Simply the Best - musikaali / Musiikkiteatteri Palatsi,Tampere
Ensi-ilta 16.2. 2012 , kesto noin 2h 30min väliaikoineen
Ohjaus Petri Lairikko
Käsikirjoitus Katariina Leino
Rooleissa Marika Krook, Kimmo Blom, Miro Honkanen, Ari Myllyselkä, Pia Vaittinen, Ninni Martikainen, Elisa Lairikko, Annica Milán, Jussi Ojanen, Jukka Mänty-Sorvari, Tero Tanhuanpää
Taustaa: Musikaali kertoo Tina Turnerin elämästä vahvasti musiikilla höystettynä. Pienestä Nutbushin kaupungista kotoisin oleva Anna Mae pääsee Ike Turnerin bändin taustalaulajaksi ensin ja tie tähtiin aukeaa. Elämä päihdeongelmaisen ja väkivaltaisen Iken kanssa ei aina ole helppoa ja laulajatar joutuu tekemään vaikeita päätöksiä uransa varrella. Tarinassa läpikäydään myös Rolling Stonesin vaiheita ja kerrotaan mm. miten Tina ja Mick Jagger ystävystyivät. Piipahtaapa lavalla myös David Bowie...
Plussaa : musiikkihan tässä on pääosassa ja yleisö saa todistaa sellaista hittitykitystä että oksat pois. Marika Krook on aivan täydellinen Tina Turner, seksikäs ja sähäkkä ja mitä laulua!! Uskomatonta!! Silmänruokaa riittää niin miehille kuin naisillekin, minimekossa hytkyttelevää Tinaa tanssityttöineen katselee erittäin mielellään. Parhainta menoa tarjosivat vauhdikkaammat kipaleet kuten "Nutbush City Limits" ja "Proud Mary". Toki musikaalissa kuullaan Tinan muitakin hittejä, kaikki mahtavalla ammattitaidolla soitettuna ja esitettynä. "Private Dancer", "What´s love got to do with it", "Typical Male" ja tietysti "The Best". Show must go on-musikaalissa jo Freddie Mercuryna katsojat hurmannut Kimmo Blom jatkaa vakuuttavaa menoaan tällä kertaa Mick Jaggerina. Hyvinpä on mies taas Mickin elkeet oppinut, kunnon brittiaksenttia myöten. Erityisen paljon pidin jaggermaisesta päänheilautuksesta ja käsien liikkeistä, olisin kyllä toivonut vielä isompaa kukkoilua ja takapuolen ketkutusta. Jospa vielä säästeltiin...ja eipähän yleisö villiinny liikaa. Tosin tälläkin versiolla voitetaan yleisön naisedustajat (ja miehiäkin takuulla) puolelleen ja mm. oma äitini (liki 70v) oli valmis viemään Jaggerin kotiinsa. Komiastihan Kimmo laulaa taas ja Rollareiden biiseistä kuullaan mm. iiiihana "Angie", "Satisfaction", "Under my thumb" ja oma lempparini "Paint it black". Ari Myllyselkä Ike Turnerina oli mielestäni jotenkin karikatyyrimäinen ja entäs sitten Miro Honkasen esittämä tuottajaguru Phil Spector...oli ihan pakko tarkistaa netistä oliko Philillä tosiaan sellainen kampaus ja yllätys olikin melkoinen :D Esityksen varsinainen yllätys koettiin loppupuolilla kun paikalle laskeutui portaista itse David Bowie (Honkanen) ja monella loksahti suu auki katsomossa. "Let´s Dance" soi niin komeasti että huh huh! "Xanadu" oli myös hieno veto ja sai yleisön innostumaan, mutta kappaleen mukanaolo ihmetytti. Tosin sen esittikin Olivia Newton-Johnin manageri, mutta...
Miinusta : nyt kun oli mahdollisuus nähdä ja kuulla Mick Jaggeria ja David Bowieta samalla lavalla, niin missä oli mainoksissa luvattu "Dancing in the streets"?? Muutenkin olisin vielä loppupuolella halunnut kuulla jonkun vedon myös Rollareiden tuotannosta. Jotenkin loppu oli oudohko, yleisö lopetti taputtamisen liian aikaisin ja esiintyjät päästettiin lavalta liian nopeasti pois. Ehkä päivänäytöksessä yleisö ei ollut niin innokkaalla päällä...Palatsin toiminnan kun tietää ennalta niin itseäni ei se häirinnyt että tarjoilu pelasi koko esityksen ajan, mutta se että esityksen aikana jotkut yleisössä hölisevät kovaan ääneen omia juttujaan ja seilaavat edes takaisin, se häiritsi!
Muuta : iso plussa käsiohjelma-cd - levystä! Mikä onkaan mukavampaa kuin kotona vielä fiilistellä musikaalin biiseillä!
Teatterikärpänen oli tästä niin liekeissä, että antaa täydet viisi tähteä kokonaisuudelle ja pääosille ***** :)
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
lauantai 11. helmikuuta 2012
Jatkuvaa kasvua/Lainahöyhenissä/Delilah
Vuosi 2012 on lähtenyt käyntiin aika "nihkeissä" merkeissä toistaiseksi, sillä olen helmikuun puoliväliin mennessä nähnyt vasta kolme esitystä ja se on harvinaista se...
Jatkuvaa kasvua Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä oli jatkoa aiemmin nähtyihin Päällystakkiin ja Euroopan taivaan alla-näytelmiin. Siinä käsiteltiin alati vaihtuvaa työelämää ja meno oli välillä sellaista, että putosin termistöpuolella jo kärryiltä. Perusinsinööri Antero Alapylpyrä (Martti Suosalo) siinä pisti lopulta uusiksi koko maailmantalouden ja Suosalo käytti kyllä koko repertuaariaan, ehkä tuntui välillä jo liiankin tutulta hänen olemuksensa? Jännästi oli käytetty live-videotekniikkaa tässä, lavastus oli hyvin minimissä. Muut näyttelijät ahkeroivat useita eri rooleja ja parhaiten jäi mieleeni etenkin Tiina Lymin hahmot sekä Aku Hirviniemi (huikea Jeesus varsinkin). Downshifting ja Jukka-talot jäivät mieleeni pyörimään. Näytelmässä oli paljon asiaa, ehkä liikaakin ja siksi jäi vähän sekava mielikuva. Siitä miinusta ja tähtiä neljä ****.
Lainahöyhenissä Helsingin Areena-näyttämöllä oli tosi positiivinen yllätys. Tarinaa aiemmin tuntematta oli mukavaa vain keskittyä seuraamaan hienoa näyttelijäntyötä. Santeri Kinnunen oli mielettömän hyvä, samoin Pertti Koivula. Laulut eivät olleet minulle aiemmin tuttuja, mutta jäivät soimaan vielä seuraavaksikin päiväksi päähäni. Upeita tanssijoita kaikki miehet, mitä säihkysääriä! Tämä piristi sateista viikkoa ja poistuimme iloisin mielin esityksestä. Neljä tähteä **** ja Santerille täydet viisi *****.
Delilah-musikaali Hämeenlinnan teatterissa ja Vanaja-salissa tuli nähtyä ennakkoesityksessä päivää ennen ensi-iltaa. Aluksi koko esitys ei tuntunut lähtevän oikein lentoon ja olisi kaivannut enemmän vauhtia. Loppua kohti vauhtia sitten tulikin lisää ja ehkä hiukan liikaakin, tarina itsessään oli aika sekava ja tekohauskaa, minua ei juurikaan naurattanut. Ihmettelin kovasti esim. Turun murteella puhuvaa poliisia ja lavan puolelta toisella kohkaamista ja juoksemista. Musiikkipuoli sen sijaan toimi erinomaisesti, Arja Koriseva lauloi ja näytteli mallikkaasti mutta pisteet kotiin vie kuitenkin Jani Koskinen. Olipahan huikeaa kuultavaa jälleen miehen soolot ja nähtiinpä siellä muutamat kunnon tanssikuviotkin. Kiharoista vielä lisäpisteitä! Tanssijat olivat myös oikein hyviä, koreografiasta plussaa. Muita positiivisia asioita olivat etenkin museon lavasteet, karhut ja gorillat, "paha poliisi" hölmöine eleineen ja loistava bändi! Musiikkipuolen kannalta suosittelen oikein lämpimästi (tässähän siis Tom Jonesin musiikkia), tarina sen sijaan ei oikein sytyttänyt.Kaksi tähteä *** ja Janille ja Arjalle viisi *****.
Jatkuvaa kasvua Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä oli jatkoa aiemmin nähtyihin Päällystakkiin ja Euroopan taivaan alla-näytelmiin. Siinä käsiteltiin alati vaihtuvaa työelämää ja meno oli välillä sellaista, että putosin termistöpuolella jo kärryiltä. Perusinsinööri Antero Alapylpyrä (Martti Suosalo) siinä pisti lopulta uusiksi koko maailmantalouden ja Suosalo käytti kyllä koko repertuaariaan, ehkä tuntui välillä jo liiankin tutulta hänen olemuksensa? Jännästi oli käytetty live-videotekniikkaa tässä, lavastus oli hyvin minimissä. Muut näyttelijät ahkeroivat useita eri rooleja ja parhaiten jäi mieleeni etenkin Tiina Lymin hahmot sekä Aku Hirviniemi (huikea Jeesus varsinkin). Downshifting ja Jukka-talot jäivät mieleeni pyörimään. Näytelmässä oli paljon asiaa, ehkä liikaakin ja siksi jäi vähän sekava mielikuva. Siitä miinusta ja tähtiä neljä ****.
Lainahöyhenissä Helsingin Areena-näyttämöllä oli tosi positiivinen yllätys. Tarinaa aiemmin tuntematta oli mukavaa vain keskittyä seuraamaan hienoa näyttelijäntyötä. Santeri Kinnunen oli mielettömän hyvä, samoin Pertti Koivula. Laulut eivät olleet minulle aiemmin tuttuja, mutta jäivät soimaan vielä seuraavaksikin päiväksi päähäni. Upeita tanssijoita kaikki miehet, mitä säihkysääriä! Tämä piristi sateista viikkoa ja poistuimme iloisin mielin esityksestä. Neljä tähteä **** ja Santerille täydet viisi *****.
Delilah-musikaali Hämeenlinnan teatterissa ja Vanaja-salissa tuli nähtyä ennakkoesityksessä päivää ennen ensi-iltaa. Aluksi koko esitys ei tuntunut lähtevän oikein lentoon ja olisi kaivannut enemmän vauhtia. Loppua kohti vauhtia sitten tulikin lisää ja ehkä hiukan liikaakin, tarina itsessään oli aika sekava ja tekohauskaa, minua ei juurikaan naurattanut. Ihmettelin kovasti esim. Turun murteella puhuvaa poliisia ja lavan puolelta toisella kohkaamista ja juoksemista. Musiikkipuoli sen sijaan toimi erinomaisesti, Arja Koriseva lauloi ja näytteli mallikkaasti mutta pisteet kotiin vie kuitenkin Jani Koskinen. Olipahan huikeaa kuultavaa jälleen miehen soolot ja nähtiinpä siellä muutamat kunnon tanssikuviotkin. Kiharoista vielä lisäpisteitä! Tanssijat olivat myös oikein hyviä, koreografiasta plussaa. Muita positiivisia asioita olivat etenkin museon lavasteet, karhut ja gorillat, "paha poliisi" hölmöine eleineen ja loistava bändi! Musiikkipuolen kannalta suosittelen oikein lämpimästi (tässähän siis Tom Jonesin musiikkia), tarina sen sijaan ei oikein sytyttänyt.Kaksi tähteä *** ja Janille ja Arjalle viisi *****.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Saiturin joulu / Kansallisteatteri
Saiturin joulu / Kansallisteatterin Suuri Näyttämö
Ensi-ilta 30.11. 2011, esityksen kesto 2h 10min
Ohjaus Kurt Nuotio
Rooleissa Kari Heiskanen,Harri Nousiainen,Ilja Peltonen,Petri Liski,Jouko Keskinen,Paula Siimes,Karin Pacius,Sari Puumalainen,Jani Karvinen,Olli Ikonen,Pia Andersson,Tero Jartti,Ville Seivo,Amos Brotherus,Johannes Brotherus,Robert Brotherus ja paljon lapsia
Taustaa : Charles Dickensin klassikkotarina itarasta ja itsekkäästä Ebenezer Scroogesta (Kari Heiskanen),joka ei voi sietää joulua lainkaan.Hänelle ilmestyy jouluyönä kolme joulun henkeä - Menneisyys,Nykyisyys ja Tulevaisuus - ja henget vievät Ebenezerin matkalle kurkistamaan menneeseen aikaan,nykyhetkeen ja tulevaan.Vanha saituri löytää joulumielen itsestään jälleen.
Plussaa : pelkkää plussaa koko esitys! Heti esiripun noustua tuli lämmin tunne,näkymä pikkukaupungin keskustasta,lumisadetta,ihmiset tanssimassa ja laulamassa. Kari Heiskanen Saiturina oli aivan huippu,pidän hänen puhetyylistään ja koko olemuksestaan kovasti. Karismaa kerrakseen!! Yhtiökumppanin ilmestyminen aaveena kahleissa oli hurja näky aikuisellekin ja samoin Tulevaisuuden henki (Tero Jartti) oli todella vaikuttava näky. Pidin erittäin paljon musisoivista Brotheruksen veljeksistä myös,tunnelmaa luomassa joka tilanteessa.Osuvasti oli sanottu,että kun kasvaa liian isoksi niin että varpaat ja pää on liian kaukana toisistaan,ei huomaa enää kaikkea pientä ja kaunista kuten maton raitoja tai tassujaan pesevää pientä kissaa :) Lavastus oli toimiva ja sadunomainen, itse palasin pariksi tunniksi lapseksi jälleen ja tunne jatkui vesisateisesta säästä huolimatta vielä pitkään.Loppulaulu myös jäi soimaan päähän ja tuntui sitä moni muukin rallattelevan poislähteissä - ja nimenomaan aikuiset :)
Miinusta : ei moitteen sanaa
Lumoava Saiturin joulu sopii koko perheelle.Tämä pitäisi nähdä joka vuosi ennen joulua ja nimenomaan tämä versio!!
Täydet viisi tähteä ***** ja plussat vielä päälle.
Ensi-ilta 30.11. 2011, esityksen kesto 2h 10min
Ohjaus Kurt Nuotio
Rooleissa Kari Heiskanen,Harri Nousiainen,Ilja Peltonen,Petri Liski,Jouko Keskinen,Paula Siimes,Karin Pacius,Sari Puumalainen,Jani Karvinen,Olli Ikonen,Pia Andersson,Tero Jartti,Ville Seivo,Amos Brotherus,Johannes Brotherus,Robert Brotherus ja paljon lapsia
Taustaa : Charles Dickensin klassikkotarina itarasta ja itsekkäästä Ebenezer Scroogesta (Kari Heiskanen),joka ei voi sietää joulua lainkaan.Hänelle ilmestyy jouluyönä kolme joulun henkeä - Menneisyys,Nykyisyys ja Tulevaisuus - ja henget vievät Ebenezerin matkalle kurkistamaan menneeseen aikaan,nykyhetkeen ja tulevaan.Vanha saituri löytää joulumielen itsestään jälleen.
Plussaa : pelkkää plussaa koko esitys! Heti esiripun noustua tuli lämmin tunne,näkymä pikkukaupungin keskustasta,lumisadetta,ihmiset tanssimassa ja laulamassa. Kari Heiskanen Saiturina oli aivan huippu,pidän hänen puhetyylistään ja koko olemuksestaan kovasti. Karismaa kerrakseen!! Yhtiökumppanin ilmestyminen aaveena kahleissa oli hurja näky aikuisellekin ja samoin Tulevaisuuden henki (Tero Jartti) oli todella vaikuttava näky. Pidin erittäin paljon musisoivista Brotheruksen veljeksistä myös,tunnelmaa luomassa joka tilanteessa.Osuvasti oli sanottu,että kun kasvaa liian isoksi niin että varpaat ja pää on liian kaukana toisistaan,ei huomaa enää kaikkea pientä ja kaunista kuten maton raitoja tai tassujaan pesevää pientä kissaa :) Lavastus oli toimiva ja sadunomainen, itse palasin pariksi tunniksi lapseksi jälleen ja tunne jatkui vesisateisesta säästä huolimatta vielä pitkään.Loppulaulu myös jäi soimaan päähän ja tuntui sitä moni muukin rallattelevan poislähteissä - ja nimenomaan aikuiset :)
Miinusta : ei moitteen sanaa
Lumoava Saiturin joulu sopii koko perheelle.Tämä pitäisi nähdä joka vuosi ennen joulua ja nimenomaan tämä versio!!
Täydet viisi tähteä ***** ja plussat vielä päälle.
Murhaloukku / Tampereen Teatteri
Murhaloukku / Tampereen Teatterin päänäyttämö
Ensi-ilta 30.11. 2011, kesto 2h 15 min
Ohjaus Mikko Viherjuuri
Rooleissa Heikki Kinnunen,Tomi Alatalo,Marjut Sariola,Ritva Jalonen,Ilpo Hakala
Taustaa : kuuluisan dekkarikirjailijan (Heikki Kinnunen) ura on ollut pitkään laskusuunnassa ja sattumalta hän saa postissa nuoren kirjailijanalun (Tomi Alatalo) tekstin "Murhaloukku" ,mikä saattaisi nostaa uran uuteen nousuun.Hän saa loistavan idean ... eikä siitä sitten sen enempää,sillä näytelmässä kielletään katsojia paljastamasta juonta sen enempiä (ja hyvä niin).
Plussaa : upea ja toimiva lavastus,valaistus,takkatuli,penkkejä tärisyttävä pelottava musiikki.loistavat näyttelijät.Täynnä piinaavaa jännitystä ja yllättäviä käänteitä,kerran pelästyin niin että sydän hakkasi täysillä vielä pitkään.Pidin kovasti etenkin Tomi Alatalosta ja Heikki Kinnusesta.Mukana oli myös huumoria sopivassa suhteessa.
Miinusta : ei moitittavaa
Muuta : ei heikkohermoisille,mutta thrillereistä pitäville KYLLÄ !!
Neljä tähteä Murhaloukulle ****.
Ensi-ilta 30.11. 2011, kesto 2h 15 min
Ohjaus Mikko Viherjuuri
Rooleissa Heikki Kinnunen,Tomi Alatalo,Marjut Sariola,Ritva Jalonen,Ilpo Hakala
Taustaa : kuuluisan dekkarikirjailijan (Heikki Kinnunen) ura on ollut pitkään laskusuunnassa ja sattumalta hän saa postissa nuoren kirjailijanalun (Tomi Alatalo) tekstin "Murhaloukku" ,mikä saattaisi nostaa uran uuteen nousuun.Hän saa loistavan idean ... eikä siitä sitten sen enempää,sillä näytelmässä kielletään katsojia paljastamasta juonta sen enempiä (ja hyvä niin).
Plussaa : upea ja toimiva lavastus,valaistus,takkatuli,penkkejä tärisyttävä pelottava musiikki.loistavat näyttelijät.Täynnä piinaavaa jännitystä ja yllättäviä käänteitä,kerran pelästyin niin että sydän hakkasi täysillä vielä pitkään.Pidin kovasti etenkin Tomi Alatalosta ja Heikki Kinnusesta.Mukana oli myös huumoria sopivassa suhteessa.
Miinusta : ei moitittavaa
Muuta : ei heikkohermoisille,mutta thrillereistä pitäville KYLLÄ !!
Neljä tähteä Murhaloukulle ****.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Klassikot lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä
Klassikot lavalla - elokuvan lyhyt oppimäärä / Teatterikahvila Kivi,Tampereen teatteri
Ensi-ilta 29.11. 2011, kesto väliaikoineen 1,5 h
Ohjaus Mika Eirtovaara
Rooleissa Risto Korhonen ja Ville Majamaa
Taustaa : poistettuja kohtauksia,vaihtoehtoisia loppuja ja yllättäviä käänteitä,mukana ainakin 73 elokuvaa...
Plussaa : no tämähän oli pelkkää plussaa koko spektaakkeli!Ville ja Risto kun pääsevät kunnolla irti ja vauhtiin niin huh huh.Käsiohjelmalappusen mukaan mukana tosiaan 73 leffaa ainakin,itseltäni tosin meni aika moni ohi mutta ne jotka bongasin olivat aika hervottomia.Parasta antia Huuliharppukostaja ja Hyvät,pahat ja rumat.John Wayne ja Clint Eastwood kohtasivat kohtalokkain seurauksin.Myös Anonyymien pahisten kokoontuminen oli aika mieletön.Hannibal Lecter oli alkanut karppaamisen ja sai siten kaipaamansa elämänmuutoksen,Darth Vader vielä tutkiskeli omia tuntemuksiaan.Hakuna Matata-asenteella sekin sitten lähti selviämään...Huh huh,Yleisö ulvoi naurusta ja pojat pistivät parastaan!Aika velikultia.
Näitä lisää!!Ehdottomasti täydet viisi tähteä *****
Ensi-ilta 29.11. 2011, kesto väliaikoineen 1,5 h
Ohjaus Mika Eirtovaara
Rooleissa Risto Korhonen ja Ville Majamaa
Taustaa : poistettuja kohtauksia,vaihtoehtoisia loppuja ja yllättäviä käänteitä,mukana ainakin 73 elokuvaa...
Plussaa : no tämähän oli pelkkää plussaa koko spektaakkeli!Ville ja Risto kun pääsevät kunnolla irti ja vauhtiin niin huh huh.Käsiohjelmalappusen mukaan mukana tosiaan 73 leffaa ainakin,itseltäni tosin meni aika moni ohi mutta ne jotka bongasin olivat aika hervottomia.Parasta antia Huuliharppukostaja ja Hyvät,pahat ja rumat.John Wayne ja Clint Eastwood kohtasivat kohtalokkain seurauksin.Myös Anonyymien pahisten kokoontuminen oli aika mieletön.Hannibal Lecter oli alkanut karppaamisen ja sai siten kaipaamansa elämänmuutoksen,Darth Vader vielä tutkiskeli omia tuntemuksiaan.Hakuna Matata-asenteella sekin sitten lähti selviämään...Huh huh,Yleisö ulvoi naurusta ja pojat pistivät parastaan!Aika velikultia.
Näitä lisää!!Ehdottomasti täydet viisi tähteä *****
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)