Niin lähti Teatterikärpänenkin toiveikkain mielin Hämeenlinnasta junalla liikenteeseen, kovin oli tuulinen päivä tuo keskiviikko. Koko homman piti olla ihan piece of cake - junalla yhdellä vaihdolla Turkuun, pari tuntia Logomolla ja illaksi kotiin samoja reittejä noudattaen. Vaan kuten usein käy, matkaan tuli pari muuttujaa. Tässä tapauksessa kova tuuli oli aiheuttanut monenmoista hämminkiä radalla ja niin juna Toijalasta Turkuun korvattiin muutamalla bussivuorolla. Ensimmäinen bussi menisi suoraan Turkuun käymättä Loimaan ja Humppilan kautta, bussi ahdettiin täyteen väkeä matkatavaroineen ja aikataulusta vartin myöhässä istuin jo vähemmän toiveikkain mielin. Puoli kuudelta pitäisi olla Logomolla ja pahasti näytti siltä, että olisin perillä vasta kuuden maissa.
Ihme kuitenkin tapahtui ja olin teatterin tiloissa kymmenen minuuttia h-hetkestä! Turun Kaupunginteatterihan toimii nyt remontin vuoksi väistötiloissa, eli Logomolla ja Linnateatterilla. Muu väki oli lähtenyt jo pienoiselle kulissikierrokselle, mutta tavoitin heidät teatterisalin katsomosta ja bongasin heti tuttuja kasvoja (Laura, Katri ja Siiri). Muita en sitten tunnistanutkaan (pieni esittelykierros olisikin ollut jossain vaiheessa paikallaan vink vink).
 |
| Koko porukka koolla Tamaran kanssa (c) Kirsi Lönnmark |
Oppaana meillä toimi teatterin markkinointi-ja tiedotusvastaava Kirsi "Gidde" Lönnmark - mukavaa oli nähdä livenä henkilö, jonka kanssa olen usein viestitellyt teatteriasioihin liittyen. Lämpiötiloihin siirtymisvaiheessa törmäsin näyttelijä Miska Kaukoseen, jonka kanssa tuli vaihdettua pikaisesti muutama sana. Lämpiössä meille oli pienoinen salaattibuffet tarjolla (mm. taivaallista leipää, mozzarellasalaattia ja kana-caesarsalaattia, nam) ja siinä syömisen lomassa tuli rupateltua yhtä ja toista tuttujen bloggaajien kanssa. Tutkimme myös saamaamme pussukkaa, josta löytyi esitteiden lisäksi hieno pyöränsatulansuojus (jolle tietysti kehittelimme myös muita käyttötarkoituksia).
Gidde kertoi tarkemmin remonttisuunnitelmista (mm. Sopukka-näyttämö saa kokonaan uudet tilat ja Pikkolo-näyttämö siirtyy kellarista entisen Sopukan paikalle) ja syksyn tulevasta ohjelmistosta. Syksyllä vetonauloina toimivat Anna-Leena Härkösen kirjoittama "Kaikki oikein" sekä rakastetusta operettidiivasta Tamara Lundista kertova musikaali, jonka nimi on lyhyesti ja ytimekkäästi "Tamara". Tulevana kesänä Kaupunginteatteri tekee yhteistyötä Linnateatterin kanssa ja Naantalissa nähdään lätkäkomedia "Hockey Night", jossa mukana itse Antero Mertaranta. Taivas varjele mitä sieltä tulee!
Paikalle ilmestyi myös teatterin taiteellinen johtaja Mikko Kouki, joka toimii myös ohjaajana huhtikuun puolivälissä ensi-iltansa saavassa "Breaking The Waves"-näytelmässä. BTW tunnetaan Lars von Trierin elokuvana ja kertoo nuoren Bessin (Helmi-Leena Nummela) ja häntä huomattavasti vanhemman Janin (Taneli Mäkelä) kiehtovan rakkaustarinan. Hiukan myöhemmin pääsimme seuraamaan vartiksi näytelmän toista pääharjoitusta. Näkemämme tarjosi vain pintaraapaisun tulevasta, mutta visuaalisuus teki heti vaikutuksen. Muuta ei oikein pysty kertomaankaan, ettei vain paljastaisi liikaa...
Breaking The Waves tehdään yhteistuotantona Espoon Kaupunginteatterin kanssa, keväällä 2015 esitykset nähdään Turussa ja syksyllä molemmilla paikkakunnilla.
Tapaamisen päätteeksi kokoonnuimme vielä aulaan ja kovasti kiittelimme mukavasta tapahtumasta. Näitä tämänkaltaisia kokoontumisajoja saisi olla enemmänkin, joten toivottavasti muutkin teatterit aktivoituisivat tällä saralla. Hienoa, että meitä bloggaajia arvostetaan!
Ja mitenkäs kävi kotimatkan? Ei mennyt sekään ihan putkeen. Juna pääsi sentään lähtemään, mutta vartin myöhässä koskapa Turku-Toijala - välillä oli vain yksi raide käytössä. Heti kättelyssä tiesin, etten tulisi ehtimään vaihtoyhteysjunaani etelän suuntaan. Konduktööri oli kuitenkin loistava asiakaspalvelija ja huippujäbä muutenkin, ja hän se tiedotti, että minä ja kaksi muuta tulisimme jatkamaan Toijalasta Hämeenlinnaan ja Lahteen taksikyydillä VR:n piikkiin, koskapa vaihtoyhteys män justiinsa! Näinnikkäästi! Seurueemme miespuolinen jäsen oli menossa pisimmälle ja hän sai käyttöönsä kortin, jolla maksaisi koko reissun. Ja niin minä ja kaksi muuta hyppäsimme ison tilataksin kyytiin Toijalassa ja ilmoitimme, jotta "Hämeenlinnan kautta Lahteen kiitos, VR maksaa". Taksikuski vaikutti silminnähden riemuitsevan, hän kun oli juuri hetkeä aiemmin saapunut Turusta kun kuulemma junat ei oikein kulje Toijalan ja Turun välissä. Kylläpäs kulki! Noh, meillä oli sangen miellyttävä yhteinen taksimatka ja pääsin muuten kotiovelle asti tällä kyydillä. Ja olin kotona 10min aiemmin kuin alkuperäissuunnitelmassa.
Pieni seikkailu siis kannattaa aina! Jatkossakin uskallan lähteä Turkuun, mutta en ole tällä hetkellä ihan varma että minkä kulkuvälineen valitsen. Teatteriesitykseen kun ei myöhästyneitä sisään päästetä, noin esimerkkinä.
Kiitos vielä Turun Kaupunginteatterille kivasta tapahtumasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).