perjantai 7. maaliskuuta 2014

Ohjeita onnistuneeseen teatteri-iltaan

Tämä aihe on ollut tapetilla useammassakin paikassa, joten avaan minäkin sanaisen arkkuni. Eli millä konsteilla vähintään onnistutaan saamaan täydellinen elämys aikaiseksi myös kanssakatsojille :

* Saavu paikalle aivan viime tingassa. Älä missään nimessä ole tarkistanut lipuista tai teatterin pohjakartasta ennakkoon sitä, missä päin paikkasi mahdollisesti sijaitsee. Onko vasen vasen vai kenties oikea (tästä on kyllä hämääviä esimerkkejä, välillä vasen katsotaan näyttämöltä käsin ja välillä katsomosta. Sekaannusten välttämiseksi kannattaa varmistaa asia vielä ovivahtimestarilta, joka lippusi tsekkaa). Muut ovat istuneet omilla paikoillaan jo hyvän aikaa, joten pieni jumppa on aina paikoillaan. Parhaassa tapauksessa onnistut nostamaan koko rivin ylös huomattuasi, että oletkin kokonaan väärällä rivillä. Tai väärällä näyttämöllä peräti! Motkotettuasi ensin tietysti "sinun paikallasi" istuville ihmisille on joskus hyvä tsekata myös ennalta, oliko sinun lippusi sittenkin päivänäytökseen...

* Muista tälläytyä viimeisen päälle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että miehet voivat suruttaa kaataa vaikka pullollisen Menneniä päälleen ja naiset suihkia hiuslakkaa varmuuden vuoksi normaalia enemmän. Mistä sitä tietää millainen meno ja puhuri katsomossa käy, ja pysyykö kampaus kuosissaan koko sen parituntisen. Väliajalla voi myös lisätä hajusteita, jotta tuoksupilvi on tuore ja uusi takuulla loppuun asti.

* Muista höpöttää vierustoverin ja neljän penkin päässä istuvan parhaan ystäväsi kanssa vielä valojen himmennyttyä. Näyttämöllä pyörii jo porukkaa, mutta esityshän alkaa vasta siitä kun ensimmäinen repliikki lausutaan. Sairaudet, työasiat, parisuhdeongelmat ja lasten edesottamukset ovat varmoja keskustelunaiheita, jotka takuulla kiinnostavat muitakin läsnäolijoita. Keskustelua voi myös jatkaa kesken esityksen, jos näyttämöllä ei tapahtu mitään kovin kummoista.

* Älä missään tapauksessa sulje virtaa matkapuhelimestasi. Sen voi mainiosti jättää ns. äänelliseen tilaan, "ei mulle kukaan oo tähän aikaan ennenkään soittanut". Jos se nyt sitten kuitenkin sattuisi soimaan, niin ehdottomasti siihen ON vastattava, jotta se ei siinä koko aikaa soita sitä "Hyvät, pahat ja rumat" - tunnaria. Viis siitä, vaikka näyttämöllä olisi juuri hautajaiset menossa ja kauppamatkustaja on kuollut. "Äiti tulee kohta, äiti on täällä teatterissa nyt!" Jos kuitenkin teet sen virheen, että jätät puhelimesi äänettömälle, voit kuitenkin kaivaa ihan milloin vain luurin laukustasi ja tsekata mahdolliset saapuneet puhelut, tekstarit ja someviestit. Kukaan ei huomaa sitä kaunista valonkajoa, joka ympäröi sinua kännykänräpellyksen ajan. Ei se näyttämöllekään näy. Muista toistaa säännöllisin väliajoin, koska muutenhan sinulta saattaa mennä jotain tärkeää ohi ja esityksen jälkeen on myöhäistä. Älypuhelimesta on myös iloa niille, joita esitys ei varsinaisesti kiinnosta lainkaan. Tylsistymistä estääksesi voi vaikka pelata jotain kivaa peliä siellä.

* Etkö ehtinyt nauttimaan yleisölämpiön kahvilan antimista ennen esitystä? Onko väliaikaan vielä liian pitkä matka? Huraa, onneksi olit ns. kaukaa viisas ja älysit ottaa vähän evästä mukaan. Käsilaukussa säilytettävä karkkipussi on takuuvarma valinta ja aina yhtä huomaamaton, etenkin jos olet onnistunut valitsemaan Mariannet tai Omarit teatterievääksi. Pussista riittää myös vierustovereille jaettavaksi. Sitä on myös helpointa säilyttää käsilaukussa siellä mahdollisimman monen läpän ja vetoketjun ja luukun takana, jotta herkut eivät leviä lattialle kesken esityksen. Sipsit ovat myös hyvä, suorastaan loistava valinta evääksi. Iloinen rouske täyttää katsomon ja kuuluu muutaman penkkirivin päähän niin eteen kuin taaksekin. Nälkähän siinä väkisin tulee muillekin, kun herkullinen tuoksu täyttää ilman. Juotavaakin on hyvä olla mukana, sihisevät vissypullot ja muut hiilihapolliset on varma valinta tässäkin tapauksessa. Jopa pillimehu, ja jos "reikää" ei heti meinaa löytyä, voi kaivaa sen kännykän laukustaan ja sen valolla etsiä sitä pillinpaikkaa. Nerokasta, eikö totta?

* Yskittääkö? Iskikö flunssa? Mynthoneita on hyvä olla mukana, mutta niitä ei sovi missään tapauksessa säilyttää  jo valmiiksi rasiassa käsissä, sillä siitähän pienet pastillit voivat otteen herpaannuttua levitä pitkin lattioita ja jos näin käy, niitä on ikävä lähteä noukkimaan kesken esityksen. Huom. kännykän valo on oivallinen apu tässäkin tapauksessa. Jos pastilleista huolimatta kovasti yskittää, pyri köhimään aina hiljaisimmassa ja tunteikkaammassa kohdassa. Ei ammattinäyttelijä siitä herpaannu, jos vähän yskitään. Yleensä ensimmäisen alettua muutkin uskaltautuvat yskimään, ja pian on iloinen kuoro mukana, joka suunnasta kuuluu kuin kaikuna eritasoisia kröhimisiä. Perin jännää on se.

* Etkö kuullut mitä näyttelijä lavalla sanoo? Menikö se mokoma kuiskaamaan repliikkinsä hiljaa? Kysy kovaan ääneen varmuuden vuoksi vierustoveriltasi, että mitä näyttämöllä sanottiin. Jos ei se tiedä, kysy toisesta suunnasta ja toista niin kauan, kunnes saat haluamasi vastauksen. Viis siitä, että näyttämöllä tarina on mennyt jo aika harppauksen eteen päin ja monta muutakin repliikkiä on lausuttu kuiskaten tai kuiskaamatta. Ohi ne meni kaikki jokatapauksessa, monelta muultakin.

* Eikö esitys muuten miellytä? Ilmaise kaikin tavoin, että tämä on suoranaista kidutusta ja täyttä paskaa. Huokaile ja tuhahtele äänekkäästi, pyöri tuolissasi ja vaihda asentoa koko ajan. Kelloon vilkuilu tehostaa tätä vielä. Haukottele äänekkäästi, istu kädet puuskassa ja kysy vierustoveriltasi, milloin väliaika oikein alkaa ja kauan tätä soopaa pitää vielä katsella. Jos esityksessä mainitaan esim. lause "Ja nyt mennään syömään!", huudahda kovaan ääneen "Vihdoinkin!" ja nouse seisomaan. Ai eikö se väliaika vielä alkanutkaan...? Istu nolona takaisin paikoillesi ja marise ja narise seuraava vartti. Muista mainita, että tää Hiiriä ja ihmisiä on ihan paska, toisessa teatterissa on aina paljon hauskempia esityksiä ja tänne ei tulla enää ikinä. Väliajan jälkeen muista palata paikallesi ja toista kaikki mitä tapahtui ennenkin väliaikaa, vapaavalintaisessa järjestyksessä.

* Mitä, onkos lavalla joku ns. teeveestä tuttu näyttelijä, jota et ole aiemmin missään nähnyt! Voi tätä ilon ja riemun päivää! Muista hihkaista kovaan ääneen näyttelijän oikea nimi tai vähintään se elokuva/telkkusarja, jossa hänet olet joskus nähnyt. Hardcorefanit voivat vielä mainita sen telkkusarja/leffatyypin roolihahmon nimenkin. Mukavaa triviaa näin kesken esityksen, muutkin katsomossa kaipaavat näitä tietoja juuri nyt, juuri tässä. Ja hyvä se on näyttelijälle itselleenkin muistuttaa kuka hän oikeasti on, ettei jää rooli päälle.

* Onko sinussa selvännäkijän vikaa? Oli tai ei, pitkin esitystä on hirveen hyvä myös selostaa tapahtumien kulkua suhteellisen kovaan ääneen vierustoverille ja muillekin, jotta pysyvät kärryillä. Jos sinulla on ennakkoaavistus tulevasta juonikuviosta, muista mainita se myös. Ja jos olet nähnyt esityksen aiemmin, voit päteä tiedoillasi ja ilmoittaa tulevasta yllätyksestä jo hyvissä ajoin, että muut osaavat varautua.

* Sanottiinko näyttämöllä ruma sana? "Voi kauheeta mitä kielenkäyttöä" on hyvä todeta siinä vaiheessa kun joku nuorempi näyttelijä latelee rumia sanoja, mutta jos sanojana on esimerkiksi Ritva Valkama, sille pitää kuuluvasti nauraa ja sanoa Ritvan olevan hyvä suustaan ja kielenkäytöstään. Ai että sentään, melkoinen veijari on Ritva ja vielä noin vanhalla iällään.

* Lapsille suunnatuissa näytöksissä lasten pitää istua hiirenhiljaa ja kukaan ei saa kommentoida yhtään mitään ääneen. Jos pilttisi erehtyy kummastelemaan sedän hassua hattua, toru lastasi ja hiljennä hänet useasti toistuvilla "shhhhhhhhh"-ilmauksilla. Varmuuden vuoksi voit kuitenkin selostaa, että puunrungolla jännästi luikerteleva otus on orava eikä mikään karvamato, joksi tietämätön lapsiraukkasi sitä luuli. Muutenkin on hyvä selostaa tapahtumia esityksen aikana, jotta menee näytelmän oppi varmasti perille.

* Sattuiko pikkujouluaikaan esitys? Voit huoletta vetää kunnon pohjat ennen esitystä ja pitää äänekästä showta koko esityksen ajan omalla paikallasi tai parhaassa tapauksessa mennä vielä lavallekin riekkumaan. Se on kaikista tosi hauskaa ja innovatiivistä, niin näyttelijöistä kuin kanssakatsojistakin. Lisätanssijoita tarvitaan aina vetämään uusia koreografioita. Jos vessahätä yllättää, lähde kesken esityksen vessaan ja muista nostattaa koko rivi ylös niin mennessä kuin tullessakin. Koska takaisinhan on tultava vaikka väliaikaan on viisi minuuttia enää. Täytyyhän nyt kaikki nähdä kun kerta firma on tarjonnut ilmaisen lipun. Ja jos esitys ei kiinnosta, paikasta riippuen voit hyvässä lykyssä onnistua keskittymään pelkkään juomiseen tai järjestää vaikka kädenvääntökilpailut. Ei se muita häiritse, katsokoot esitystä eikä tätä minun kisaani!

* Jokos se esitys nyt loppui? En aio taputtaa, koska en tästä yhtään tykännyt ja minulla ei vaan ole tapana taputtaa missään. Nousempa heti ylös tästä ja nostatan koko rivin jälleen pystyyn. Näyttelijäthän tykkää ns. standing ovationeista.

Lista on loputon. Mitä muita käteviä konsteja te arvon lukijat olette vuosien saatossa havainneet? Ja nämä kaikki ovat oikeasti tapahtuneet näkemissäni jutuissa...

Ei näin (39 askelta HKT, kuva Tapio Vanhatalo)

14 kommenttia:

  1. Musikaaleissa voi ihan hyvin laulaa mukana, ei se kuitenkaan kuulu muiden katsojien korviin. Ja jos kuuluukin, niin lauluahan ne ovat tulleet kuuntelemaankin, eivätkä ne muuten voi mitenkään tietää, että olet musikaalin suurin fani ja osaat kaikki sanat (melkein) ulkoa. Ujompi voi tyytyä kuiskaamaan tai liikuttelemaan huuliaan laulun tahtiin, mutta silloinkin kannattaa muistaa suhauttaa ässät, jotta kaikki viiden metrin säteellä tajuavat oikein todellisen taiteentuntijan olevan läsnä.

    Suosikkinäyttelijän astumista lavalle voi juhlistaa kirkumalla, viheltämällä ja aplodeilla. Muita näyttelijöitä ei välttämättä tarvitse edes seurata, vaan heidän kohtauksiensa aikana voi keskittyä päivittelemään seurueelleen sen näytelmän todellisen staran ihanuutta.

    Miespuolisen henkilön kannattaa istuessaan levittää haaransa mahdollisimman auki, että pääsee ilma kiertämään mukavasti. Samalla voi omalla polvella vähän hipelöidä vieressä istuvan naisen polvea. Valmiiksi rennossa asennossa on muutenkin hyvä vääntelehtiä pitkästyneesti.

    Kun lavastaja, puvustaja ja valosuunnittelija ovat ahkeroineet oikein poikkeuksellisen hienosti (ja se suosikkistarakin on näyttämöllä), kesken esityksen on suotavaa ottaa näyttämöstä valokuvia vaikka kännykällä - ja ehdottomasti salamaa käyttäen, koska eihän kuvissa muuten näy kuin värikästä tuhrua ja katsomossa on aika pimeääkin.

    Korkeat kampaukset (nutturat, tupeeraus, afro jne.) ovat aina juhlavia ja mainio keino kunnioittaa hienoa tilaisuutta. Toisaalta pukukoodit ja laittautuminen ovat nykyään aika passé, joten hyvin voi mennä teatteriin suoraan salilta hikisissä verkkareissa. Lisää vaan sitä Axea tai hajuvettä niin kyllä se hiki sinne peittyy. Narikka on kallis ja sinne pitää jonottaa, joten treenikamat tai märkä untuvatakki kannattaa mieluummin ottaa mukaan katsomoon.

    Romanttisilla treffeillä voi osoittaa mahdollisille saalistajille kumppanin olevan varattu vaikkapa nojaamalla hänen olkapäähänsä tai suutelemalla intohimoisesti kesken esityksen. Ei se takana istuva nyt niin paljoa missaa, vaikka välillä vähän peitättekin näkyvyyttä näyttämölle.

    VastaaPoista
  2. Juuri näin, Laura :D Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  3. Jes, jos ei näillä neuvoilla saa hienoa iltaa aikaiseksi niin ei sitten millään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikki kun noudattaa näitä neuvoja niin menestys on taattu.

      Poista
  4. Kyllä, näin, kiitos.

    Näyttelijöiden repliikkejä kannattaa myös kommentoida katsomosta omasta mielestään todella humoristisesti (Ovista ja ikkunoista). Herkkien laulujen aikana kommentoidaan jotain täysin esitykseen liittymätöntä vierustoverille (Les Mis, Bring Him Home). Ja kun näyttelijät ovat kumartaneet kerran niin sitten on ihan ok lähteä juoksemaan narikalle eiksje?

    VastaaPoista
  5. Aloita teatterielämykseen valmistautuminen jo viikkoa aiemmin, syö joka päivä valkosipulia, koska nythän on lenssua liikkeellä ja valkosipulilla estät tartunnan. Pukeudu teatteria varten toissavuonna tuuletettuun keinokuituneuleeseen. Kun olet pukeutunut, paista ehdottomasti pyttipannua tms. ettei ala hiukoa. Energiaa säästävänä ihmisenä et tietenkään käytä liesituuletinta, koska hiukset ja akryylikolttu imevät käryn ihan yhtä tehokkaasti ja vieruskaverikin tietää mitä söit ennen kulttuurinautintoa. Nauti jo etukäteen siitä, että pääset kertomaan kaverillesi kuinka ilkeä anoppisi on ja että koirallasi on taas juoksuaika. Ja koska tauolla on keskityttävä kahvitteluun ja hintojen äänekkääseen kauhisteluun, kerrot yllämainitut mieltäsi painavat asiat kesken esityksen kovalla äänellä ettei vaan mikään jää epäselväksi.
    Esityksen jälkeen muista ehdottomasti etuilla narikkajonossa ja vaatteet saatuasi pue ne heti jonon keskellä päällesi vaikka kuinka harmittaisi takin jumittunut vetskari...

    Jälleen mainio postaus tosielämästä, kiitos Talle!

    Hyvää naistenpäivää toivottelee "kassalla kävijä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin tää narikkahomma etenkin. Kiitos tästä :)

      Poista
  6. Hieno teksti! Tällaiset tyypit ovat varmasti kaikille teatterin suurkuluttajille surullisen tuttuja. Pitäisi aina yrittää muistaa pikkujouluaikaan välttää teatteria, mutta kun se sesonki tuntuu vain joka vuosi venyvän ja venyvän. Selkeästi humalaisen yleisön temppuja on aina yhtä jännä seurata...

    Itselläni käy usein niin, että saan viereeni selkeästi hermostuneen henkilön, jonka jalka vispaa sen takia koko ajan. Jalan mukana heiluu myös minun penkkini. Yritä siinä sitten keskittyä esitykseen.

    Erikoisin kokemus katsomossa sattui Lontoossa, kun olin jotenkin ihmeen kaupalla saanut paikan kahden paikallisen TV-julkkiksen välistä. Väliajalla oli sitten molemmilla puolilla teinejä jonossa nimikirjoitusten perässä. Onneksi olen kamala törkimys ja selvitin tieni vessaan vanhalla kunnon kyynärpäätaktiikalla. :D

    VastaaPoista
  7. Mahtava kirjoitus - ja valitettavasti liian usein totta.

    Kaksi (surullisen yleistä tapaa pilata kanssakatsojien teatterikokemus) lisää:

    Naura väärissä paikoissa! Naura kovaa koskettavien, vakavien ja tiheätunnelmaisten kohtauksien aikana. Korosta omaa älykkyyttäsi ja huumorintajuasi nauramalla mahdollisimman äänekkäästi kohdissa, joissa haluat tehdä muunkin yleisön tietoiseksi sinun olemassaolostasi. (Muista myös ehdottomasti nauraa alastomuudelle, oli se sitten tarkoitettu otettavaksi humoristisella tavalla tai ei - sehän on alastomuutta ja sille kannattaa nauraa.) Muista käyttää naurua myös purkaaksesi muita tunteita, joita et kuitenkaan osaa tai kehtaa ilmaista rehellisellä tavalla. Esimerkiksi kun koet olevasi liikuttunut ja tekisi mieli itkeä, päästä se ulos räkäisenä nauruna. Jos sinua pelottaa, ahdistaa tai jännittää, muista keventää tunnelmaa hihttelemällä.

    Nojaile edessä olevan/viereisen katsojan penkkiin. Mielellään myös liikuta penkkiä, kosketa kyseistä katsojaa ja mikäli vain onnistut, satuta häntä tahallasi esimerkiksi raastamalla hiuksista edellä istuvaa henkilöä. Äläkä jätä näitä kontakteja vain yhteen tai kahteen - pidä toimintaasi yllä niin kauan, kuin koet tarpeelliseksi viedä enemmän pinta-alaa katsomossa, kuin yksi sinulle varattu penkki suo. Hyviä kikkoja on myös jalkojen asettelu etupenkkien selkänojille, niiskuttaminen/raskas hengittäminen/huokailu/tuhahtelu/kova nauru/kommentointi mahdollisimman lähellä kohteesi kasvoja ja korvia. Plussaa on, jos onnistut aivastamaan tai yskäisemään erittäin räkäisesti siten, että edessä tai vieressä istuvat saavat siitä oman osansa.

    +1: Muista, että näyttelijät eivät ole ihmisiä. Näyttelijäntyötä ei voi häiritä millään tavalla katsomosta käsin, eivätkä he mm. kuule yleisön reaktioita lavalle. Kommentointi ja epäasiallinen käytös ei kosketa näyttelijää eikä muutakaan työryhmää millään tavalla, sillä heillä ei ole tunteita, ja siksi he ovat täydellinen maalitaulu etenkin asiattomalle ja perusteettomalle huonolle kohtelulle.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).