitenkin suu mutrulla kolme tuntia myöhemmin? Edelleenkään en tiedä. Ehkä syypäänä oli neljän tunnin yöunet, nälkä, hallituksen leikkauslistat, pankkitilin saldo, kuohuviinien nauttimisesta johtunut laskuhumala? Sää oli erittäin kaunis, mieheni täytti samana päivänä 50v, vanhempani olivat myös mukana ja isäni oli elämänsä ensimmäistä kertaa ensi-illassa, väliaikaleivos oli herkullinen.
Viihdettä kansa kuitenkin tarvitsee ja sitä se saa!
(näin esityksen kutsuvieraana)
Sugar ja herra Shell / (c) Harri Hinkka,TT |
Eipä uskoisi, että miinä, jonka omat vanhemmat veivät teatteriin ja oopperaan jo 5 v alkaen ja jatkan sitä 39 v nyt ja ikuisesti! Ei uskoisi, että minä ja sinä teatteri blogisti, me näimme ja kuulimme Sugar esityksen, aivan eri tavalla. Minun mielestä kahdet Sugar esitykset ja vanhan hauskan elokuvankin myös , jotka olen nähnyt ja kuullut, kummatkin olivat Upeat! Hauskat! Ihanat! Loistavat! Kaikki! Esittäjät! Eka kerta Sugar Upea! Hanna-Liina & Miljönäärinä Osward Matti Hakulinen Loistava! Toka esitys Sugar Helena R. Loistava! ja miljonääri Oswald Loistava! Ville Majamaa. Ja Kaikki! Muutkin! Upeat! Loistavat! Esiintyjät!
VastaaPoistaTässähän se teatterin suola ja sokeri just onkin, eli jokainen kokee esityksen omalla tavallaan. Minulle ei ensi-illassa tämä sokeri oikein maistunut, jos menisin uudestaan katsomaan voisin olla toista mieltä.
PoistaMoi! Kyllä joskus kannattaisi mennä uudestaan, katsomaan ja kuuntelemasn esityksiä. Mä olen joskus nähnyt ja kuullut teatteriesityksiä toistamiseen, silloin kun on kotipaikkani esityksissä, on pääosan roolissa kaksi eri näyttelijää. Ja Tottakai! Suosikki teatteri esityksiä, näen ja kuuntelen yhden kerran ja joskus uudestaan, mielelläni! vähintään kaksi kertaa, jos se on mahdollista. Kotipaikassani Tampereella, on Suureksi Onnekseni! Minun! ja Vanhempieni! Suureksi Onneksi! Käydä katsomassa ja kuuntelemassa, kolmistaan, melkein koko ajan, Erittäin monissa teatterit, oopperat, musikaalit, musakeikat, tanssiesitykset, jne. Ja joskus käyn yksinkin. Siskoni ei enää ole tosi pitkään aikaan kiinnostut lähtemään esityksiä monia katsomaan ja kuuntelemaan, oma on hänen tyhmä valintansa, tuon asian suhteen. Mutta Mä kävisin ja joskus myöskin Vanhempani kävisivät, jos olisi mitenkään mahdollista, joka päivä, Upeita! Hienoja! Loistavia! ja Hauskoja! Monia! ja Erilaisia! esityksiä katsomassa ja kuuntelemassa.
VastaaPoistaHesassa, olen vain muutamat harvat esitykset nähnyt ja kuullut, vuosien aikoina. Onneksi! Tosi Usein! pääsen Erittäin! Monia! esityksiä Ihailemaan! Upeita! Ihania! ja Loistavia! Sekä Erittäin Hyviä! Kaikkia! Esiintyjiä! Muistaakseni. Aikoinaan, kävin siskoni kanssa, Muskettisoturit esityksen katsomassa ja kuuntelemassa, Tampereella 5 kertaa, vain siskoni suosikin Ola Tuomisen näyttelijän takia, itse tykkäsin Tuomisen lisäksi muistakin näyttelijöistä oikein hyviä olivat, muistaakseni esitys oli Tampereella joko 1989 lopussa tai 1990 tai 1991 joku noista vuosista, mä en enää ihan tarkkaan, muista oikeaa vuotta, mutta muistaakseni mä olin joko 11 v tai 12 v silloin. Saranat ja Sardiiniit Upea! esitys, ensin lapsena vanhempieni ja siskoni kanssa, sitten teini iässä sama esitys Upea! ja sama esitys olin aikuinen, sekin oli Upea! esitys, kaikissa uudet näyttelijät, kolmessa esityksessä Tampereella. Upea! Hieno! RENT musikaali kuulin ja näin kaksi kertaa, kolme kertaa mä meinasin sitä RENT käydä katsomassa ja kuuntelemassa, jäin vain kahteen kertaan, 3 kerta peruuntui sairastumisen takia ja esitys kesti vain vähän aikaa, joten piti silloin nähdä ja kuulla muitakin esityksiä Tampereella vanhempieni kanssa.
Itsekin aikoinaan harrastin näyttelemistä Loistavan! Näyttelijä ja Ohjaaja Sari Lilliestiernan Teatteri Undassa, jolle keksittiin me sen entiset amatööri näyttelijät keksittiin nimi, kun aikuisten teatteri kurssi aloitti Ahjolan Kansalaisopistossa toimintansa, esiinnyin Upeiden! ja Loistavien! muut amatööri kollegat kanssa, Teatterikesän Off kolme kertaa. Upeita! Muistoja!
Samaa mieltä, että...
Onneksi! kaikilla on omat mielipiteet! ja Joskus sattumalta! Samanlaisia mielipideitä! Tosi Mukava! on tämä Sun blogi. Sun kannattaa jatkas blogisi kirjoittamista! ja Kannattaa Sunkin! jatkaa katsoa ja kuunnella teatteri ja muitakin esityksiä!
Toivon Sulle! tämän blogin kirjoittaja!, kuten myös Kaikille! Muillekin! sekä omille Vanhemmilleni! ja kuka tietää, muillekin tutuille! ja Itselleni! myöskin... Sinulle! ja Kaikille! Tämän blogin lukijoille! Ennen, Nyt, Aina ja Aina, Tulevaisuudessakin. Iloisia! Upeita! Surullisia! Mukavia! Erilaisia! Monia! Upeita! Teatteri Elämyksiä! ja myöskin Upeita! Surullisia! Iloisia! Monia! Erilaisia! Upeita! muut Kulttuurit! esitykset. Elämyksiä! Hymy Terkuin! AHA