1918 Teatteri taistelussa / Tampereen Teatteri

1918 Teatteri taistelussa / Tampereen Teatterin päänäyttämö ja koko talo

Kantaesitys 27.1. 2018, kesto noin 2h 50min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus ja ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen
Historia-asiantuntija Tuomas Hoppu
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu Mari Pajula
Videosuunnittelu Joonas Tikkanen
Valosuunnittelu Raimo Salmi ja Tuomas Vartola
Äänisuunnittelu Ivan Bavard ja Jaakko Virmavirta
Koreografi Mari Rosendahl
Kampausten ja peruukkien suunnittelu Jonna Lindström

Rooleissa : Reino Bragge, Arttu Ratinen, Eeva Hakulinen, Elina Rintala, Ville Majamaa, Markku Thure, Ville Haapasalo, Antti Tiensuu, Jukka Leisti, Risto Korhonen, Mari Turunen, Aliisa Pulkkinen, Ella Mettänen, Esa Latva-Äijö, Kirsimarja Järvinen, Pia Piltz, Martti Manninen, Matti Hakulinen, Elisa Piispanen, Valentin Salo, Loviisa Mounier/Moona Niemi, Aarni Hytönen, Roni Isokääntä, Juho Kurjonen, Tuomas Kylmäkoski, Eero Malila, Santtu Mutanen, Matias Prami, Rasmus Rajakallio, Pekko Rajala, Aapo Savisaari ja Eero Viljanen

(c) Harri Hinkka 

 Lauantaina ensi-illassa ollut 1918 Teatteri taistelussa sai aikaan taas hiukan erilaisen blogikirjoituksen. Ei arvostelua, ei tarinaa siitä, mitä lavalla ja muualla tapahtuu. Halusin jotain henkilökohtaisempaa, ja mikäs sen paremmin toimisi kuin kirje.

  Parahin Iida,

halusin kirjoittaa Sinulle kirjeen, koska minua jäi vaivaamaan se, ettet saanut Kallelta tai Ireneltä vastausta kirjeisiisi ja jäi vaivaamaan sekin, että menivätkö kirjeesi edes koskaan perille ja saivatko he lukea kuulumistasi ja suunnitelmistasi. Iida, välillämme on sata vuotta - se on pitkä aika tai sitten ei. Samat haaveet ja unelmat täällä kaikilla on edelleen, ja toive siitä, että läheisillä olisi kaikki hyvin, missä tahansa he sitten ovatkin. Sitä paitsi kirjeitä on erittäin mukava saada ja lähettää, pitkästä aikaa! 

 Tiedätkö Iida, olen astellut Tampereen keskustorilla vuosien saatossa kymmeniä, ellei satoja kertoja, kiiruhtanut milloin ostoksille, milloin elokuviin, syömään, teatteriin ... miettimättä yhtään sen enempää, että mitä tätäkin toria ympäröivät rakennukset ovat joutuneet vuosikymmeniä sitten todistamaan. Lupaan Sinulle, että seuraavalla kerralla pysähdyn keskelle toria ja katselen kunnolla ympärilleni. Hengitän. Olen elossa. 

 Kymmeniä kertoja olen astellut Tampereen Teatterin ovista sisään, kulkenut portaita ylös tai alas, katsellut seinillä olevia istumapaikkakarttoja ja näyttelijöiden kuvia. Tilannut kahviosta pullaa. Rupatellut seuralaisen kanssa niitä näitä teatteriesityksen alkua odotellessa. Mainitsinko jo pullan? Nauranut, itkenyt, tympääntynyt, nauttinut. Kaikenlaista. Poistunut narikan kautta ovista kiireenvilkkaa jälleen ulos ja suunnannut kotia kohti taas yhtä kokemusta, yhtä tarinaa rikkaampana. Tällä kertaa poikkeuksellista oli se, että yksi tarinankertojista oli teatteritalo itse. Kapeat portaikot, ahtaat käytävät, luodinreiät seinillä, lähestyvien askelten äänet, huudot, piilopaikat, lukitut ovet... Koskaan aiemmin en ole talossa vieraillessani ajatellut, että juuri tässä on joku ammuttu. Juuri tässä näin. Olen kyllä tiennyt, mutta olen sulkenut sen ajatuksen mielestäni pois.

 Unohdetaan hetkeksi punaiset ja valkoiset. Minä näin ihmisiä, ihan tavallisia ihmisiä kaikkine inhimillisine heikkouksineen. Vallanhimoa, pelkoa, rakkauden janoa, viinanhimoa, virhearviointeja, väsymystä, nälkää. Kaatuneita pöytiä, verisiä esiliinoja, tyhjiä ja täysiä pulloja, seksuaalista häirintää, hyväksikäyttöä. Nuoria punakaartilaisia. Tavallisia ihmisiä seisomassa lavalla rivissä ja hätkähtämässä, kun vierestä kaveri ammutaan silmien edessä. Isiä, äitejä, lapsia, siskoja, veljiä. Ihmisiä! 

 Voi Iida, minun muistini on alkanut pätkimään. Olen jo unohtanut osan tapahtumista ja henkilöistä, mutta Sinut minä muistan hyvin. Ja Hannan. Jos voisin täältä kaukaa yhden neuvon antaa, niin kutsu häntä aina Hannaksi, vaikka kuinka etuilisi ruokajonossa. Hän on ihan vaan Hanna. Voi kun muistaisit tämän! 

 Mitäs muuta minä Sinulle kertoisin... Ai niin, tänään varmistui se, että Sauli Niinistö jatkaa Suomen presidenttinä. Toista äänestyskierrosta ei tarvittu. Näillä mennään nyt seuraavat kuusi vuotta. Elo jatkuu samalla mallilla kuin tähänkin asti. Lisäksi sain juuri puhelimeeni viestin, että halutessani voisin perjantaina liittyä mielenosoitukseen, jossa Senaatintorilla Helsingissä vastustetaan aktiivimallia. "Jokaisella on oikeus osallistua", viestissä lukee. Suurta paloa minulla ei tapahtumaan ole. Kuka sitten menisi puolestani töihin? Täältä sadan vuoden päästä, Iida, on myös mahdotonta sanoa, mitä olisin tehnyt keväällä 1918. Aatteen vuoksi, ehkä. En tiedä. Ja onneksi minun ei tarvitse tietää. 

 Lopetan kirjeeni nyt tähän. 

 Voi hyvin, rohkea Iida!

terveisin Talle 

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Tampereen Teatteri!) 

Teatterikärpänen lukee / Jack Witikka - Suomalaisen teatterin suurmies

 Hyvää tammikuun loppupuolta täältä Teatterikärpäsen lukunurkasta. Monenlaista teosta olen ehtinyt tässä vuoden alkajaisiksi jo lukea (teatteri ei ole ehtinyt vielä viedä vapaa-ajastani omaa osuuttaan, ensi viikolla asiat ovat taas toisin) ja yksi niistä on Maria-Liisa Nevalan kirjoittama kirja Jack Witikasta. Itse muistan herran vain ja ainoastaan elokuvaohjaajana (ja myös Tea Istan aviomiehenä), jännä ettei yhtään soitellut muuten kellojani, vaikka olin lukenut esimerkiksi Pentti Siimeksen ja Jussi Jurkan elämäkerratkin ja nimen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tulla siellä vastaan. No, lisää lukemalla oppii lisää ja taas se tuli todistettua.

 Jack Witikka (s. 1916 - k. 2002) tuli tunnetuksi ohjaajana niin oopperoissa, elokuvissa kuin teatterissakin (ja kansainvälisellä kentällä myös, kiitos laajan verkostonsa). Lisäksi hän toimi Kansallisteatterissa talouspäällikkönä, apulaisjohtajana ja johtajana, ja oli perustamassa Pientä näyttämöä sekä Willensaunaa. 80-luvulla hän toimi myös Svenska Teaternin johtajana ja urallaan ohjasi myös muissa teattereissa.

 Kirjassa kerrotaan suhteellisen tarkasti siitä, millainen Jack Witikka oli ohjaajana ja onnistumisista (ja epäonnistumisista) kerrotaan lähinnä runsaina otteina eri kritiikeistä. Aika usein arvon kriitikot olivat täysin eri mieltä esitysten laadusta, ja arvostelut tuntuivat menevän muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täysin ristiin. Otteita kritiikeistä oli mielestäni vähän liikaakin, osasta kun oli vielä ruotsinkielinen pätkä ja sama perään suomennettuna.

 Lisävalaistusta itse Witikan persoonaan ei juurikaan tullut, kirja mielestäni kertoikin enemmän hänen ohjaamistaan näytelmistä ja niiden vastaanotoista, samoin kuin Kansallisteatterin historiasta (mikä on kyllä pirun kiintoisaa). Parissa päivässä kirjan kuitenkin ahmin, oli erittäin mielenkiintoista lukea näytelmistä ja niiden synnystä myös. Maria-Liisa Nevala on tehnyt kyllä valtavan urakan eri lähteistä arvioita yhdistellessään, ja loppupuolen listauksesta pystyi vielä käymään kaiken kronologisesti läpi. Valokuvaliite oli varsin onnistunut myös.

 Heräsi valtava mielenkiinto nähdä Samuel Beckettin "Leikin loppu". Vaihteeksi voisi sen ottaa Kansallisteatterissa ohjelmistoon...?

 Kirjoittaja Maria-Liisa Nevala on kirjallisuuden professori, FT ja toimi mm. myös Kansallisteatterin johtajana vuosina 1992-2010.

Jack Witikka - Suomalaisen teatterin suurmies 

Kirjoittanut Maria-Liisa Nevala 

381 s. 

Kustantajan Minerva 

(Sain kirjasta arvostelukappaleen, kiitos Minerva!)

Presidentin sekoitus / Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri

Presidentin sekoitus / Hämeen Kuninkaallinen Nukketeatteri

Ensi-ilta 20.1. 2018 Olutravintola Birger Hämeenlinna, kesto noin 1h (ei väliaikaa)

Käsikirjoitus Antti Kemppainen ja Hannu Räisä
Ohjaus Antti Kemppainen ja Hannu Räisä
Nuket Hannu Räisä
Valot ja tekniikka Harri Neuvonen

Näyttämöllä Antti Kemppainen ja Hannu Räisä

 Vaalien lähestymisen (minkä tahansa vaalien) tietää siitä, että Hämeen Kuninkaallisessa Nukketeatterissa alkaa armoton kuhina ja pöhinä, ja Tasavallan Marionetit -sarja aktivoituu jälleen. Näin presidentinvaalien alla sumpit keitetään tietysti Presidentin sekoituksesta, "100 % kotimaista jauhantaa". Matkalla tämänkertaista spektaakkelia katsomaan piipahdimme Prismassa ennakkoäänestämässä varmuuden vuoksi, ettei vain tapahtuisi mitään yllätyksiä illan aikana äänestyssuunnitelmissamme...

 Kovin oli ensi-ilta suosittu! Väkeä lappasi Birgerin ovesta sisään jatkuvalla syötöllä (osa toki saapui ihan vaan iltaakin istumaan) ja taisi tapahtua ylibuukkaustakin. Aina on ilahduttavaa kun halukkaita katsojia on niin paljon, että joudutaan jo myymään ei-oota. Voisi myös sanoa, että vaalisauna oli hyvin lämmitetty varsinaisen esitystilan puolella ja etenkin loppuvaiheessa alkoi tuntua siltä, että happi loppuu ja tipahdan eturivissä penkiltä Paavo Käyräsen ylivertaisen karisman edessä. Kyllä tuntui raikas pakkasilma tervetulleelta, kun lopulta pääsi ihmispaljoudesta ulos.

 Tunnin pläjäyksen aikana käy ilmi, että istuva presidentti on totisesti nimenomaan istuva. Sauli Fiinistö eli tuttavallisemmin Sale se vaan kessuttelee laiskana sohvalla ja katselee Avaraa luontoa, ja Jenskan mukaan harrastaa vain manspreadingia sekä mansplainingia. Nappisilmäinen Jenni alkaa olla aikas kypsä Salen tuprutteluun, tupakansavu kun ei ole hyväksi tulevalle vauvelillekaan, ja kippaa ensitöikseen sohvapöydältä tupakannatsat jalkojemme juureen. Saulin pitäisi aktivoitua hiljalleen vaalikampanjointiin ja kansan pariin, mutta kun ei nappaa ei. Muut ovatkin jo innokkaan vaalityön parissa, ja pääsemme tapaamaan omaa rippikuvalla varustettua astiastoaan kaupittelevaa Paavo Käyrästä (ikisuosikkini, on melkoinen hahmo silmineen kaikkineen), Merja Kyllästä, Tuula Hätäistä, Nils Holgerssonia, Pekka Kaapistoa ja Matti Lantasta. Huutonaurun katsomossa saa aikaan marssin tahdissa paikalle saapasteleva ja siniristilippua kantava Laura Harhasaari. Aika pakkaus!

 Tähän kaikkeen saadaan sotkettua vielä Kelan korvaukset ja Pertsa Marimekko-takkeineen, aktiivimalli, piikkilanka-aidat, Huutokauppakeisari, Kainuun tykkylumikaaos, uuniperunat, Putinin soitto, Dostojevskin koko tuotanto ja Käyräsen kirjoittamat lukuisat kirjat ja näytelmät, vaaligrillin kuumat tentit sekä maalaislääkäri Kiimainenkinen. Fiinistö kokee myös aikamoisen tripin ja näkee ihania näkyjä, Tanjankin kaiketi?

Paavo Käyränen, Hannu Räisä ja Sauli Fiinistö (c) Antti Kemppainen 

Yleisö eli kyllä hienosti mukana tilanteissa ja lähes hysteerinen nauru raikasi tämän tästä. Pientä herpaantumista havaitsin omassa keskittymisessäni ajoittain, johtuiko siitä kun arvon poliitikot jaarittelivat turhan pitkään tapansa mukaan. Eteen päin ja toimintaa kehiin! Hulvattominta antia oli tällä kertaa Paavo Käyräsen isännöimä huutokauppa, jossa tuli myyneeksi kokonaisen kaapiston.

 On tämä Hämeen Kuninkaallisen Nukketeatterin väki mainiota sakkia! Fanitan! Ensi viikolla 100 % kotimaista jauhantaa luvassa Hämeenlinnan uusintavedon lisäksi myös Riihimäellä, Tampereella ja Helsingissä. Kannattaa tsekata ja ihmetellä, miten Paavo tekee " sen silmätempun" ja miten moni aiemmin ääneenlausumaton "ajatus" pääseekään nukkien suusta ilmoille. Juttuihinkin saattaa tulla pitkin viikkoa lisää matskua, riippuu kaiketi siitä, miten kampanjointi etenee.

 Mitenköhän vaaleissa mahtaa käydä? Toivottavasti ei ainakaan niin kuin tämän esityksen päätteeksi...

Julistekuva (c) Rade Puolakka - raDesign Oy 

Teatteritärppejä alkuvuoteen 2018

Tällä hetkellä minun pitäisi olla matkalla Tampereelle katsomaan Adalmiinan helmen ensi-iltaa Tampereen Työväen Teatteriin, mutta aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan ja istunkin tässä nyt kotosalla kirjoittamassa pientä tärppilistausta. Nämä tulevat ensi-illat ovat päiväysjärjestyksessä ja ovat kaikki sellaisia, joista itse olen alkukevään ohjelmistoista eniten kiinnostunut. Mukana ovat tammi-ja helmikuun ensi-illat, myöhemmistä kirjoitan uuden jutun lähempänä maaliskuuta. Pahasti näyttää siltä, että osa näistäkin taitaa jäädä näkemättä aikatauluongelmien vuoksi, viikonloppuvapaat kun tuntuvat olevan aika tiukassa tällä hetkellä ja kauemmas en pysty arkisin oikein lähtemään. Viittä olen menossa näistä varmasti katsomaan ja yhtä maaliskuun puolella, jolloin minulla on talviloma.

Heikki Ranta ja Miila Virtanen 

Rakastunut Shakespeare, Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 25.1. Ohjaus Kari Arffman, lemmenpyörteissä pääparina Heikki Ranta ja Miila Virtanen. Elokuvaa en ole muuten edes nähnyt, joten sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla katsomaan. Ihanaa romantiikkaa luvassa taatusti!

Tytöt 1918, Tampereen Työväen Teatteri, ensi-ilta 25.1. Anneli Kannon Veriruusut-romaaniin perustuva musikaalipläjäys taattuun Työviksen tyyliin, käsikirjoitus ja ohjaus Sirkku Peltola, laulujen sanat Heikki Salo, musiikin sävellys Eeva Kontu. Samaan kirjaan perustuu myös KOM-teatterin kevään uutuus Veriruusut, ensi-illassa 16.2. Ohjaus ja dramatisointi Lauri Maijala.

Kansalaissota on aiheena monessa teatterissa. 1918 Teatteri taistelussa -näytelmässä ollaan tapahtumien ytimessä Tampereen Teatterissa, ensi-ilta 27.1. Käsikirjoitus ja ohjaus Anna-Elina Lyytikäinen, näyttämöllä mukana koko teatterin henkilökunta - ja Ville Haapasalo!

(c) Harri Hinkka 

Pasi was here, Tampereen Työväen Teatteri, ensi-ilta 31.1. Veikko Nuutisen käsikirjoittama näytelmä voitti juuri viime vuoden parhaan näytelmän Lea-palkinnon, ja syystäkin. Ohjaus Milko Lehto, rooleissa Tuukka Huttunen, Janne Kallioniemi, Maija Lang ja Tommi Raitolehto. Soikohan tässäkin Go West?

Hinta, Helsingin Kaupunginteatteri, ensi-ilta 1.2. Arthur Millerin klassikko, ohjaus Paavo Westerberg, rooleissa Eero Aho, Santeri Kinnunen, Esko Salminen ja Aino Seppo.

Hinta (c) Ilkka Saastamoinen

Kolme apinaa, Kotkan Kaupunginteatteri, ensi-ilta 1.2. Vähän huumoriakin joukkoon... Ohjaus Anne Niilola, rooleissa mm. Juho Markkanen, Jyri Ojansivu ja Toni Harjajärvi. (Tähän väliin voisi myös hihkaista, että syksyllä Kotkassa nähdään musikaali Viimeinen laiva!)

Tilanne päällä, Linnateatteri, ensi-ilta 1.2. Lisää huumoria, käsikirjoitus ja ohjaus Mika Eirtovaara, rooleissa Iikka Forss, Tom Petäjä, Ushma Karnani ja Markku Keränen.

Myrskyluodon Maija, Rovaniemen Teatteri, ensi-ilta 10.2. Talvilomalla on luvassa reissu Rovaniemelle! Kovasti kiinnostaa Matti Puurtisen sävelet ja Tanssiteatteri Rimpparemmin mukanaolo, ohjaus Seppo Välinen.

Sudenmorsian, Teatteri Avoimet Ovet, ensi-ilta 13.2. Aino Kallaksen kirjaan perustuva Sudenmorsian on kiehtonut minua jo pitkään, vaikken ole sitä edes lukenut! Dramatisointi ja ohjaus Heini Tola, rooleissa Maija Andersson, Suvi Isotalo ja Sauli Suonpää.

Syyssonaatti, Espoon Kaupunginteatteri, ensi-ilta 13.2. Dramatisointi ja ohjaus Pasi Lampela, rooleissa Satu Silvo, Leena Pöysti, Carl-Kristian Rundman ja Ulla Raitio.

Taru Sormusten Herrasta, Turun Kaupunginteatteri, ensi-ilta 15.2. No nyt! Tämä on kevään ohjelmistoista se, jota odotan ehkäpä eniten! Ohjaus Mikko Kouki.

Anna Kuusamo ja Eino Heiskanen (c) Antti Karppinen 

Ronja Ryövärintytär, Kuopion Kaupunginteatteri, ensi-ilta 15.2. Visuaalisesti varmasti upea, ja Kuopiossa en ole aiemmin vielä käynytkään. Ohjaus Miko Jaakkola, Ronjan roolissa Anna Kuusamo.

Arki ja kauhu, Q-teatteri, ensi-ilta 19.2. Q-teatterin jutut tuppaavat aina olemaan tapauksia... Ohjaus Akse Pettersson, lavalla Pirjo Lonka, Eero Ritala, Sonja Kuittinen ja Joonas Heikkinen.

Siinä näkijä missä tekijä, Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö, ensi-ilta 27.2. Esitys on Teatteri Siperian ja Projektori-ryhmän yhteistuotanto, ohjaus Juha Luukkonen, lavalla mm. Tuukka Huttunen, Marika Heiskanen, Riikka Papunen ja Jukka Peltola.

Lemminkäinen, Kansallisteatteri, ensi-ilta 28.2. Mitä vaan voi olla luvassa, sillä esitys pohjautuu Finlandia-palkittuun Juha Hurmeen Niemi-kirjaan. Ohjaus Juha Hurme, lavalla mm. Tomi Alatalo, Saara Kotkaniemi ja Marja Salo.

Tomi Alatalo ja Marja Salo 

 Löytyykö tältä listalta oma suosikkisi, ja onko jotain mitä olet jo varmasti menossa katsomaan?

Aina on joku syy / Teatteri Takomo

Aina on joku syy - kuvia masennuksesta / Teatteri Takomo

Ensi-ilta 10.1. 2018, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)

Teksti ja ohjaus Hanna Ryti
Lavastus, puvustus, projisoinnit ja rekvisiitta Tomi Flyckt
Valosuunnittelu Riikka Karjalainen
Äänisuunnittelu Ville Leppilahti
Koreografia Kaisa Niemi ja Kalle Pulkkinen

Näyttämöllä : Annika Aapalahti, Niina Hosiasluoma, Ville Leppilahti, Tuija Minkkinen, Kaisa Niemi ja Kalle Pulkkinen

 Teatteriesitys masennuksesta, hmmm. Jotenkin sellainen aihe, joka ei ihan sinne kärkiosastolle itselläni osu. En haluaisi repiä vanhoja haavoja auki ("haavasta pääsee valo sisään", sanottiin teatteriesityksessä) ja muistella etenkin vuosia 2005-2006, jolloin kävin todella, todella syvällä. Parin kuukauden sisällä vaihdoin työpaikkaa (en omasta halustani), erosin pitkästä parisuhteesta ja mursin nilkkani - ihan liikaa stressaavia tapahtumia lyhyen ajan sisällä, ja eihän sitä pää kestänyt. Kaikki kaatui päälle, ja tarvitsin ammatti-ihmisten apua päästäkseni takaisin jaloilleni. Päivä kerrallaan mentiin, ja nyt ollaan tässä. Kaikki on hyvin. Voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen ja nauttivani elämästä, vaikka välillä pieniä vastoinkäymisiä eteeni tuleekin. Se on elämää.

 Suhtauduin tulevaan teatteriesitykseen vähän pelonsekaisin tuntein. Kuvittelin mielessäni, että kokisin jonkinlaisen "suuren valaistumisen" kesken näytöksen tai kaikkien patojen murtumisen, ja poistuisin esityksestä silmät kyynelistä turvonneina ja pää painuksissa mahdollisimman nopeasti kotia kohti. Toisaalta taas pelkäsin, että esitys olisi murheen alhossa rypemistä ja sellaista, joka kenties veisi yöunet. Miten mahtoi käydä? Saavuin ystäväni kanssa paikalle hyvissä ajoin, koska muutamat ensimmäiset katsojat pääsisivät pienoiseen privaattikohteluun ennen esitystä ja me pääsimmekin simulaattoriin. Oma kokemukseni oli miellyttävä ja lämmin, sain hyvän mielen ja olon. Toisin kävi ystävälleni, joka tosin totesi, ettei kuulemissaan sanoissa ollut mitään uutta, koska oli sen kaiken käynyt vuosia sitten itse läpi.

Niina Hosiasluoma 

 Itse esityksessä menin sitten melkoisen tunnesimulaattorin läpi. Välillä olin vaikuttunut, huvittunut, kiusaantunut ja ärsyyntynyt, paikoitellen kyllästynytkin. Vituttikin, en edes tiedä miksi. Yhtään ei naurattanut mantelitumakkeen (Kaisa Niemi) ja peräsuoliliman (Annika Aapalahti) tappelu, ei liioin keskisormen näyttely eikä klovnin nauratusyritykset pieruhuumorilla ja tutuilla hokemilla. Moni kuitenkin nauroi. Ajattelin, että se on ihan ok olla nauramattakin. Me olemme ihmisiä kaikki, ja jokainen kokee asiat eri tavoin. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa kokea asioita, pääasia että jotain värähtää. Masennuksenkin kasvot ovat hyvin erilaiset. Joku tuntee hukkuvansa, toista puristaa rinnasta, yhden pää on musta möykky. Sattuu, muttei osaa kertoa miten ja mihin. Laastari ei auta eikä tarjoa lohtua. Itseäni kosketti etenkin kohtaukset, jossa ystävä sanoi masentuneelle "olen tässä ihan vieressä, jos tarvitset minua". Koskettaa hellästi olkapäästä, silittää selkää. Sanoja ei tarvita. Myös kehollinen ilmaisu teki valtaisan vaikutuksen, ja "Enter Sandman" oli hyytävän upeasti toteutettu.

 Esityksen päätyttyä ryntäsimme takkeinemme aulaan ystävän kanssa, oli pieni kiire jatkoyhteyksiin. Ystäväni avasi heti aulassa sanaisen arkkunsa ja totesi esityksen olleen tekotaiteellista paskaa ja täynnä pelkästään ärsyttäviä hahmoja. Matkalla Kamppiin keskustelimme aiheesta kiivaasti ja totesimme yhteistuumin, että pahintahan olisi, jos esitys olisi ollut "ihan ookoo" tai "ihan kiva", hajuton ja mauton. Ja että nukkukaamme yön yli ja palatkaamme sitten uudestaan asiaan. Lainaankin tähän nyt ystäväni FB-päivitystä : "... olin kiukkuinen kuin ampiainen. Mutta eihän se oikeasti mitään kuraa ollut. Esitys on hyvä silloin kun se herättää tunteita. Ei siis pelkästään haltioituneita huokaisuja ja silkkaa ihastusta moiseen kulttuurielämykseen, vaan ihan vaikka surua tai vihaa." Ja lisää "En kokenut esitystä ajanhukkana, vaikka se olikin paikoittain outo ja välillä suorastaan ärsyttävä. Kyllä se kannatti. Ja selvisin siitä simulaatiostakin ilman suurempia psyykkisiä traumoja. Hyvin meni."

 Näissä ajatuksissa kiteytyy omakin kokemukseni (tosin simulaation koin täysin toisella tavalla). Näytökset ovat loppuunmyytyjä tammikuun osalta, mutta juuri tänään taisi napsahtaa helmikuulle pari lisänäytöstä. Voin sanoa, että suosittelen. Lisäinfoa tästä.

Esityskuvat (c) Matti Snellman

(Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Teatteri Takomo!)