Mies, joka ei osannut sanoa ei / Pesäkallion Kesäteatteri

Mies, joka ei osannut sanoa ei / Pesäkallion Kesäteatteri, Lahti

Ensi-ilta 29.6. 2016, kesto noin 2h (väliaikoineen)

Ohjaus ja sovitus Satu Säävälä
Lavastus, puvustus ja tarpeisto Tuuli Pesonen
Koreografia Juuli Hyttinen ja työryhmä
Musiikki Tuure Kilpeläinen, Jarno Karjalainen, Jiri Kuronen ja Rocka Merilahti
Musiikin sovitus Stella Kullström ja työryhmä
Äänet Masa Taponen
Kapellimestari Stella Kullström

Rooleissa : Mikko Laine, Birgitta Taussi, Kalle Sulalampi, Laura Nuuttila, Juuli Hyttinen, Joonas Kuokkanen, Veera Rinkinen, Stella Kullström, Aapo Ravantti ja Joonas Mäyrä

Bändi : Stella Kullström (viulu ja koskettimet), Aapo Ravantti (basso), Veera Rinkinen (kannel) ja Joonas Mäyrä (lyömäsoittimet ja sähkökitara)

 Huhuilin tuossa alkukesästä uusien kesäteatterikokemusten perään ja hyviä vinkkejä tuli monestakin suunnasta. Pesäkallion Kesäteatteri Lahdessa oli yksi niistä, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt ja tulikin sitten tartuttua täkyyn, kun kalenteristakin löytyi juuri Pesäkallion kokoinen kolonen. 'Mies, joka ei osannut sanoa ei' on monelle tuttu Risto Jarvan 70-luvun samannimisestä elokuvasta, muistan hämärästi nähneeni sen joskus ja pääroolissahan heilui Antti Litja. Hämeenlinnan Kesäteatterissakin näytelmän olen nähnyt joskus vuosia sitten, en tosin muista siitä muuta kuin sen, että leffassa kertojaäänenä toiminutta hevosta esitti teatteriversiossa Ola Tuominen...

 No, tässä Pesäkallion versiossa ei hevosia nähty eikä kuultu (enkä niitä sen puoleen odottanutkaan, hevoskiintiö ehti jo täyttymään kuluneelta viikolta koska edellispäivänä olin ollut Ypäjällä), mutta yllätyin iloisesti käsiohjelmaa lukiessani, sillä musiikkina olisi melkeinkaimani Tuure Kilpeläisen tuotantoa. Kotoa lähtiessä oli muuten myös varsin hieno sää ja isäntä/kuski oli sitä mieltä, että ylimääräistä takkia ei reissussa tarvita koskapa lämmintä on luvassa. Toisin kävi, olin nimittäin jo alkuvaiheessa aika kylmissäni katsomossa (viluviluvilu ja kalikalikali) Omaa hölmöyttäni siis palelin. Kiinnitin huomioni heti kylttiin 'Kaken valinta'. Vanhana Kake Singers-fanina mieltä lämmittää aina, jos jossain lukee Kake. Tässä tapauksessa Kake toimi kauppiaana.

Mies, joka ei osannut sanoa ei (mutta osasi kyllä laulaa) 

 Jos minut olisi tuotu liina silmillä katsomoon tyystin tietämättä siitä mitä on luvassa, olisi alkukuvasta visioni ollut seuraavanlainen : kyseessä täytyy olla joku Hyvät, pahat ja rumat-musikaali, koskapa nurkan takaa asteli reippain askelin esiin mustiinpukeutunut hattupäinen potentiaalinen palkkamurhaaja, joka onneksi näytti enemmän Mikael Saarelta kuin Lee Van Cleefiltä.  Viiksetkin puuttui. Pian kuitenkin selvisi, että hänhän on Aimo Niemi (Mikko Laine), joka on palannut Amerikasta takaisin kotikulmilleen ja on ammatiltaan pappi ja toimisi paikkakunnalla parisuhdeneuvojana. Aimo sekoittelee pakkaa hiukan enemmän kuin olisi tarvis ja menee mm. kirjoittelemaan nimeään toisensa kumoaviin adresseihin. Parisuhdeneuvojakin tulee jaettua huolella ja niillä neuvoilla saadaan väeltä sekaannusten takia pasmat sekaisin kertaheitolla. Tietysti Aimolla omakin sydän on kovilla, kun ensitöikseen törmää säpäkkään ja kiehtovaan Millaan (Birgitta Taussi).

 Paikkakunnalla asustelee monenlaista sakkia, niin kuin nyt näissä jutuissa yleensäkin tuppaa asustelemaan. Valintamyymälää pyörittää jo mainittu Kake (Kalle Sulalampi), joka on paitsi kaikkien 70-luvun pulisonki- ja teryleenimiesten prototyyppi, myös melkoinen häntäheikki. Kakella on pirtsakka vaimo Anna (Laura Nuuttila), joka joutuu paljon oleilemaan yksinään koskapa herra kauppias on niin paljon ns. matkoilla. Sitten on tietysti viinaanmenevää maalaria (Joonas Kuokkanen) ja tämän uhkeaa vaimoa (Veera Rinkinen), joka pyörittää hulavannetta muuten varsin mielenkiintoisella tavalla. Ja sitten on kauppiaspariskunnan poika Petteri (Joonas Mäyrä), joka parituntisen aikana ansaitsee melkoisen määrän markkoja pitäessään suunsa supussa, ja lauma hiukan montypythonhenkisiä mummohahmoja. Näillä mennään.

Kake ottaa lähikontaktia kansioonsa

 Ilman musiikkia tämä olisi varsin perinteistä kesäteatterimeininkiä eli sekaannuksia, kännissä toikkarointia, hauskahkoja peruukkeja ja vähän paljaita pakaroitakin. (Ei siis tarvitse odottaa syksyyn asti, jos mielii nähdä miesten ottavan housut pois Lahden seudulla! Pyllyvaroitus lienee siis paikallaan!) Hauskaa toki, mutta ei mitenkään yllättävää. Mutta voi pojat, musiikkinumerot sitten nostavat meiningin ihan uusiin sfääreihin ja kylmät väreet menivät moneen otteeseen muustakin kuin tuulesta. Nämä tyypit kun eivät vaan pönötä asemissaan laulamassa, vaan otetaan niin sanotusti tila haltuun ja nähtävillä onkin sangen mielenkiintoisia koreografioita. Mieleeni jäi etenkin upeasti keinahteleva 'Oi onnenmaa' ja herrakolmikko nostelemassa lavalla maaten synkassa jalkojaan, sekä flamencohenkinen 'Rakkaudella on nälkä', jossa etenkin Kake kuumensi tunteita kehonkielellään ja adressikansiota itseään vasten hieroskelullaan. Hienosti muuten Kilpeläisen kappaleet toimivat tässä yhteydessä muutenkin! Kyllä saa olla sukunimestään ylpeä.

 Väliajalla sitten menin ostamaan lämmikkeeksi makkaraa ja isäntä intoutui tekemään niin makkaramyyjien kanssa tuttavuutta toiseenkin kertaan kuin kehumaan 'Millalle' ohimennen sitä, kuinka kovasti esityksestä tykkää. Harvinaista tämmöinen käytös, itse olen usein suuna ja päänä kehuja latelemassa mutta harvoin jo väliajalla... Toinen puolisko aloitettiin sitten kohtalaisen runsaassa vesisateessa, mikäs meidän siellä katoksen alla oli ollessa mutta näyttelijöitä kävi vähän sääliksi sateen vuoksi. Asenne ja hyvä meininki ei sateesta kuitenkaan yhtään latistunut, päinvastoin. Toivoin toki, että varsinkin märällä lavalla pyöriskelevät pääsisivät mahdollisimman nopeasti lämpöiseen suihkuun esityksen jälkeen ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen.

Milla, Anna, Seija ja kaksikin Kaken valintaa... 

 Koko paketti saatiin sitten onnellisesti kasaan iloisenrempseän 'Eloon!'-kipaleen kaikuessa ja voin todeta, että kyllä kestää kiittää. Mainiota, ihanaa ja osaavaa porukkaa tämä Pesäkallion väki. Myönnettävä on, että taisin vähän pihkaantua siihen salskeaan Aimoon ja kyllä Kakellekin sisimpäni ripsi värähti useampaankin kertaa. Isäntä puhui Kakesta vielä kotonakin, joten vaikutus on tehty! Taisi täten Pesäkalliosta tulla meidän tuleville kesäteatterireiteillemme vakiopaikka. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä ensi kesänä on luvassa.

 Bändin kanteleelle ja viululle vielä extrapisteitä sekä sille, että paikalle oli hyvät opasteet.

 Esityskuvat (c) Mikko Sirviö

(Näin esityksen vapaalipulla, lämmin kiitos Pesäkallion väelle kutsusta!)