Ensi-ilta 24.9. 2015, kesto noin 2h 20min (väliaikoineen)
Ohjaus Riku Suokas
Käsikirjoitus Riku Suokas ja Heikki Syrjä
Rooleissa : Ville Majamaa, Mari Posti, Matti Hakulinen, Petri Koskinen, Elina Rintala, Lari Halme, Eeva Hakulinen, Risto Korhonen, Ritva Jalonen, Pyry Smolander, Mari Turunen, Arttu Ratinen ja Ilpo Hakala (sekä tv-ohjaajan äänenä eräs hyvin tuttu henkilö, jota en paljasta tässä)
Hauskaa, että ensi-iltaa edeltävänä päivänä julkistettiin seuraavan Putous-kauden näyttelijät, sillä tämä Tiputushan parodioi kyseistä formaattia. Yllätyyys? Vielä hauskempaa oli sitten se, että Tampereen Teatteriin oli enskarihumuun saapunut yhtä lukuunottamatta (en ainakaan nähnyt Mari Perankoskea missään, kaikki muut kyllä) koko näyttelijäkaarti kera juontaja Paasos-Heikin. Oli siinä monella katsojalla ihmettelemistä, kun portaikossa tuli Riku Nieminen vastaan yllättäen. Kari Ketonen on muuten luonnossa vielä lyhyempi kuin luulinkaan...mutta tunnetusti pituudella ei ole niin väliä!
Kaikilla on jännää! /(c) Harri Hinkka, TT |
Ennalta luulin, jotta Tiputus menee niin, että näkisimme livenä itse ohjelman kaikkine sketseineen, viikkokatsauksineen ja
Tiputukseen onkin saatu oikea unelmaporukka : on "divarisarjasta liigaan nostettu" stand up-koomikko Eetu (Pete Koskinen), laiska perusammattilainen ja juontaja Lassin kanssa seurusteleva Oona (Elina Rintala), nouseva tähti ja Samulin ja Veskun kanssa leffan tehnyt Miska (Lari Halme), vastavalmistunut ja Kansallisteatterin lavaltakin tuttu Ulriikka (Eeva Hakulinen) sekä sokerina pohjalla entisaikojen suosikkinäyttelijä Jere (Risto Korhonen), joka ajelee ns. vanhoilla vitseillään ja luottaa siihen, että kansa kyllä muistaa suosikkinsa edelleen. Eipä Jere tiedä sitä, että hänet on otettu mukaan vain siksi, että hyvässä nosteessa oleva Miska saisi vieläkin enemmän nostetta uralleen. Ja sitä, että etukäteen on sovittu Miskan voittavan koko helahoidon.
"Ja yllätystehtävään joutuu MISKA!" / (c) Harri Hinkka, TT |
Minä vähän turhauduin siitä, että tarinassa jäätiin jankkaamaan samoja asioita ja niitä toistettiin loputtomiin. Kunnon herkutteluun oli kaikki mahikset käytettävissä. Vähemmälläkin olisi tullut selville tuottajan hikiset oltavat (tässä tapauksessa ihan kirjaimellisestikin, istuin kakkosrivissä nimittäin...) ja taloudelliset paineet formaatin onnistumisesta. Odotin enemmän pieleen meneviä harjoituksia ja hahmoilla kikkailua. Taisi olla niin, että Putouksen näyttelijäpoppoo nauroi kaikista eniten ainakin ensi-illassa, taisi moni asia osua kipeästi kohdalleen?
Kyllä se sitten niin on, että hahmokisa on tämänkin homman suola ja sokeri! Tuntui, että naurumoottorit käynnistyivät kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun Eetu tarjosi käsittämättömän noloa Wanker, Teksasista-hahmoaan ja kansansuosikki Jere esitteli vanhoja bravuureitaan, tanskalaista kylmäkköä sekä karvalakkityyppiä. "Lykkeeppä mäessä!", vai miten se meni. Ja sitten Miskan puolet lavasta täyttävä, pienin sisäisin keinoin tehty hahmo. Aivan posketonta. Loppua kohti meno vaan kiihtyi, kun Jeren Lord of Tanhu astui lavalle ja Miska yritti rakentaa itselleen uutta hahmoa klenkkaamalla, nikottelemalla ja Porin murretta vääntämällä tua noin ja lisättynä pakkoliikkeillä sekä Touretten syndroomalla, perkele. Muutenkin etenkin Lari Halme oli aivan virtuoosimaisessa vedossa koko roolihahmonsa kanssa. Sieltä lähti niin virolaista ryhtireinoa kuin yllätystehtävää harjoittelevaa Broadway-hirmua, jota jännitti tuleva esitys muka kovasti. Sydän taas suli Korhosen tyypin harjoitellessa tanhunumeroaan intensiivisesti sekä noloilemassa kokintakkisen hahmonsa kanssa, kun takista ei meinaa löytyä taskuja sitten millään.
Mainio rooli oli myös Matti Hakulisella hermoheikkona juontaja Lassina. Mies luki kuuliaisesti prompterista kaiken mahdollisen pornomainoksista illan huikeaan artistivieraaseen, jossa tähtiartisteja luetellaan hiukan arvoasteikolla alenevassa järjestyksessä. "Neumann akustisena tai joku joka nyt suostuu tulemaan paikalle" nauratti jostain syystä eniten. Väliajan jälkeiset takahuonetunnelmat huvittivat kovasti myös ja tyhjistä tölkeistä vyöryvä haju tuntui kyllä, vai kuvittelinko vaan moisen lemun? No, vanha/tuore viina lemusi kuitenkin ainakin kuvainnollisesti ja ilma oli niin paksua, että sitä olisi voinut leikata.
Itselläni oli hiukan vaikeuksia seurata videoruutujen tapahtumia, niskathan siinä meinasivat mennä solmuun. Muutenkin oli paikoitellen hankalaa valita, mitä oikein seuraisi. Etualalla tapahtui, takana oli menossa suora lähetys, joka sitten näyttöruuduille heijastettiin. Parasta antia oli pieleen mennyt sketsi, jossa oli aivan väärät rekvisiitat.
Plussaa tv-ohjaajan valinnasta, hetken kesti tunnistaa ääni. Peukku myös rohkeudelle ja uuden Putous-kauden kynnyksellä tarjotulle parillekin ahaa-elämykselle itse ohjelmaan liittyen. Noinko se sitten menee, kannattaa itse todeta...
Sen vielä sanon, että kyllä on Tampereen Teatterissa nyt tänä syksynä aivan pitelemätön parivaljakko! Lari Halme ja Risto Korhonen hurmaavat niin Sugarissa kuin tässäkin, ja ihan vaikka näiden herrojen temmellyksen vuoksi kannattaa lähteä Tiputusta katsomaan.
Onks muuten Keijoo näkyny? Kuka koko skaban voittaa? Kuka on lopulta illan artistivieras?
(näin esityksen kutsuvieraana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).