Stella Polaris / Improvisoitu näytelmä, vierailu Hämeenlinnan Teatterissa
14.11. 2012, kesto noin 1h 40min väliaikoineen
Lavalla Micke Rejström, Sari Siikander, Kirsti Kuosmanen, Jami Hyttinen ja Teijo Eloranta
Taustaa : Stella Polaris-ryhmä sai alkunsa jo vuonna 1990, kun Espoon Teatterin silloinen johtaja kutsui parikymmentä freelance-näyttelijää improvisaatiokurssille. Kurssin jälkeen ammattinäyttelijät perustivat tämän ryhmän. Improvisoitu näytelmä syntyy siten, että aluksi näyttelijät pyytävät yleisöltä aiheen, josta sitten tehdään kokoillan näytelmä pelkästään improvisoiden. Lavalla oli myös improvisoitua musiikkia.
Plussaa : Aluksi ehdotettiin Talvivaaraa aiheeksi, mutta onneksi se sivuutettiin ja mainittiin kylläkin muutamassa kohtaa, muttei sentään koko aiheena. "Siivouspäivä" oli sitten näytelmän nimi. Huh huh, melkoinen siivouspäivä siitä muodostuikin! Oli mies jolla oli pakonomainen tarve kerätä antiikkia asuntonsa täyteen, oli toinen mies joka halusi luopua ylimääräisistä tavaroistaan ja etsi oikee feng shuita, oli pari alle kouluikäistä pikkulasta tarhassa, oli väkeä ulkoavaruudessa etsimässä älyllistä elämää toiselta planeetalta. Kokonaisuus muodostui huikeaksi jatkumoksi ja tarinassa oli jopa tolkkuakin! Ilahduttavan paljon katsomossa oli nuorisoa, joka malttoi myös keskittyä tarinan seuraamiseen. Väliajalla kuulin takaani hyvän kommentin nuoren miehen suusta "Että noi näyttelijät on todella sympaattisia!" Juurikin niin, kaikki olivat ihan huikeita persoonia. Omiksi suosikeikseni nousivat kuitenkin Sari Siikander ja Jami Hyttinen, joista jälkimmäinen etenkin oli vallan mainio pikkupoika. Hienoa että Stella Polaris vieraili teatterissamme, suunnitelmissa on ollut mennä katsomaan heitä Kaapelitehtaalle "omaan teatteriinsa", mutta homma on peruuntunut milloin mistäkin syystä.
Miinusta : Ei moitteita!
Muuta : Jos vain suinkin mahdollista, menkää ihmeessä katsomaan näitä Stella Polariksen juttuja. Yllätys voi olla melkoinen ja kaikki eivät nimittäin moiseen improiluun pysty! Useampi kertakaan ei ole pahitteeksi, sillä jokainen näytelmähän on oma kokonaisuutensa. Itse aion mennä katsomaan lisää tätä!
Stella Polariksen "Siivouspäivälle" täydet viisi tähteä *****
torstai 15. marraskuuta 2012
RENT / Aleksanterin teatteri
RENT / Aleksanterin teatteri, Helsinki
Ensi-ilta 19.10. 2012 , kesto noin 2h 35min väliaikoineen
Ohjaus Marco Bjurström
Koreografia Mindy Lindblom
Kapellimestari Antti Vauramo
Rooleissa : Ilona Chevakova, Saana Liikanen, Natalil Lintala, Mira Luoti, Sonja Pajunoja, Sanna Parviainen, Saga Sarkola, Raine Heiskanen, Ilari Hämäläinen, Panu Kangas, Matti Leino, Heikki Mäkäräinen, Mikko Nuopponen, Peter Pihlström ja Osku Ärilä
Taustaa : Rent- musikaali on Jonathan Larsonin luoma teos, josta tuli suuri hitti New Yorkissa 1996. Tarinan pohjana on Puccinin La Bohème-ooppera, joka kertoo pariisilaisista taiteilijoista. Tässä tarina on sijoitettu New Yorkin East Villageen, jossa näytelmän henkilöt roikkuvat vallitsevien yhteiskuntarakenteiden reunamilla etsien omaa tulevaisuuttaan ja paikkaansa. Kahdeksasta päähenkilöstä neljä sairastaa AIDSia, vuokrat on maksamatta ja ihmissuhteet haasteellisia, mutta siitäkin huolimatta Rent on tarina rakkaudesta ja toivosta. Rentin kolmesta pääparista yksi on naispari, yksi miespari ja yksi perinteinen heteropari. Tämä on ensimmäinen Helsinkiin tehtävä ammattilaisversio tästä legendaarisesta rock-musikaalista!
Plussaa : Heti alkuun on tunnustettava, ettei minulla ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta tästä musikaalista, eli en ollut nähnyt missään koskaan mitään versiota, en elokuvaa tms. Laulutkin olivat ihan vieraita, eli menin katsomaan jälleen avoimin mielin vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia siitä, millainen Rentin "pitäisi olla". Tukka meinasikin lähteä päästä kun ensimmäinen kunnon rokkibiisi pamahti käyntiin ja Roger (Raine Heiskanen) lähti laulamaan. Huikea karisma miehellä ja tyyli, pidin oikein kovasti koko miehen suorituksesta tässä musikaalissa. Ihan uusi tuttavuus koko Raine, mutta jostainhan se on aloitettava, ollut mukana näemmä vaikka missä... Toinen miespuolinen suosikkini oli Heikki Mäkäräinen Mark Cohenin roolissa, vihdoinkin pääsin kuulemaan ja näkemään häntä oikein kunnolla. Jesh, Heikki laulaa selkeästi ja puhtaasti, oikeastaan aika täydellinen musikaaliääni hänellä kyllä. Tykkäsin ja tykkään! Laulullisesti homma toimi kyllä muillakin ja musiikkihan oli ihan mahtavaa. Yhtään kappaletta ei sen sijaan jäänyt mieleeni, ehkäpä siksi että musikaali ja musiikki ei ollut aiemmin tuttua!? Naisista pidin eniten Sanna Parviaisen esittämästä Maureenista, hänellä oli kunnon meininkiä ja heittäytymistä ja punaiset kutrit leiskuen hän pisti menemään. Mira Luoti strippari-Miminä oli positiivinen yllätys, vaikkakin jatkuva ketkuttelu ja kiemurtelu telineissä alkoi puuduttamaan. Vähempikin olisi riittänyt. Peter Pihlström Angelina oli sangen näyttävä tapaus, tosin oliko hänen tarkoituskin olla niin yliampuva ulkonäöllisesti? Ilmeisesti, tosin lopun herkässä ja kauniisti toteutetussa lähtökohtauksessa oli yliampuvuus kaukana ja minulla kyyneleet silmissä. Musikaalin läpi minulla pyöri ja jäi viimeisenä mieleen ajatus, joka käsiohjelmassakin mainitaan ohjaaja Bjurstömin toimesta "Jokainen meistä syntyy, elää ja kuolee yhden kysymyksen kanssa : Kelpaanks mä? Arvokkainta mitä voimme toisillemme vastata on : Kelpaat ja juuri sellaisena kuin olet". Kaikki etsivät hyväksyntää jollain tapaa, ja rakkautta. Jäi myös mieleen se, että valtavalla intohimolla ja energialla tämäkin musikaali tehtiin ja tässä maassa on paaaaljon lahjakkuutta, jota ei voi muuta kuin ihailla!
Miinusta : Vaikka tosiaan menin paikalle ilman suuria ennakko-odotuksia, olin silti pikkiriikkisen pettynyt. En nimittäin kokenut mitään valtavaa tunnekuohua tai sellaista, että tämä pitää ehdottomasti nähdä uudestaan. Joukkokohtaukset olivat aavistuksen sekavia ja varsinaista sekametelisoppaa välillä, en pidä siitä että en saa sanoista selvää! Se kuulemma kuului asiaan ja tämän musikaalin luonteeseen, mutta henkilölle jolle se ei ole tuttua, se ei ole mitään muuta kuin sekavaa ja sellainen laskee pisteitä kyllä. Näyttäviä tanssikohtauksiakin odotin, mutta nekin jäivät aika vaisuiksi.
Muuta : Kaunis tarina, laulajat ja musiikki sitten nostivat pisteitä ja uskallankin suositella tätä kaikille. Huvitti se kohu minkä musikaali sai aikaan jo päiviä ennen ensi-iltaa, "roiseja kohtauksia ja K-18 - materiaalia". Hah! Omat ennakkoluulot vaan romukoppaan ja nauttimaan näistä lahjakkaista esiintyjistä. Rent sai nimittäin lisänäytöksiä keväälle ja se nähdään Aleksanterin teatterissa 27.2. - 16.3. 2013 välisenä aikana. Jos nyt syksyllä jäi näkemättä, niin keväällä sitten!
Teatterikärpäseltä Rentille neljä tähteä ****
Ensi-ilta 19.10. 2012 , kesto noin 2h 35min väliaikoineen
Ohjaus Marco Bjurström
Koreografia Mindy Lindblom
Kapellimestari Antti Vauramo
Rooleissa : Ilona Chevakova, Saana Liikanen, Natalil Lintala, Mira Luoti, Sonja Pajunoja, Sanna Parviainen, Saga Sarkola, Raine Heiskanen, Ilari Hämäläinen, Panu Kangas, Matti Leino, Heikki Mäkäräinen, Mikko Nuopponen, Peter Pihlström ja Osku Ärilä
Taustaa : Rent- musikaali on Jonathan Larsonin luoma teos, josta tuli suuri hitti New Yorkissa 1996. Tarinan pohjana on Puccinin La Bohème-ooppera, joka kertoo pariisilaisista taiteilijoista. Tässä tarina on sijoitettu New Yorkin East Villageen, jossa näytelmän henkilöt roikkuvat vallitsevien yhteiskuntarakenteiden reunamilla etsien omaa tulevaisuuttaan ja paikkaansa. Kahdeksasta päähenkilöstä neljä sairastaa AIDSia, vuokrat on maksamatta ja ihmissuhteet haasteellisia, mutta siitäkin huolimatta Rent on tarina rakkaudesta ja toivosta. Rentin kolmesta pääparista yksi on naispari, yksi miespari ja yksi perinteinen heteropari. Tämä on ensimmäinen Helsinkiin tehtävä ammattilaisversio tästä legendaarisesta rock-musikaalista!
 |
| kuva Lasse Lindqvist |
 |
| Tom ja Angel / kuva Lasse Lindqvist |
Muuta : Kaunis tarina, laulajat ja musiikki sitten nostivat pisteitä ja uskallankin suositella tätä kaikille. Huvitti se kohu minkä musikaali sai aikaan jo päiviä ennen ensi-iltaa, "roiseja kohtauksia ja K-18 - materiaalia". Hah! Omat ennakkoluulot vaan romukoppaan ja nauttimaan näistä lahjakkaista esiintyjistä. Rent sai nimittäin lisänäytöksiä keväälle ja se nähdään Aleksanterin teatterissa 27.2. - 16.3. 2013 välisenä aikana. Jos nyt syksyllä jäi näkemättä, niin keväällä sitten!
Teatterikärpäseltä Rentille neljä tähteä ****
tiistai 13. marraskuuta 2012
Fiftari -musikaali tulossa toukokuussa
Hämeenlinnan teatterin päänäyttämön valtaavat karismallaan toukokuussa kunnianhimoiset teatterinharrastajat, teatterialan ammattilaiset sekä alalle tähtäävät nuoret! Toukokuun 23. päivä ensi-iltansa saava Fiftari!-musikaali on sähäkkä tarina nuorilta nuorille (ja miksei muillekin) ja vie katsojat suoraan 50-luvulle. Luvassa on huikeita tarinankäänteitä; pahamaineinen jengijohtaja on kuollut hämärissä olosuhteissa ja tilanne aiheuttaa ryhmän sisäisen ristiriidan siitä, kuka perii paikan vallan kahvassa ja kuka joutuu lähtemään. Jokaisen on osoitettava tarpeellisuutensa ja lunastettava oma paikkansa.
Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään teoissasi pysyäksesi porukoissa, kuuluaksesi johonkin?
Käsikirjoitus Emmi Pietikäinen ja työryhmä, ohjaus Laura Pantke, koreografia Anu Palevaara, kapellimestari ja sävellys Oskari Paappanen, laulujen sanat ja sävellys Sauli Sipponen, rooleissa mm. Miikka Anttila, Nelli Auriola, Minna Helkiö ja Riku Laine
Lisätietoja Hämeenlinnan teatterin sivuilta tämän linkin alta, musikaalin omat blogisivut löytyvät täältä ja liputhan ovat jo myynnissä.
Miksikö Teatterikärpänen sitten teki aiheesta ihan oman postauksen? No siksi, että Teatterikärpänen aikoo seurata musikaalin valmistumista enemmänkin ja lähempää. Lähiaikoina menen seuraamaan harjoituksia ja kuljen tekijöiden mukana aina ensi-iltahuumaan asti. Luvassa siis raporttia aiheen tiimoilta enemmänkin, tekijähaastatteluja ja tunnelmia...
Kuinka pitkälle sinä olisit valmis menemään teoissasi pysyäksesi porukoissa, kuuluaksesi johonkin?
Käsikirjoitus Emmi Pietikäinen ja työryhmä, ohjaus Laura Pantke, koreografia Anu Palevaara, kapellimestari ja sävellys Oskari Paappanen, laulujen sanat ja sävellys Sauli Sipponen, rooleissa mm. Miikka Anttila, Nelli Auriola, Minna Helkiö ja Riku Laine
Lisätietoja Hämeenlinnan teatterin sivuilta tämän linkin alta, musikaalin omat blogisivut löytyvät täältä ja liputhan ovat jo myynnissä.
Miksikö Teatterikärpänen sitten teki aiheesta ihan oman postauksen? No siksi, että Teatterikärpänen aikoo seurata musikaalin valmistumista enemmänkin ja lähempää. Lähiaikoina menen seuraamaan harjoituksia ja kuljen tekijöiden mukana aina ensi-iltahuumaan asti. Luvassa siis raporttia aiheen tiimoilta enemmänkin, tekijähaastatteluja ja tunnelmia...
Pressiä ja enskaria ja haastista pukkasi
Muutama viikko sitten järjestettiin kaikille kiinnostuneille avoin luentotilaisuus, jossa Hämeenlinnan teatterin johtaja Heikki Paavilainen kertoi teatterin historiasta ja nykytilasta. Tilaisuus oli hyvin rento ja Heikki ei järjestänyt mitään kalvosulkeisia, vaan jutteli ja tarinoi kaikenlaista vastaillen myös yleisön esittämiin kysymyksiin. Väkeä olisi saanut olla paikalla enemmän, mutta kyllä tämä silti oli hyvin antoisa tilaisuus. Kiintoisia olivat myös jonkun yleisön edustajan paikalle tuomat vanhat valokuvat teatterin näytelmistä! Ne laitettiin kiertämään ja yleisö sai tutustua niihin itsenäisesti omaan tahtiinsa. Minäkin sain osani, sillä Heikki esitteli yllättäen minut ja kertoi, että pidän netissä blogia ja olen nähnyt valtavasti esityksiä myös Hämeenlinnan teatterissa. Sain kertoa mm. muutamista suosikkinäytelmistäni. Lopuksi sai esittää ohjelmistoon omia toiveitaan. Minun ykköstoiveeni on ja pysyy ; kunpa joku joskus tekisi Uspenskin absurdista lastenkirjasta "Takuumiehet" teatteriversion! Nyt on pieniä toiveita ilmassa sen näkemisestä joskus...
Tämän syyskauden aikana olen saanut kutsut Hämeenlinnan teatterin ensi-iltoihin ja parisen viikkoa sitten olin ensimmäistä kertaa pressin ominaisuudessa Tampereen Työväen Teatterin TTT-klubilla ensi-illassa. Se oli hyvin jännittävä kokemus kaikin puolin, sillä olihan paikalla kaupungin kulttuuriväkeä hyvinkin monipuolisesti. Teatterikärpänen suorittikin monipuolisesti erinäisiä "bongauksia" lempparinäyttelijöistään yleisön joukossa."Ihan kusessa" oli siis tuon esityksen nimi, ja siinähän Lari Halme pisti itsensä totaalisesti likoon. Esityksen arvosteluni löytyy täältä blogistani tämän linkin takaa.
Viime viikolla olin sitten elämäni ensimmäisessä pressitilaisuudessa! Tampereen Teatteri järjesti Kulttuurikahvila Kivessä yhdistetyn brunssin ja lehdistötilaisuuden, jossa esiteltiin talvikauden neljä uutta ensi-iltaa. Tilaisuus vähän jännitti minua ennalta, sillä kuvittelin että homman päätteeksi tapahtuva kysymysten esittäminen tekijöille tapahtuu niin, että kukin vuorollaan viittaa, esittelee itsensä ja kysyy kysymyksensä. Totuus olikin sitten ihan toinen... Homman päätteeksi lehdistön edustajat valokuvaajineen jalkautuivat ohjaajien ja näyttelijöiden luo ja esittivät siinä kysymyksiään. Hyvä tietää seuraavaa kertaa varten! Sain minäkin sentään jotain aikaiseksi, esittäydyin parille ihailemalleni näyttelijälle ja sovittiin alustavasti haastattelusta blogiini keväälle. Kivaa! Olisi ollut mahdollista jutella myös esim. Taneli Mäkelän ja Ilkka Heiskasen kanssa, mutta ujous voitti tällä kertaa. No, silti oli hauskaa istua samassa pöydässä Heikki Kinnusen ja Tuija Ernamon kanssa ja vähän jutskaillakin.
Tampereen Teatterissa luvassa siis lähiaikoina vielä neljä ensi-iltaa. 29.11. enskarinsa saa uusi sovitus Miika Nousiaisen suositusta Vadelmavenepakolaisesta. Ohjaajana toimii Pentti Kotkaniemi ja "kansallisuustransvestiitti" Mikko Virtasen roolissa vierailee yksi suosikeistani, Miska Kaukonen. Miska ja kumppanit esittivät pätkän eräästä kohtauksesta ja erittäin lupaavalta vaikuttaa. Naurutakuu!
Joulukuun 7. päivä ensi-iltansa saa Saiturin joulu, josta kaavaillaan jokavuotista perinnettä teatteriin. Hienoa! Näin viime vuonna Kansallisteatterin version juuri joulun alla ja se jos mikä toi kunnon joulufiiliksen. Tommi Auvinen ohjaa Tampereen Saiturin ja pääroolissa vierailee Ilkka Heiskanen, joka veljensä Karin kanssa taitaa nyt sitten olla "Suomen viralliset Saiturit". Näytelmästä esitettiin myös pieni pätkä, Ilkka oli hyvin herkullinen saitana Scroogena!
Tammikuun 31. päivä saa Frenckell-näyttämöllä ensi-iltansa Yasmina Rezan kirjoittama suurmenestys Taide. Tommi Auvinen toimii ohjaajana myös tässä ja näytelmän kolmikkoa esittävät Taneli Mäkelä, Esa Latva-Äijö ja Ville Majamaa.
Teatteritalo täyttää ensi vuonna 100 vuotta ja juhlanäytelmänä nähdään itse Hamlet, jonka ohjaa Mikko Viherjuuri ja toteuttaa samalla pitkäaikaisen unelmansa. Hän aikoo pistää niin näyttelijänsä kuin katsojatkin ajattelemaan, ja Hamletin nimiroolissa nähdään Tomi Alatalo. Ensi-illassa Hamlet on 21.2. Todella kiintoisa talvikausi siis luvassa.
Sokerina pohjalla minua sitten haastateltiin viime viikolla paikallislehteen ja aiheena nimenomaan tämä "teatterikärpäisyyteni" ja harrastukseni yleensäkin. Haastis jännitti tietenkin pikkuisen ennakkoon, vaikka tuttu mies haastattelemassa kävikin. Mukava kokemus se kuitenkin sitten oli ja valokuvatkin olivat harvinaisen onnistuneita. Kiinnostuneet voivat lukaista valmiin jutun tämän linkin alta.
Muistakaahan myös, että Facebookista löytyy blogilleni omat sivut myös ja ihan "Teatterikärpäsen puraisuja"-nimellä. Sinne tulee linkkejä blogini juttuihin ja satunnaisesti muutakin teatteriasiaa ja teattereiden omia linkityksiä. Käykäähän tykkäämässä sivusta mikäli olette Facebookissa !:)
Tämän syyskauden aikana olen saanut kutsut Hämeenlinnan teatterin ensi-iltoihin ja parisen viikkoa sitten olin ensimmäistä kertaa pressin ominaisuudessa Tampereen Työväen Teatterin TTT-klubilla ensi-illassa. Se oli hyvin jännittävä kokemus kaikin puolin, sillä olihan paikalla kaupungin kulttuuriväkeä hyvinkin monipuolisesti. Teatterikärpänen suorittikin monipuolisesti erinäisiä "bongauksia" lempparinäyttelijöistään yleisön joukossa."Ihan kusessa" oli siis tuon esityksen nimi, ja siinähän Lari Halme pisti itsensä totaalisesti likoon. Esityksen arvosteluni löytyy täältä blogistani tämän linkin takaa.
Viime viikolla olin sitten elämäni ensimmäisessä pressitilaisuudessa! Tampereen Teatteri järjesti Kulttuurikahvila Kivessä yhdistetyn brunssin ja lehdistötilaisuuden, jossa esiteltiin talvikauden neljä uutta ensi-iltaa. Tilaisuus vähän jännitti minua ennalta, sillä kuvittelin että homman päätteeksi tapahtuva kysymysten esittäminen tekijöille tapahtuu niin, että kukin vuorollaan viittaa, esittelee itsensä ja kysyy kysymyksensä. Totuus olikin sitten ihan toinen... Homman päätteeksi lehdistön edustajat valokuvaajineen jalkautuivat ohjaajien ja näyttelijöiden luo ja esittivät siinä kysymyksiään. Hyvä tietää seuraavaa kertaa varten! Sain minäkin sentään jotain aikaiseksi, esittäydyin parille ihailemalleni näyttelijälle ja sovittiin alustavasti haastattelusta blogiini keväälle. Kivaa! Olisi ollut mahdollista jutella myös esim. Taneli Mäkelän ja Ilkka Heiskasen kanssa, mutta ujous voitti tällä kertaa. No, silti oli hauskaa istua samassa pöydässä Heikki Kinnusen ja Tuija Ernamon kanssa ja vähän jutskaillakin.
Tampereen Teatterissa luvassa siis lähiaikoina vielä neljä ensi-iltaa. 29.11. enskarinsa saa uusi sovitus Miika Nousiaisen suositusta Vadelmavenepakolaisesta. Ohjaajana toimii Pentti Kotkaniemi ja "kansallisuustransvestiitti" Mikko Virtasen roolissa vierailee yksi suosikeistani, Miska Kaukonen. Miska ja kumppanit esittivät pätkän eräästä kohtauksesta ja erittäin lupaavalta vaikuttaa. Naurutakuu!
Joulukuun 7. päivä ensi-iltansa saa Saiturin joulu, josta kaavaillaan jokavuotista perinnettä teatteriin. Hienoa! Näin viime vuonna Kansallisteatterin version juuri joulun alla ja se jos mikä toi kunnon joulufiiliksen. Tommi Auvinen ohjaa Tampereen Saiturin ja pääroolissa vierailee Ilkka Heiskanen, joka veljensä Karin kanssa taitaa nyt sitten olla "Suomen viralliset Saiturit". Näytelmästä esitettiin myös pieni pätkä, Ilkka oli hyvin herkullinen saitana Scroogena!
Tammikuun 31. päivä saa Frenckell-näyttämöllä ensi-iltansa Yasmina Rezan kirjoittama suurmenestys Taide. Tommi Auvinen toimii ohjaajana myös tässä ja näytelmän kolmikkoa esittävät Taneli Mäkelä, Esa Latva-Äijö ja Ville Majamaa.
Teatteritalo täyttää ensi vuonna 100 vuotta ja juhlanäytelmänä nähdään itse Hamlet, jonka ohjaa Mikko Viherjuuri ja toteuttaa samalla pitkäaikaisen unelmansa. Hän aikoo pistää niin näyttelijänsä kuin katsojatkin ajattelemaan, ja Hamletin nimiroolissa nähdään Tomi Alatalo. Ensi-illassa Hamlet on 21.2. Todella kiintoisa talvikausi siis luvassa.
Sokerina pohjalla minua sitten haastateltiin viime viikolla paikallislehteen ja aiheena nimenomaan tämä "teatterikärpäisyyteni" ja harrastukseni yleensäkin. Haastis jännitti tietenkin pikkuisen ennakkoon, vaikka tuttu mies haastattelemassa kävikin. Mukava kokemus se kuitenkin sitten oli ja valokuvatkin olivat harvinaisen onnistuneita. Kiinnostuneet voivat lukaista valmiin jutun tämän linkin alta.
Muistakaahan myös, että Facebookista löytyy blogilleni omat sivut myös ja ihan "Teatterikärpäsen puraisuja"-nimellä. Sinne tulee linkkejä blogini juttuihin ja satunnaisesti muutakin teatteriasiaa ja teattereiden omia linkityksiä. Käykäähän tykkäämässä sivusta mikäli olette Facebookissa !:)
Näkijä / Tekijä , Nätyn IV-kurssi
Näkijä / Tekijä, Nätyn IV-kurssin opiskelijat, Tampereen Yliopiston Teatterimonttu
Ensi-ilta 8.11. 2012 , kesto väliaikoineen noin 2h 20min
Käsikirjoitus : Hannu Salaman "Siinä näkijä missä tekijä"-romaanin luennan pohjalta työryhmä
Ohjaus : Mikko Kanninen
Näyttelijät Näty IV-kurssin Olli Haataja, Panu Hietalahti, Reetta Kankare, Topi Kohonen, Anna Kuusamo ja Jaakko Mikael Ohtonen
Avustavat näyttelijät Näty II-kurssin Antti Autio, Anna-Elisa Hannula, Emma Hautala, Markus Lappalainen, Ella Mettänen, Antti Tiensuu ja Vera Veiskola
Taustaa : Hannu Salaman romaani "Siinä näkijä missä tekijä" on julkaistu jo vuonna 1972. Kirja on Pispala-eepos tamperelaisen työväenluokan vaiheista ja kuvaa Salaman lapsuusvuosien kasvuympäristön tapahtumia sota-ajan molemmin puolin. Näkijä / Tekijä taas syntyi siten, että työryhmä lähti tutkimaan asiaa ensinnäkin kysymysten "Onko maailmassa jotain vialla?" ja "Mitä sille pitäisi tehdä?" pohjalta. Salaman romaani luettiin, järjestettiin workshop ja käytiin Vapriikissa museokierroksella tutustumassa Tampere 1918-näyttelyyn. Pohdittiin, millaisia ajatuksia kaikki tämä herättää ja millaisia mahdollisuuksia se synnyttääkään näyttämölle. Tuloksena nykyteatteria parhaimmillaan ja tuorein näkökulmin, ja etenkin erilaista tilankäyttöä.
Plussaa : Aloitus oli ovela. Ulkona mm. Finlandia-hymniä laulaneet valkokaartilaiset eivät olleetkaan osa jotain muuta porukkaa (kuten luulin), vaan yllättäen porukka marssi aulaan yleisön vielä odotellessa näyttämötiloihin pääsyä ja tämä olikin osa itse esitystä. Mielenkiinto heräsi heti! Itse esitys lähti käyntiin yhteislaululla, Kansainvälistä laulettiin osittain innokkaasti, osittain vaisusti... Tampere vallattiin ja Pussy Riot-mainen meininkikin täytti Teatterimontun. Itse tarina kerrottiin perheen vanhempien, Maijan ja Santun, sekä Harri-pojan näkökulmia vuorotellen. Jokaisessa roolissa oli kaksi näyttelijää, jotka vaihtuivat usein lennossa. Ihan aluksi se hämmensi minua, mutta nopeasti tajusin mistä on kyse ja pysyinkin hyvin kärryillä siitä lähtien. Esityshän oli kooste pitkähköjä monologeja, joissa tarinaa vietiin eteen päin. Pidin erittäin paljon siitä, että tapahtumat kerrottiin osittain kameroiden kautta ja videokuvan välityksellä. Tämä on sitä nykytekniikan hyödyntämistä ja vie ovelasti tapahtumat ulos itse varsinaisesta tilasta. Taustalla pyöri myös liikkuvaa kuvaa Pispalasta ja Amurin työläismuseosta. Nuoret näyttelijät olivat kauttaaltaan erittäin luontevia ja jokainen näytti, että täältä pesee! Näistä nuorista kuullaan vielä ja olen erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että olen päässyt todistamaan heidän pohjatonta energiaansa ja tuoreita ideoitaan opintojensa tässä vaiheessa. Väliajan jälkeen tarina lähti vähän rönsyilemään jääkiekkomatsinkin suuntaan, "Poika saunoo" tarjosi aika hillitöntä videokuvaa. Lopuksi näyttelijät tulivat esittäytymään ihan omana itsenään ja kertoivat kukin, että olivat tutkineet tarkemmin omia ennakkoluulojaan tiettyjä asioita kohtaan ja taustalle sitten videoraporttia aiheen tiimoilta. Seurakuntien ylläpitämässä Musta lammas-projektissa käytiin tutustumassa (päiväkeskus mm. syrjäytyneille ja vähävaraisille), naurujoogassa, thai-hieronnassa ja verenluovutuksessa. Eniten mieleen kuitenkin jäi Topi Kohosen suvereeni esitys, jossa Perikato-elokuvasta tutussa kohtauksessa YouTube-hitiksi noussut "Hitler kuulee milloin mistäkin"-pätkä esitettiin siten, että taustalla pyöri varsinainen nauha suomenkielisine teksteineen (tällä kertaa Aatu kuuli Särkänniemen delfinaariosta) ja Topi oli kameran edessä Hitlerinä ja esitti "vuodatuksen" livenä saksaksi. Huh! Esitys olisi toiminut mainiosti ilman näitä lopun videoitakin, mutta oivallinen lisä ne kyllä olivat ja itsellenikin heräsi paljon ajatuksia ja kysymyksiäkin.
Miinusta : Menin paikalle aika avoimin mielin ilman ennakkoluuloja, koskapa ajattelin että nuoret pistävät joka tapauksessa tuulemaan ja tulossa on varmasti jotain täysin aiemmasta näkemästäni poikkeavaa. Tämä pitikin hyvin paikkansa ja siksipä en miinuspuolia esityksestä löydäkään!
Muuta : Olin ensimmäistä kertaa Teatterimontussa, joka sijaitsee Tampereen yliopiston alueella. Aluksi en meinannut löytää koko paikkaa, mutta hyvät opasteet toivat perille ja aion kyllä jatkossakin visiteerata kyseisessä paikassa. Pyörivä katsomo pienehkössä sisätilassa oli aika kokemus! Näkijä / Tekijä vielä tämän viikon nähtävillä, 17.11. viimeinen esitys. Kaikki kiinnostuneet ehdottomasti paikalle!
Teatterikärpänen antaa Nätyn porukalle neljä tähteä ****
Ensi-ilta 8.11. 2012 , kesto väliaikoineen noin 2h 20min
Käsikirjoitus : Hannu Salaman "Siinä näkijä missä tekijä"-romaanin luennan pohjalta työryhmä
Ohjaus : Mikko Kanninen
Näyttelijät Näty IV-kurssin Olli Haataja, Panu Hietalahti, Reetta Kankare, Topi Kohonen, Anna Kuusamo ja Jaakko Mikael Ohtonen
Avustavat näyttelijät Näty II-kurssin Antti Autio, Anna-Elisa Hannula, Emma Hautala, Markus Lappalainen, Ella Mettänen, Antti Tiensuu ja Vera Veiskola
Taustaa : Hannu Salaman romaani "Siinä näkijä missä tekijä" on julkaistu jo vuonna 1972. Kirja on Pispala-eepos tamperelaisen työväenluokan vaiheista ja kuvaa Salaman lapsuusvuosien kasvuympäristön tapahtumia sota-ajan molemmin puolin. Näkijä / Tekijä taas syntyi siten, että työryhmä lähti tutkimaan asiaa ensinnäkin kysymysten "Onko maailmassa jotain vialla?" ja "Mitä sille pitäisi tehdä?" pohjalta. Salaman romaani luettiin, järjestettiin workshop ja käytiin Vapriikissa museokierroksella tutustumassa Tampere 1918-näyttelyyn. Pohdittiin, millaisia ajatuksia kaikki tämä herättää ja millaisia mahdollisuuksia se synnyttääkään näyttämölle. Tuloksena nykyteatteria parhaimmillaan ja tuorein näkökulmin, ja etenkin erilaista tilankäyttöä.
 |
| Hitler kuulee delfinaariosta... / kuva Annamari Tolonen |
Miinusta : Menin paikalle aika avoimin mielin ilman ennakkoluuloja, koskapa ajattelin että nuoret pistävät joka tapauksessa tuulemaan ja tulossa on varmasti jotain täysin aiemmasta näkemästäni poikkeavaa. Tämä pitikin hyvin paikkansa ja siksipä en miinuspuolia esityksestä löydäkään!
Muuta : Olin ensimmäistä kertaa Teatterimontussa, joka sijaitsee Tampereen yliopiston alueella. Aluksi en meinannut löytää koko paikkaa, mutta hyvät opasteet toivat perille ja aion kyllä jatkossakin visiteerata kyseisessä paikassa. Pyörivä katsomo pienehkössä sisätilassa oli aika kokemus! Näkijä / Tekijä vielä tämän viikon nähtävillä, 17.11. viimeinen esitys. Kaikki kiinnostuneet ehdottomasti paikalle!
Teatterikärpänen antaa Nätyn porukalle neljä tähteä ****
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)