Uusioperh(s)e / Komediateatteri Arena

Uusioperh(s)e / Komediateatteri Arena

Ensi-ilta 27.2. 2015 Aleksanterin teatterissa, kesto noin 1h 50min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Kiti Kokkonen

Ohjaus Outi Mäenpää

Apulaisohjaaja Jussi Järvilehto

Rooleissa : Kiti Kokkonen, Ella Pyhältö, Titta Jokinen ja Paavo Kerosuo

 Tragikoominen näytelmä, jota oikeasti vähän jännitti mennä katsomaan sattuneesta syystä... Neljä toisilleen tuntematonta ihmistä kokoontuu uusioperheiden jäsenille tarkoitettuun "terapiaryhmään". On Aulikki (Titta Jokinen), joka vähän pelkää lapsensa olevan eroamassa ja vaihtamassa uuteen kumppaniin. Mitään ei ole siis vielä tapahtunut, mutta hän on tullut paikalle hakemaan myös vertaistukea ja ennaltaehkäiseviä (huh!) kokemuksia mahdollisen tulevan uusioperheen mummoilun varalle. On Meri (Ella Pyhältö), jonka miehellä on kaksi lasta ja kaikki asuvat saman katon alla. Meri itse on lapseton. On Elina (Kiti Kokkonen), joka on pienen Lilja-tytön äitipuoli vanhempi. On Kimi (Paavo Kerosuo), eronnut mies ja uusissa naimisissa. Kimillä on poika Jonne, joka asuu vuoroviikot äitinsä ja isänsä luona. On siis ihmisiä, se on lähtötilanne.

(c) Matti Rajala

 Ryhmän vetäjää odotellaan, väki vilkuilee hermostuneina toisiaan ja näpertelee omiaan. Pitäisikö tässä nyt näiden ihmisten kanssa alkaa puhua henkilökohtaisista asioistaan, peloistaan ja kokemuksistaan avoimesti ja rehellisesti, kun ei vierustoveria uskalla kunnolla edes silmiin katsoa? Kello käy ja vetäjää ei vaan saavu paikalle. Aulikki ilmoittaa olleensa kerran jollakin kurssilla ja ilmoittautuu vapaaehtoisesti ryhmänjohtajaksi, ja tämän muut hyväksyvätkin. Jokainen kertoo vuorollaan tilanteestaan ja siitä, miksi ovat tulleet tähän ryhmään. Jokaisella on voimakas tarve, ensinnäkin kertoa asioista jollekin samankaltaisessa tilanteessa olevalle ja ylipäätään kertoa ajatuksistaan, jotka jylläävät pään sisällä ja aiheuttavat monenmoista tunnetta. Kaikille puhuminen ei ole luontevaa, Meri saa ajatuksensa puettua parhaiten kirjallisessa muodossa ja hän lukee otteita päiväkirjastaan, jonne on kirjoitellut ajatuksiaan ja runojakin.

 Välähdyksenomaisissa kohtauksissa ääneen pääsevät niin exät kuin nyxätkin, lapset ja tytärpuolet ja äitipuolet. Mummopuoletkin? Yleisö purskahtaa nauruun tämän tästä, sillä tilanteet ja puheet ovat välillä varsin koomisia. Itsekin nauran varsin vapautuneesti monta kertaa, ja vapautuneesti nauraa varmaan moni muukin. On puhdistavaa huomata, että kokemustensa ja ajatustensa kanssa ei ole täysin yksin. Tosielämässä tilanteet ja puheet eivät oikeasti paljoa naurata, päinvastoin. Välillä tulee sellaista tekstiä, että nauru hyytyy ja nousee pala kurkkuun. Muutama absurdi terapiamuoto huvittaa oikein kunnolla, kohtutussi käteen vaan ja piirtämään paperille sitä mistä vaan haaveilee...

 Näyttelijät ovat mainioita ja varsin muuntautumiskykyisiäkin heittäytyessään eri hahmoiksi. Ella Pyhältö varsinkin, appelsiinia ronskein ottein kuoriva Sari (Kimin uusi vaimo ja Jonnen äitipuoli) on hulvaton tapaus ja Lilja-tyttönen kirkkaine lapsenkatseineen ja -äänineen suloinen. Itse olen sitä mieltä, että jos minun elämästäni tehtäisiin näytelmä, haluaisin päärooliin Kiti Kokkosen. Mikä pakkaus!

 Koin aluksi hankalaksi kirjoittaa tästä, koska samaistuin hyvin voimakkaasti pariinkin roolihenkilöön. Ääneen lausuttiin myös asioita, joita itsekin olen itsekseni märehtinyt. Onkohan tämänkaltaisia ryhmiä olemassa oikeasti? Jos ei, sellaisia pitäisi perustaa. Samalla tuli mieleeni, että minun olisi pitänyt nähdä tämä näytelmä kymmenen vuotta sitten "ihan vaan ennaltaehkäisevässä mielessä" ja se oikeasti surettaa ettei tätä tehty jo vuosia sitten. Olisin nimittäin toiminut monenkin asian suhteen täysin eri tavalla. Nyt se on myöhäistä?

 Perheitä on nykyään erilaisia. Suosittelen esitystä kaikille perheenjäsenille ja etenkin uusioperhettä suunnitteleville ja oikeastaan ihan jokaiselle. Kaiken koomisen keskellä mukana on niin vakavia teemoja, että ihan jokaisen sietäisi tämän nähtyään katsoa peiliin. Itsekin kokeilin enkä pitänyt näkemästäni yhtään. Rohkeasti katsomaan vain niin esitystä kuin sitä peilikuvaakin, se palkitsee kyllä ja saa aivosolut töitä samalla.

 Uusioperh(s)een voi nähdä myös mm. Oulussa ja Espoossa, päivämääriä täältä.

 Neljä tähteä Uusioperh(s)eelle **** ja aiheen nostamiseksi esille ansaitsee plussat päälle.