Tarzan / Helsingin Kaupunginteatteri

Tarzan / Helsingin Kaupunginteatterin Suuri näyttämö

Ensi-ilta 20.3. ja 22.3. 2014, kesto noin 2h 25min (väliaikoineen)

Sävellys ja laulujen sanat Phil Collins

Käsikirjoitus David Henry Hwang

Perustuu Edgar Rice Burroughsin tarinaan "Tarzan, apinain kuningas" ja Disney-elokuvaan "Tarzan"

Suomennos Mikko Koivusalo

Ohjaus Kari Rentola

Rooleissa : Saska Pulkkinen/Jon-Jon Geitel, Elina Aalto, Raili Raitala, Sari Haapamäki, Haza Hajipoori, Pekka Hiltunen, Sara Hirn, Annamaria Karhulahti, Jimi Kettunen, Petrus Kähkönen, Matti Leino, Sanna Majuri, Kari Mattila, Hanna Mönkäre, Unto Nuora, Emilia Nyman, Kaisa Pesonen, Tuukka Raitala, Matti Olavi Ranin, Eero Saarinen, Inka Tiitinen, Panu Vauhkonen, Mikko Vihma, Sakari Saikkonen, Jeffrey Kam, Ville Seivo, Luka Haikonen/Wiljami Miettunen/Pablo Ounaskari

 Mikä yhdistää laulaja Freemania ja minua? No ainakin se, että molemmat olemme hämeenlinnalaisia ja kumpikin voi nyt laulaa "Minä tulin viidakosta..." Meidät bloggaajat oli kutsuttu HKT:n toimesta tutustumaan hiukan lähemmin teatterin toimintaan, yleisötyövastaavan sujuvalla opastuksella meitä kierrätettiin niin lavasteissa, lavastamossa kuin puvustamossakin, ja samalla kuulimme hiukan kiintoisaa knoppitietoa. Hämmästytti se pukujen määrä etenkin. Tapasimme myös ohjaaja Kari Rentolan sekä illan Tarzanin, Saska Pulkkisen. Koskapa omistan "huippukameran", en saanut napatuksi yhtäkään valokuvaa kierroksen aikana. Keskityinkin vain fiilistelemään tunnelmia. Meikäläinen voi nyt kehua olleensa HKT:n Suurella näyttämöllä ihan lavalla seisoksimassa. Kiitokset HKT:lle tästä mahdollisuudesta ja kakkutikkaritkin olivat kiintoisa kokemus.

Tarzan (Saska Pulkkinen) ja Jane (Elina Aalto) / (c) Mirka Kleemola, Imagenary Oy

 Pelkkään kulissikierrokseen ei reissu sentään jäänyt, vaan kaiken tämän päälle katsoimme joukolla sitten vielä illan esityksenkin. Katsomossa oli ilahduttavan paljon lapsiakin todistamassa taas tätä teatterin taikaa. Johan siinä riitti hämmästelemistä, kun heti alussa tapahtui haaksirikko ja nuori perhe rantautuu viidakkoon. Häijyt kissapedot listivät niin apinavauvat kuin pienen ihmistaimen vanhemmatkin, kiiluvasilmäinen leopardi oli kyllä aika näky ja saattoi vähän jopa pelottaa pienempiä katsojia.  Apinaäiti Kala (mainio Sanna Majuri) pelastaa itkevän vauvan ja näin tuttu tarina saa alkunsa. Poika varttuu apinalauman joukossa, kunnes tulee vahingossa tehneeksi jotain sellaista, joka saa apinoiden johtaja Kerchakin (Mikko Vihma) kokemaan tämän uhkana laumansa turvallisuudelle. Tarzan saa lähtöpassit apinaporukasta, ja peräänsä Kalan, jonka äidinrakkaus voittaa kaiken muun. Leopardihan siihen sitten taas tarvitaan, jotta Tarzan pääsee takaisin omiensa pariin ja sattumalta hän törmää viidakossa myös Janeen (Elina Aalto), joka on isänsä (Eero Saarinen) kanssa tutustumassa viidakon monipuoliseen luontoon, ja mitäs sitten sattuikaan...

 Positiivisia fiiliksiä tämä musikaali herätti minussa todella paljon! Viidakon äänimaailma ja kekseliäs lavastus kulkivat hyvin käsi kädessä, kiipeilyyn ja temppuiluun suorastaan kutsuvia tasoja oli lavantäydeltä. Ja tietenkin liaaneita, niitähän ei sovi unohtaa. Musiikkipuoli oli oikein jees, ei mitään hienostelua eikä kikkailuja, vaan sellaista menevää, vaivattomasti eteenpäin soljuvaa rytmittelyä. Balladeja, duettoja ja muutama räväkämpikin veto.

 Viime viikolla katselin Avarassa luonnossa paviaanilauman edesottamuksia ja nytpä olikin hauska nähdä vastaavaa meininkiä livenä. Jestas sentään sitä apinaporukkaa! Mahtavaa liikekieltä ja eleitä, välillä ei oikein tiennyt, että ketä olisi seurannut katseellaan, kun jokaisella tuntui olevan omanlaisensa meno päällä. Erityisesti kiinnitin huomiotani kunnioitustaherättävään gorillaäitiin (Annamaria Karhulahti), jolla poikanen pysyi matkassa mukana milloin selässä, milloin etupuolella. Kerchak tietysti oli jyhkeä ja vähän pelottavakin hahmo ääntä myöten, hienosti vedetty rooli Mikko Vihmalta. Pidin myös Terkin (Matti Leino) letkeänrennosta tyylistä, lauman mellastus leirissä Terkin johdolla oli etenkin hupaisaa seurattavaa väliajan jälkeen. Tuli siinä pieni mukava näpäytys siitä kännykänkäytöstäkin väärään aikaan...

"Tääl on bileet kaikki sileeks" / (c) Mirka Kleemola

 Lapsiin upposi varmasti ainakin hieno viidakon värimaailma, apinoiden kohkaaminen (olihan se "Mitä jäbä duunaa" mukana myös) ja seikkailuhenkisyys. Kukapa pikkupoika (-tai tyttökin) ei olisi puuhun kiivetessään kuvitellut olevansa apinain kuningas. Aikuisia tuntui sitten huvittavan enemmän muutamatkin sanaleikit, Janen hämmentävät kommentit puolialastoman villimiehen edesottamuksista, Tarzanin kielenopiskelut ja muut. Itseäni huvitti suuresti omituiset valtavat viidakon kukkaset (mikä ihme lonkerohässäkkä from outer space se yksi oikein oli!?) ja jättiperhoset. Puvussa paikalle ilmestynyt Tarzan oli kuin Johnny Deppin Willy Wonka suoraan  Jali ja suklaatehdas-leffasta, Clayton (Kari Mattila) oli taas hyvin taidolla tyypitelty Disneyn pääpahis ulkomuotoa ja kukkoilua myöten. Herkullinen roolihahmo muutenkin! Päähäni iskostui legendaarinen lausahdus "puhutaan kuin mies apinamiehelle" ja hieno keskusteluhan siitä muodostui.

 Alunperin minun ei pitänyt tätä musikaalia mennä edes katsomaan, mutta yksi syy sai minut lähtemään viidakkoon. Saska Pulkkinen. Hänen suorituksensa Verkossa-näytelmässä sai minut viime vuonna vakuuttuneeksi siitä, että tästä nuorukaisesta tullaan vielä kuulemaan ja mielipiteeni vahvistui lisää. Tarzanin kasvu pikkupojasta salskeaksi nuoreksi mieheksi oli varsin hienosti toteutettu, ja kun Tarzan singahti lannevaatteessaan hiukset hulmuten paikalle, olin myyty. Laulutaidon lisäksi hänestä loisti vahva läsnäolo kohtauksissa, ja taidokkaasti hän otti tilanteet haltuun olematta kuitenkaan mitenkään röyhkeä tai kukkoileva. Voisi luulla, että pelkässä lannevaatteessa heiluminen voisi lipsahtaa myös pullistelun puolelle, mutta ei tässä tapauksessa. Tämä Tarzan on ilo silmälle myös siksi, että kun tämä Tarzan hymyilee, se valaisee synkimmänkin päivän! (pääroolissa siis vuorottelee Jon-Jon Geitel ja Saska Pulkkinen)

 Lähdin katsomosta suu messingillä ja "hyvä pöhinä" oli katsomosta poistuttaessa muillakin. Mukavaa, että tätä musikaalia voi taas lähteä vaikka koko perhe katsomaan, ja tekstityslaitteita on tarjolla useammallekin kielivaihtoehdolle.

 Olisiko muuten muutama apina voinut käydä riekkumassa väliajalla yleisölämpiönkin puolella, ja innostaa lapsikatsojia (ja yllytyshulluja aikuisiakin...) vähän hulluttelemaan? Niin ja uskokaa tai älkää, meikäläinen on lapsena ollut haka mitä tulee puihinkiipeilemiseen. Ongelmat ovat liittyneet lähinnä alastuloon. Tämä nostatti minussa taas hauskan seikkailuhengen ja lapsuusmuistot, tosin enää ei ketterästi kiivetä yhtään mihinkään, mutta mielikuvituksessaan voi heilauttaa itsensä näppärästi oksalta toiselle ja päästää jonkinmoisen tarzanhuudon.

 Tarzanille vahvat neljä tähteä ****

(näin esityksen kutsuvieraana)

Tarzan, Kala ja Kerchak / (c) Mirka Kleemola