Sydämeni laulu / Kouvolan Teatteri

Sydämeni laulu / Kouvolan Teatterin suuri näyttämö

Ensi-ilta 8.9. 2012, kesto noin 2h 50min väliaikoineen

Käsikirjoitus ja ohjaus Henrik Timonen

Musiikki Jukka Linkola

Rooleissa : Johannes Korpijaakko, Satu Taalikainen, Elina Ylisuvanto, Riku Korhonen, Jose Viitala, Tatu Mönttinen, Anssi Valikainen, Heljä Heikkinen, Ilmo Ranne, Nina Petelius-Lehto, Nicolas Frimodig/Anton Ukkola, Anni Kurittu/Lotta Sainio, Gustaf Svensson, Johanna Kuisma-Taskinen, Katja Mattila, Anni Toikka, Riikka Nöjd, Harri Hovi ja Petteri Tykkä

Taustaa : Kantaesityksenä nähtävä Sydämeni laulu on ensimmäinen musikaali Aleksis Kiven elämästä ja viimeisistä vaiheista. Kivi on viimeistelemässä teostaan Seitsemän veljestä ja asuu itseään huomattavasti vanhemman Charlotta Lönnqvistin luona. Yllättäen hän myös tapaa nuoruudenrakastettunsa Albina Palmqvistin. Kivellä on arvostettu ystäväpiiri tukijoukkoina, mutta Seitsemän veljestä saa murskakritiikin ja se on hänelle liikaa.

Plussaa : Johannes Korpijaakko on Aleksis Kiven roolissa ilmiömäinen! Mikä vimma ja palo miehellä, yksi parhaista ja sykähdyttävimmistä roolitöistä mitä olen koskaan nähnyt. Pidin myös erityisen paljon naisrooleista, Elina Ylisuvanto (Albina Palmqvist) vetäisi sellaisen soolon että huh huh. "Karl ja Amalia" oli aivan mielettömän hieno veto. Samoin Satu Taalikaisen kärsivällinen Charlotta, laulaessaan koko hahmon olemus muuttui täysin ja syttyi melkoiseen liekkiin. Laulullisesti ja tanssillisesti pidin kovasti myös Heljä Heikkisen roolitöistä (useita rooleja), erityisen kaunis ääni hänellä ja muutenkin sellaista nuorta raikkautta koko olemuksessaan. Muut miehet Kiven ystäväpiirinä jäivät vähän naisten varjoon, mutta onneksi Anssi Valikainen sai jälleen väläyttää laulajantaitojaan pariinkin otteeseen ja komeaa kuultavaa oli kerrassaan! Musiikki oli paikoitellen vähän liian mahtipontista minun makuuni, parhaimmillaan se oli rauhallisimmissa kappaleissa. Musikaalin kohtauksista eniten mieleeni olivat ne, joissa oltiin kahdestaan ja Kiven herkkyys pääsi esiin. Alussa oli jopa vähän joukoturkkamaista menoakin. Ja se ihana pellavapäinen poika alussa ja lopussa! "Sydämeni laulu" lopussa oli hienosti toteutettu, tosin valoista tuli liikaa mieleen autonvalot ja ehkä se Tuonelan joutsen oli hiukan liikaa... Puvustuksesta myös plussaa!

Johannes Korpijaakko / kuva Marja Seppälä

Miinusta : Kestoltaan aivan liian pitkä! 1,5h kestänyt ensimmäinen näytös oli todella pitkä ja huomasin vilkuilevani kelloa tämän tästä. Joukkokohtauksissa oli kyllä voimaa, mutta todellakin ehkä liiankin mahtipontista musiikkia ja oopperamaisia piirteitä minun makuuni. Sekavaa myös! Sanoista ei aina saanut selvää ja oliko järkeä laulaa minuuttitolkulla eri rahasummista, itse putosin kärryiltä ja heti alkumetreillä siinä kappaleessa. Tähän oli laitettu paljon erilaisia tyylejä ja se vei kyllä tehoa. Lavastus myös häiritsi, liikkuvat lattiat veivät huomiotani liikaa, etenkin kun katsomoon näkyi kaikki vivut ja vipstaakit ja jopa näyttämömiehetkin... Esityksen päätyttyä jäi vähän hämmentynyt olo, lopputulos kun oli aika sekavahko.

Muuta : Loppuvaiheilla sattui myös outo tapaus (näyttelijät lavalla eivät siihen onneksi reagoineet mitenkään), ilmeisesti joku mikrofoni oli jäänyt auki ja katsomoon kuului supinaa ja rapinaa ja "Oh shit!", jonka jälkeen todettiin vielä "Nyt kyllä tulee sanomista..." Muutaman sekunnin se kesti, mutta kieltämättä tuli vähän kumma olo että mitäs nyt tapahtuu. Ja sanomista tuli, oikeassa oli varmasti se joka sen sanoi!

Päärooleille täydet, mutta liika kesto ja sekava kokonaisuus pudottaa tähdet neljään ****