maanantai 10. syyskuuta 2012

Ymmärrättehän / Hämeenlinnan teatteri

Ymmärrättehän / Hämeenlinnan teatterin Verstas-näyttämö

Ensi-ilta 8.9. 2012 , kesto noin 1,5h (ei väliaikaa)

Teksti Claudio Magris

Suomentaja Hannimari Heino

Ohjaus Hannu Matti Tyhtilä

Näyttämöllä Liisa Peltonen

Taustaa : Claudio Magris on italialainen kirjailija ja kulttuurifilosofi. Monologin puhujana on runoilijan vaimona ja muusana elänyt vanha nainen, joka vanhainkodissa muistelee rakastettuaan ja elettyä elämäänsä. Muistot heräävät eloon. Näytelmä myös sivuaa Antiikin legendaa Orfeuksesta ja Eurydikestä. Orfeus lähti noutamaan kuollutta puolisoaan manalasta, mutta menetti hänet, koska kielloista huolimatta katsoi taakseen.

Plussaa : Liisa Peltonen on järjettömän hyvä! Hän kuuluu ns. "luottonäyttelijöihini", eli hänen roolitöistään olen aina pitänyt nimenomaan hänen muuntautumiskykynsä ja tarkkojen, oivaltavien eleiden ja ilmeiden takia. Odotukset olivat korkealla tämän Liisan ensimmäisen monologin suhteen, ja hän täytti ja jopa ylitti ne. Aluksi lavalla nähtii hauras vanhus, joka haikaili menneitä ja tepasteli saappaissaan ja sukissaan. Nyppi sängyn päiväpeittoa, joka ele oli harkittu. Monologin edetessä lavalla onkin hetken kuluttua nuori nainen kukkeimmillaan, rakkauden huumassa. Upeasti Liisa tulkitsi häntä ja eri tunnetilojaan. Elämä ei runoilijan vaimona ja muusana takuulla ollut helppoa, oli jatkuvasti ihailijoita ja muita naisiakin. Nainen kuitenkin luotti ja uskoi siihen, että hänen kanssaan kaikki oli erilaista, koska heidän välillään oli aitoa rakkautta, ei pelkkää hetken huumaa ja hekumaa. Rakkaus on raadollista, haikeutta oli havaittavissa yleisönkin joukossa ja kyynelten pyyhkimistä. Jokaisella meillä on tarve tulla rakastetuksi, eikä ikääntyminen poista seksuaalisuutta.Teemana on myös yksinäisyys ja se, että meillä kaikilla on varmasti oma tarinamme kerrottavana. Näytelmän musiikista pidin paljon ja minimalistisesta lavastuksesta. Kaikki oli valkoista vaatetusta myöten - oviaukko, sänky, tuoli ja pöytä tavaroineen. Kesto oli sopiva ja intensiivinen, onneksi ei ollut väliaikaa. Tarina piti kyllä otteessaan.

Liisa Peltonen / kuva Terho Aalto,HMLn teatteri

Miinusta : ei moitittavaa

Muuta :  suosittelen kaikille, erityisesti niille jotka ovat saaneet rakastaa

Monologille täydet viisi tähteä *****

kuva Terho Aalto / HMLn teatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).