Ensi-ilta 26.3. 2015, kesto noin 1h 15min (ei väliaikaa)
Käsikirjoitus ja ohjaus Bengt Ahlfors
Rooleissa : Pia Runnakko ja Sampo Sarkola
Meikäläinen Lillanissa seuraamassa tarkoin korvin ruotsinkielistä näytelmää... tästähän alkaa tulla jo tapa! Ja ei mikään hullumpi tapa olekaan, sillä olen huomannut kehittyneeni tällä saralla ja esityksen seuraaminen sujui jo varsin mallikkaasti.
Ennen näytelmän alkua vaikutuin lavastuksesta (asialla Ralf Forsström) kovasti. Katsomon vaalea tiiliseinä jatkui lavalle asti ja mietin, että onko täällä aina ollut tämänkaltaiset seinät. Kirkonkellot kumahtelivat jylhästi, tuli varsin harras olo ainakin hetkeksi. Koko paikka vaikutti hyvin tutulta.
Ratkaisevaan piispanvaaliin on aikaa reilu tunti. Piispaehdokas Marion (Pia Runnakko) sammuttelee kynttilöitä ja on jo valmistautumassa kotiinlähtöön, kun paikalle saapuu toimittaja Trond (Sampo Sarkola). Tarkoitus olisi tehdä syväluotaava henkilöhaastattelu mahdollisesta uudesta piispasta ja vaikeitakin kysymyksiä saisi esittää. Haastattelu muuttaa kuitenkin sävyään aika nopeasti ja pian vaakakupissa on niin uskonasiat kuin se, että mikä on totuus ja vapauttaako se meidät todella. Nimi "Gå på vatten" viittaa siihen, että kävelikö Jeesus vetten päällä. Uudessa Testamentissa Luukas kun ei mainitse asiasta yhtään mitään ja se on hänen totuutensa.
Pia Runnakko ja Sampo Sarkola (c) Henrik Schütt |
Menneisyydestä paljastuu asioita, jotka ovat painuneet toisella unholaan, toisella ei. Haastattelu muuttuu aika piinaavaksi leikiksi, jota katsomo seuraa hiirenhiljaa. Tuli jännällä tavalla syyllinen olo, ikään kuin olisi ollut todistamassa jotain sellaista, jota ei olisi pitänyt kuulla ollenkaan. Tai että olisi sittenkin pitänyt, koska totuuden pitää tulla julki. Pidin siitä, että toimittaja saapui katsomon takaa paikalle ja myös poistui samaa reittiä. Kuin emme olisi olleet teatteritilassa lainkaan! Pia Runnakon roolityöstä pidin erityisesti, Sampo Sarkola tarjoili "sitä tiettyä katsettaan" muutamankin kerran mutta muuten vähän ihmetytti toistuva kädet lanteilla pasteeraus. Kehonkieli ei ollut oikein luontevanoloista? Vai niin paljonko menneisyyden taakka mieltä painoi? Jaa-a...
Näytelmä kuitenkin tarjosi kiehtovalla tavalla aivojumppaa ja reilu tunti piti kyllä otteessaan loppuun asti. Esiintulleet asiat pohdituttivat pitkään kotomatkallakin. Syyllisyys. Anteeksianto. Menneisyyden haamut. Rakkaus. Totuus. Usko.
Gå på vatten saa neljä tähteä ****.
(näin esityksen pressilipulla)
(c) Henrik Schütt |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).