torstai 11. kesäkuuta 2015

Kaikki sanoo tahdon / Laukes, Messilän Markkinaravintola

Kaikki sanoo tahdon / Laukes, Messilän Markkinaravintola

Ensi-ilta 10.6. 2015, kesto reilut 2h (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Outi Keskevaari

Ohjaus ja koreografia Laura Peltoniemi

Rooleissa : Mikael Saari, Anni Kajos, Annamaria Karhulahti, Miiko Toiviainen ja Juha Pihanen

"Hääbändi" : Asko Turkia (kapellimestari, piano), Niklas Hagmark (sello) ja Sirkku Hilanko (viulu)

 Näin ne perinteet altavat muodostua : kolmatta kesää peräkkäin matkaseuraksi sama ystävä ja suunta kohti Lahtea. Muutamaa tuntia aiemmin olin kotiutunut Ruotsinristeilyltä ja yllättävänkin hyvässä kuosissa, jos yskää ja paulakoivuniemimäisen matalaa ääntä ei lasketa. Messilään kurvasimme vanhasta muistista ja hyvä niin, tienvarsimainonta tapahtuman suhteen loisti jälleen poissaolollaan. Paikalliset kyllä osaavat perille muutenkin, mutta entä muut? Sitä pohdimme heti kättelyssä.

 Messilän Markkinaravintola on kyllä äärimmäisen idyllinen paikka ja sopii kesäteatteritoiminnalle loistavasti, sillä tunnelma kodikkaassa tilassa on tietyllä tavalla uniikki, ja mikäs siellä on ollessa sateelta ja tuulelta suojassa. Penkit olivat onneksi vaihtuneet vähemmänliukkaaseen materiaaliin, viime vuonna minulla oli nimittäin täysi työ pysyä penkissä liukumatta lattialle. Tiivis tunnelma oli nousevassa katsomossa kyllä muuten, vierustoverin kanssa pohdittiin, että pitäisi olla kieltokyltti liian leveäahterisille naisille tahi liian harteikkaille miehille (kuulun itse toiseen ryhmään näistä, päättäkää itse kumpaan). Sopu sijaa antoi kuitenkin, ja pääsihän se itse esityskin kuin vaivihkaa alkamaan, juuri kun Leif Wager pääsi ääneen taustanauhalla...

 Näytelmän nimikin jo kertoo, että hääsuunnitelmien ympärillä pyöritään tällä kertaa. Nuori neitokainen Annabella Kemppinen (Anni Kajos) on menossa naimisiin nuoriherra Albertin (Miiko Toiviainen) kanssa. Hääpukua valkatessaan Annabella törmää vahingossa kiehtovaan nuorukaiseen (Mikael Saari) ja siihen malliin jo katseita vaihtelevat siinä, että noinkohan tässä häistä tulee yhtikäs mitään. Jottei yksi asia johtaisi toiseen liian ripeästi, ei kaikki sujukaan kuin tanssi. Tämä toinen nuorukainen kun sattuu olemaan Annabellan äidin Tuulikin (Annamaria Karhulahti) 'toyboy' ja äiteekin hinkuaa avioon. Sotketaan soppaan vielä Papualla saarnamiehenä toimiva isä Aulis (Juha Pihanen), joka on tietysti kutsuttu häähumuun mukaan. Kuka sitten loppupeleissä sanoo tahdon ja kenen kanssa, se jää nähtäväksi ja ennen kaikkea kuultavaksi.

Miiko Toiviainen ja Anni Kajos 

 Kaikensorttinen häähömpötys ja siihen liittyvä kermakakku-vaahtokarkki-ällömakeus-romanttisuus pusipusihössötys on minulle täysin vierasta joten en mitenkään osannut samaistua itse teemaan. Toki olen kolmevuotiaana mennyt isän työkaverin 11-vuotiaan pojan kanssa naimisiin asiaankuuluvin menoin, päällä äitini pitsisen hempeä yöpaitaunelma ja häämatkakin tehtiin pikku-Fiatin takapenkillä ihan peräti toiseen kaupunginosaan, jossa nuori ja söpö vaalea sulhoni silloin asui. Vuosien saatossa eropaperit unohdettiin kirjoittaa. Virallisemmin olen mennyt lopulta naimisiin maistraatissa ja kyllä täytyy nyt hetki miettiä, olisiko varattu uusi aika tai peruttu se ekakin, jos viikkoa ennen avioliiton satamaan purjehtimistani minuun olisi törmännyt joku mikaelsaari, tuijottanut syvälle silmiin, sanonut minun näyttävän jumalaisen kauniilta ja vielä laulanut jotain. Sitä ei tiedä miten olisi tämä tuleva pikkurouwa toiminut.

 Käsikirjoitus on kuin suoraan jostain naistenlehtien kesänovellista ; tavallisenoloinen neito (jolla on toki erikoinen juhlava nimi) tapaa sattumalta tyypin, joka saa unohtamaan kaiken järkevän ajattelun ja sen, että on menossa 'ihan mukavan, järkevän ja kivannäköisen' sulhon kanssa lähiaikoina naimisiin. Oma tylsähkö sulho alkaa vaikuttaa oikeastikin tylsältä. Aikuisten hömppäkesäsatu, joka olisi täysin mahdotonta oikeassa elämässä kaikkine käänteineen. Onko siinä siis jotain väärää? Ei todellakaan, päinvastoin. Viihteen keinoin on lupa ja oikeus heittäytyä pois arjesta ja järkiperäisestä toiminnasta, ja lähteä täysin rinnoin leikkiin mukaan. Ja kun tekijäporukka koostuu tämän tason ammattilaisista, on katsomossa helppo viihtyä jälleen kerran.


Annamaria (yllä) ja Mikael (alla)

 Annamaria Karhulahti, Mikael Saari ja Juha Pihanen olivat minulle tuttuja jo ennestään Laukesin aiemmilta vuosilta ja muistakin produktioista, Anni Kajos ja Miiko Toiviainen taas täysin uusia tuttavuuksia. En osaisi edes kuvitella ketään muuta kuin Annamaria Karhulahden Tuulikki Kemppisen/Van Kempin rooliin, diivailu pilke silmäkulmassa ja englanninkielisten lauseiden viljely tämän tästä toimi jälleen loistavasti ja pidän kovasti Annamarian asenteesta, siinä ei pyydellä anteeksi mitään vaan mennään eikä meinata. Oulun reissu näyttää tehneen hyvää Mikael Saarelle, jonka lavaolemuksessa oli täysin uudenlaista varmuutta ja otetta ja uniikki äänensä soi komeammin kuin koskaan, siltä ainakin tuntui. Laukesin ensimmäisessä tuotannossa, Myllysaaren kauniissa Justiinassa, mukana ollut Juha Pihanen oli virkistävää nähdä myös tositoimissa jälleen, miehen hyväntuulisen rento olemus toi mukavaa lisämaustetta esitykseen ja tulihan sieltä se myös se klassikko "Rupsahda rauhassa rakkaani mun"...

 Annabellan roolissa odotin näkeväni Ella Jäppisen, mutta kohtalo päätti toisin ja Ella sairastui huhtikuussa vakavasti. Annabellan rooliin hyppäsi Anni Kajos varsin nopealla aikataululla ja hienosti hyppäsikin. Tykästyin siihen, miten Anni säteili aivan erityistä valoa etenkin laulaessaan, ja miten makea soundi hänellä on äänessään! Ja mikäs mies se tämä Miiko Toiviainen oikein on! Aluksi on tyylikäs nuori herrasmies kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta silmälasineen kaikkineen (ja kampa piti kaivaa taskusta joka käänteessä ja sipaista hiuskiehkuraa parempaan kuosiin) ja hetken kuluttua täysin hillitön lääkärihahmo, jolla olisi voitettu mikä tahansa Putouksen sketsihahmokisa mennen tullen. Täysin absurdi tapaus, joka tuli kyllä ihan puun takaa ja ihmetellä täytyy, miten muilla pokka pysyy. Varatkaa varakalsareita mukaan. Heiluvista viiksistä vielä hahmolle plussaa ja suuntavaistottomuudesta. Tiks auki ja tiks kiinni! Laukes goes Monty Python!

 Tässä vaiheessa kesää takanani on nyt vasta kolmenlaista kesäteatterikokemusta ja edessä on moooonta, mutta uskallan nyt jo väittää, että kesän 2015 timanttisin lauluporukka on tässä. Pienessä tilassa laulun vaikutus ja todellinen voima oikein korostuu vielä. En ole mikään musiikillinen asiantuntija, mutta kyllä katsomossa tuntui munaskuissa asti (missä ne sitten lieneekin) kun ensin soi viulu ja laulu lähtee ikään kuin varkain käyntiin, volyymi kasvaa kasvamistaan ja jo tuntuu, että painautuu selkänojaa vasten silkasta tunnekuohun aiheuttamasta paineesta. Viimeisen kappaleen aikana nousin aatoksissani jonnekin katonrajaan leijumaan ja lopuksi sydämeni räjähti pitkin seiniä. Siitä oli helppo sitten yrittää koota itsensä ja sydämensä rippeet kotimatkaa varten.

 Jotenkin sekava oli kyllä juonenkulku paikoitellen ja vaikka penkillä koko ajan pysyinkin, niin kärryillä ihan en. Laulut ja musiikipuoli muutenkin palauttivat minut kuitenkin takaisin ruotuun, monta tuttua kaunista kappaletta kuultiin ja myös vähemmäntunnettuja. Erityiskiitokset bändille, puvuille ja koreografian hauskoille jipoille. Mukavaa, että hauskuus voi tulla ihan muustakin kuin alapäähuumorista ja kuluneista vitseistä. Tämä oli kooste lempeää huumoria ja herkistäviä/virkistäviä musiikkipläjäyksiä.

 Lanseerataan tähän lopuksi nyt lause "Kaikki sanoo laukes!" Villien kesähäiden jatkoille sopii hyvin se, miksei muuallekin. Por-mes-ta-ril-le tietä antakaa, haen vain takkini...

(näin esityksen kutsuvieraana)

esityksen kuvat Johannes Wilenius

2 kommenttia:

  1. Timanttisin lauluporukka, ehdottomasti! Tarinallisesti pidin viime vuodesta enemmän (ja syömmein itkee edelleen vähän verta siitä että Myllysaari jäi näkemättä), mutta kyllä viihdyin katsomossa! Komeaa laulantaa, ihana Poutapilven rakkausruno joutsenelle ja ah!

    Olin muuten myös varautunut tällä kertaa vähemmän penkillä liukuvalla puvustuksella, mutta sitä ei sitten tarvittukaan. :D

    VastaaPoista
  2. Kannattaa käydä katsomassa. (Sateellakin) (hyvä kahvio)

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).