Haastattelussa Miikka Anttila

 ”Pitkän, mutta mukavan” Miikka Anttilan tapasin Pikku Pietari – kahvilassa Hämeenlinnan torin kupeessa aurinkoisena maanantaina kesäkuun puolivälissä 2012.

1988 skorpionin merkeissä syntynyt Miikka on paljasjalkainen hämeenlinnalainen ja asunut jossain vaiheessa myös Lammilla ja Tuuloksessa (jotka tosin ovat osa Hämeenlinnaa nykyään). Harrastuksista rakkaimmat hänelle ovat teatteri ja näytteleminen, ja hän viihtyy erittäin hyvin niin lavalla kuin katsomon puolellakin. ”En osaa eritellä mitään erityistaitoja itsessäni, handlaan monesta asiasta jotain mutten mitään erityisesti. Sen sijaan tekstin tuottaminen olisi sellainen taito, jonka haluaisin osata!” kertoilee Miikka.

”Olen opiskellut Järvenpään seurakuntaopistossa draama- ja teatterilinjalla, mutten valmistunut sieltä koskaan sillä työelämä vei mukanaan. Olin silloin akuutissa rahapulassa ja raha voitti. Jäihän se tietysti harmittamaan, ja tavalla tai toisella aion jossain vaiheessa jatkaa opintojani. Olen kylläkin suorittanut liiketalouden perustutkinnon, eli olen koulutukseltani merkonomi ja suuntautunut asiakaspalveluun ja markkinointiin. Minulla on oma tapahtuma-alan yritys nimeltään ”Kolmas pyörä” , teen mm. Kauppakeskus Tavastilaan tiedottamista ja asiakastapahtumia ja olen siellä yhdessä liikkeessä töissäkin.”

Jo pienenä poikana Miikka haaveili näyttelemisestä, tosin lapsuuden haaveammatti nro 1 oli mäkihyppääjä. Ala-asteella hän oli kaikissa koulun kevät- ja joulujuhlanäytelmissä mukana. Ylä-asteella hän kävi kaikki mahdolliset draamakurssit ja ilmaisutaidon tunnit. Nyt nälkä on kasvanut syödessä, kun on päässyt tekemään erilaisia juttuja. ”Janoan oppia lisää! Teatteri on minulle valtava inspiraation lähde ja jo itsessään todella iso asia, sen tekeminen inspiroi ja muiden esitysten katsominen. Kerta toisensa jälkeen se antaa minulle niin valtavasti, se on se juttu mistä mä elän” , hehkuttaa Miikka ja Teatterikärpäsen on helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan.

kuva Teatterikärpänen

”Tuuloksen VPK:n Ruuttanäyttämöllä sain ensikosketukseni kesäteatterin tekemiseen. Sen jälkeen olen ollut mukana Hauhon Niskavuorinäyttämöllä ja Hauhon Rouwasväenyhdistyksen tuottamissa esityksissä. Lisäksi olen ollut jokapaikanhöylänä Teatteri Figuurissa ja näyttelemässä Teatteribarrikadissa. Mielekkäimmät jutut itselleni ovat olleet Rouwasväenyhdistyksen Hiirenloukku, olin siinä se neuroottinen nuorimies Christopher Wren, kiva rooli ja oikein hyvä näytelmä. Hauholla tehtiin myös Arsenikkia ja vanhoja pitsejä, jossa näyttelin teatterikriitikko Mortimer Brewsterin roolin. Teatteribarrikadin viimekesäinen Kyrsyä ja siinä Pertin rooli menee myös kolmen kärkeen. Omimmillani olen rooleissa, jotka menevät hivenen komiikan puolelle ja sellaiset äärilaidat, niinku karaktäärit. Se Pertin rooli etenkin oli sellainen, missä mentiin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja se toimi.”

”Omista esikuvistani on ehdottomasti mainittava Antti Kemppainen. Se on tehnyt aina omia juttujaan, tie voi olla välillä kivikkoinenkin mutta siitä huolimatta se on jaksanut sinnikkäästi. Se uskoo siihen omaan linjaansa ja tekee itselle tärkeitä juttuja. Sitten tietysti Krista Kosonen, jonka kanssa mulla on ollut ilo näytelläkin Helppo elämä - sarjan kolmoskaudella.”

”Unelmaroolini? Tää on tylsä vastaus, mutta kaikki ne roolit mitä vaan saa tehtäväkseen! Niistä aina innostun ja se on sillä hetkellä ”se juttu”. Joskus haluaisin esittää jotain oikeasti olemassaollutta henkilöä. Tulisi kunnolla perehdyttyä sen ihmisen elämään. Se voisi olla edesmennyt tai vielä elossakin, voisi vaikka ihan kasvotustenkin tavata.”

”Parasta teatterinteossa on se, että prosessi on joka kerta erilainen. Etenkin jos tekee eri ryhmissä, niin se työryhmä vaihtuu ja ohjaaja on eri. Matka ensimmäisistä harjoituksista ensi-iltaan on todella koukuttava. Katsojana taas parasta on se, että pystyy unohtamaan arjen, oli se sitten viihdyttävä tai koskettava esitys. Teatteria tehdessäkin se on niin, ei siinä samalla voi ajatella mitään kauppalappua! Miinuspuoliakin tietysti on. Aikaahan se vie paljon, mutta se ei ole tähän mennessä minua juuri haitannut. Jos en joskus ehdi tavata ystäviäni, niin kutsun heidät tietysti katsomaan esitystäni ja siellä voi sitten tavata. Tosin harrastajateatterissa esityskaudet ei ole niin pitkiä. Ja rahan vuoksihan tätä ei tehdä, ne on ihan muut asiat kun ratkaisee!”

Podetko esiintymisjännitystä? ” Juu juu! Joskus mä saatan olla todella kiukkuinen, joskus ihan laidasta laitaan. Joskus koen sellaista nopearytmistä sydämentykytystä. Se menee sitten kylläkin aika pian ohi, kunhan pääsen siinä roolihahmossa ensimmäistä kertaa lavalle.”

Entä onko sinulla jotain tiettyjä rituaaleja ennen esitystä? ”Olen kyllä huomannut, että teen asioita määrätyssä järjestyksessä saavuttuani esityspaikalle. Menen vaikkapa johonkin lepikkoon ja avaan äänen. Sanoja toistan tai päristelen jotain kirjainta. Kyrsyässä me soitettiin ennen esitystä joitain biisejä ja niiden aikana riehuttiin siellä, jotta saatais energiat ylös.”

Onko sinulle jotain kikkoja vuorosanojen opetteluun? ”Luen sivu kerrallaan ja hakkaan sitä niin kauan mieleen että se on siellä. Kun olen mielestäni saanut kaiken päähäni, mä kokeilen että tuleeko ne sieltä kaikki kerralla.”

Kerro joku hassu sattumus! ” Pokka on mennyt todella monta kertaa. Tämän seuraavan kyllä yleisökin varmaan huomasi... Oli viimeinen esitys näytelmästä ”Johan nyt,Niskavuori!”, ja siinä vimpassa yleensä tehdään jotain källejä toisillemme. Äänimies, joka vastasi esityksen tekniikasta, oli käynyt laittamassa jotain rivoja kuvia läppäriin. Tää källi ei ollut varsinaisesti mulle tarkoitettu, vaan mun parille, joka menee ensimmäisenä lavalle ja siihen koneelle tekemään töitä. No se avas sen läppärin ja repesi hervottomaan nauruun ja mä tuun seuraavana siihen ja se nauru tietty tarttui muhun. Yritin siinä sitten replikoida naurun seasta, en saanut naurua hallintaan ollenkaan. Kukaan ei saanut varmaan mitään tolkkua siitä, että missä mennään. Kyrsyän vimpassa näytöksessä mä unohdin vuorosanat ihan täysin yhdessä kohtauksessa. Yritin aloittaa alustakin, että ne tulisi ne sanat mieleen, mutta ei. Se hetki tuntui ikuisuudelta! Mä en keksinyt mitään muuta kuin ruveta karjumaan siinä”, muistelee Miikka.

Onko mieleesi jäänyt jotain erityistä muistoa? ”Viimeisen Kyrsyän jälkeen oli lähtö Prahaan samana yönä. Olin siellä yksissä mainoskuvauksissa, ne ei oo tulleet vielä ulos.Kyrsyän loppukaronkasta menin kotoa hakemaan matkatavarat ja suoraan linja-autoasemalle ja siitä lentokentälle. Ajattelin, että pystyisin nukkumaan koneessa ja eihän se onnistunut kun oli vielä koneen vaihto Frankfurtissa. Kun pääsin Prahaan, vein tavarat hotellille ja siitä suoraan pukusovitukseen ja seuraavan päivän kuvausten harjoituksiin. Olin uimalan hyppytornin kärjessä seisomassa niin, että varpaiden kärjet on ulkona siitä tornista. En ollut nukkunut hetkeäkään ja se koko tilanne oli epätodellinen. Muistan ikuisesti sen fiiliksen, se oli todella unenomainen hetki!”

”Kun joku rooli loppuu, ei siitä välttämättä ole jäänyt mitään ikävää kaihertamaan. Pikemminkin on jäänyt aina hyvä fiilis, että on ollut hyvä lopettaa just nyt. Sitten vaan uutta kohti! Nyt on tulossa ensi-iltaan 28.6. Hauhon Niskavuorinäyttämöllä ”Niskavuoren nuori emäntä”, mulla on siinä kolme roolia. Sen ohjaa Neea Viitamäki, sama henkilö joka ohjasi ja käsikirjoitti Kyrsyän. Sitten ensi keväänä tulee sellainen Fiftari!- musikaali, jota tullaan esittämään Hämeenlinnan teatterin päänäyttämöllä 12 kertaa. Ystäväni Laura Pantke ja Minna Helkiö jo pari vuotta sitten heittelivät ajatuksia tällaisesta musikaalista ja pyysivät muakin mukaan. Siinä on Tampereelta, Helsingistä ja Hämeenlinnasta porukkaa mukana. Teksti on nyt valmis. Toistaiseksi ollaan fiilistelty 50-luvun musiikilla, kesän aikana tähän syntyy biisit. Anu Palevaara on meille opettanut 50-luvun askeleita ja liikekuvioita, voidaan niitä sitten hyödyntää niissä koreografioissa joita itse tehdään. Tähän tehdään siis ihan kokonaan uudet biisit! Siitä tulee sellainen jengitarina”, hehkuttaa tulevia kuvioitaan Miikka.

Huom ! Fiftari – blogi löytyy sivupalkista ja Niskavuorinäyttämön nettisivut myös!

”Mä haaveilen siitä, että jatkossakin saisin tehdä teatteria ja ylipäätään näytellä ja kehittyä. Että saisin oppia ja pääsisin tekemään monipuolisesti asioita. Toivon, että tavalla tai toisella pääsisin tässä teatterin tekemisessä ja näyttelemisessä eteen päin, ettei jäisi johonkin määrättyyn pisteeseen vaan että saisin uusia haasteita. Jaa missäkö näen itseni 10v kuluttua? No varmaan silloinkin teen näitä samoja juttuja, mutta olen ottanut aimo harppauksen eteen päin. Ehkä siinä vaiheessa se onkin niin päin, että se on se josta mä leipäni ansaitsen!?”

”Kesäsuunnitelmia? Lomani menee päikseen harjoitusten kanssa niin, että pääsen sitten teatteria tekemään. Se on mulle vähän sama kuin joillekin kesämökki. Tietysti aion myös mennä katsomaan muitakin kesäteatteriesityksiä! Toivottavasti ihmiset kävisivät katsomassa meitä ja muitakin tän alueen esityksiä, varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Tarjonta on todella monipuolinen! Esitysten eteen on tehty kova työ, katsojia varten.”

Sitten nämä jo perinteeksi muodostuneet hassummat kysymykseni :

Päivä naisena? ”Pyöräilisin kesämekko päällä kesäterassille hyvin huomiotaherättävästi ja katsoisin, että miten miehet kiinnittää huomiota.”

Mitä ottaisit talvipesään mukaan? ”Puhelimen, reissunetin ja läppärin sekä kahvia ja keksejä!”

Bernard Pivot´n 10 kysymystä näyttelijöille :

Mistä sanasta pidät eniten? - Kiitos
Mistä sanasta pidät vähiten? - V*ttu
Mikä sytyttää sinut? - Huumori
Mikä sammuttaa intohimosi? - Myöhästely
Suosikkikirosanasi? - V*ttu (en siedä kuulla sitä muilta, mutta itse käytän sitä)
Mitä ääntä rakastat? - Vesisateen ropinaa
Mitä ääntä inhoat? - Viritettyjen mopojen pärinää
Mitä muuta ammattia kuin omaasi haluaisit kokeilla? - Mäkihyppääjä
Mitä työtä et haluaisi kokeilla? - Toimistotyöntekijä
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? - Tervetuloa, pöytä on katettu!

” Olen miettinyt sitä, että miksi haluan näyttelijäksi. Olen tullut siihen tulokseen, että kun on annettu mahdollisuus tän yhden elämän sisällä elää useampi elämä ja kokea eri ihmiskohtaloita, niin en keksi ainuttakaan syytä miksi jättää se tie kokematta. Lapsuuden toiveammattini oli siis mäkihyppääjä, ehkä jonain päivänä jossain roolissa olenkin mäkihyppääjä!”

Erittäin hyvin sanottu :)

Lopuksi Miikka vielä heittää haasteen kehiin, eli hän on kiinnostunut tekemään teatteria muidenkin ryhmien kanssa ja odottaa uusia juttuja, sillä hän ei ole ”naimisissa” tiettyyn porukkaan. Kiinnostuneet, ottakaa yhteyttä Teatterikärpäseen tämän asian tiimoilta!!

Edit. 9.10. 2013 Oheisen Heidi Kyrön Tiibetin hiekkaa-musiikkivideon on käsikirjoittanut Miikka ja hän myös näyttelee siinä yhdessä Minna Helkiön kanssa. Linkki videoon löytyy täältä.

Edit. 24.10. 2013 Pari tuoretta kuvaa Miikkasta (c) Henri Ilanen

Haastattelussa mainittu Marabou-mainos löytyy tämän linkin takaa.