keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pervoromanssi / Teatteri Telakka

Pervoromanssi / Teatteri Telakka

Ensi-ilta 1.2. 2014, kesto noin 1 tunti (ei väliaikaa)

Käsikirjoitus ja ohjaus : Reetta Kankare

Lavalla : Reetta Kankare, Jyrki Kankare (kitara) ja Johanna Kuuva (viulu)

 Harvemmin olen ollut todistamassa seuraavaa : lipunmyynnissä on melkoinen tungos ennen esitystä, peruutuspaikkoja kysellään jatkuvasti ja nopeat syövät hitaat. Kaikki halukkaat eivät siis mahtuneet todistamaan tätä performanssia. Lisänäytöksiä saattaa olla tulossa, joten siinä vaiheessa kannattaa kyllä olla nopea.

 Esitys oli siis Reetta Kankareen taiteellinen opinnäytetyö Nätylle, ja ainakin tämän perusteella voisi sanoa, että mielenkiintoista settiä on luvassa kunhan tämä neito päästetään "irti". Katsomoon astellessamme meitä oli vastaanottamassa valtaisa jääkarhu, joka jakeli ilmaisia halauksia ja minäkin kapsahdin karhun kanssa kaulailemaan. Näistä täytyy ottaa aina kaikki mahdollinen irti! Taustalla soi hauska laulu vattumadon talosta. Jokaiselle istuimelle oli asetettu pehmoeläin ja sen joko sai ottaa syliinsä tai asettaa sivuun. Oma kulahtanut nalleni sai istua polvellani koko esityksen ajan ja sama meininki tuntui olevan muillakin.

(c) Teppo Moilanen

Aluksi vaivuttiin omiinkin lapsuusmuistoihin, kun taustalle heijastettiin aitoa kuvamateriaalia Reettan lapsuudesta. Tuli heti fiilis, että nyt ollaan melkoisen avoimena ja saattaa tulla eteen kipeitäkin muistoja menneiltä ajoilta. Reetta kertoi hämmentävän avoimesti esimerkiksi seksuaalisesta heräämisestään ja jossain vaiheessa esitys muistutti stand-uppia. En ollut aina ihan varma, että puhutaanko nyt totta vai onko tämä osa showta. Kiinnostavaa kuitenkin, ja välillä huvittavaakin. Laulut (mm. Edu Kettusta ja Leevi and the Leavingsia) toivat tunnelmaa ja saimme seurata jääkarhun seikkailuja filminpätkissäkin. Symppis jääkarhu!

 Lavastuksessa roikkui värikkäitä pikkuhousuja, välillä pistettiin pellenenää naamaan ja lajiteltiin erivärisiä nallekarkkeja värikkäisiin kuppeihin. Olin pihalla kuin lumiukko, eli kaikkea en todellakaan tajunnut mutta siitä huolimatta nautin esityksestä. Aito performanssi oli tämä, ja kulahtaneelle nallellekin piti heittää haikeat jäähyväiset kun meitä kehotettiin tuomaan oma pehmoelukkamme puoliympyrään lavalle. Kaikki kävivät hartaina viemässä oman kaverinsa istumaan, ja siinä ne nallukat ja pingviinit ja hiirulaiset istuivat kuin jossain eläinten kokouksessa punomassa juoniaan meidän ihmisten pään menoksi. Videolla jääkarhu törmää pandaan ja Edu Kettusen "Elämä jatkuu" soi. Tulee vähän haikeakin olo, mutta hyvällä tavalla.

(c) Teppo Moilanen

Pervoromanssi osoitti ainakin sen, että Reetta Kankare on hyvin muuntautuvainen ja lahjakas, ja juuri oikealla alalla. Hänestä kuullaan vielä!

 Annan Pervoromanssille neljä tähteä ****, yllätyksellisyys toimii aina.

Pervoromanssin juliste / (c) Lauri Kukkonen

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mahtavalta! Yllättävä performanssi toimii parhaimmillaan loistavasti. Kiitos kun tuot Tampereen tänne Hkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä yllärit on mahtavuutta, kun ei yhtään tiedä mitä tuleman pitää :)

      Poista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).