'Anne Kotkasta' toivoi jo pari vuotta sitten tätä haastattelua, joten... Ella
Mustajärven
tapasin
huhtikuun
puolivälissä
2015 Kotkan
Rossossa.
Vuonna
1980 syntynyt
Ella
on
horoskoopiltaan
kaksonen. ”Kotoisin
oon
Vaajakoskelta,
Jyväskylän läheltä vaikkakin
Helsingissä
kävin
syntymässä.
Lukioon
asti
asuin
Vaajakoskella,
sieltä
lähdin
Tampereelle,
sieltä
Pietariin,
sieltä
Helsinkiin
ja
sieltä
Kotkaan.
Että
semmoinen
kierros!
Kotkassa
oon asunut
nyt
kaksi
vuotta,
2013
alkoi
kiinnitys
ja
sitä
ennen
vierailin
täällä
puolisen
vuotta”,
luettelee
Ella.
Mitä
harrastat?
”Tykkään
lukea
ihan
hirveesti
ja
kaikenlaista.
Tällä
hetkellä
mä
harrastan
eniten
kotia!
Kaikenlaista
näperrystä
ja kukkahommia ja
muuta.
Johtunee siitä, että muutettiin hetki sitten.
Oon
harrastanut
ratsastusta
kymmenisen
vuotta
aikoinaan
ja
se olisi
edelleenkin
ihana
harrastus,
mutta
mahdollisuudet
siihen
on niin
kaukana
paikkojen
suhteen,
ja
työajatkin
on
sellaiset,
ettei
yksinkertaisesti
ehdi
missään
vaiheessa.
Kesällä
ajattelin
taas
käydä
ratsastamassa
ja
mulla
on
ovela
suunnitelmakin.
Ajattelin
ostaa
avopuolisoni
pojalle
synttärilahjaksi
alkeiskurssin,
ja
itse
sitten kulkeudun
muka
vahingossa
paikalle
myös.
Hah!
Sithän
mä
tykkään
myös
lenkkeillä
silloin
tällöin.
Nyt
tosin
en
voi sitäkään
tehdä,
koska
pari
viikkoa
sitten
mulla
murtui
varvas
ja
meni
sijoiltaan
samaan
aikaan.
Kävelin
päin
vessan ovea
*kops*
ja
varvas jäi
niille
sijoilleen.
Lääkäriä
nauratti
kovasti
jostain
syystä,
kun
tutkiskeli
varpaitani.
'Onpas
sulla
pitkät
ja
jännät
varpaat,
ovatko
nämä
kaikki
kenties
murtuneet?'
'Ovat.'
No,
pari
päivää
tämän
jälkeen
mulla
jäi
jalka
oven
väliin
ja
se varvas meni
uudestaan...
Oon
siis
hiukan
tapaturma-altis”,
hekottaa
Ella
leppoisaan
tyyliinsä.
Osaatko
soittaa
jotain
soitinta?
”En
enää.
Oon siis
Pietarissa
käynyt
teatterikouluni
(Pietarin
valtiollinen
teatteritaiteen
akatemia,
olin
siellä
viisi
vuotta)
ja
toisen
vuoden
tehtävänä
muodostettiin
orkesteri.
Kesän
aikana
piti
valita
itselleen
joku
soitin
ja
mä
valitsin
nokkahuilun.
Luulin,
että
se
on helppo
soitin
ja
väärässä olin.
Orkesterin
tarkoituksena
oli
hitsata
ihmiset
yhteen
ja
opettaa
meidät
kuuntelemaan
toisiamme,
se toimi
kyllä
hyvänä
opetusmetodina.
Enää
en
osaa
soittaa
nokkahuilua,
valitettavasti.”
Mitä
sanoisit
sinun
vahvuudeksesi/erikoistaidoksesi
ammatillisessa
mielessä?
”Mä
oon hyvin
fyysinen,
pystyn
tekemään
kaikenlaista
ja
paljon,
ja
tykkään
siitä
kyllä.
Mulla
on tanssi-ja
urheilutaustaa.
Lisäksi
mä
olen
tarkka.
En
tiedä
tuleeko
se mun
stanislavskilaisesta
koulutuksestani
vai
ihan
omasta
päästäni.
Koulussa
oli
välillä
melkoista
pilkunviilaamista
ja
pää
meinasi
räjähtää,
mutta
mä
oon
myös
hyvin
järjestelmällinen
ihminen.
Heikkouteni
on
laulutaito,
sillä
se ei
oo
järin
hyvä
ja
laulamista
arastelen
näyttämöllä
eniten.
Käyn
siksi
laulutunneilla.
Jaa erikoistaitoja?
Teen
kuperkeikan
ja
siitä
spagaatin.
Oon tehnyt
sen
myös
yökerhojen
tanssilattioilla
aika
usein,
ja
siitä
myös
huomaa
bileissä,
milloin
on
tietty
kulminaatiopiste
tavoitettu.
Esityksiin
oon yrittänyt
sitä
myös
tunkea,
huonolla
menestyksellä.”
Olisiko
laulutaidon
lisäksi
joku
muu
taito,
minkä
haluaisit
osata?
”Mä
haluaisin
osata
kunnolla
näyttämötaistelua.
Oon tehnyt
sitä
kyllä
jonkun
verran,
ja
Oula
Kittihän
teki
taistelukoreografian
meidän
'Romeo
ja
Julia
2'-näytelmään,
mutta
haluaisin
osata
sitä
oikein
hyvin.
Kehon-ja
mielenhallinta
on siinä
niin
mahtavaa.
Mä ilmeisesti
tykkään
kaikenlaisista
kurinalaisista
asioista.”
Ella teatterin kulmilla (c) Teatterikärpänen |
Mikä
on ollut
suurin
haaste,
joka
on tullut
eteesi
näyttelijänä?
”Kyllä
se
loppupeleissä
oli
se
Venäjän
koulu,
näin
jälkikäteen
ajateltuna.
Mä
meinasin
tulla
sieltä
joka
vuosi
takaisin,
mutta
en kehdannut
koska
ylpeys
ei
antanut
periksi.
En
osannut
kieltä
aluksi
yhtään,
olin
kolme
kuukautta
puhumatta
enkä
pystynyt
kenellekään
sanomaan
edes
miltä
musta
tuntuu.
Multa
kiellettiin
englanninkielen
käyttö,
onneksi
kurssilla oli
pari
jotka
osasi
englantia
ja
ne aina
tulkkasivat
mulle,
mutta
sitten
yhtenä
päivänä
sekin
kiellettiin.
Venäjänkielenopettajani
avulla
opin
sitten
pikku
hiljaa
kielen,
mutta
kyllä
se aluksi
oli
kamalaa
kun
en saanut
sanotuksi
mitään.
Kielitaito olikin sitten näyttelijän koulutuksen mukana tullut
suurin lahja”, hehkuttaa
Ella.
Missä
vaiheessa
kiinnostuit
teatterista/näyttelemisestä?
”Ihan
pienestä
asti
olen
ollut
kiinnostunut.
Mun
isäni
oli
biljardiammattilainen
ja
piti
biljardisaliakin
jossain
vaiheessa,
ja
isän
biljardikaveri
oli
tarpeistonhoitajana
Jyväskylän
Kaupunginteatterissa.
Sitä
kautta
saatiin
sitten
halvempia
lippuja
ja
80-luvun
hitin
'Mustalaisleiri
muuttaa
taivaaseen'
kävin
katsomassa
monta
kertaa
ja
mietin
jo
silloin,
että
olispa
kivaa
tuo.
Kadehdin
mun
pikkuveljeäni,
koska
hänen
luokallaan
oli
yhden
näyttelijän
tytär
ja
ne pääsi
kulissikierroksille
ja
vaikka
minne.
Mua
harmitti,
koska en
itse
päässyt
sinne
ja
mua
kiinnosti
kauheasti,
miten
ne
lavasteet
on
rakennettu
ja
miten
sinne
maailmaan
pääsee sisälle.
Pikkuveli
elvisteli
tietämyksellään
ja
mua
otti
rankasti
päähän.
Pienenä
olin
myös
tosi
pitkään
hyvin
ujo,
oon mä
kyllä
vieläkin,
enkä
uskaltanut
pyrkiä
mihinkään.
Kävin
yhden
harrastajateatterin
pääsykokeissa
ja
jäädyin
siellä
ihan
täysin,
mistään
ei
tullut
mitään.
Oon siis
vähän myöhäisherännäinen
koulun suhteen.Onneksi
pääsin
sinne
Venäjälle
ja
sehän oli
vähän
niin
kuin
viimeinen
vaihtoehto
mulle,
koska
olin
jo 26-vuotias
silloin.
Mä
vaan jäädyin
ja
olin
rikki
ihan
kaikissa
mahdollisissa
pääsykokeissa.
Hirveä
valmistautuminen
ensin
…
ja
kaikki
kuolee
kun pääsee
raadin
eteen.
En
meinannut pystyä mihinkään. Mietin jossain vaiheessa, kannattaako
tätä hommaa nyt sitten tehdä kun on tällainen pelkuri-urpo mutta
toisaalta tiesin, että mä kyllä osaankin.
Venäjällä
kokeissa kaikki
oli
jotenkin
ihan
erilaista.
Siellä
olet
vieraassa
maassa
ja
latelet
vieraalla
kielellä
ulkoa
opetellun
tekstin,
kun et
edes
periaatteessa
ymmärrä
mitä
sanot,
vaikka
tiedätkin
mistä
teksti
kertoo.
Se jotenkin vapautti
mut,
piti
mennä
kirjaimellisesti
rajan
yli,
että
pääsin
vauhtiin.
Ja
hyvä
että
menin!
Oon
toisaalta
myös
iloinen
siitä,
että
pääsin
kouluun
vasta
myöhemmällä
iällä,
koska
parikymppisenä
mulla
olisi
varmaan
pää
hajonnut.
Joittenkin
vaan
täytyy
mennä myöhemmin!”
”Tuota
kouluahan
ennen
mä
olin
harrastajateatterissa,
Jyväskylän
Työväenteatteriin
menin
1997 ja
'Kaunis
Veera'
oli
ensimmäinen
juttu,
jossa
olin
tanssijana.
Siinä
teatterissa
olin
monessakin
näytelmässä
jatkossa
mukana
ja
loppupeleissä
olin
varmaan
kaikissa
mahdollisissa
Jyväskylän
harrastajateattereissa.
Koko ajan
oli
joku
proggis
mulla
käynnissä,
se oli
vähän
elämäntapakin
niihin
aikoihin,
koska muuten
olin
työttömänä.
Tampereelle
muutettuani
olin
Ylioppilasteatterissa
ja
opiskelin
vuoden
teatterin-ja
draamantutkimusta,
ennen
kuin
lähdin
Pietariin.”
”Olinhan
mä
toki
ala-asteella
koulun
näytelmissä
mukana.
Suosikkini
on
edelleen
'Kevään kukkaset
heräävät'-näytelmä,
jossa
meikäläisen
esittämä
kevään
kukkanen
heräsi
sillai,
että
levitin
silmäni
niin
auki
että
niihin
ihan
sattui.
Äitini
oli
ylpeänä
katsomossa,
siellä
se tytär
ylinäyttelee
jälleen,
hyvä
hyvä!
Liikuntaahan
mä
harrastin
tosi
ahkerasti
tuolloin,
ratsastusta
ja
koripalloa,
ja
tanssi
tuli
mukaan
myöhemmin
yläasteella”,
muistelee
Ella.
”Mä siis
hain
monta
kertaa
Nätyyn
ja
TeaKiin,
mutta
en
päässyt
niissä
juuri alkua
pidemmälle
koskaan. Hauskaahan
oli
sitten
se, että
ensin
mä
olin
neljä
vuotta
Pietarissa
koulussa
ja
sitten
tulin
vaihto-oppilaaksi
Suomeen
TeaKiin,
oli
jännä
kävellä
siellä
aulassa
ja
käytävillä
ja
miettiä,
että
nyt
mä
olen
täällä
opiskelemassa,
mutta
en
pääsykokeiden
kautta.
Samat
ihmiset
oli
mulla
sitten
opettajina,
jotka
oli
pääsykokeitteni
aikaan
raadissa...”
Mitä
tekisit,
jos
et
olisi
tällä
alalla?
Olisiko
joku
vaihtoehto
B?
”Ystäväkirjoihinhan
mä
kirjoittelin
aina
näyttelijän
lisäksi
eläintenhoitajan
(eläintarhassa)
tai
eläinlääkäri.
Sitten
tuli
tää
New
Kids
On The
Blockin
tyttöystäväkausi,
mutta
se on taas
sitten
ihan
eri
asia.”
Miksi
olet
näyttelijä?
”En
mä
loppupeleissä
osaisi
tehdä
mitään
muuta.
Se on ollut
aina
ja
kaikkialla
mukana,
jollain
tavalla.
Yli
puolet
elämästäni
on
mennyt
harrastuksen
tai
työn
kautta
teatterin
parissa.
Se vaan
on.
Mua
alkaa
hei
nyt
itkettää!”
Mikä
on ollut
tärkein
oppi,
jonka
olet
urasi
varrella
saanut
ja
mistä/keneltä
se kenties
on tullut?
”Mähän
oon kauheen
hätäinen
ihminen.
Pietarissa
mun
'Masterini'
(eli
pääopettajani)
Arvid
Zeland
ja
Ludmila Chesnakova opettivat
mulle
rauhallisuutta,
eli
mitä
se
rauha
oikeasti
siellä
näyttämöllä
on.
Neljä
vuotta
sitä
paukuttivat
mulle
päähän
ja
menihän
se
sitten.
Ja
lisäksi
sitten
se, ettei
pidä
ottaa
itseään
liian
vakavasti.
Mä
olen
aivan
liian
itsekriittinen.”
Onko
sinulla
mahdollisesti
omia
esikuvia,
joita
arvostat
tai
ihailet
erityisen
paljon?
”Lapsesta
asti
mun
suosikkini
on
ollut
Katharine
Hepburn,
oon lukenut
kaikki
elämäkertansa
ja
katsonut kaiken
mahdollisen
häneltä jo
tosi
nuorena.
Hänessä oli
myös
sitä
rauhaa!
Kaikissa
mun
työkavereissani
on myös
jotain
ihailemisen
arvoista.
Ja
sit
tietysti
Pirkka-Pekka
Petelius.
Aluksi
pidin
häntä
vain
hauskana
miehenä,
mutta
hänhän
on tosi
fyysinen
ja
pienillä
asioilla
tekee
todella
paljon.
No nythän
tulee
kaikenlaista
mieleen
:
Kate
Winslet
on
sydämellä
mukana
kaikessa
mitä
tekee
ja
on vaan
niin
helvetin
hyvä
näyttelijä,
ja
lisäksi kaunis
ja
normaalikokoinen
ihminen,
eikä
mikään
rimpula.”
Kuka
olisi
unelmiesi
vastanäyttelijä,
jos
saisit
maailmasta
valita
ihan
kenet
tahansa?
”Ai
että,
mä
vastaan
Alan
Rickman!
Ooooohoooohoooo! Hän on niin
ihana,
ja
hänellä
on myös
ehkä maailman
ihanin
artikulaatio.
Hän puhuu niiiin
kauniisti!”
innostuu
Ella.
Entä
kenen
kanssa haluaisit
laulaa
dueton,
ja
mikä
olisi
mahdollisesti
kappale?
”Mun
pitäisi
varmaan
vastata
Ella
Fitzgerald,
olen
saanut
nimeni
hänen
mukaansa.
Kiitos
ukilleni,
hän sai
päättää
nimeni.
Hei,
Ewan
McGregorin
kanssa haluaisin
laulaa
Moulin
Rougesta
jonkun
kappaleen,
aaaah!
Hänellä
on
sielu
mukana
laulamisessakin.
Eiiii
kun
mä
haluaisin
laulaa
Leif
Wagerin
kanssa
'Romanssin'!
Saako vielä
vaihtaa?
Saako
vastata
molemmat?
Voisin
laulaa
Ewanin
kanssa myös
sen
'Romanssin'...”
Missä
eri
teattereissa
olet
näytellyt?
”Jyväskylän
Kaupunginteatterissa,
Kajaanin
Kaupunginteatterissa,
Kotkan
Kaupunginteatterissa.
Loistava Company – ryhmässä. Ja oppilasteatterissa
Pietarissa
ja
TeaKissa.
Ja harrastajateattereitahan
on
monta.”
Mainitse
muutama
itsellesi
tärkeä
roolityö
tai
proggis.
” 'Loistava
Ella!'
on elämäni
ensimmäinen
monologi.
Se
lähti
täysin
vitsistä
liikkeelle,
mutta
siitä
muodostuikin
monologiesitys,
josta
tuli
vieläpä
oikein
hyvä.
Sen
esityksen
kanssa kierrettiin
kaksi
vuotta,
ja
sehän kertoi
Ella
Erosesta.
'Niskavuoren
nuori
emäntä'-näytelmässä
Loviisan
rooli
oli
todella
hieno
ja
kiitos
Tommi
Kainulaiselle
siitä,
että
uskalsi
ottaa
mut
siihen
noin
vaan. Ja 'Tumma
vaniljaviidakko'-monologini,
joka
pyörii
tällä
hetkellä
täällä
Kotkassa
(huom.
kevätkaudella
2015 vain).
Tosi
rankka
teksti,
ja
siitäkin
tuli
hyvä
juttu.
Nämä
on
tärkeimmät,
mutta
samalla
myös
haastavimmat
roolityöni.”
Onko
sinulla
jotain
roolihaavetta?
”On,
Jago Othellosta.
Miksi?
En
tiedä,
onko
sitä
koskaan
kukaan
nainen
esittänyt,
ehkä
onkin,
mutta
se on vaan
niin
hieno
hahmo.
Joku siinä
kiehtoo,
se
pirullisuus
ja
kaikki.
Toinen
roolihaaveeni
on
sitten
Nummisuutareiden
Esko!
Se olisi
siistiä.”
Miten
sinä
määrittelet
sanonnan
'teatterin
taika',
vai
voiko
sitä
edes
määritellä?
”Olen
tehnyt
sitä
pitkään,
että
haluan
mennä
esiripun
viereen
kuuntelemaan,
kun yleisö
saapuu saliin.
Tai
laitan
'juorusta'
ääntä
kovemmalle.
En
halua
kuunnella
mitä
juttelevat,
mutta
se
tietynlainen
pulina
joka
salista
kantautuu
ja
se, kun orkesteri
virittelee
soittimiaan.
Äänet
luo
sen
tunnelman.
Katsojana
kun
saavut
paikalle,
astut
pois
jostain
muualta.
Ensin
saavut
taloon,
kävelet
portaita,
astut
saliin,
kaikki
alkaa
ja muuttuu muuksi
hiljalleen.
Kaikki
tämä
kuuluu
teatterin
taikaan.”
Mitkä
asiat
inspiroivat
sinua?
”Musiikki
ja
ihmiset.
Ja eläimet!
Pietarissahan
muuten
ensimmäisen
puolen
vuoden
aikana
me
ei
puhuttu
lavalla
ollenkaan,
vaan
tehtiin
eläimiä
ja
esineitä.
Olen
mm.
esittänyt
kicksit
saavaa
tulitikkua
ja
saksia,
lihamyllyssä
olen
ollut
yhtenä
osana
ynnä
muuta
kivaa.
Tehtiin
transformaatio
ihmisestä
eläimeen
ja
eläimestä
takaisin
ihmiseen,
eli
miten
se
tapahtuu
fyysisesti.
Mutta
ei
mitään
sellaista,
että
koira
sanoo
hau hau, vaan
miten
ne eläimet
oikeasti liikkuvat,
kissaeläimet
menevät
näin
ja
matelijat
taas
näin.
Ja
just,
kameleontti
menee
noin
miten
näytät
hahah!
Mun bravuurini
oli
lihava
hamsteri,
joka
sai
sydänkohtauksen
matkalla
ruokakupilleen.
Tungin
muina
marlonbrandoina
täytettä
poskiin
ja
sitten
mentiin,
tai
itseasiassa
ei
menty
kun
se ei
pystynyt
kunnolla
liikkumaan.
Toinen
bravuurini
oli
kirahvi
juomassa.
Avaran luonnon Sir
David
Attenborough
on mun
suosikkini,
oon kirjoittanut
hänelle
lapsena
suomeksi
kirjeenkin
enkä
ole
saanut
vastausta.
”Hei,
minun
nimeni
on
Ella
Mustajärvi.
Olen
Jyskästä.
David,
sitten
kun sinusta
joskus
tulee
vanha,
niin
voisitko
sinä
soittaa
minulle
ja
ottaa
minut
tilallesi?
Terveisin
Ella
Mustajärvi,
Jyskä,
Finland”
eikä
vastattu!
Pitäsiköhän
mun
nyt
kirjoittaa
Sir
Davidille
englanniksi
uusi
kirje,
että
”Hello
David,
I wrote
to
you
some
thirty
years
ago in
Finnish,
no answer.
Now
you´re
old
so I thought...
”
Ai
että,
David
on ihan
paras. Suosikkini
on
se jakso,
jossa
mies
seisoo
reisiään
myöten lepakonpaskassa
ja
on silti
ihan
liekeissa
siitä.
”This
is
guano!”
”
intoilee
Ella
ja
tässä
meinaa
lähteä
mopo
käsistä
koko
haastattelusta.
Takaisin
ruotuun.
Podetko
ramppikuumetta?
”Kyllä
vaan,
mutta
se on hyvästä,
koska
ilman
jännitystä
et
saa
hommaasi
tehtyä.
Ennen
ensi-iltaa
mua
jännittää
ihan
hirveästi
ja
tulee
jopa
sellainen
kuolemanpelko-tyylinen
tila,
'mä
en
osaa mitään
ja
ne vihaa
mua'.
Sit
se
menee
ohi,
käyn
ehkä kävelemässä
hiukan
tai
teen
jotain,
meikkaan
tosi
pitkään
vaikka
ei
olisi
mitään
meikattavaakaan,
esim.
'Pimeä
tie'-näytelmässä
mulla
on pelkkä
pohja.
Mä saatan
kuitenkin
tehdä
sitä
tosi
pitkään,
koska
toisaalta
se
on rituaali,
joka
poistaa
samalla
jännitystä
ja
se on myös
menoreitti
näytelmän
toiseen
maailmaan.”
Onko
sinulla
muita
rutiineja
tai
rituaaleja
esityksiin
liittyen
kuin
tuo
meikkaus?
”Tiettyjä
liikkeitä
teen,
varsinkin
kun mulla
on selän
kanssa
vähän ongelmia.
Jokaiseen
esitykseen
liittyy
sitten
omat
rituaalinsa,
'Tummaan
vaniljaviidakkoon'
liittyy
esimerkiksi
laulu”,
kertoo
Ella
ja
näyttää
lisäksi
yhden
äänenavauskikan.
Kerro joku
legendaarinen
kommellus.
”Noloin
ja
hauskin
juttu
on
se, että
mä
olen
kerran
harjoituksissa
nukahtanut
kesken
kohtauksen
lavalle.
Erkki
Saarela
ohjasi,
'Näillä
palkoilla
ei makseta'.
Olin
siinä
raskaana
oleva
nainen
kauppakasseineen
ja
makasin
sängyssä
peitto
päällä
piilossa,
ja
siellä
peiton
alla
oli
mukavaa
ja
lämmintä.
Heräsin
siihen,
kun Eki
huutaa
”Mustajärvi,
herätys!”
ja
Pastori
Sillin
naama
on
siinä
ihan
lähellä.
Mulla
on kyllä
sellainen
taito,
että
pystyn
nukahtamaan
milloin
ja
mihin
vaan,
vauvasta
asti
ollut
kuulemma.
Kerran nukahdin
lukutreeneissä
myös,
oli
monta
kohtausta
ja
mulla
ei
ollut
pitkään
aikaan
yhtään
repliikkiä...
heräsin
siihen
kun
ohjaaja
tuijottaa
mua.
Korostan,
että
mulla
ei
ole
narkolepsiaa!”
Tulevia
roolejasi
tai
muita
töitäsi?
”Syksyllä
tulee
Mika Eirtovaaran ohjaama komedia 'Muumio'.
Lisäksi
tulee
'Taikatalvi',
joka
on nukketeatteria.
Mä olen siinä Muumipeikko.”
Onko
sinulla
jotain
mottoa?
”Noh,
jos
ammatillisesti
ajattelee,
niin
'pää edellä
puuhun
ja
perse edellä
seinään'.
Kannattaa
ja
sitä
pyrin
noudattamaan.
Aina
se ei
onnistu,
mutta...”
Mikä
sarjakuvahahmo
tai
fiktiivinen
hahmo
haluaisit
olla
ja
miksi?
”Haluaisin
olla
Pippin,
Sormusten
herrasta.
Jaa
miksi?
Koska
se
ei
ole
ihan
tarinan
ytimessä
ja
sen ei
tarvitse
kokea
niin
paljon
tuskaa,
mutta
kuitenkin
se
saa olla
mukana
seikkailussa
ja
näkee
ja
kokee
kaiken,
vaikkakin
eri
tavalla
kuin
Frodo ja
Sam.”
Mikä
olisi
sinun
supersankarivoimasi?
”Mulla
on kaksi
vaihtoehtoa.
Pokemonissa
oli
sellainen
vesinokkaeläimen
näköinen
Psyduck,
joka
sai
migreenin
ja
migreeniaallot
sitten
aiheuttivat
kaikille
muille
päänsärkyä.
Haluaisin
myös
olla
'Näkymätön
Kostaja',
joka
tulisi
varjoista
mustassa
puvussaan
ja
kukaan
ei
tajua
mitä
tapahtuu,
kun
hän on käynyt
jo
hakkapotkumenetelmin
tekemässä
toimintakyvyttömäksi
kaikki
pahikset.
Ai
sulle
tulee
näkymättömästä
kostajasta
äänetön
pieru
mieleen,
okei.
Ai
kauheeta!
(*naurua*)
Oliskin
hieno
hahmo
sellainen
pierusankari,
joka
tulee
paikalle
ja
ottaa
asennon ja
antaa
palaa.
Ja maailma
pelastuu!”
nauraa
Ella
ja
tästä
sitten
revitään
huumoria
hetken
aikaa.
Jos
saisit
viettää
päivän
miehenä,
mitä
tekisit?
”Kyllä
mä
harrastaisin
seksiä,
sehän on ihan
selvä
ja
kaikki
varmaan
vastaa
niin?
Jaa
ei
vai.
No,
seksiä
kuitenkin
ja
mieluiten
ihmisen
kanssa.
Sekä miehen
että
naisen,
kokeilisin
molempia
jos
sellainen
mahdollisuus
tulee.
Olisin
varmaan
lihaksikas
mies,
koska haluaisin
mennä
salille
äijien
kanssa.Pudotan
siellä
suihkussa
saippuan
lattialle
ja
wash
and go. Nyt
tää
lähtee
käsistä
lopullisesti
tämä!
Jos
olisin
mies,
menisin
vankilaan
sillai
'Kylmä
rinki'-tyylisesti,
harrastaisin
seksiä
naispuolisen
vartijan
ja
toisten
vankien
kanssa
ja
kävisin
salilla.”
Jos
ihminen
menisi
syksyisin
talviunille
ja
heräisi
keväällä,
mitä
ottaisit
omaan
talvipesääsi
mukaan
siltä
varalta,
että
heräät
kesken
kaiken?
”Ja
ihmistä
ei
saa
ottaa?
Käytännönläheisenä
ihmisenä
mä
ottaisin
linkkuveitsen
mukaan,
sillä
pystyy
tekemään
kaikkea.
Ja
tulitikut.
Nötköttipurkin
voisin
vielä
ottaa
mukaan,
ja
tyhjästä
purkistahan
saa soittimen.”
Jos
rakentaisit
puuhun
majan,
mitä
sinne
ottaisit
mukaan?
”Majaan
kuuluisi
tikapuut
ehdottomasti.
Mieheni
ottaisin
mukaan
ja
poikansa
myös.
Ottaisin
eläimiä
sinne
myös,
se olisi
sellainen
nooanarkkimainen
maja.
Ja
rakkaan
hyvän
kirjan.
Ja sen linkkarin.”
Jos
voisit
palata
aikakoneella
menneisyyteen
johonkin
tiettyyn
hetkeen
tai
ajanjaksoon,
minne
menisit?
”Mä
haluaisin
nähdä
sen hetken,
kun
mun
vanhemmat
tapasi
ensimmäisen
kerran.
Sit
mä
haluaisin
mennä
muinaiseen
Egyptiin
katsomaan,
että
miten
pyramidit
rakennettiin
ja
sellaista.”
Mitä
aiot
tehdä
seuraavaksi?
”Aion
mennä
katsomaan
Kotkan
Kaupunginteatteriin
'Ystävät
hämärän
jälkeen'-enskaria
ja
niin
aiotte
tekin.
Olen
ensi-iltayleisössä
mukana
ja
se on ihanaa!”
Mistä
sanasta
pidät
eniten?
-
Rakas
Mistä
sanasta
pidät
vähiten?
-
Uho
Mikä
sytyttää
sinut?
-
Silmät
Mikä
sammuttaa
intohimosi?
-
Töykeys
(ja
näkymätön
kostaja
heheh)
Suosikkikirosanasi?
-
Vittu,
ja
venäjäksi
yksi,
jota
ei
pysty
edes
suomentamaan
Mitä
ääntä
rakastat?
-
Veden
ääntä
Mitä
ääntä
inhoat?
-
Sellaista
selittämättömän
korkeaa
ääntä,
jonka
kuulen
aina
painajaisissani
Mitä
muuta
kuin
omaa
ammattiasi
haluaisit
kokeilla?
-
Sir
David
Attenborough´n
ammattia
Missä
ammatissa
et
haluaisi
olla?
-
Toimistotöissä
Jos
Taivas
on olemassa,
mitä
toivot
Jumalan
sanovan sinulle
kun saavut
Taivaan
porteille?
-
Tulithan
se sinäkin,
kaikki
muut
on
jo
tuolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).