keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Haastattelussa Anu Sinisalo

Anu Sinisalon tapasin tammikuun loppupuolella 2015 Ravintola Silvopleessä Helsingissä.

Vuonna 1966 syntynyt Anu on horoskooppimerkiltään kalat. ”Kotoisin olen Helsingistä ja tälläkin hetkellä asun täällä. Ihan pikkuisena olen asunut osittain Ruotsissa, mulla on esimerkiksi ruotsalainen henkilötunnus. Lisäksi olen asunut Multialla ja Keravalla, mutta en sitten muualla”, muistelee aito stadilainen Anu.

Mitä harrastat? ”Ne vähän vaihtelee. Mä innostun hirveen helposti asioista ja musta on kiva käydä esimerkiksi joogatunneilla. Saatan käydä vaikkapa vuoden ajan tosi säännöllisesti ja sitten tulee eteen joku duuni tai keikka, etten pääsekään tunneille. Mä olen hirveen lojaali tietyille opettajille ja tietyille tunneille ja jos en just niille pääse, se helposti jää ja koko homma unohtuu. Aloitan sit taas jotain muuta, eli olen vähän kärsimätön tän suhteen. Mahdollisesti palaan myöhemmin takaisin samoihin piireihin, mutta... Tälle vuodelle en ole vielä löytänyt mitään tiettyä juttua.”

Osaatko soittaa jotain soitinta? ”Oon joskus osannut soittaa viulua, mutta se on kyllä jäänyt. Viimeksi olen soittanut koulussa, ja sain stipendinkin. Sen jälkeen en ole kyllä koskenut mihinkään soittimeen.”

Mitä sanoisit ammatillisessa mielessä sinun vahvuudeksesi? "Mun mielestäni tunteet on mun vahva puoli. Paljonhan mä olen tehnyt kaikenlaista, mutta esim. komiikassa mä en koe olevani hyvä
ollenkaan, pikemminkin kömpelö. Nostan kyllä hattua niille, jotka ovat suvereeneja niin koomikkoina kuin draaman puolella. Mussa on kuitenkin jotain koomisia piirteitä, koska mua on käytetty komedioissa aika paljon, heh”, naurahtaa Anu.

Anua naurattaa (c) Teatterikärpänen

 Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Voi niitä on niin paljon, loppupäivä menisi niitä
luetellessa tässä. Ei mulle tule mitään yhtä tiettyä mieleen. Mulla on kyllä tapana haastaa itseäni ja mennä tilanteisiin, jotka ovat mun epämukavuusalueellani. Improvisaatioteatteri olisi yksi sellainen, joka tarjoaisi sopivasti haastetta. Kun toimii mukavuusalueensa ulkopuolella, oppii itsestään ja instrumentistaan yllättävän paljon. Juuri siksi kannattaa välillä astua rajan yli sinne, missä ei ole aina kauhean kivaa.”

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Tätini oli yksi Nukketeatteri Vihreän Omenan perustajajäsenistä, mutta hän oli enemmänkin kuvataiteilija. Ja monihan ei tiedä sitä, että näyttelijä Emilia Sinisalo on mun pikkusiskoni.”

Milloin olet kiinnostunut teatterista? ”Hmmm, se tapahtui ehkä vähän vaivihkaa. Lapsuudesta mulla ei ole mitään sellaisia muistikuvia, että oltaisi käyty teatterissa. Mä oon ollut oopperassa avustajana 15-kesäisenä ja se oli mun ensikosketukseni siihen, millaista on olla lavalla. Sain tehdä erilaisia asioita, eli olin enemmänkin kuin ”toinen puu vasemmalta”, miimisiä ja hiljaisia rooleja mutta kuitenkin muutakin kuin seisomista. Paljon asioita tapahtui sitten välissä ennen kuin hain TeaKiin, silloinhan olin jo aika vanha. Pääsin sisään ekalla yrittämällä enkä kyllä tiedä, olisinko hakenut koskaan toista kertaa, koska mun arvomaailmani oli jossain ihan muualla. Mulla oli kaiketi kipinä näyttelemistä kohtaan kuitenkin, ja siksi hain TeaKiin. Ohjaajapuolellehan hain myös, mutta saatuani hakukaavakkeet ja huomattuani, mitä kaikkea tulisi ennakkoon tehdä, huomasin etten tajua niistä yhtään mitään! Olin ollut ohjaajan assistenttina Oopperassa ja Sibelius-Akatemiassa, mutta en sitten laittanut hakupapereita sinne puolelle. 1991 pääsin siis sisään TeaKiin ja valmistuin 1995.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Näytteleminen ja alitajunta. Älä kysy enempää, koska en
muista siitä mitään heh! Muutin hiljattain ja jonkinlainen versio lopputyöstäni löytyi yhden laatikon
pohjalta. Ajattelin, että täytyypä lukea se uudelleen jossain vaiheessa. Että mitähän sitä on tullut alle
kolmekymppisenä ajateltua. Ehkä viihdytän itseäni sillä joku ilta!” tuumii Anu.

Entä taiteellinen lopputyösi? ”Svenskanissa Viulunsoittaja katolla-musikaalissa tein Tzeitelin roolin. Heti valmistumiseni jälkeen olin Svenskanissa viitisen vuotta vierailijana eri tuotannoissa.”

Millä muulla alalla mahdollisesti olisit, jos et olisi näyttelijä? ”Hirveen vaikea kysymys! Ehkä olisin voinut lukea lääkäriksi, en tiedä. Nuorempana mua kiinnosti kovasti esim. lentäjän ammatti ja mun piti lentää lentolupakirjakin, mutta elämä ei sitten mennytkään niin kuin suunnittelin.”

Miksi olet sitten näyttelijä? ”Sulla on tiukkoja kysymyksiä kyllä! Nyt ollaan oikein perusasioiden
äärellä tässä... Mä tutkiskelen ihmistä, ihmismieli ja ihmisyys on niin mielenkiintoinen aihe ja loputon ammennettava. Eri tulo-ja näkökulmia aiheeseen tulee jatkuvasti.”

Miten ajatuksesi näyttelijän työstä ovat muuttuneet tässä vuosien varrella? Oliko sinulla kenties joku visio, mitä näytteleminen on? ”Mullahan ei ollut mitään varsinaista teatterikokemusta pohjalle, toisilla kun oli taustalla Ylioppilasteatteria ja Kellariteatteria esimerkiksi. Lapsena tietenkin katselin
paljon Suomi-filmejä ja mietin, että millaista olisi olla näyttelijä. Mähän kyllä kävin Steiner-koulun
ja siellähän oli ilmaisutaitoa paljon, tehtiin näytelmiä ja oli monenlaisia tapahtumia. Olen ollut lapsena kovin ujo ja arka, ja yksi kouluaikojeni kohokohtahan oli, kun sain olla Lucia-neitona. Tähänkin kysymykseen on vähän hankala vastata, samoin kuin siihen, että onko mulla jotain roolihaavetta. Jokaisessa hahmossahan on olemassa jokin ristiriita. Vaikka se tyyppi aluksi vaikuttaisi hyvin yksioikoiselta, sen voi silti näytellä mielenkiintoisesti ja löytää hahmoon uutta. Suurin oivallukseni koulusta päästyäni taisi olla se, että enhän mä koulussa oppinut oikein muuta kuin perusteet. Työ ja kenttä on opettanut kaikista eniten. Näytteleminen on käsityöläisammatti, Kari Heiskanen sitä painotti, ja onhan se niin. Homman oppii tekemällä, ja onneksi olen saanut tehdä paljon ja laidasta laitaan.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut ja keneltä/mistä se on tullut? ”Tärkein
oppi on kyllä ollut rohkeus, uskallus ja itseensä luottaminen. Omaan vaistoon ja intuitioon luottaminen, ja rohkeus olla eri mieltä. Pystyä rohkeasti kyseenalaistamaan asioita, joita joku voisi
pitää itsestäänselvinä. Avoin keskustelu on mielestäni myös todella tärkeätä.”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia, joita katsot tai arvostat erityisesti? ”Niitä on moniakin.
Kyllä mä aina ihailen mun vastanäyttelijöitäni ja miten hyvin ne tekee, oli ne sitten lavalla tai kameran edessä. Nuorena mulle esimerkiksi Tauno Palo, Ansa Ikonen ja Pentti Siimes oli se
”näyttelijöiden kerma” jota erityisesti ihailin, koska olin heitä nähnyt elokuvissa niin paljon. En mä
sillä tavalla ole ”idolisoinut” heitä, enkä mitään bändejäkään. Olen tässä kohtaa vähän niin kuin tyhjä kangas! Koulukavereilla oli Bay City Rollers-buumi menossa aikanaan ja mäkin yritin olla vilpittömästi mukana, mutta eihän siitä mitään tullut.”

Mulla oli lapsena Timo T.A. Mikkosen kuva seinällä. ”Siis mitä? Ai kauheeta, mä en ehkä kykene
keskustelemaan sun kanssasi enempää”, Anu hihittää ja tätä sitten hekotellaan tovi. Seinälläni oli
myös ravihevonen Charme Asserdalin kuvia ja tämä naurattaa myös.

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Oon näytellyt Svenskanissa, Helsingin Kaupunginteatterissa,
Komediateatteri Arenassa, Keski-Uudenmaan Teatterissa ja Linnateatterissa. Kesäteattereissa olen
ollut paljonkin, tulevana kesänä olen mukana Heinolan Kesäteatterin 'Ulkomaalainen'- näytelmässä.”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö tai työryhmä. ”Svenskanissa tehtiin paljon klassikoita
mm. Shakespearen ”Lika för lika” (Mitta mitasta) ja Molièren ”Ihmisvihaaja”, olin silloin juuri
valmistunut ja heti pääsi tekemään klassikoita, siinä mielessä nuo oli tärkeitä. Molemmat oli vielä
ulkomaalaisten ohjaajien kanssa. Hankala on arvottaa tekemiään töitä noin muuten. Mä koen
arvokkaaksi aina sen työn, mitä olen kulloinkin tekemässä, oli se sitten isompi tai pienempi työ. Mä
olen ollut freelancerina parikymmentä vuotta ja siihen mahtuu monenlaista työtä, joista jokainen on
vienyt aina johonkin suuntaan.”

Jos saisit valita maailmasta ihan kenet tahansa, kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä? "Helen Hunt tai Pernilla August."

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi mahdollisesti kappale? ”Olavi Virran kanssa
ihan mikä tahansa kappale olisi mahtavaa!”

Miten sinä määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”? ”Eihän teatterin taikaa voi määritellä mitenkään! Jos sen määrittelisi, niin sittenhän se olisi jotain konkreettista, mutta sehän ei ole! Sitä on ilmassa joka esityksessä ja varsinkin ensi-illassa, siinä on aina ihan oma magiikkansa. Jotain siinä tapahtuu, en tiedä mitä. Näyttelijöiden ja yleisön välillä tapahtuu yhteisymmärryksessä jotain, ”nyt leikitään, nyt on illuusion aika”, ihan jokaisessa esityksessä. En pysty enkä edes halua sitä tarkemmin selittää.”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Työryhmissä mua inspiroi innostuneisuus, positiivisuus ja rakentavuus tulevan jutun suhteen. Ihmisenä mut saa innostumaan valot ja värit, tuoksut, tunnelmat. Hyvä musiikki myös. Elokuvat, taide ylipäänsä saa mut hurmaantumaan.”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Kyllä poden. Ei mulla mitään rajua se ole, koska
tietää, että siitä aina selvitään, mutta ei se kivaa ole. Pieni jännitys kyllä kuuluu asiaan, olisi outoa
jos ei jännittäisi ollenkaan. Joskus käydään siinä rajoilla, missä jännitys muuttuu todella
epämiellyttäväksi, mutta se riippuu kyllä ihan jutusta ja omasta mielentilastakin.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. "Mun mieli suojaa mut muistamattomuudella kaikista kömmähdyksistä, ei siis tule mieleen mitään just tähän hetkeen."

Heilahtanutkin Anu näyttää hyvältä :)

 Käytkö katsomassa itse teatteria ja kuinka paljon? ”Kyllä mä pyrin käymään mahdollisimman paljon. välillä on tosin aikoja, etten ehdi enkä jaksa enkä halua katsoa mitään. Se on mulle vähän
kausiluonteinen harrastus ja poden tietyllä tavalla huonoa omatuntoa siitä, että olisi kiva käydä
katsomassa enemmänkin.”

Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Heinolaan tulee tosiaan se ”Ulkomaalainen” ja Linnateatterissa
pyörii vielä ”Rempallaan”, jonka kanssa vieraillaan esim. Tampereen Työväen Teatterissa.”

Mikä sarjakuvahahmo tai muu fiktiivinen hahmo haluaisit olla, ja miksi? ”Haluaisin olla Henkien
kätkemä-elokuvasta se Chihiro-tyttö. Tykkään siitä elokuvasta äärettömän paljon ja olen nähnyt sen
mooooonta kertaa.”

Jos olisit supersankarihahmo, mikä olisi sinut erityisvoimasi? ”Haluaisin olla näkymätön, voimakas, parantaja, lentokykyinen ja viisas hahmo. Mitäs sitä muuta tarvitseekaan! Haluaisin saada myös ajatuksen voimalla tavarat liikkumaan.”

Jos saisit viettää päivän miehenä, miten viettäisit päivän? ”Mä äijäilisin koko päivän. Kokeilisin
fyysisyyttä, miten se eroaa naisen fysiikasta. Mutta äijäily kiinnostaisi erityisesti.”

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin parikymmentä tyynyä ja paljon pehmeitä peittoja, kynttilöitä, kirjoja ja ruokaa. Suklaata pitäisi olla, keksejä. Juotavaksi vettä ja yrttiteetä.”

Jos rakentaisit puuhun majan, mitä sinne ottaisit mukaan? ”Sinnekin ottaisin tyynyjä ja peittoja.
Majassa olisi oma spa-osasto, uima-allas. Voisi olla hyvät nettiyhteydet, jotta voisi katsella leffoja siellä. Oma teatteri! Puuteatteri! Siellähän riittäisi puuhaa pitkäksi aikaa.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, minne
menisit? ”Haluaisin mennä siihen aikaan, kun iso meteori putoaa maahan ja elämä lähtee hiljalleen
uudestaan kasvamaan, eli miten se toipuminen tapahtui. Antiikin Kreikkaan voisin mennä ensimmäisiin olympialaisiin tai Delfoin oraakkelin luokse kyselemään jotain. Haluaisin myös
tutustua sukuuni, muutama sukupolvi ennen minua.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Menen tekemään Vermon raviradalle inserttejä tulevaa juttua varten.
Siksi sun Charme Asserdal-juttusi naurattikin niin paljon.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? - Rakkaus
Mistä sanasta pidät vähiten? - Kärsimättömyys
Mikä sytyttää sinut? - Valo
Mikä sammuttaa intohimosi? - Epäkunnioitus
Suosikkikirosanasi? - Vittu
Mitä ääntä rakastat? - Meren ääntä
Mitä ääntä inhoat? - Teknistä melusaastetta
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Viemärisukeltaja 
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Ihanaa kun tulit kotiin!

2 kommenttia:

  1. Mukava haastattelu! Anu Sinisalo oli vappuaattona Kuopion kaupunginteatterin improklubin vieraana, ja kyllä oli todella hauskaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

    VastaaPoista

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).