Petri Liskin
tapasin helmikuun loppupuolella 2015 Kansallisteatterin
henkilökuntakahviossa, ennen Petos-näytelmän alkua.
Vuonna 1965
syntynyt Petri on horoskoopiltaan vaaka. ”Mistäkö olen kotoisin?
Kaikkialta. Oon syntynyt Turussa ja asunut lisäksi Kuopiossa,
Oulussa ja Helsingissä suurimman osan elämästäni. Tällä
hetkellä asun Lahdessa. Kesiäni oon viettänyt myös Ypäjällä ja
ollut kesäteattereissa ympäri Suomea, varsinkin nuorempana.
Sielultani olen karjalais-hämäläinen”, Petri tuumaa lopuksi.
Mitä harrastat?
”Mä harrastan kyllä ihan kaikkea, työntekoakin. En koe tätä
sillä tavalla työksi. Toisaalta taas voin vastata, että mä en
harrasta mitään, teen pelkästään töitä. Elämäni täyttyy
teatterista eri muodoissaan – Kansallisteatterissa näyttelemisestä,
Tuuloksen VPK:n Ruuttanäyttämöllä ohjaamisesta,
freelancer-näyttelijän työkeikoista ja vastaavista. Musiikki on
mulle työn ohella hyvin keskeinen intohimon kohde, 9-vuotiaasta
alkaen jo. Soittoharrastukseni alkoi noin 13-vuotiaana, eka bändi
mulla oli pari vuotta myöhemmin. Bänditoiminta on ollut mulle henki
ja elämä siitä lähtien ja säilynyt ihan tähän päivään asti.
Puolitoista vuotta sitten perustettiin pop-orkesteri nimeltään Adam
& Eve, soitan siinä rumpuja. Palasin rumpaliksi, aiemmin olin
laulajana melkein parikymmentä vuotta (1992-2012). Aloin myös tehdä
biisejä.”
Osaatko soittaa
muutakin kuin rumpuja? ”No auttavasti siten, että pystyn tekemään
biisejä. Mä oon aloittanut aikoinaan Oulunkylän pop-jazz-
opistossa sähköuruilla, nyt oon ominpäin opetellut soittamaan
kitaraa ja bassoa. Teatterissa oon soittanut aika monessakin jutussa
kontrabassoa.”
(c) Andreas Janett |
Miten itse asiassa
päädyit Tuulokseen ohjaajaksi? ”Appiukko houkutteli! Hän oli
mukana siellä harrastamassa ja edellinen ohjaaja (Pertti Roisko,
joka oli silloin Lahden Kaupunginteatterissa näyttelijänä) oli
jäänyt porukoista pois. Vuoden verran koittivat ensin omin voimin,
mutta ei siitä oikein tullut mitään ja pyysivät sitten mua
mukaan. Innostuin kovasti, aiemminhan en ollut ohjannut lainkaan.
Aluksi vähän nikottelin alkutalvesta siinä, että mites tätä
hommaa oikein tehdään. Olin tietysti nähnyt sitä hommaa ja ollut
isäni Paavon avustavana assistenttina ohjauksissa mukana. Työn
kautta innostuin sitten enemmän ja on ollut kyllä todella antoisaa
hommaa. Se on antanut omallekin näyttelijäntyölleni tosi paljon
ruutia ja perspektiiviä. Tulossa on nyt seitsemäs kesä. Luvassa on
hyvin maanläheistä maalaiskomediaa, jota tehdään tosi hyvässä
hengessä”, kertoo Petri.
Mitä sanoisit
sinun vahvuudeksesi ammatillisessa mielessä? ”Varmaankin
monipuolisuus ja nopeus. Oon saanut tehdä kaikenlaisia rooleja
maalaistolloista tragediarooleihin ja animaatioiden prinsseihin, ja
nyt tässä iässä oon saanut tehdä aikuisia miehiäkin jopa!”
Mikä olisi
sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Moni kollega on pärjännyt
aika hyvinkin vaikka Ruotsissa. Kielitaito mulla voisi olla parempi,
ja olisi se voinut olla ihan mielenkiintoista suunnata ulkomaille.
Toisaalta, mä oon kyllä niin kotimaanrakas, etten ole kokenut
mitään suurta kaipuuta muualle. Taitojeni suhteen olen mielestäni
jo nyt aika monipuolinen, tietysti niissä voisi aina olla vielä
parempi.”
Onko suvussasi
muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Isäni
Paavo Liski oli
näyttelijä-teatteriohjaaja-teatterinjohtaja-professori. Hän
aloitti uransa Turussa vuonna 1963, oli siellä ensin
dramaturgi-näyttelijänä ja sitten Kuopion Yhteisteatterissa
ohjaaja-näyttelijänä, Oulun Kaupunginteatterissa ja Helsingin
Kaupunginteatterissa teatterinjohtajana ja sitten freelancerina.”
Innostuitko sinä
teatterista jo ihan lapsena, vai miten se lähti? ”Ehkä voisi
sanoa niin, että oon innostunut teatterista siitä huolimatta. Mulla
oli nuorena aikuisena pitkään sellainen vastustusvaihe, musiikin
piti olla mulle se ykkösjuttu ja vakavissani ajattelin rumpalinuraa
ja paria muutakin visuaalisempaa ammattia. Sitten kuitenkin pyrin
TeaKiin ja pääsin sisään. Kipuilin Turkan aikakaudella siellä
kaksi vuotta, kävin armeijan siinä välissä ja kahdeksi
viimeiseksi vuosikurssiksi tilanne oli sen verran seestynyt, että
sain paremmin kiinni opiskelusta. TeaKissa olin vuodet 1985-90. Heti
valmistumiseni jälkeen sain kiinnityksen Kansallisteatteriin ja
täällä oon ollut siitä asti, lukuunottamatta muutamaa Lahden
vuottani.”
Mitä tekisit, jos
et olisi tällä alalla? ”Kyllä mä musiikkia tekisin. Jaa jos
unohdetaan sekin? Mulla oli vahvoja mieltymyksiä sisustusarkkitehdin
hommiin ja jonkunverran muodin ja vaatesuunnittelun pariin myös. Ne
on jääneet kytemään ja sitä luovuuden saraa oon voinut pikkuisen
aina purkaa erinäisissä remonteissa - ja bändikuvioissa
vaatesuunnittelua.”
Adam & Eve (c) Jari O. Anttonen |
Miksi olet
näyttelijä? ”Luontaiset ominaisuudet on vähitellen vetäneet mut
tähän ammattiin. Ei olisi ollut mahdollista, että olisin mennyt
oikeustieteelliseen tai vastaavaan, jossa olisi luettu ja luettu ja
luettu. Tässä on vähän semmoinen käsityöammatin tenho, ja
esiintymisvietti on myös vetänyt mukaan.”
Mikä on ollut
tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut ja mistä/keneltä se
on tullut? ”On helppo muistaa yksittäisiä huonoja kokemuksia, ne
on opettaneet tietysti yhtälailla kuin hyvätkin kokemukset. Mä oon
aina pitänyt tärkeänä sitä, että tekee kaikkea mahdollisimman
paljon ja niin paljon kuin ehtii. Se liittyy tuohon mainitsemaani
käsityöläisyyteen, itse on opeteltava ja tehtävä, ja sama koskee
myös musiikkia.”
Onko sinulla ollut
omia esikuvia? ”Onhan niitä vaikka kuinka paljon. Esiintymiseen mä
oon saanut ensikipinän varmaankin Dannylta, 70-luvun alussa Danny
oli tosi kova juttu. Esiintyminen ja musiikkiharrastus alkoi siitä,
kun sain Dannyn Parhaat ja pystyin samaistumaan häneen
valkotukkaisena farkkupukuisena poikana. Mulla oli
”voimahumppaorkesteri” Muukalaislegioona sitten myöhemmin ja
Suomi-filmien myötä Tauno Palo levytyksineen osui siihen saumaan.
Sen bändin kanssa keikkailtiin kymmenen vuotta ympäri Suomea,
muutama levytyskin tehtiin. Maailma on täynnä hyviä tekijöitä,
mutta en mä oo sillai henkilönpalvontaan tai vaikutteiden imemiseen
lähtenyt mukaan, varsinkaan teatterin saralla. Fanituspuoli on
suuntautunut enemmänkin musiikin puolelle – Dallapé, Elvis, Tom
Jones, Duran Duran...”
Muukalaislegioona (c) Riitta Sourander |
Missä eri
teattereissa olet näytellyt? ”Kansallisteatterin ja Lahden lisäksi
olen ollut tosi monessa kesäteatterissa mukana, lisäksi sitten
pieniä rooleja elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä viihde-ja
musiikkiviihdeohjelmia, joista Nelosen Mitä maksaa?- visailun
juontohommat poiki mulle enemmänkin juontokeikkaa.”
Mainitse muutama
itsellesi tärkeä roolityö, vai pystyykö niitä edes laittamaan
tärkeysjärjestykseen? ”Kyllä varmaan haasteellisuutensa vuoksi
Kansallisteatterin 'Kolmen pennin ooppera' on kärkikahinoissa
mukana, mulla oli siinä päärooli eli Puukko-Mackie. Sitten Lahden
Kaupunginteatterin musikaaleista varsinkin 'Laulavat sadepisarat' oli
oikein onnistunut ja iso tuotanto. Viimeaikaisista töistäni Pienen
näyttämön 'Lauantai' ja siinä anestesialääkäri Jay Straussin
rooli tuntuu merkittävältä ja nyt tämä Pinterin 'Petos' ja siinä
Robertin rooli on ollut kyllä yksi miellyttävimmistä töistä,
joka on osunut kohdalleni. Kokonaisuutena kaikki kesäteatteri-ja
freelancerjutut, jotka sain isäni kanssa tehdä vuodesta ´85 alkaen
on olleet pieniä herkkuhetkiä ja samalla olleet mulle tavallaan
toinen teatterikoulu.”
Puukko-Mackie (c) Leena Klemelä |
Jos saisit
maailmasta valita ihan kenet tahansa, kuka olisi unelmiesi
vastanäyttelijä? ”Huh huh! Parastahan tässä on se, että
vastanäyttelijät vaihtuu koko ajan ja saa jatkuvalla syötöllä
uusia kokemuksia. Tässäkin kohtaa mainitsen 'Petoksen', me
viihdytään todella hyvin keskenämme näyttämöllä (minä, Maria
Kuusiluoma ja Marc Gassot).”
Kenen kanssa
haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Mähän
oon laulanut dueton Pandoran kanssa yksissä häissä. Valitettavasti
meillä oli vähän eri äänialat, mutta laulettiin kuitenkin. Tällä
hetkellä mä oon vähän feidannut tuon laulamisen suhteen, oon
keskittynyt enemmänkin biisientekemiseen kuin laulamiseen. Silloin
Muukalaislegioonan kanssa mulla oli unelmana, että pääsispä
soittamaan Euroviisuihin humppaa! Soitin aikoinaan Päät-nimisessä
yhtyeessä rumpuja ja jo viisuihin osallistunut Kaija Kärkinen
lauloi siinä taustalaulajana, ja Kaija katsoi mua hiukan pitkään
ja totesi, että onpas perverssi haave sulla!”
Miten sinä
määrittelisit sanonnan 'teatterin taika'? ”Se on varmaankin
muuten yksi asia, joka mut on tälle alalle saanut. Pienenä poikana
kun katselin satunäytelmiä, astuit ensin saliin, katsomo pimenee ja
aukesi ihan uusi taikamaailma. Lavastus ja valot saivat aikaan jo sen
tunnelman ja sen, että nyt siirrytään toiseen aikaan ja paikkaan.
Tuo visuaalinen puoli teatterissa on näyttelijäntyön lisäksi
kiehtonut mua aina.”
Mitkä asiat
inspiroivat sinua? ”Äänet, saan biiseihin ideoita vaikkapa
lasinkilahduksesta tai jonkun kännykän soittoäänestä.”
Podetko
ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”En enää mainittavasti.
Teatterikouluaikoina se oli jostain syystä vielä kaamea, mutta
pääsin siitä ammatin alkuvuosina hyvin äkkiä eroon. Kaikessa
tekemisessäni tykkään sellaisesta vahvasta rutiinin
noudattamisesta, että harjoitellaan pirusti ja täsmällisesti ja
järjestelmällisesti, sillä minimoidaan epäonnistumisen riskit. Ja
kun tiedät, että olet harjoitellut tosi hyvin ja käynyt kaikki
tilanteet mielessäsi läpi, niin silloin vääränlainen ja liian
pitkälle menevä ramppikuume häviää tai sen saa ainakin kuriin.
Toki eteen tulee välillä uusia tilanteita, esim. bändin kanssa
keikalla tai tavallistakin tavallisemmalla juontokeikalla, joissa et
tiedä paikasta tai yleisöstä yhtään mitään etukäteen, niin
silloin se saattaa iskeä. Niistäkin on aina selvitty kuitenkin
positiivisin fiiliksin.”
Onko sinulla jotain
omia rutiineja/rituaaleja, joita teet ennen esitystä? ”Nykyään
kun asun Lahdessa, niin tunnin junamatkan aikana mulle on muodostunut
sellainen rutiini, että mä melkein aina kertaan junassa tekstin.
Junamatkailu sopii mulle muutenkin hyvin, ennen mä myöhästelin
aina ja nykyään mä en ole myöhässä koskaan, tosin minusta
riippumattomista syistä on jouduttu esityksen alkua siirtämään
puolella tunnilla eteen päin... Taikauskoon liittyviä rituaaleja ei
ole, mutta tulikin just mieleen, että isähän testamenttasi mulle
onnea tuovan jäniksenkäpälänsä, joten munhan pitääkin ottaa se
käyttööni.”
Kerro joku
kommellus. ”Akuutti muistamattomuushan toistuu joka kuukausi.
Petoksen edellisessä näytöksessä mulle tuli jatkuvasti
muistikatkoja, mutta se sopi siihen koska näytelmään on muutenkin
kirjoitettu paljon taukoja. Pidin taukoa niin kauan, että replat
muistui mieleen... Kerran mä tein Veijarit-nimisessä näytelmässä
Petteri Summaselle kunnon pääsiäispilan! Petteri esitti siinä
Rudolf Nurejev-parodian, Nurejev oli oikeasti tanssinut joskus
balettia rukkaset kädessä. No, ne rukkaset oli pukijalla ns.
'nollassa' eli teatterirampin sivussa, jonne Summanen sitten
sipsuttaa kärkitossuissaan. Mä olin laittanut rukkaset täyteen
mämmiä pääsiäisen kunniaksi, heheh! Summasen ilme oli hyvin
kuvaava, kun hän tunki kätensä rukkasiin ja tunsi, että siellä
on jotain mönjää nyt sisällä. Se ei voinut tietää että se oli
just mämmiä. Tuo oli hyvin mieleenpainuva tapahtuma!” Petri
myhäilee onnistunutta pilaansa.
Kerro joku
erityisen hyvä muisto. ”Paljonkin hyviä muistoja liittyy etenkin
bänditouhuihin. Varsinkin Muukalaislegioonan kanssa sattui
kaikenlaista, kun se oli niin iso ryhmä. Tulliseikkailuista
Venäjällä esimerkiksi, mutta niistä ei pysty kyllä julkisesti
sen enempiä kertomaan...”
Tulevia roolejasi
tai muita töitäsi? ”Luulosairas on huhtikuun loppupuolella
ensi-illassa (huom. oli ensi-illassa 22.4. Kansallisteatterin
Pienellä näyttämöllä) ja siinä mulla on roolina kenties
näyttämöhistorian tyhmin tyyppi Tuomas Diafoirus, ja apteekkarin
rooli myös. Niin ja 'Saiturin joulu' palaa loppuvuodesta taas
ohjelmistoon ja sen tiimoilta pääsen viettämään
25v-taiteilijajuhlaakin. Maanantain 9.11. näytöksen yhteydessä
niitä vietetään yhdessä mun syntymäpäivieni kanssa, ensin
suurella näyttämöllä ja sitten lämpiön puolella. Tulossa onkin
oikein mojovat juhlat! Tuuloksen kesäteatteriesityksen ensi-ilta on
25.6. ja näytelmähän on nimeltään 'Kirkkoväärtin kolmas
kortti'. Sitten on tietysti vielä Adam & Even keikat,
esimerkiksi elokuussa Lahden Isojanossa ollaan samalla lavalla
Elastisen ja Neljän ruusun kanssa.”
Onko sinulla jotain
mottoa? ”Pakko siteerata nyt Olavi Virtaa, kun eilen tuli hänestä
Teemalta juttua. Hän muisteli elämänsä viime hetkillä uraansa ja
mua ohjaa se sama intohimon liekki tekemisissäni, eli teet mitä
tahansa, teet sen niin hyvin kuin pystyt.”
Mikä
sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla ja miksi?
”Mähän OON ollut vuodesta ´87 lähtien Suomen Hessu Hopo. Se on
muuten kurkulle aika raskasta...”
Jos saisit viettää
päivän naisena, mitä tekisit? ”Haluaisin laulaa
naislaulumateriaalia oikein kunnolla!”
Jos ihminen menisi
syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan
talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräät kesken kaiken?
”Kitaran ottaisin mukaani ehdottomasti. Ruokaorientoitunut en ole,
mutta jos olisi herätessä kova nälkä, niin Saarioisten
maksalaatikko rusinoilla ja puolukkahillolla toimii aina.”
Jos rakentaisit
puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Kyllä siitä pitäisi
tulla kunnon hifi-maja! Se olisi viemäröity, lämpöeristetty ja
siellä olisi kaikki studiot ja muut.”
Jos voisit
aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai
ajanjaksoon, minne menisit? ”Mä haluaisin Dallapéen keikalle
30-luvulle ensinnäkin, sit Elviksen keikalle 50-luvulle.”
Mitä aiot tehdä
seuraavaksi? ”Menen pukeutumaan samettipukuun.”
Bernard Pivot´n
kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta
pidät eniten? - Biisi
Mistä sanasta
pidät vähiten? - V-sanasta
Mikä sytyttää
sinut? - Musiikki
Mikä sammuttaa
intohimosi? - Lupausten pettäminen
Mikä on
suosikkikirosanasi? - Ei ole sellaista
Mitä ääntä
rakastat? - Analogisen syntetisaattorin ääntä
Mitä ääntä
inhoat? - Lasten huutoa
Mitä muuta kuin
omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Metsänhoitoa
Missä ammatissa et
haluaisi olla? - Liukuhihnalla
Jos Taivas on
olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Tervetuloa Petri, hyvin vedit!
(c) Silja Line |
Petrin nettisivut löytyvät tämän linkin alta.
Adam & Even Facebook-sivu löytyy täältä.
Muukalaislegioonan meininkiä videon muodossa vuodelta ´96...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).