torstai 23. helmikuuta 2017

Haastattelussa Peter Nyberg

Peter Nybergin tapasin helmikuun puolivälissä 2017 Panimoravintola Bruuverissa Helsingin Kampissa.

Vuonna 1993 syntynyt Peter on horoskoopiltaan vesimies. ”Oon kotoisin Salosta, käynyt kaikki kouluni siellä. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Lahteen ja muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa. Lahden lähiopintojeni jälkeen palasin Saloon joksikin aikaa kirjallista oppariani varten, mutta sitten kävikin ns. klassisesti ja tietokoneeni hajosi. Kirjoitushommat jäi kesken ja tuli vaan lähinnä hengailtua siellä. Nyt syksyllä on hauska palata takaisin Saloon teatteria tekemään, sieltä kuitenkin kun oon lähtöisin. Tällä hetkellä mä asun Helsingissä, duunit kun on Espoossa Äidinmaa-musikaalin parissa.”

(c) Jarno Lindholm 

Mitä harrastat? ”Niin… täähän oli mulle rakas harrastus ennen kuin tästä tuli mulle ”oma ala” ja osa mua. Siis musiikki, laulaminen, kitaran-ja pianonsoitto, teatteri, tanssi ja niin edelleen. Nyt kun kaikki tuo on osa mun arkeani, en pysty mitenkään sanomaan noita enää harrastuksiksi. Lenkkeily, piirtäminen, maalaaminen ja kokkaaminen on mulle tällä hetkellä tavallaan terapeuttisia vapaa-ajanviettotapoja, kesäisin myös purjehdin. Lapsena oon piirtänyt tosi paljon sarjakuvia. Viime kesänä mun siskoni pääsi ylioppilaaksi ja maalasin hänelle lahjaksi taulun. Kokkauspuolella mun bravuureitani on selkeästi sea food. Kokkaaminen on kyllä mulle pieni terapiahetki kaikesta muusta, pääsee kunnolla keskittymään vain siihen. Töistä kun kotiudun, eipä tule ensimmäisenä mieleen että taidanpa laulaa jotain. Nyt laulattaa kovasti! No, kyllä niitäkin hetkiä välillä tulee, muttei enää niin paljon kuin opiskeluaikoina. ”

Minäkin olen lapsena piirrellyt paljon ja tehnyt kirjojakin, joihin olen piirtänyt kuvat ja sanellut tekstit… ”Kuulostaa tutulta! Etenkin Lumikki oli lapsena mulle tärkeä juttu, ja itse asiassa Lumikki oli myös ensirakkauteni… Lumikki-piirretyn pohjalta tein oman versioni, johon piirsin kaikki kuvat ja suttasin tekstit, kun en osannut kirjoittaa. Selostin sitten tarinan kuvien pohjalta kaikille. Prinssin hommista en kyllä haaveillut silloin, en ole koskaan oikein sympatiserannut prinssiä Disney-jutuissa. Ensimmäinen Disney-hahmo, jossa lapsena näin itseäni, on ollut Aladdin, ja sehän on aika antisankarihahmo. Mun mielestäni kaikki pahikset ja antisankarit on paljon mielenkiintoisempia hahmoja kuin prinssit, jotka on jotenkin olevinaan niin söötin täydellisiä.”

Kirjoittamisesta tuli vielä yksi juttu mieleeni, eli ensimmäinen lukemani sana on ollut ”Dallas”. Joskus nelivuotiaana katselin äidin kanssa televisiota, ja sieltä sattui tulemaan Dallas. Aloin vaan luetella niitä kirjaimia. Ensimmäinen kirjoittamani sana on sitten ”Lapin Kulta”. Siitä se näyttelijä lähtee hiljalleen liikkeelle, hahah!”

Soitat siis ainakin kitaraa ja pianoa. Entä muut soittimet? ”Niitä lähinnä. Aina kun menen vanhempieni luokse Saloon, ilta menee pianon ääressä, kun sattuneesta syystä täällä ei kerrostaloasunnossa oikein tohdi soitella. Klassista kitaraa soitin viidenneltä luokalta yläasteen loppuun. Laulamisesta alkoi hiljalleen muodostua mun pääinstrumenttini, ja jossain kohtaa kitaransoittoni alkoi muuttua itseni säestämiseksi ja enää ei jaksanut etydit kiinnostaa… Klassisessa kitarassa on selkeästi mun opetukselliset juureni, ja koulun kautta on tullut sitten vapaat säestykset jne. Nykyään mä soitan pianoa eniten. Välillä on kiva ottaa haltuun myös uusia soittimia, ja tässä Äidinmaa-musikaalissahan mä soitan kontrabassoa.”

Äidinmaassa myös pussaillaan ... (c) Andreas Janett

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi ammatillisessa mielessä? ”Väittäisin tässä kohtaa, että mun ehdoton vahvuuteni on laulaminen ja lauluilmaisu. Lukioikäisenä olin mukana bile/funkbändissä ja siellä on mun laululliset juureni, ja jo niihin aikoihin aloin opetella erilaisia genrejä rockista oopperaan. Osaan heittäytyä genrestä toiseen aika sujuvasti, ja saan esimerkiksi musikaalissa tarinan ja tunteen linkitettyä lauluun, ilman että esitetään laulu numeron vuoksi. Laulupuoli oli mun ykkösjuttuni aloittaessani Lahden opinnot, ja näyttelemistä ja tanssia pääsin hiomaan sitten opintojeni aikana.”

Onko sinulle jotain bilekikkaa tai muuta vastaavaa? Alatko heittelemään voltteja tietyssä vaiheessa tai niin edelleen? ”Volttien ja taikatemppujen puolesta luojan kiitos ei ole! Mä olisin siinä vaiheessa sairaalassa, jos alkaisin niitä heitellä. Siinä vaiheessa kun kello lähenee pilkkua ja ollaan karaokebaarissa, mä laulan viimeisetkin äänihuultenrippeeni pois kun menen vetäisemään Joe Cockerin ”Unchain My Heart”. Toi tuli nyt ekana mieleen… Toinen ”kikka” on sitten se, kun laulukieli muuttuu italiaksi. Siinä vaiheessa voi pikkuhiljaa alkaa tilaamaan taksia ja lähteä kotia kohti.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit vielä osata? ”Voi kuule, sitä haluaisi osata vaikka mitä. Kukapa ei esimerkiksi haluaisi Freddie Mercuryn äänialaa itselleen tai puhua sujuvasti seitsemää eri kieltä? En haluaisi niinkään yhtä selkeää lisätaitoa, vaan haluaisin hioa ja kehittää kaikkia musiikkiteatterissa tarvittavia osa-alueita isoon ja arvostettuun asemaan asti, ja se on ihan mahdollistakin. Olishan kaikki akrobaattinen kehonhallinta ja vastaava ihan törkeän hienoa, tosin tässä iässä voisi olla vähän hankalaa mennä kunnolla sille alueelle äkkiseltään. Hoidetaan tuo musiikkiteatteripuoli nyt ensin, ja katsotaan lisätaitoja sitten myöhemmin.”

(c) Petri Knuuttila 

Mikä on ollut toistaiseksi suurin ammatillinen haasteesi, jonka olet urasi varrella kohdannut? ”Vastaan muutamankin jutun. Vuonna 2014 oli mun ensimmäinen työharjoitteluni LAMK:in puolesta, ja pääsin auditioneiden kautta Lahden Kaupunginteatterin ”Chicagoon” mukaan. Se oli mun ensimmäinen ammattilaisproduktioni ja pelkkää showta 2,5 tuntia. Showtanssijana olin täysin epämukavuusalueellani ja vietin monta unetonta yötä miettien, etten osaa mitään. Tuli kyllä opittua todella paljon, enkä vaihtaisi päivääkään pois ja oon todella iloinen, että kävin kaiken sen läpi. Se oli todella iso koulu mulle – ensinnäkin se, että olin ensimmäistä kertaa ammattiteatterin lavalla ja sain maistiaisia ammattilaiselämästä ja se, että olin mukana tanssimusikaalissa, joka oli mulle uutta. Kesällä 2015 tulin tekemään Teatteri Provinssille Saloon Satumaa-nimisen tangomusikaalin, jossa näyttelin Unto Monosta. Se taas oli mun ensimmäinen iso roolini, koko tarina kun linkittyy häneen ja ainahan siinä on haastetta, kun kyseessä on ihan oikeasti olemassa ollut henkilö, jonka koko elämänkaari käydään läpi. Siinä mentiin näyttelijäntyöllisesti ja roolityöllisesti syviin vesiin, hänellähän oli mielenterveys-ja alkoholiongelmia. Tein todella paljon töitä sen roolin eteen. Keväällä 2016 oli muutama näytös Cats-musikaalikonsertista, joka oli LauKesin ja Lahden Kaupunginteatterin yhteistuotanto. Tein siinä Rum Tum Tuggerin roolin (suom. Räntäntouho), joka oli yksi mun unelmarooleistani. Sekään ei ollut mikään iisi rooli, kun energian pitää oikein vyöryä yleisön joukkoon ja monella oli jo valmiiksi ennakkokuva siitä, millainen sen pitää olla. Oletusarvo oli kova jo valmiiksi. No, nyt on menossa Äidinmaa. Ekaa kertaa olin hakemassa koulun puolelta isoon hienoon kantaesitysmusikaaliin mukaan ja pääsin. Lisää unettomia öitä on luvassa, kun pääsen vielä tutkimaan ihmismielen synkimpiä syövereitä. Harjoitukset alkoivat juuri, syksyllä on nimittäin tulossa Salon Teatteriin Jekyll & Hyde -musikaali, jossa olen nimiroolissa. Laulullisesti tuo on järjettömän haastava, ja pitää olla uskottava, pelottava Edward Hyde. Mun mielestä siinä pitäisi mennä ihan Hannibal Lecter -osastolle. Tässä nyt muutama ammatillinen haaste… Oon sitä mieltä, että jokainen produktio on jo itsessään iso haaste ja oli produktio mikä tahansa, pyrin aina tekemään kaiken niin hyvin kuin ikinä osaan.”

Rum Tum Tugger 

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei tietääkseni ole ainakaan lähipiirissä, oon siinä suhteessa suvun musta lammas. Isäni on kyllä musikaalinen ja oli nuorena innokas harrastaja. Hän ei osaa lukea yhtäkään nuottia paperista, mutta antakaapa hänelle mikä tahansa instrumentti käteen, niin kyllä lähtee jotain aina. Hänen puoleltaan oon saanut innostuksen ja ”hajun” musiikin puolelle.”

Mikä sai sinut sitten kiinnostumaan nimenomaan tästä alasta? ”Mä oon aina ollut vähän erikoinen ja outo lapsi. Mua on kiinnostanut teatteri ja taide jo ihan lapsesta asti todella paljon, ja elämässäni on ollut muutama henkilö, jotka ovat potkineet ja kannustaneet mua tälle alalle. Mulla oli ala-asteella yksi opettaja, joka oli (ja on vieläkin) todella kiinnostunut teatterista ja on monin tavoin kultturelli ihminen. Hän laittoi mua koulun näytelmäkerhoihin ym. ja kannusti osallistumaan. Hänen kauttaan mun jo valmis kiinnostukseni alkoi kipinöidä enemmän. Lukiossa musiikinopettajani laittoi mut lukiomusikaalin päärooliin ja potki mua tälle alalle enemmänkin. Tehtyäni Teatteri Provinssin lavalla ”Sound of Musicin” mua vietiin… se oli ns. ”viimeinen naula arkuuni”. Siinä kohtaa päätin, että tää on mun juttuni. Vaikka kuinka vannoin itselleni, että tää on hyvä harrastus ja hankin järkevän työn, kyllähän se niin oli että jos lapsesta asti oli ajatus kytenyt päässäni, ei sitä voinut enää vastustaa. Oon ollut onnekas siinä mielessä, että lähipiirini on kannustanut mua aina.”

Muistatko vielä ensimmäisen roolisi? ”Muistan kyllä! Ala-asteella oli sellainen näytelmä kuin ”Pisimi – pieni vihreä mies” (lastenversio E.T.:stä) ja tietysti olin tämä avaruusolento. Lukiossa ensimmäinen roolini oli kulttimusikaalissa ”Paluu kielletylle planeetalle”, jossa näyttelin Prosperoa ja teatterinlavalla eka roolityöni oli Sound of Musicissa Rolf.”

Mikä oli sitten seuraava siirtosi? ”Suoraan kirjoitusten jälkeen menin Lahteen. Lukion tokalla hain TeaKiin ja pääsin silloin kolmanteen vaiheeseen asti. Seuraavana vuonna yo-kirjoitukset ja TeaKin pääsykokeet oli samaan aikaan enkä pystynyt osallistumaan, ja ajattelin etten selviä ikinä tästä pettymyksestä. Niihin aikoihin luin Lahden koulutuksesta ensimmäistä kertaa ja löysin sen siinä suuressa hädässäni. Hain sisään ja pääsin, vuosi oli 2012. Palaset loksahtelivat paikalleen ja heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen tiesin, että tämä on mun juttuni. Opinnoissa ollaan tällä hetkellä loppusuoralla, opinnäytetyö on vielä kesken.”

Onko sinulla ollut missään vaiheessa muuta alaa mielessäsi, vai onko tämä ollut ihan selkeä juttu? ”Nelivuotiaana halusin sarjakuvapiirtäjäksi. Jossain kohtaa halusin papiksi tai salaiseksi agentiksi. 10-12-vuotiaana halusin poliitikoksi, olin oudon pikkuvanha ja olin kuin se yksi Putouksen sketsihahmoista… Lääkäri oli mielessä joskus, samoin opettaja. Jos näyttelijän-tai muusikonura ei lähtisi lentoon, olisin mielelläni opettaja - innostaja ja kannustaja jollekin, ja auttaisin löytämään sen oman tiensä. Soisin kaikille nuorille sen, että heillä olisi innostavat opettajat! Itselleni oli apua siitä todella paljon.”

Miksi juuri tämä ala tuli valittua eikä nuo aiemmat? ”Oli mulla valtava itseilmaisun tarvekin, mutta en mä osaa oikein edes sanoa tähän mitään järkevää syytä. Muuttolinnunkin jos kasvattaa poikasesta asti häkissä, se vietti vaan iskee myöhemmin jostakin ja lähdettävä on. Mussa on sisäänrakennettu vietti, pakko vaan päästä lavalle. En osaa selittää sitä. Outo, kupliva tunne sisälläni. Vähän kuin huumeisiin viittaava addiktio myös. Jännitys kun purkautuu lavalla, siitä tulee vaan niin älyttömän euforinen olo ja siihen jää omalla tavallaan koukkuun. Lisäksi tää tuntuu oikealta ja tätä mä haluan tehdä. En mä osaa antaa tähän mitään järkiperäisempää syytä.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet saanut ja mistä/keneltä se on tullut? ”Äidiltäni oon esimerkiksi saanut sellaisen elämänohjeen, että ”kerro aina totuus, vaikka se satuttaisi kumpaakin osapuolta”, ja oli tilanne mikä tahansa, niin totuuden kertominen on aina kaikista tärkeintä. Ei valehtele muille eikä itselleen, missään. Yläasteen luokanvalvojaltani taas on peräisin se, että ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Pitää olla avoin, auki ja rehellinen itselleen ja muille, ja käy asioihin käsiksi eikä työnnä niitä mielestään syrjään.”

Mökkinaapurit (c) Johannes Wilenius 

Onko sinulla omia esikuvia tms. joita erityisesti ihailet tai arvostat? ”Suomalaisista tekijöistä äänellisesti esikuvani on Pentti Hietanen, monen eri tyylin taitaja ja hän osaa kaikkea. Tuukka Leppänen myös, hän on järjettömän hyvä näyttelijä ja musikaalinen lahjakkuus. Ulkomaisista sitten Ramin Karimloo, joka on ollut niin Jean Valjeanina kuin Oopperan kummituksenakin. Lisäksi Anthony Warlow, joka on ollut Tohtori Zivagona ja Jekyll & Hydena esimerkiksi. Selkeästi esikuvinani on musikaaliartisteja, jotka osaavat laulaa ihan kaikkea oopperasta rockiin, ja he ovat herkkiä niin näyttelijäntyöllisesti kuin laulullisestikin, tuovat tunteen mukaan niin että selkäkarvat nousevat pystyyn. Nämä ovat myös eniten mun taiteellista ja musiikillista makuani muokanneita henkilöitä.”

Onko sinulla nyt mitään roolihaavetta? Rum Tum Tugger meni jo ja Jekyll & Hyde on tulossa. ”Tohtori Zivagon roolin haluaisin tehdä ja ihan lapsesta asti olen haaveillut Phantomin roolista Oopperan kummituksessa. Mennyt viitta liehuen pitkin rappukäytäviä… Phantomin rooli on se yksi ylitse muiden, voi kunpa sen pääsisin joskus tekemään.”

Missä eri teattereissa olet ollut mukana? ”Teatteri Provinssi Salossa ja tulossa on Salon Teatteri, Lahden Kaupunginteatteri, Kansallisteatteri (Slava), LauKes (Cats ja Mökkinaapurit) ja Espoon Kaupunginteatteri.”

Kuka olisi unelmiesi vasta/kanssanäyttelijä, jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”Täähän on paha! Mä haluaisin tehdä kaikkien kanssa! Tulevaisuudessa olisi mahtavaa tehdä jotain ”vanhojen” Lahden luokkakavereidensa kanssa, kun kaikki meistä ovat tahoillaan kartuttaneet omaa osaamistaan ja uraansa. Näki sitten nyt vuoden- tai vanhoina konkareina parinkymmenen vuoden päästä. Tuo olisi mahtavan hieno idea jo itsessään, eikä mikään mahdotonkaan. Mä en sillai osaa ajatella, että kenen kanssa olisi siistiä tehdä. Äidinmaa-musikaalistakin tunsin ennalta ainoastaan Mikael Saaren ja Puntti Valtosen, ja teatteriproduktioiden hienoushan on siinä, että proggisten kautta opit tuntemaan eri ihmisiä, ja työssä ollaan eri tavalla ”herkillä”, kuin monessa muussa ammatissa. Siinä oppii tuntemaan toisen paremmin.”

Minkä kappaleen haluaisit esittää julkisesti? ”Duettona haluaisin laulaa Zivagosta ”On The Edge of Time” ja Phantomista ja Les Misérablesista voisin vetäistä kaikki biisit! Noita harvemmin pääsee vetämään ison orkesterin kanssa missään...”

Miten sinä määrittelisit ”teatterin taian”, vai voiko sitä edes määritellä? ”Teatteri on taikaa itsessään mun mielestäni. Valot kun lähtee himmenemään, siinä tulee selkeä sopimus katsojan ja näyttelijän välille ja katsoja alkaa herkistyä tarinalle. Ja lisäksi illuusio siitä, että ollaan jossain ihan muualla. Äidinmaassa on esimerkiksi kohtaus, jossa on neljä tuolia ja yleisö ei kyseenalaista missään vaiheessa sitä, etteikö siinä ajettaisi autolla. Siinä jos missä on teatterin taikaa. Maailmaan uppoudutaan ja eletään mukana tarinassa. Koko teatterin maailma on mielestäni maaginen, se naurattaa ja herkistää, ja sillä on iso kyky puhutella katsojaa kunnolla, ilman pakkosyöttöä.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua tai saavat innostumaan? ”Muut ihmiset, sellaiset jotka ovat itsekin innostuneita ja joilla on oma palo tekemiseensä. Tuollainen antaa vaan lisää bensaa mun liekkeihini. Muiden intohimo tarttuu myös muhun ja lyö vaan lisää löylyä. Teatteri on loppupeleissä niin tiimityötä, ja onneksi oon päässyt tekemään innostavissa porukoissa, joissa on runsaasti sekä intoa että taitoa.”

(c) Teatterikärpänen 

Onko sinulle muotoutunut mitään omia rutiineja tai rituaaleja, joita toistat aina ennen esitystä? ”Ei mulla oikeestaan ole, mä koitan relata mahdollisimman paljon ennen vetoa. Mä teen kaikkea sellaista, mikä saa mut rauhoittumaan. Tunne verhoissa on välillä todella epämiellyttävä, ja mä pyrin sitä minimoimaan. Yksi hyvä tapa mulla kyllä on, eli pyrin käymään kaikki ihmiset läpi vähintään moikkaamassa. Teatteri kun on yhteistyötä, ja siitä syntyy samalla sellainen yhteinen hetki ennen lavallemenoa.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Chicagon yleisökenraalissa mulla meni polvi sijoiltaan, mutta toi ei ollut mikään ’hauska, legendaarinen tapaus’ vaan pahempi juttu muuten. Myöhemmin sitten charlestonia tanssiessani vedin nenä edellä suoraan lattiaan rehelliset Aku Ankka-pannut, ja koitin sitten hymyillä ja esittää yleisölle, että oli tarkoitusperäinen. No, sitten on liuta näitä pienempiä juttuja, jotka pistää naurattamaan. Mökkinaapureissa mulla oli yksi totaalinen pikavaihto Alpoksi ja lavalletullessani mulla oli viikset ties missä, se oli vielä viimeinen esitys ja Joel vielä kehtasi ottaa mun viikseni ja suoristi ne. Loppukohtauksesta ei meinannut tulla yhtikäs mitään! Slavassa oli se kohtaus, jossa oltiin Pohjois-Koreassa ja mulla lensi hatusta nappi irti kesken kaiken. Aattelin ensin, että selviän kyllä, ja ykskaks polettinauha pyyhkäisee naamani editse. Se alkoi kutittaa, ja erehdyin katsomaan yleisöä, jossa osoiteltiin mua ja hihiteltiin. Yritin pitää pokkaani, ja sitten mentiin muodostelmaan, jossa vastapari näki mut ja sitä alkoi naurattaa oikein kunnolla. Siinä sitä oltiin pohjoiskorealaisia tiukkailmeisiä sotilaita! Ihan kauheeta. Onneksi mikit oli kiinni. Alaan liittymätön klassikko ala-asteelta: Kävelin kouluun kypärä päässä koska unohdin pyörän kotiin. Ja ei. Tämä ei ole vitsi.”

Ne kuuluisat viikset (c) Kristina Nyberg 

Kerro joku oikein hyvä muisto. ”Lapsuudesta kesäpäivät saaristossa niin, että läsnä olivat perheen lisäksi isovanhemmat. Lähihistoriasta hyväksymiskirje Lahden kouluun, jolloin elämäni teki todella ison muutoksen”

Onko sinulla mottoa? ”Unelmat eivät olisi unelmia, elleivät ne olisi vaikeasti saavutettavissa.”

Mitä muuta haluaisit mahdollisesti kertoa itsestäsi, onko jotain olennaista jäänyt kysymättä? ”Olen äärimmäisen eläinrakas ihminen ja ensimmäiset lemmikkini olivat kaksi sammakkoa nimeltä Matti ja Teppo-

Osaatko imitoida ketään? ”Aladdin. Luotathan?”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Haluaisin olla Batman, sillä hahmolla on todella karu ja hieno tarina.”

Jos sinusta tehtäisiin supersankarihahmo, mikä olisi nimesi ja supervoimasi? ”Mä olisin joku outo diplomaattihenkinen tyyppi… Mä olisin Martti Ahtisaari – mies!”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mulle ei riittäisi päivä. Mä haluaisin olla naisena vähintään kuukauden, jotta mulla olisi suhteessa ainakin yksi valttikortti lauseeseen ”Sä et tiedä miltä musta tuntuu!” ”Tiedänpäs!” Siinä ajassa mä oppisin ehkä ymmärtämään naista enemmän kaikenlaisten biologisten kipujenkin kannalta. Päivä ei siihen riittäisi. Ei millään.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne menisit? Historiaa et voisi kuitenkaan muuttaa. ”Monikin ajankohta. Haluaisin nähdä antiikin ajan, koska sieltä kuitenkin on meidän länsimainen kulttuurimme saanut alkunsa ja oon valtava historia/mytologia-diggari. Toinen olisi jazzin kulta-ajan Amerikka, jossa tanssittiin salakapakoissa ja jammailtiin New Orleansin kaduilla, 1950-luvun kapinallishenkinen rock-kulttuurin nousu sekä sokerina pohjalla, 80-luku, josta omat vanhemmat kertoo aina mielettömiä tarinoita. Olisi makeeta mennä sinne vaikka viikoksi ja katsastaa, että oliko ne bileet todella niin hyvät.” (toim.huom. Ei ollut!) 

Jos rakentaisit puuhun majan, millaisen majan rakentaisit ja mitä sinne ottaisit mukaan? ”Ensinnäkin se olisi varmasti aivan äärettömän ruma ja vaarallinen mun matemaattisilla ja kädentaidoillani, mutta varmaan joku sellainen, että latvassa olisi asuintila ja alhaalla maassa olisi tulisija. Näin haaksirikkomielessä kun ajatellaan.”

Jos sinun elämästäsi tehtäisiin esitys, millainen se olisi ja kuka olisi sinun roolissasi? ”Isolla rahalla tehty musiikkielokuva, jossa mun osassa nähdään Jake Gyllenhaal. Mistä saan haettua apurahaa tähän?”

Mitä haluaisit kysyä minulta? ”Haluan ehdottomasti kuulla Bernard Pivot’n kysymysten vastaukset sun puolelta!”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä : (Ja kysyjän vastaukset suluissa)

Mistä sanasta pidät eniten? - Kaipaus (maukas)
Mistä sanasta pidät vähiten? - Römpsä (mätäpaise)
Mikä sytyttää sinut? - Yhteys (silmät)
Mikä sammuttaa intohimosi? - Päällekävelevä ylimielisyys (tylsyys)
Suosikkikirosanasi? - Perkele (vitunvitunvittu)
Mitä ääntä rakastat? - Aallokko (viulu)
Mitä ääntä inhoat? - Rälläkkä (haarukka ja veitsi lautasta vasten)
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Arkeologi (satutäti)
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Siivooja (ei ikinä enää puhelinmyyjäksi)
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - ”Tervetuloa kotiin!” (Tervetuloa. Tuolla nurkkapöydässä jo Matti Pellonpää sinua odotteleekin.)

Loppukevennys :) (kuvaaja ei tiedossa) 

1 kommentti:

  1. Olipa taas kiva haastattelu, kiitos Talle (ja Peter)! Tästä syksyn Salo-hommasta en tiennytkään, sitä siis odotellessa. Voisin tuon Jekyllin vielä tällaisella pääroolimeiningillä käydä katsomassa. :) Nybergin uraa seuraan kyllä ilolla, on päässyt ilahduttamaan lavalla moneen kertaan.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).