sunnuntai 19. elokuuta 2012

Haastattelussa Heikki Mäkäräinen

 Heikki Mäkäräisen tapasin heinäkuun loppupuolella Helsingissä Bulevardin Kahvisalongissa.

Kajaanista kotoisin oleva Heikki on syntynyt 1988 ja on horoskooppimerkiltään jousimies. Tällä hetkellä hän asuu Helsingissä. Harrastuksinaan hänellä on taistelulajit, jalkapallo sekä extreme-kuntoilu. ”Luen myös paljon, kaikkea sarjakuvista dekkareihin. Tällä hetkellä mulla on työn alla, ollut jo kaksi vuotta, Taru sormusten herrasta. Jumituin sinne Kahteen torniin!” Heikki nauraa.

 Mitä sanoisit erityistaidoiksesi? ”Tosi vahva laulu, mulla on poikkeuksellisen korkea ääni. Lisäksi voisin sanoa järjestelmällisyys ja koordinointi, teen nimittäin myös tuottajan hommia ja se on siinä harjaantunut.”

 Mitä taitoja haluaisit osata vielä? ”Laskuvarjohyppy kiinnostaa, tulen sitä varmaan joskus kokeilemaankin. Sitten akrobatia kaikkine muotoineen... Ihminen ei tule koskaan täydelliseksi näyttämöllä eikä sen ulkopuolella, haluaisin olla enemmän auki ja läsnä. Elää enemmän hetkessä!”

 Löytyykö suvustasi muita tällä alalla olevia ihmisiä ja osaatko soittaa jotain instrumenttia? ”Pianoa osaan soittaan jonkun verran. Pikkusiskoni kovaa vauhtia kypsyttelee itseään muusikkona. Ukkini oli kuulemma kova laulumies, en häntä koskaan ehtinyt tapaamaan, eli geenit periytyy ehkä sieltä”, Heikki arvelee.

 Mitä alan opintoja olet suorittanut ja milloin olet valmistunut? ”Kajaanissa olin Kainuun musiikkiopistossa, suoritin siellä klassisen laulun peruskurssin ja teorioita. Olen käynyt IT-lukion (informaatioteknologia) ja sieltä lähdin Lahteen musiikkiteatterilinjalle, valmistun sieltä joulukuussa 2012. Lahden koulun löysin ihan itse, en tuntenut sieltä ennestään ketään kun sinne hain. Lisäksi olen suorittanut tanssin perusopintoja Lahden Tanssiopistossa, ja lukiossa jotain draamakursseja.”

 ”Teakiin olen hakenut kaksi kertaa, ekalla kerralla pääsin viimeiseen vaiheeseen. Jos hakisin vielä uudelleen, niin suoraan sitten teatteritaiteen maisteri-puolelle. Olen kyllä suunnitellut opintoja myös ulkomailla, se kiinnostaisi tällä hetkellä enemmän.”

 Milloin olet kiinnostunut teatterista alana? ”Laulamisesta olen tykännyt aina ja esiintymisestä yleensäkin. Teatterista sillä tavalla, että olisin halunnut itse näyttämölle, olen kiinnostunut vasta lukiossa, en ollut aiemmin harrastanut sitä. Ensimmäinen varsinainen kosketus näyttelemiseen oli lukion draamaproggiksessa ”Rakkausruno-show”. Musiikista oon kyllä aina tykännyt. Tanssiminen alkoi vasta Lahdessa myös”, Heikki kertoo.

Heikki ja Aladdin-mainos / kuva Teatterikärpänen
 Miksi olet tällä alalla? ”Tää on perhanan kivaa! Tässä on kaikki ne elementit, mitä
itsestään haluaa toteuttaa ja tehdä. Tätä tehdessä on hyvä hoksata se, että jos tavallaan hävittää itsensä tähän hommaan, niin se ei enää toimi. Jossain IT-alalla sä pystyt pyörittämään niitä numeroita ja käyttämään laitteita kuin kone, mutta vaikka näyttelemisessä ja teatterissa on tekniikalla suuri merkitys, niin heti kun se menee konemaiseksi ja ei-inhimilliseksi se toiminta, niin se ei vaan enää toimi. Mun mielestä se on elämisen perusedellytys, että tekee sitä mitä oikeesti haluaa! Silloin se homma toimii!”

 Jos et olisi tällä alalla, millä alalla mahdollisesti olisit ja oletko tehnyt muita töitä aiemmin? ”Mä olisin varmaan ihan hyvä lääkäri! Äitinikin on lääkäri. Se ammatti on aina kiinnostanut myös, se on aika sosiaalista. Tarhasetänä olen ollut joskus pari viikkoa. Sit olen ollut erinäisissä elektroniikka-alan yrityksissä työharjoittelussa, se oli kyllä ihan kamalaa... Koulun TET-jaksolla olen ollut äidin työpaikalla lajittelemassa reseptejä ja potilaspapereita”, naurahtaa Heikki.

 Ketkä ovat omia esikuviasi? ”Laulajista Freddie Mercury on kyllä suurin idoli, säveltäjä-lauluntekijöistä sit Elton John. Sit tämmöinen Suomessa vähän tuntemattomampi ilmiö, eli Jason Mraz. Suomalaisista näyttelijöistä esim. Peter Franzén on tosi hyvä, sitä oon kattonut aina vähän eri tavalla kuin muita. Ulkomaisista Robert De Niro ja Robert Downey Jr on kyllä kovia jätkiä!”

 Jos saisit valita kenet tahansa, kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä ja kenen kanssa haluaisit laulaa dueton? ”No kyllä tuon Robert Downey Jr:n kanssa olisi varmaan mahtavaa näytellä, se on niin arvaamaton. Siinä varmaan oppisi käsittämättömän paljon. Naisista vaikkapa Meryl Streep, se on aika varma valinta. Dueton haluaisin laulaa Freddien kanssa, kokeilla että kumpi pääsee korkeammalle. Olisi hauska revitellä Bohemian Rhapsodya, laulaa niitä kaikkia stemmakohtia koko Queenin kanssa”, fiilistelee Heikki.

 Missä eri teattereissa olet näytellyt ja omasta mielestäsi tärkeimmät roolisi? ”Olen näytellyt Kajaanin Kaupunginteatterissa ja harrastajateatterissa ja sitten ensimmäisen ison roolin pääsin tekemään Oulun Kaupunginteatterissa ollessani siellä ekana kouluvuonna työharjoittelussa, eli tein Tonyn roolin musikaalista West Side Story. Se oli mageeta! Samppalinnan Kesäteatterin WSS oli eka ammattiproggis. Sitten Lahdessa oli teatterin ja meidän koulun yhteisproggis Fame, ja sitten olin Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen-musikaalissa. Sitten yksi sellainen todella tärkeä juttu oli keväällä 2011, kun tehtiin Suomen Musiikkiteatteriensemble Ry:n ryhmällä ensimmäinen oma produktio RENT-musikaali. Me vuokrattiin tilat ja alusta loppuun tehtiin itse, tuotettiin ja väsättiin kaikki ym. Se oli hirvittävän jännittävää ja kuluttavaa ja stressaavaa, mutta samalla todella hienoa. Se on kyllä ykkösjuttu tähän mennessä ja hienoin proggis missä olen ollut mukana!” Heikki hehkuttaa.


 Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Jesus Christ Superstarin Jesus olisi hienoa
tehdä. Siinä on kyllä myös se Juudas, mutta Jesus olisi varmasti todennäköisempi mulle...Ennen RENTiä yksi roolihaaveeni oli Mark, mutta tein sen silloin ja teen sen uudestaan nyt tuolla Aleksanterin teatterissa syksyllä, Marco Bjurströmin ohjauksessa.”

”Parasta tässä työssä on yhteisöllisyys, ihmisten kanssa oleminen ja yhdessä tekeminen. Miinusta ehkä eniten se omien pirujen myöntäminen. Siis se, että ”perhana se vika onkin minussa”. Se on yhtäaikaa ärsyttävää mutta toisaalta taas tosi jees. Katumaan en ole vielä kerennyt ammatinvalintaani, mä olen tehnyt tätä vasta niin vähän aikaa!”

 Millaisessa roolissa olet kaikkein omimmillasi? ”Parhaiten viihdyn laulupainotteisessa roolissa ja mukavuusalueeni on ”pitkä komea laulava mies”, sellainen vahva miesrooli. Tuo saattoi kuulostaa vähän pinnalliselta, mutta niin se on. ”Lead singing male”. Olen aika vähän tehnyt sellaisia tavallaan koomisia rooleja. Aladdinissa on sellainen hauska neljän posse, joka tekee vähän niin kuin yhtä roolia keskenään. Olen yksi heistä.”

 Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Uudet tuntemukset, sellainen ”karvojen pystyyn nouseminen”. Itsensä haastaminen uusilla asioilla ja itsensä ylittämisen yrittäminen. Niin kuin se laskuvarjohyppy. Kun tehtiin sitä RENTiä, sanoin että tää on kuin hyppäisi laskuvarjolla. Että joko tää onnistuu tai sitten menee kammottavasti pieleen, mutta että varjo on selässä kuitenkin!”

Podetko ramppikuumetta? ”En varsinaisesti, en ole missään nimessä jännittäjä sanan perinteisessä merkityksessä. Ehkä semmoinen jännittää enemmänkin, kun tuppaa joskus tekeen muusikko-ja laulukeikkoja vähän vähemmällä harjoittelulla, niin joskus tulee sellainen olo, että halvennanko mä tavallaan yleisöä tällä. On aina inhottavaa mennä lavalla, jos ei oo oikeesti harjoitellut..” Heikki paljastaa.

 Onko sinulla jotain tiettyjä ”rituaaleja” ennen lavalla menoa? ”Laulajana totta kai avaan aina äänen tosi perusteellisesti, lämmitän äänen ja kropan. ”Herätän itseni” fyysisesti. Itse asiassa sen tarve pienenee jatkuvasti. Se järjetön pumppaaminen ja punnertaminen oli ykkös-ja kakkoskouluvuoden heiniä, ei sitä enää jaksa eikä halua tehdä.”

 Kerro jokin hassu sattumus tai ikävä kommellus! ”RENT-musikaalin viimeisen esityksen puoliajalla sytytin itseni palamaan sytkärillä. Mulla oli sellaista nukkaa paidassa ja mä kokeilin että palaiskohan se, ja sehän roihahti tuleen kunnolla! Se sammui heti kun paloi eikä onneksi tuli ehtinyt tarttua siihen paitaani. Ei siinä onneksi sattunut mitään, mutta siitä nousi ihan kauhea lemu sinne katsomoon! Silloin ei kyllä naurattanut yhtään. Se esitys jouduttiin melkein keskeyttämään kun siitä tuli niin kova katku, jouduttiin tuulettamaan siinä tovi ennen kuin pystyttiin jatkamaan. Oli se kanssa, viimeinen esitys puolivälissä ja voiton puolella ja mä
hölmö sytytän itteni palamaan!”


 Kerro jokin erityisen hyvä muisto? ”Se oli hyvä muisto kun pääsi kouluun, se oli silloin Provinssirockin jälkeisenä maanantaina. Oltiin lähdössä ajamaan Seinäjoelta Kajaaniin ja muistin ykskaks siinä maanantaiaamuna, että nyt sinne koululle voi soittaa! Sit toinen hyvä muisto on sellainen, että nyt on käyty pitkään Kajaanin ”alkuperäisellä kaveriporukalla” tuolla umpihankifutiksen MM-kisoissa Ukkohallassa, sieltä on paljon hyviä muistoja. Se on aina myös sellainen ”get away-card” tästä teatterimaailmasta, niitä ei kiinnosta kyllä pätkääkään nää mun teatterihommat!”

 Kun jokin rooli loppuu, jäätkö ikävöimään sitä? ”Yleensä enemmän ikävöin sitä proggista ja sitä harjoitusprosessia ja asioiden löytämistä. En ole ollut mukana missään sellaisessa proggiksessa, missä olisi ollut hirveetä määrää esityksiä (paitsi Samppalinna). Usein on 10 esitystä, joskus vain viisi, joskus vain yksi. Joskus jää vähän  sillai, että ”olisi tän voinut vielä pikkuisen paremmaksi saada!”. Sen kanssa on vaan oppinut elämään, eihän mikään kestä ikuisesti. Koskaan ei oo jäänyt paha maku suuhun!”

 Kerro vähän tulevista rooleistasi? ”Ensin on tämä Disneyn Aladdin-musikaali, kaksikielinen versio. Sitten se RENT tulee syksyllä, siinä olen se Mark Cohen. Sitten tulee se ”Last five years” eli Viimeiset viisi vuotta ja siinä Jamien rooli. Se on kahden hengen musikaali, naisroolissa Reeta Vestman. Keväälle on vielä suunnitteilla sellainen isompi musikaaliproduktio Riihimäelle, jossa teen miespääosan mikäli se toteutuu. Tällä hetkellä näyttää todella hyvältä, mutta vielä en voi paljastaa teoksen nimeä.”

  Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa ohjata tai käsikirjoittaa jotain itse? ”Ohjaaminen ei niinkään kiinnosta, mutta käsikirjoittaa ehkä haluaisin. Olen kirjoittanut biisien sanoja ja sketsejä ja sellaista. Jos nyt mua pyydettäis ohjaamaan jotain ja siitä vielä maksettaisi niin miksei, mutta miksi mua kukaan pyytäisi kun en ole sitä koskaan tehnyt? Pitäisi olla omia visioita, luulen että nyt vaan toistaisin muiden ohjaajien juttuja.”

 Onko sinulla mottoa? ”Just smile, nod your head and do what the fuck you were gonna do anyway” on Robert Downey Jr sanonut ja siinä on kyllä asennetta! Ja elä hetkessä, jos se ei nyt kuulosta liian kliseiseltä.”

 Mistä haaveilet? ”Kaipaan sitä, että pystyisin olemaan enemmän läheisten ihmisten ja ystävien kanssa. Se on monesti vähän semmoinen ristiriitainenkin tunne, kun kuitenkin tykkää siitä mitä tekee ja siellä on hirveesti ihmisten kanssa ja tavallaan se sosiaalinen tarve tulee kyllä täytetyksi, mutta... Aina jossain muualla on ihmisiä kiinni jossain produktioissa ja heidän kanssaan ei pääse näkemään. Ikäväksihän sitä kutsutaan!”
 ”Haluaisin myös kiertää maailmaa ja jos olisi kauheasti rahaa, niin kyllä sitä voisi jonkun oman musikaalin tuottaa. Irrottaisi sitä rahaa tuotannolliseen puoleen ja myös siihen koko alan edistämiseen!”

 Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua? ”Luulen, että siinä välissä olen mahdollisesti toteuttanut nää ulkomaillaopiskeluni. Näen itseni näissä hommissa, ihan sama missä kaupungissa. Myös elokuvapuoli ja kameranäytteleminen kiinnostaa, toivottavasti tarjoutuisi mahdollisuus tehdä niitä hommia. En haluaisi jämähtää enkä leipiintyä, vaan mennä eteen päin!”

Notkeaa meininkiä :) / kuva Teatterikärpänen

 Mitä haluaisit vielä kertoa itsestäsi ja haluatko lähettää blogin lukijoille terveisiä? ”Jos joskus on sattunut näkemään jonkun sellaisen jutun missä oon ollut mukana, niin ainakin omasta mielestäni on kehitystä tapahtunut, eli tulkaa toki katsomaan uudestaankin! Ja tulkaa ihmeessä katsomaan noita Aleksanterin teatterin juttuja, molemmat on ihan omia produktioitaan, ja erittäin kunnianhimoisia ja uraauurtavia!”

 Osaatko imitoida ketään? ”Osaan imitoida Kirkan laulua!”

 Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi? ”Spiderman, siksi kun sillä on tyttöystävänä se Kirsten Dunst...”

 Jos saisit palata yhteen päivään menneisyydessä, niin minne palaisit? ”Menisin sinne Queenin Hyde Parkin ilmaiskonserttiin!”

 Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Jos ajatusmaailmakin olisi naisen, niin haluaisin riidellä miehen kanssa, et mikä siinä on niin vaikeeta! Sit mä menisin erilaisiin tilanteisiin, et onko oikeesti olemassa sitä kuuluisaa naisen logiikkaa!”

 Mitä ottaisit talvipesääsi mukaan? ”Tyttöystäväni! Sit ottaisin sen Taru sormusten herrasta-kirjan, saisin sen vihdoinkin luettua loppuun. Sit ottaisin kaikkia herkkuja, sellaista mistä menee maha sekaisin jos ei tarttis käydä vessassakaan ollenkaan et fysiikka olisi ihmisellä sellainen. Kaikkea sokerista ja sellaista missä on paljon viljaa.”

 Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä näyttelijöille :

Mistä sanasta pidät eniten? - Vacker (kaunis)
Mistä sanasta pidät vähiten? - Itseinho
Mikä sytyttää sinut? - Ihmiskauneus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Epävarmuus
Mikä on suosikkikirosanasi? - Perkele
Mitä ääntä rakastat? - Persoonallinen,vireessä oleva lauluääni
Mitä ääntä inhoat? - Kun joku kopioi jonkun ääntä ja tekee sen huonosti
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Sissitaistelija, hyvän asian puolesta!
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Teloituskomppaniassa
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? - No jo oli aikakin!

Edit. 11.12. 2012 Tällä hetkellä on tiedossa se, että ensi vuonna 2013 Heikki nähdään tosiaankin ainakin siinä Viimeiset viisi vuotta-musikaalissa, joka saa ensi-iltansa Kajaanissa 31.1. ja lähtee siitä kiertämään pitkin Suomea. Rent jatkaa Aleksanterin teatterissa 27.2. alkaen ja syksyllä Heikki nähdään ensemblessa Tampereen Teatterin suurtuotannossa Les Misérables! Niitä odotellessa :) Tällä hetkellä Lahdessa kuvataan myös musikaalielokuvaa "Pysähtynyt kello".

Edit 2.1. 2015 Tänään jatkui telkassa The Voice of Finland ja tadaaaaa, ensimmäisessä Ääni ratkaisee-jaksossa mukana oli myös Heikki, joka meni heittämällä Tarja Turusen tiimiin.

7 kommenttia:

  1. Heikki Mäkäräinensunnuntaina, elokuuta 19, 2012

    Kiitos Talle, oli kivaa :)

    VastaaPoista
  2. Kiva haastattelu (ei sillä, etteivät muutkin haastattelusi olisi - mutta kiitos sen 2011 RENTin, myönnän fanittavani tämänkertaista haastateltavaa enemmässä määrin kuin muita tässä blogissa vierailleita :D)!

    VastaaPoista
  3. Haa! Hienoa! Kiitos Siiri! Heikki on siis tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen. Minulta jäi se RENT näkemättä, mutta kohta tilanne korjataan...

    VastaaPoista
  4. Kiitokset jutun tekijälle, hienosti kirjoitettu! Ja hienoa ylipäätänsä että kirjoitat juttuja teatterimaailmasta ja teatterista ;) Ja kyllä tuosta lapsensa tunsi :) Harmi tosiaan, ettet nähnyt Lahden Rentiä, se on minunkin teatterikokemuksista ehdoton ykkönen! Mutta toivotaan, että tuleva Bjurströmin ohjaama Rentkin olisi hyvä :)

    Hyvää jatkoa Sinulle, rupeankin tästä lähtien blogisi vakiseuraajaksi!

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos paljon mukavasta palautteesta Raisa :)
    Kyllä nyt taas jaksaa kirjoittaa :)
    Oikein hyvää syksyn jatkoa Sinulle,ehkä näemme uuden Rentin näytöksessä...

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva löytää täältä Heikin haastattelu! Minun ensitutustumiseni Mäkäräiseen oli juuri tuo Rent vuonna 2011 ja se oli aivan järisyttävä kokemus, itkin koko toisen puoliajan räkäitkua. <3

    Hieno mies kyllä ja tekee hienoja proggiksia Musiikkiteatteriensemblen kanssa, onneksi on tällaisia tyyppejä!

    VastaaPoista
  7. Jee, Heikki-faneja löytyy koko ajan lisää :) Nythän hän tekee myös Viimeiset viisi vuotta-musikaalia yhdessä Reeta Vestmanin kanssa ja se toukokuussa esim. Helsingissä Kapsäkissä. Heikki on syksyllä myös TT:n Les Miserablesissa mukana !

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).