Jaakko Loukkolan
tapasin huhtikuun lopussa 2015 Hämeenlinnan Teatterin
yleisölämpiössä 'Puhveli-Billin lännensirkus'-esitysten aamu-ja
iltanäytösten välisellä tauolla.
Syntymävuosi?
”Hmmm, mun ikäähän ei ole koskaan lukenut missään...
Oikeastihan se on vuosi 19**. Mä pääsin yhteen kouluun
18-vuotiaana ja ohjasin ensimmäisen ammattiteatterijuttuni samana
vuonna ja kaikki kyseli, että minkä ikäinen mä oikein olen kun
näytän niin nuorelta. En sitten kehdannut kertoa totuutta ja se on
jäänyt vähän niinku päälle, heh. Nykyäänhän koko juttu on
vitsi, koska sillä ei ole enää mitään väliä, mutta tuolta
vuosien takaa se on kantanut”, Jaakko naurahtaa ja kertoo samalla
olevansa horoskooppimerkiltään rapu.
Mistä olet
kotoisin? ”Oon kotoisin Jokioisilta, Forssan läheltä, enkä ole
päässyt siitä ihan kokonaan eroon, koska ohjaan taas sinne
kesäteatteriakin tulevana kesänä. Tällä hetkellä mä asun
Turussa. Kokkolassa oon asunut pari vuotta myös, opiskelin siellä.”
Mitä harrastat?
”Lentopalloa, sulkapalloa ja tennistä niin paljon kuin vain
pystyn. Lisäksi kuntosalia, koska tulee oltua paljon reissussa ja
sillä konstilla pystyy pitämään itseään jonkinlaisessa kunnossa
tien päälläkin. Mun kakkosammattini on periaatteessa mulle myös
harrastus, eli musiikkikeikat. Vaikka se on työtä ja osa mun
toimeentuloani, niin kyllä mä silti suhtaudun siihen kuin se olisi
harrastus. Se on tavallaan enemmän hauskanpitoa kuin työtä. Meillä
on bileduo, jonka kanssa on jo kymmenen vuotta soitettu
bilemusiikkia.”
Mitä soittimia
osaat soittaa? ”Kitaraa välttävästi ja rumpuja oon joskus
osannut soittaa ihan hyvinkin, viime kerrasta alkaa olla vaan todella
kauan aikaa. Kosketinsoittimia osaan myös soittaa vähän ja
kaikenlaisia rytmisoittimia.”
Mitkä ovat omasta
mielestäsi sinun vahvuutesi/erityistaitosi ammatillisessa mielessä?
”Mun vahvuuteni on varmaankin tulleet tämän kiertämisen myötä,
eli tietynlainen tilanteenluku ja heittäytyminen tilanteisiin sen
mukaan, mitä milloinkin tapahtuu. Improa oon tehnyt paljon aikanaan
ja se multa onnistuu myös. Kyllä mä musikaalinenkin oon.
Erikoiskikkoja? Hmmm, mä osaan laittaa silmät kieroon oikein
kunnolla.”
Mikä olisi
sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Kaikki fyysiset temput
kiehtoisi mua tosi paljon, akrobatia ja muut. Tanssimisessa oon kyllä
surkea myös, se on jotain aivan järkyttävää! Teen sitä kyllä
tosi mielelläni, mutta oon siinä vaan hirvittävän huono. Jos vaan
joku tekee koreografiat, mä kyllä toteutan ne mutta oppimiseen
menee aikaa.”
Onko suvussasi
muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei
ole kyllä ketään sellaista, joka olisi ammatikseen tehnyt. Siskoni
on kirjoittanut näytelmiä ja biisejä, ja toinen veljistäni on
harrastanut musiikkia paljon ja tehnyt bändikeikkaakin.”
Milloin olet
kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä/esiintymisestä?
”Jokioisilla kävin näyttämöilmaisupainotteista yläkoulua (ei
siellä muuta olekaan...) ja opettaja Jyrki Kanerva, joka oli myös
ohjannut harrastajaryhmiä, oli sanonut äidilleni, että mun
energiani olisi syytä ohjata johonkin toimintaan. Että tuosta
menosta ei muuten hyvää seuraa, heh. Menin sitten
teatteritoimintaan mukaan ja kerrastahan se oli selvä juttu.
14-vuotiaana näyttelin heti 'Viulunsoittaja katolla'-musikaalin
Tevjen roolin, mulla oli pelastusliivit päällä ja ihan hirvittävä
parta. Siitä se sitten lähti! Haluaisin tehdä sen roolin joskus
vielä uudestaankin. Alakoulun näytelmässäkin oon takuulla ollut
mukana, mutta en muista enää niin tarkkaan. Muistan vaan sen, että
mulla oli jotkut omituiset silmälasit päässä. En kyllä siitä
silloin mitenkään innostunut, koska mulla oli vähän vastustusta
teatteria kohtaan. 'Mennään nyt sitten', mutta ei mulla varsinaista
kiinnostusta teatteria kohtaan silloin yläkoulussakaan ollut. Tevje
muutti suunnan. Samalla porukalla tehtiinkin sitten tosi kauan,
porukka oli hyvin innostunutta. Ensin se oli koulun ryhmä, mutta
sitten siitä tuli Nuorisoteatteri Notku. Tehtiin koulussa 'Oliver
Twist' ja vapaa-ajalla sitten esim. 'Sound of Music'. Jyrkin
ohjauksessa olivat aiemmin tehneet kymmenkunta juttua.”
”Samaan aikaan
tuon nuorisoteatterin kanssa mä pyörin monissa eri
harrastajateattereissa ja kävin kyllä kokeilemassa kaikki porukat,
mitä tuolla suunnalla oli. Pääsin sitten 18-vuotiaana Kokkolaan
ammattikorkeakouluun teatteri-ilmaisunohjaajakoulutukseen, mua alkoi
'kyllästyttää' pelkkä näytteleminen ja alkoi kiinnostaa muukin
teatteriin liittyvä. Hain Turkuun ja Helsinkiinkin, ja olisin
päässyt niihin kaikkiin mutta Kokkola oli mulla ykkösvaihtoehtona
kun kuvittelin, että sinne on helpointa päästä. Lähdettiin
sitten Kokkolaan, koska paikkaa ei voinut perua... Kaksi vuotta olin
siellä ja sitten hain ammattikorkeakoulujen sisäistä siirtoa
Turkuun, josta valmistuin muutama vuosi sitten.”
Mikä oli
lopputyösi aiheena? ”Mä ohjasin 'Suruttomat'-musikaalin Forssan
Teatteritalolle, se oli Ideateatterin tuotantoa. Ai niin, 2008
perustettiin tuo Ideateatteri ja se oli myös yksi hyvä syy muuttaa
Turkuun! Kouluaikoina tuli ohjattua varmaan parikymmentä eri
harrastajateatterijuttua.”
Jaakko kiertueauton kulmilla (c) Teatterikärpänen |
Mitä tekisit, jos
et olisi tällä alalla? Onko ollut vaihtoehtoa B tai kenties C?
”Niin. Olispa. Eipä oikein ole ollut muita vaihtoehtoja. Jos
olisin halunnut lähteä oikein opiskelemaan, olisin halunnut lukea
teologiaa, uskontotieteitä. Se oli ainut oppiaine, joka mua
ylipäätään kiinnosti koulussa.”
Miksi olet
näyttelijä? Vai millä tittelillä sinua voi kutsua, kun teet
monenlaista? ”Kyllä mä koen itseni näyttelijäksi, joka myös
ohjaa silloin tällöin. Miksikö sitten olen näyttelijä? Siinäpä
kysymys, jota on tullut mietittyä paljonkin. Syy on varmaankin jo
muuttunut niin monta kertaa... Ensinhän se oli iso haave ja oli
tarve olla esillä, ja vuosien saatossa tuo on poistunut. Nykyään
haluan kiinnittää tekemisen tapaan ja laatuun enemmän huomiota.
Siitä mä oon edelleen varma, että ei tämä ihan tervettä puuhaa
ole. Jos on vaikka kahden kuukauden loma ja vaikka tietää, että
sen jälkeen työt jatkuu, niin menee silti jo pitkin seiniä kun ei
pääse lavalle! Se on mulle kyllä yksi muoto purkaa energiaa, ja
jos oikein mietin niin varmaankin se suurin syy. Saan tämän avulla
kanavoitua energiaani, koska muuten varmaan tukehtuisin. Alku oli
mulle kyllä tietynlaista paikan etsimistä ja hyvinkin
laumakäyttäytymispohjaista; katsotaan kuka on hyvä ja kuulutaan
porukkaan. Kuvittelin myös varmaan, että sitten saan tyttöjä.
Kaikkea tuollaista, mitä nyt 15-vuotiaat miettii, teki sitten mitä
hyvänsä”, pohtii Jaakko.
Mikä on ollut
tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut? ”Mulla on aika
montakin tärkeää juttua. Yksi on se, että neljän-viiden vuoden
aikana opiskellessa terävin kärki ylimääräisestä innosta tippuu
pois ja sen jälkeen vasta alkaa tiedostaa sen, mitä jatkossa aikoo
tehdä. Eli sä voit tehdä teatteria eikä teatteri vie sua. Noin
päin. Toinen tärkeä asia on ollut oman teatterin pyörittäminen,
kun on päässyt tekemään kaikenlaisia osa-alueita ja hallitsemaan
teatterin tuotantorakennetta, joka kyllä avaa tekemistä ihan
uudella tavalla. Yksi tärkeä oppi on myös se, että ihan sama mitä
teet, kunhan keskityt siihen miten teet.”
Onko sinulla omia
ns. esikuvia, joita erityisesti arvostat tai seurailet? ”No nythän
on paljonkin tosi hyviä tyyppejä kentällä! Santtu Karvonen on
ihan törkeen kova ja tykkään siitä ihan älyttömän paljon.
Santulla on sellainen komiikantaju ja rytmi, jota harvoilta löytyy.
Puntti Valtosta mä olen 'fanittanut' jo pitkään. Ja Johnny Depp on
teknisesti vaan niin älyttömän hyvä näyttelijä.”
Kuka olisi
unelmiesi vasta-/kanssanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita
ihan kenet tahansa? ”Mulle kieli on aika tärkeä juttu, joten
kyllä se olisi Santtu tai Puntti.”
Entä kenen kanssa
haluaisit esittää dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale?
”Johnny Cashin kanssa olisi varmaan ollut ihan hauska laulaa! Hänen
kanssaan voisin vetäistä Stigin biisin 'Puumaa mä metsästän'
sillai, että Johnny soittaa kitaraa.”
Missä eri
teattereissa olet näytellyt, jos ei lasketa mukaan niitä joissa
olet käynyt ns. keikalla? ”No niin siis, enhän mä oo juuri
missään näytellyt! Ideateatterissa, Turun Kaupunginteatterissa,
Hurja Tuotannon kanssa Naantalissa kesäteatteria tekemässä,
Linnateatterissa...”
Oletko laskenut,
monessako eri paikassa on tullut vierailtua esim. tämän
Puhveli-Billin kanssa? ”En ole. Linnateatterin kanssa pelkästään
takana on jotain 340 keikkaa ja Ideateatterin kanssa noin 1500 eri
keikkaa, tosin samoissa paikoissa. Ihan järjetön määrä.
Kaupunginteattereissakin on oltu varmaan kaikissa.”
(c) Teatterikärpänen |
Mainitse muutama
itsellesi tärkeä roolityö. ”Tärkein työ on ehdottomasti
Ideateatterin Noppa-monologi. Sitä oon veivannut mielettömän
paljon, varmaan 500 esitystä, ja pelkästään sen hahmon
kasvutarina on mieletön. Välissä on vuosia ja kiloja, ja esitystä
on joutunut muokkaamaan matkan varrella. Se on ollut mulle urani
kannalta hyvin tärkeä esitys, koska sitä kautta olen päässyt
kiinni tähän ammattiin. Edelleenkin esitän sitä silloin tällöin.
Lasten-ja nuortenteatteria olen tehnyt kohta kymmenen vuotta, hahmot
vaihtelee eikä niistä mikään nouse sillä tavalla ylitse muiden.
Se on tärkeä työ mitä juuri nyt tekee tai mitä seuraavaksi
tekee.”
Onko sinulla jotain
roolihaavetta? ”Pari vuotta sitten mulla oli haaveena, että saisi
tehdä teatteria vastanäyttelijän kanssa, kun oli monologeja
vedetty pitkään! Se haave on toteutunut, jee!”
Miten sinä
määrittelisit sanonnan 'teatterin taika'? ”Mulle se ihmeellisin
asia siinä on edelleenkin se, kun menet lavalle esittämään sitä
illuusiota 150:ttä kertaa ja yleisö ostaa sen 'sopimuksen', ja kun
lavalle menee niin sun pitää itse aina uskoa siihen, että näin
käy. Nykyaikana se on kyllä mielikuvituksen voitto. Sopimus siitä,
että nyt leikitään.”
Mitkä asiat
inspiroivat sinua? ”Nöyryys asiassa kuin asiassa inspiroi mua ja
saa mut innostumaat. Myös toiset ihmiset inspiroi mua, sehän on
kaiken lähtökohta. Toisista saa voimaa ja se auttaa heittäytymään.”
Podetko
ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Vähenevässä määrin
kyllä, ennen ensi-iltaa varsinkin mutta normiesitysten kohdalla ei
kyllä tule enää pahemmin jännitettyä. En myönnä ainakaan!
Kipeänä esiintyminen mua aina vähän jännittää.”
Onko sinulla jotain
omia rituaaleja tai rutiineita, joita toistat aina ennen esitystä?
”Meidän elämämmehän on pelkkää rutiinia, just tämän
kiertuemuodon takia. Jokaikinen juttu pitää tehdä tietyssä
järjestyksessä, muuten kaikki vaan unohtuu. Ensin lavasteet, puvut
ja niin edelleen.”
Kerro joku
legendaarinen kommellus. ”Lastenteatterissahan kaaos on hauskinta,
ja joskus tulee vaan sellaisia esityksiä eteen, missä saattaa olla
järjestelyjen vuoksi tietynlaisia ongelmia. Kerran oltiin Lapissa
jumppasalissa ja lapset saivat juosta vapaasti siellä ennen esitystä
ja sitten kaikille jaettiin ilmapallot. Näyttämö oli korotettu ja
kun lapset tulivat istumaan näyttämön eteen, me nähtiin vain rivi
erivärisiä kaasupalloja ja kukaan ei nähnyt lavalle mitään! Me
vedettiin 40 minuuttia ja kansa juoksi ympyrää pitkin salia. Kerran
oltiin vappupäivänä yhdessä lastentapahtumassa esiintymässä ja
meille hehkutettiin, että siellä on vaikka mitä oheisohjelmaa ja
väkeä on tulossa 450. Katsojia tuli tasan 14, ja juoksemiseksi meni
sekin, kun yksi muksu oli tunkenut itsensä meidän videotykin ja
screenin väliin ja näkyi varjokuvana lavalla koko ajan, ja häntä
kun lähdettiin poistamaan ja samalla replikoitiin, niin seuraava
tuli samaan paikkaan. Heheh, menihän se vappupäivä noinkin...”
Kerro joku oikein
hyvä muisto. ”Kun olin lapsi, meillä oli sellainen 9-paikkainen
Ford Transit ja oli siistiä nukkua siellä autossa sisarusten
kanssa, kun lähdettiin ajamaan mummolaan Ouluun. Se oli ihan
hittikamaa!”
Tulevia roolejasi
tai muita töitäsi? ”Syksyllä tulee 'Tatu ja Patu
pihalla'-niminen esitys Linnateatteriin, ja sen kanssa lähdetään
taas kiertämään. Ja nyt siis ohjaan kesäksi Jokioisille 'Vain
muutaman huijarin tähden'-maalaiskomedian, ja teatterin nimi on
Teatteri Tuntematon.”
Mitä muuta
haluaisit ehdottomasti kertoa itsestäsi? ”Sitä mä jaksan kyllä
hehkuttaa edelleen, että tykkään kiertämisestä todella paljon ja
olen siinä vähän luonnonoikku, niin kuin kiertuekaverini Sami
Markuskin.”
Onko sinulla
mottoa? ”Kyllä se siitä. Oon sillä tavalla koittanut suhtautua
asioihin, vaikka välillä oonkin aika kova stressaamaan.”
Osaatko imitoida
ketään? ”En todellakaan! Oon kyllä innokkaasti koittanut, mutta
ei siitä kyllä ole tullut yhtään mitään.”
Mikä
sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi? ”Mä
oon muuten ihan koukussa Aku Ankkaan ja mulle tuleekin se, ihan
omalla nimelläkin. Haluaisin olla Akun naapuri Teppo Tulppu, se saa
vääntää koko ajan Akun kanssa milloin mistäkin asiasta.”
Jos sinusta
tehtäisiin supersankari, mikä olisi sen nimi ja voima? ”Mä
olisin 'Tuhansien jumppavarastojen mies', elämäkertanikin olisi
samanniminen. Se voisi hyvin toimia murskapallona nosturissa.”
Jos saisit viettää
päivän naisena, miten sen viettäisit? ”Mä menisin TPS:n
kotipeliin ja pubiin, jossa käyttäytyisin kuin mies ja katsoisin
mitä ihmiset sanoisi. Huutelisin kaikenlaista pelissä ja
käyttäytyisin samalla tavalla kuin miespuoliset fanit.”
Jos ihminen menisi
syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken
kaiken? ”Kirjoja ottaisin varmaankin, olisi kenties vihdoinkin
aikaa lukea. Radion ottaisin myös, täytyisihän sitä tietää mitä
maailmalla tapahtuu. Ruuaksi ottaisin kebabia, sehän maistuu aina ja
on vähän liiankin hyvää. Juotavaksi vettä.”
Jos rakentaisit
puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Tikapuut! Ja sellainen
omalla jalalla seisova riippumatto. Sellaisen mä haluaisin
muutenkin.”
Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
ajanjaksoon, minne menisit? ”Mä menisin ehdottomasti Antiikin
Kreikkaan. Siitä ajasta on tehty niin paljon leffoja ja sarjoja ja
me pidetään sitä faktana, et noinhan se meni silloin. Haluaisin
nähdä, mitä siellä on oikeasti tapahtunut. Sit mä
haluaisin mennä 50-60-luvulle, kun mun mielestä silloin kaikki oli
mustavalkoista.”
Mitä aiot tehdä
seuraavaksi? ”Menen hotellille, nukun varmaan tunnin ja sen jälkeen
menen Kemppaisen Antin kanssa kahville, ja palaan takaisin tänne
teatterille iltanäytöstä varten. Ja aion sen jälkeen mennä
katsomaan 'Tie Mekkaan'-näytelmän täällä teatterissa myös.”
Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä :
- Mistä sanasta
pidät eniten? - Pallo
- Mistä sanasta
pidät vähiten? - Viha
- Mikä sytyttää
sinut? - Intohimo mitä tahansa asiaa kohtaan
- Mikä sammuttaa
intohimosi? - Se, että on olevinaan valmis ja koskee ihan mitä
tahansa asiaa.
-
Suosikkikirosanasi? - Vittu
- Mitä ääntä
rakastat? - Naurua
- Mitä ääntä
inhoat? - Herätyskelloa
- Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Urheilijan elämää
- Missä ammatissa
et haluaisi olla? - Opettaja
- Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Yllättävän kauan kesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).