Vaikka asun vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Hausjärvellä Turkhaudan kylässä sijaitsevasta Miinan Montusta ja vaikka lähiseudun kesäteatteritarjontaa olen vuosien saatossa kolunnut läpi enemmän tai vähemmän, oli tämä ensivisiittini Miinan Monttuun. Paikan ohi olen kyllä ajanut muutaman kerran enkä osaa sanoa miksi on aiemmin jäänyt väliin. Nyt oli aikataulut ja kyyditykset kohdillaan, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Vuonna 1997 ensi-iltansa saanut elokuva The Full Monty on yksi lemppareistani ja olen nähnyt sen useampaan otteeseen, eikä vähintään Robert Carlylen vuoksi, joka on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Leffan näin ensimmäistä kertaa Lontoossa, jossa sattumalta olin lomareissussa juuri silloin kun leffaa pyöri elokuvateattereissa. Olihan siinä oma tunnelmansa, nähdä juuri tämä leffa muualla kuin Suomessa. Leffaan perustuvan Housut pois! -musikaalin olen nähnyt toistaiseksi kolme kertaa (HKT:llä, Samppalinnassa ja Lahdessa), mutta tämänkertainen oli ensimmäinen näkemäni näytelmäversio. The Full Monty - Tappiin asti! Mainio suomennos muuten.
Tarinassahan pari työtöntä sheffieldiläistä duunaria (ja monen mielestä myös täydellistä luuseria) Gaz (Henkka Västilä) ja Dave (Jyrki Ylätalo) päättävät vähän sattumalta perustaa miesten showtanssiryhmän, pikkurötöstelyn ja työkkärissä työnhakulomakkeiden täyttelyn vastapainoksi. Samassa kaupungissa vastikään vieraillut ja naisväkeä hurmannut Chippendales ei ole kohta enää muuta kuin kasa öljyttyjä lihaksia ja liian kireitä tangoja. Odottakaas vaan! Tarkoitus olisi vetäistä yksi kunnon show, josta kunnon tienestit. Raha on kuitenkin vain sivuseikka, kun todellisuudessa vaakakupissa painaa paljon isompia asioita - huoltajuuskiistaa, ulkonäköpaineita, tarpeettomuuden tunnetta, kaiken luovuttamista. Nostaisin myös tärkeiksi teemoiksi me-hengen, ystävien tärkeyden, rohkeuden ja itsensä voittamisen. Ketkuttaa nyt takapuoltaan musiikin tahdissa ja nolata itsensä totaalisesti satojen silmäparien edessä - vaatii ihan älyttömästi rohkeutta vaan mennä ja tehdä silläkin uhalla, että jatkossa sinua pidettäisiin aiempaa suurempana pellenä.
Hauskahan tämä on, mutta ei mikään ovifarssi, jossa mennään ja tullaan vauhdilla, ja sekaannukset seuraavat toisiaan. Komiikkaa syntyy jätkien välisestä sanailusta, "vittuilu on välittämistä"-tyyliin, ja erinäisistä yllätyskäänteistä, joita etenkin koe-esiintyminen ja tanssitreenit tarjoaa. Näyttämöllä on sekalainen sakki ihan tavallisia miehiä, joiden puolella on katsojankin helppo olla ihan alusta alkaen. Sympatiapisteitä ropisee laariin jatkuvalla syötöllä, ja varsinaisestihan tässä ei naureta päin naamaa näille miehille, vaan tapahtumille ja tilanteille, joita heille eteen tulee. Sydämellä tehtyä komiikkaa, siitä minä pidän.
Yllättävänkin pitkä kesto (liki kolme tuntia) näin kesäteatteriesitykselle ja ei-musikaalille, mutta hetkeäkään en vilkuillut kelloa eikä muutenkaan kyllästyttänyt missään vaiheessa. Näytelmä eteni hyvällä rytmillä, ja mitä musiikkiakin mukana! Smalltown Boy olisi voinut soida kauemminkin. Varsin toimiva ja kekseliäs lavastus myös, siinä ei ollut mitään liikaa eikä liioin puuttunutkaan. Leffassakin lempparikohtaukseni on eräs jonomuodostelma, kun radiosta lähtee soimaan Donna Summer. Tietysti kohtaus on tässäkin mukana, ja aina Hot Stuffin soidessa näen edessäni pieni hymynkare suupielessä koreografiaa toistavat kundit. Jotenkin sykähdyttää myös Dave ensin kelmuttamassa itseään ja sitten surumielisenä mussuttamassa suklaapatukkaa. Ja se, että mitä kaikkea Gaz on todella valmis tekemään ihan vaan säilyttääkseen yhteyden rakkaaseen Nathan-poikaansa (Hugo Esselström). Hyvinhän tämä porukka kaikkineen vetää, mutta suosikeikseni nousivat jo mainittujen Gazin ja Daven lisäksi Gerald (Kari Tuominen), joka oli pimittänyt työttömyytensä vaimoltaan puolen vuoden ajalta ja Ori (Mimo Pajunen-Noroila), jonka kävelykeppi ja huono ryhti sai kyytiä rytmin viedessä. Tärkeässä roolissa naisista etenkin Daven vaimo Jean (Oona Otsamo), miten tärkeää onkaan kuulla olevansa rakastettu juuri sellaisena kuin on.
Tämä oli ensimmäinen mutta ei todellakaan viimeinen visiittini Miinan Monttuun. Ilahduin erinomaisen näytelmän lisäksi myös paikalla vallitsevasta talkoohengestä ja etenkin liikenteenohjaajista, joiden käsiliikkeitä ja homman sujuvuutta ei voinut muuta kuin ihailla.
Tappiin asti vedetään melkein elokuun loppuun asti. Lisäinfoa tästä linkistä.
~
THE FULL MONTY - TAPPIIN ASTI / Miinan Monttu
Ensi-ilta 13.6. 2026, kesto noin 3h (väliaikoineen)
Rooleissa : Henkka Västilä, Jyrki Ylätalo, Hugo Esselström, Kari Tuominen, Juha Salminen, Eero Elo, Oskari Ikonen, Päivi Tuomenpuro, Aleksi Mertanen, Veli Peurala, Oona Otsamo, Mimo Pajunen-Noroila, Helena Hajanti ja Sanni Toivonen
Käsikirjoitus Simon Beaufoy, suomennos Juha Siltanen, ohjaus Sanna Saarela, lavastussuunnittelu Amadeu Vives, puvustus Charlotta Torttila ja Anuliisa Salovaara, maskeeraussuunnittelu Hanne Rintanen, äänisuunnittelu Joonas Ylänne ja Sanna Saarela sekä koreografia Nelli Ojapalo
Julistekuva (c) Miinan Monttu, Eva Lindblom
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).