Ensi-ilta 16.6. 2016, kesto noin 1h 30min (väliaikoineen)
Käsikirjoitus Antto Terras
Ohjaus Petteri Summanen
Pukusuunnittelu Leena Honkasalo
Maskeeraussuunnittelu Krista Stenberg
Rooleissa : Kalle Lamberg, Tom Petäjä ja Jenni Banerjee
Joistakin esityksistä on hirmuisen vaivatonta kirjoittaa, joistakin ei. Tämä esitys kuuluu jälkimmäiseen ryhmään ja siksi, että ei ole oikein mitään mistä kirjoittaa. Yritän nyt kuitenkin saada jotain aikaiseksi, ettei tulisi vuoden sisällä jo toista saman teatterin esitystä, josta en saa kirjoitettua riviäkään... Jenni Banerjee on minulle aiemmin tuttu vain elokuvista ja elokuvatuttuna pysyy tämänkin jälkeen, Kalle Lamberg (vai oliko nimi sittenkin Lambert?) ja Tom Petäjä ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi Turun seudun moninaisista esityksistä ja minulla on varsin lämpöisiä ajatuksia molempia herroja kohtaan. Ihan heidän vuokseen yritän olla kohtelias mutta silti rehellinen.
 |
| Berthold (Kalle Lamberg) (c) Mika Nurmi |
Linnateatterin sisäpihalle on pystytetty isohko teltta, jonka suojissa on kaikkien hyvä olla sateelta ja viimalta suojassa. Kaiketi kuvittelin sisätiloja jotenkin teatterimaisemmiksi, mieleni teki kääntyä kannoillani teltan ovensuussa kuin näin pöytä-ja tuolijärjestelyt. Tuntui muutenkin siltä, että olin paikalla ainut joka oli reissussa yksin ja tullut katsomaan nimenomaan vain esitystä, eikä syömään ja juomaan samalla. Mikäs siinä, voi mennä työporukalla tai ystävien kesken kätevästi rentoutumaan eikä siinä ole mitään väärää, mutta minä tunnun saavan näppyjä tämänkaltaisista paikoista. Ihan liikaa häiriötekijöitä, ja aina en ole kauhean sosiaalisella tuulella ryhtyäkseni juttusille pöytäseurueessa istuvien tuntemattomien ihmisten kanssa. Onhan se toki kiva, että on näitä tämänkaltaisia tiloja, joissa voi samalla nauttia moninaisia virvokkeita ja syödä vaikkapa herkullista salaattia. Voi olla myös selin näyttämöön ja hölöttää joutavia vierustoverin kanssa, tai kytätä avoimesti viereisessä pöydässä istuvia silmäätekeviä ja kommentoida kovaan ääneen, kuka on kenenkin kanssa tullut ja meniskö pyytämään nimmarin. Voi myös kaataa juomat päälleen, ihan miten vain. Minä yritin hengittää rauhallisesti ja keskittyä vain ja ainoastaan näyttämön tapahtumiin, mutta kieltämättä se oli vaikeaa, kun viereisessä pöydässä istui eräs punaposkinen myyntimies Jethro.
Lavalla heiluva moottoriturpa ja vahvalla turun murteella höpöttävä myyntimies Berthold (Kalle LAMBERG) on toki fiktiivinen hahmo, eikä hänellä ole niin mitään tekemistä todellisten henkilöiden kanssa ... paitsi ehkä hiukan. Asuntokauppojahan näyttämöllä tietysti hiotaan ja konstit on monet, sano. Kalle on kyllä hämmentävän paljon erään toisen myyntimiehen näköinen ja oloinen punaisine poskipäineen. Eittämättä supliikkimies, en tiedä lankeaisinko minä moisiin myyntipuheisiin tiukan paikan tullen. No, asuntonäyttöön kuitenkin tulee pariskunta (Tom Petäjä ja Jenni Banerjee, ketäs muutakaan), jolle sitten hartaudella esitellään kaikki huoneet ja vähän ylimääräistäkin. Kuntotarkastajakin paikalle tupsahtaa, käydään pikaisesti Jeth.. eiku Bertholdin lapsuudessa ja taas jatketaan kaupantekoa. Pari uhanalaista eläintäkin lavalla käy esittäytymässä. Tom Petäjän liito-orava oli aikamoinen näky!
 |
| Jenni, Tom ja Kalle (c) Mika Nurmi |
Sanotaanpa nyt näin, että mitään suurta teatterielämystä tästä en toki odottanutkaan, mutta vähän enemmän olisi yritystä voinut olla etenkin käsikirjoitus-ja ohjauspuolella. (Petteri Summasen ohjaushommelit eivät ole minua kyllä nyt vakuuttaneet yhtään, päinvastoin.) Taputin kohteliaasti muiden mukana ja nauroinkin, koska en halunnut vaikuttaa ilonpilaajalta ja hyviin tapoihin kuuluu taputtaa välillä. Eniten nauratti kyllä kohtaus, jossa pariskunnan parempi puolisko oli vessassa ja sieltä kuului epämääräisiä ääniä, ja kaffepöydässä istuneilta herroilta meni pokka. Etenkin Tom Petäjän pokanpitoyrityksiä oli hauska seurata, ei muuta kuin pullaa naaman eteen vain niin kyllä se siitä. Pieni paikallistuntemus olisi ollut kyllä paikallaan, turkulaisvitsit kun avautuvat ja uppoavat kantaväestöön hiukan eri tavalla ja saivat yleisön repeämään nauruun moneen otteeseen. Minä hymähtelin hiukan mukana.
Tämä ei totisesti ollut minun juttuni, mutta monen muun varmasti on joten toivotan onnea ja menestystä uudelle pihanäyttämölle. Parasta esityksessä oli napakka ja lyhyt kesto, ja sympatiapisteitä hirmuisen paljon näyttelijäkolmikolle. Kiitos ja anteeksi...
Kättä päälle ja käsiraha!
(näin esityksen vapaalipulla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).