Stockmann Yard / Linnateatteri

Stockmann Yard / Linnateatteri, Aboa Vetus & Ars Novan sisäpiha

Ensi-ilta 3.6. 2015, kesto noin 1h 50min  (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Antto Terras

Ohjaus Liisa Mustonen

Rooleissa : Kalle Lamberg, Teemu Aromaa, Elina Hietala ja Jussi Jätinvuori

 Viime vuonna innostuin Linnateatterin kesäteatterissa ennennäkemättömään suoritukseen; kävin katsomassa ihanan Kristianin seikkailuita peräti kahtena peräkkäisenä iltana. Tänä kesänä samainen suoritus oli logistisesti ja aikataulullisesti mahdotonta, mutta joka tapauksessa löysin itseni jälleen Aboa Vetus & Ars Nova-museon sisäpihalta ja tällä kertaa Stockmannin kuuluisan kellon alta. Luvassa olisi paljastuksia Suomen ainoasta luksustavaratalosta ja tarkemmin sen etsiväosastolta, käsikirjoittajana ihan oikeakin tavarataloetsivä Antto Terras.

Tyylillä sisään Teemu Aromaan tyyliin (c) Pette Rissanen

 Heti kättelyssä tuli selväksi se, että Stockmannin etsivän (Teemu Aromaa) erottaa lajitovereistaan liki bondmainen karisma, coolius ja viimeisenpäälle hiottu tyyli. Ihmekös tuo, että infopisteen neitokainenkin (Elina Hietala) tämän tästä tuntee outoa läikehdintää rinnassaan ja kirjaimellisesti rinnoillaankin. Juoksuksi pistetään kerran jos toisenkin, kuka jahtaa ketä ja ovista tullaan & mennään siihen tahtiin, että katsomossa jo hitaammat putoavat vauhdista.

Hullujen Päivien kaaosta (c) Pette Rissanen

 Kalle Lamberg ja Elina Hietala hoitelevat suurimman osan etsivän asiakaskunnasta, ovista tulee niin epätoivoista freelancer-näyttelijää kuin orpoa lökähousunuorta, jonka äiti saapuukin yllättäen paikalle. Muista tavaratalon asiakkaista mieleeni jäi Hietalan ja Aromaan tulkitsema eläkeläispariskunta sekä infotiskin neitoa kysymyksillään höynäyttävä nuori mies (Kalle Lamberg). Itsekin kaupantätinä olen saanut kuulla vuosien saatossa montakin tahatonta komiikkaa sisältävää kysymystä (suosikkina ehkä ovelta iloisesti huikattu "Missäs sulla on munat?" tai vakavana päin naamaa isketty "Onkos sulla hiivaa?"), mutta kukaan ei onneksi ole tullut vielä kysymään, mahtaako meisseliosasto löytyä kakkosesta. Toki meidän kaupassamme on vain yksi kerroskin, joten se siitä.

 Mainitsemisen arvoisia suorituksia olivat myös Teemu Aromaan viinissä marinoitu kukko (vai kanako se oli sittenkin), kurkku puntissa heiluva hevimuusikko (Kalle Lamberg) sekä taustaansulautuva ja urheilijan lailla alkulämmittelevä myymälävaras (Elina Hietala), jolla trikootkin ratkesivat alkupuoliskolla. Jussi Jätinvuori myös huhki monenlaisissa rooleissa ja vartijalookistaan tuli yksi tuttukin mieleeni.

Ja taas mennään... (c) Pette Rissanen

 Mies naisena-osasto ei aina jaksa naurattaa, vaikka toki Kalle Lambergista muhevanuhkean tädin saakin. Kohtausten samankaltaisuus ja toisto alkoi myös vähän tökkimään, etenkin se Benny Hill Showstakin tuttu perässäjuoksemisralli. Hidastetut tappelukohtaukset olivat hauskoja, mutta kerta olisi sitäkin hupia riittänyt. Loppupeleissä jäi vähän sellainen fiilis, että isommat paljastukset jäivät mainostuksesta huolimatta kertomatta ja että aiheesta olisi saanut paaaaljon enemmänkin irti.

 Erityisen virkistävää oli nähdä Elina Hietala vaihteeksi koomisissa rooleissa, aiemmin kun olen hänet nähnyt herkistelemässä draaman parissa varsin vakuuttavasti.

 Antto Terras julkaisee myöhemmin Stockmann Yard-aiheisen kirjan, josko siellä sitten niitä paljastuksia enemmän luvassa?

(näin esityksen pressilipulla)

(c) Pette Rissanen