torstai 27. lokakuuta 2016

Haastattelussa Timo Välisaari

 Timo Välisaaren tapasin lokakuun alussa 2016 Ravintola Cellassa Helsingin Kalliossa. Olimme molemmat sattumalta menossa illemmalla vielä Ryhmäteatterin ensi-iltaan samoille kulmille.

Vuonna 1980 syntynyt Timo on horoskooppimerkiltään kauris. ”Oon kotoisin Vantaalta, Martinlaaksosta ja käynyt koulunikin siellä. Ei tarvinnut poistua kotikulmilta mihinkään ja voisin sanoa, että mun juureni ja henkinen kotini on siellä! Oon lähiön kasvatti. Lapsuudessa mulle tärkeä paikka oli Nurmes, mummolani oli siellä ja kaikki kesät tuli vietettyä Nurmeksessa. Kesäloman jälkeen palasin takaisin Martinlaaksoon murretta vääntäen. Sanoisin, että pieni osa mun identiteettiäni on peräisin Nurmeksesta. Lisäksi oon asunut Nastolassa, Tampereella ja nyt täällä Helsingissä.”

Mitä harrastat? ”Kunnosta huolta pitäminen on ollut mulla aina mukana. Kesäisin tulee paljon oltua vesillä ja mökillä pitkiäkin aikoja. Oon innostunut nyt golfaamaan, on hauskaa kun pallo lentää pitkälle. Aika paljon mä käyn myös katsomassa teatteria ja elokuvia, mutta en niitä kyllä sanoisi harrastuksiksi.”

Osaatko soittaa jotain soitinta? ”Osaan, vaikka mitä! No ei vaiskaan. Kitaraa osaan soittaa, ja parissa näytelmässäkin oon soittanut sitä. ”Populäärimusiikkia Vittulajängältä”-näytelmässä Lahden Kaupunginteatterissa mun piti soittaa Jimi Hendrixiä sähkökitaralla, ja se oli kyllä tosi kuumottavaa, koska en oo mikään virtuoosimainen kitaristi. ”Unelmanuori”-näytelmässä myöskin Lahdessa soitin yhden biisin.”

Mitkä ovat omasta mielestäsi sinun vahvuutesi/erityistaitosi ammatillisessa mielessä? ”Mä oon kyllä tosi liikunnallinen ja fyysinen tyyppi, siitä on ollut aina etua ja itse tykkään tehdä rooleja sen kautta. Niin kuin nyt tässä ”Housut pois”-musikaalissakin on ollut tärkeää, että mun hahmoni tekee hommat vähän slapstick-tyylisesti. Se on kirjoitettu niin, että tyyppi on kömpelö ja yrittää jatkuvasti tehdä temppuja, joissa epäonnistuu, joten mä pystyin hyödyntämään fyysisyyttäni siinä ja tekemään hahmon siten, että se ei pelkästään vain juokse päin seinää vaan myös naurattaisi. Lisäksi vahvuuteni näyttelijänä on se, että mä pyrin siihen, että tekemiseni lavalla ja erikoisemmatkin roolihahmoni on totta ja aitoa. Tietyssä mielessä tuo tulee multa luonnostaankin, koska mun on vaikeaa tehdä siten, että tunnen olevani jotenkin epäaito. Jos mun on vaikeaa olla, on vaikeaa myös näytellä.”

Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Haluaisin osata laulaa paremmin, siinäpä se. Mä en oo huono laulaja, mutta kyllä mulla omat rajoitteeni siinä hommassa on.”

Timo, tiiliseinä ja tuuletusaukko... (c) Teatterikärpänen 

 Mikä on ollut isoin haaste, joka on tullut urasi varrella vastaan? ”Hair-musikaalin päärooli Claude oli kyllä iso haaste, mulla oli tosi paljon biisejä ja osa niistä oli alkuvaiheessa melko haasteellisia mulle. Ne menivät aika korkealta, mutta sain ne soimaan ja toimimaan. Se oli kyllä iso selätys ja isoin laulujuttu, mitä olen ikinä tehnyt. ”Kolme muskettisoturia”-näytelmän D´Artagnanin roolissa taas haasteellisinta oli miekkailu, ja sitähän kyllä riitti. En ollut miekkaillut sitä ennen paitsi teatterikouluaikoina, ja siitäkin oli vuosikausia. Alkeista lähdettiin ja mielestäni ihan hyvään lopputulokseen päästiin. Taistelukoreografioista vastasi Oula Kitti, joka on kurssikaverini Nätyltä ja Oula kyllä tiesi rajani hyvin ja myös sen, kuinka paljon niitä voi venyttää. Äärirajoilla käytiin kyllä, mitä harjoitusaikataulun puitteissa pystyi oppimaan ja omaksumaan”, Timo naurahtaa.

Onko suvussasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Varsinaisia taiteilijoita ei ole, mutta kulttuurin parissa kyllä.”

Milloin sinä olet kiinnostunut teatterista/näyttelemisestä, eli mikä tai kuka herätti kipinän? ”Jäljet juontaa Martinlaaksoon ja kouluaikoihin… olin 7-luokan keväällä seuraamassa abien penkkareita, ja koulun liikuntasalissa oli penkkarijuhla. Tyypithän järjesti ihan hillittömän shown! Niillä oli oma lava rakennettuna, valot ja bändi. Yksi opettaja ajoi vanhalla autolla, ja olivat hankkineet samanlaisen ja autoon oli spottivalo, hevimusiikki pauhasi ja yksi pitkätukka abi meni lekan kanssa hajottamaan sitä autoa. Tyyppi heilui leka kädessä auton katolla, hevi soi ja strobovalot pyöri, ja musta se oli jotain niiiiin huikeeta! Olin sitä mieltä, että wow mikä meininki ja mäkin haluan tuonne samaan lukioon. Pääsinkin, ja siellä oli paljon ilmaisutaitoa (koska oli ainut ilmaisutaitopainotteinen lukio Vantaalla) ja myös oma harrastajateatteri. Ilmaisutaito tuntui tosi mageelta hommalta ja mua pyydettiin mukaan teatteriinkin. Se oli tosi hauskaa. Asiat johti sitten siihen, että kavereiden kesken alettiin puhua teatterialan opinnoista ja kouluunhakemisesta, ja mä pääsin lukion jälkeen Nätylle. Lukiossa ollessani hain kerran TeaKiin enkä päässyt, ja heti lukion jälkeen hain molempiin. Tampereen pääsykokeet olivat ensin, ja pääsin sisään vuonna 2000. Valmistuin 2004, silloin koulu oli nelivuotinen.”

Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Se oli otsikolla ”Työkaluja” ja yritin koota siihen työkalupakkia, minkä olin koulussa saanut. Taiteellista lopputyötä meillä ei erikseen varsinaisesti ollut. Ehkä jonkinlainen taiteellinen lopputyö oli se, kun tehtiin Majamaan Villen ja Kainulaisen Tommin kanssa Daniil Harmsin novelleihin perustuva ”Eukko”-niminen pienimuotoinen yksinäytöksinen näytelmä. Tommi ohjasi sen, ja minä ja Ville näyteltiin. Oli varsin hauska kokemus se.”



Onko sinua mahdollisesti kiinnostanut joku muu ala, eli onko ollut suunnitelmaa B? ”Ei mulla mitään varmaa B-suunnitelmaa ollut. Olin pelannut korista koko pienen ikäni ja jossain vaiheessa tajusin, että pelitaitoni ei taida riittää ihan lajin huipulle asti, joten ryhdyin sitten jo teini-iässä valmentamaan junnuja. Olin 18-20-vuotiaana aika tosissani valmennushomman kanssa ennen kuin pääsin Nätylle. Luonnollinen jatke nuorten parissa toimimiselle olisi ollut opettajan ammatti, mahdollisesti”, Timo pohtii.

Miksi olet näyttelijä? ”Niin… Jo muinoin ilmaisutaidontunneilla tuntui siltä, että tätä mä erityisesti osaan! Näyttelemisestä tulee mulle parhaimmillaan flow-tila, hallitsen tämän homman ja vielä nautinkin siitä. Tulee hyvä fiilis! Näytteleminen on psykologista ja henkistä työtä/toimintaa samaan aikaan, se tuntuu myös hyvältä ja samalla pystyn käsittelemään itseäni ja ajatuksiani.”

Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut? ”Apuva, en mä mitään suurta yksittäistä asiaa osaa nimetä. Yksi näyttelijäntyötä helpottava asia on se, että lavalla täytyisi mennä aina eteen päin, vaikka sattuisi mokia eikä asiat mene niin kuin niiden pitäisi mennä. Suurin virhe on jäädä lavalla ja esityksen aikana murehtimaan sitä, mitä tapahtui 30 sekuntia sitten, koska se hetki meni jo. Eteen päin!”

Onko sinulla mahdollisesti omia esikuvia, joita erityisesti arvostat tai ihailet tietyllä tavalla? ”Ei mulla ketään ehdotonta tyyppiä ole. Niin monen eri näyttelijän oon nähnyt tekevän aivan upeita rooleja, en osaa nostaa ketään yksittäistä tai edes muutamaa nimeä esiin.”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit oikein fantasioida asialla ja valita ihan kenet tahansa? ”No, jos oikein fantasioidaan, niin olishan se aika mageeta parinkymmenen vuoden kuluttua näytellä omien lastensa kanssa. Ovat niin pieniä vielä ja urahaaveet ovat jossain kaukana tulevaisuudessa, mutta jos samalle alalle aikovat, niin mikä ettei. Itse oon saanut tästä niin paljon ja todellakin pidän työstäni.”

Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Kotkan Kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa, Tampereen Komediateatterissa, Pyynikin Kesäteatterissa, Ahaa Teatterissa, Lahden Kaupunginteatterissa, Kansallisteatterissa, Kuopiossa Tanssiteatteri Minimissä…”

Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö/proggis (tai jos et pysty nostamaan tiettyjä, mainitse muutama roolityö urasi varrelta). ”Vaikeaa on kyllä nimetä mitään yksittäistä juttua ylitse muiden, koska sillä hetkellä kaikki on aina tärkeää. Innostun uusista jutuista, ja ne ovat myös hyvin erilaisia kokemuksia ja eri tavalla tärkeitä. Kotkassa olin ”Veriveljet”-musikaalissa ja ”Suomisen perheessä”, Tampereen Teatterissa olin ”Macbethissa” ja ”West Side Storyssa”. Ahaa Teatterissa olin kaksi vuotta kiinnityksellä ja ehdin tehdä siellä vaikka mitä, Risto Räppääjästä lähtien. Lahdessa olin heti alkuun parissa roolissa, ”Oliver!”-musikaalin Pitkäkyntenä ja ”Viisas neitsyt”-näytelmässä Kari Heiskasen ohjauksessa.”

Timo etualalla Housut pois-musikaalissa (c) Tarmo Valmela 

 Miten määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”, vai voiko sitä edes määritellä? ”Se on olemassaoleva asia, jota ei pysty sen kummemmin selittämään. Se vaan on!”

Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Hyvä näytteleminen innostaa mua ja usein tämä menee hyvän tekstin kanssa käsi kädessä. Työn ulkopuolella innostun milloin mistäkin, veneistä, harrastuksista, matkustuksesta, remontoinnista. Oon helposti innostuvaa sorttia eikä innostukseni yleensä edes hyydy, jaksan jauhaa samasta aiheesta vuosikausia.”

Podetko ramppikuumetta/esiintymisjännitystä? ”Poden kyllä, välillä voimakkaammin ja välillä vähemmän.”

Onko sinulla omia rutiineja tai rituaaleja, joita toistat aina esityspäivinä tai ennen esitystä? ”Ei mulla oikein muuta ole, mutta yritän olla aina vähintään tuntia ennen teatterilla. En tykkää olla myöhään paikalla. Ei mulla mitään taikauskoon liittyviä juttujakaan ole, mutta olen huomannut sen, että ne jotka eivät usko kummituksiin, pelkäävät niitä eniten. Lukeudun tähän joukkoon siis itsekin.”

Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Tää on aika varhainen kokemus ja liittyy siihen jo mainitsemaani juttuun, että ”hei, tää on vain teatteria eikä niin vakavaa ja mennään eteen päin”. Tehtiin Nätyllä ”Kesäyön uni”-näytelmää ja sukulaisiani oli katsomossa - joukossa myös tätini, joka oli päättänyt ottaa valokuvia esityksen aikana. Puhelimessa oli vielä salamavalo päällä. Ensimmäinen puoliaika meni siten, että aina välillä salama välähti yleisön joukossa ja se oli kyllä tosi kiusallista kun tajusin, että tätinihän se siellä kuvaa. Toinen puoliaika jatkui samalla meiningillä ja tuli kohtaus, jossa heräämme unesta. Ymppäsin Shakespearen tekstin joukkoon vähän omiani tyyliin ”en tiedä mitä on tapahtunut ja miten olen tässä … räps… enkä todellakaan tiedä minkä takia tätini ottaa kuvia katsomossa vaikka se on kiellettyä”. Ei muuten ottanut enää sen jälkeen!” Timo nauraa.

Tulevia roolejasi? ”Lahden Kaupunginteatteriin tulee keväällä 2017 ”Harmony Sisters” ja olen siinä mukana, Saana Lavaste ohjaa. Loka-marraskuun vaihteessa alkaa harjoitukset, mielenkiinnolla odotan.”

Mikä sarjakuvahahmo tai fiktiivinen hahmo haluaisit olla? ”Just on iltalukemisena luettu mun pojalleni Tintti-sarjakuvia, eli vastaan Tintti. Neuvokas kaveri!”

Jos sinusta tehtäisi supersankarihahmo, mikä olisi sinun supervoimasi? ”Sillä olisi maailman pisin pinna! Se ei hermostuisi mistään. Nimi olisi Pitkäpinnamies. Tyyppi menisi tilanteisiin, joissa tarvitaan pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, ja pystyisi ainoana olemaan coolisti.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Jaa-a, varmaankin mä pukeutuisin mahdollisimman seksikkäästi ja lähtisin kävelemään kadulle ja fiilistelemään, erilaisiin paikkoihin”, pohdiskelee Timo ja samaan aikaan viereiseen pöytään viedään ruoka-annos. ”Kauhee nälkä muuten!”

Jos ihminen vetäytyisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit viihdykkeeksi mukaan omaan talvipesääsi siltä varalta, että heräät kesken kaiken? ”Hyvä ajatus! Ottaisin älypuhelimen ja internet-yhteyden. Ai jos siellä ei olisikaan kenttää? Sit mä olisin pulassa. Ottaisin Rikos ja rangaistus-kirjan, ja lukuvalon. Siellä olisi seinät täynnä erilaisia ruoka-aineita, joista voisin itse kokata mitä milloinkin huvittaa.”

Jos rakentaisit puuhun majan, millaisen majan rakentaisit? ”Rakentaisin sellaisen, jossa poikani viihtyisi. Ajankohtainen juttu. Puumaja on tilauksessa ja se olkoon ensi kesän operaationi. Tikkaat nousua varten, köydellä alas, naru jonka päässä olisi esim. ämpäri tavaroiden nostoa varten, tähystyspaikka … ja sijainninhan on oltava sellainen, että sieltä ylipäätään pystyy tähystelemään!”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn ajanjaksoon tai tiettyyn hetkeen, minne menisit? ”Olisi kyllä kiinnostavaa nähdä itsensä ja kurssikaverinsa Nätyllä, ihmetellä ja katsella mitä silloin tuli oikein touhuttua. Nuorelle itselleni sanoisin ”Relax”.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? (samaan aikaan taustalla lähtee Europen Final Countdown soimaan…) ”Aion mennä Ryhmäteatteriin katsomaan Farmin ensi-iltaa.” (huom. Sitä ennen kävimme Hesburgerissa syömässä, koska nälkä yllätti.)

Harvinainen yhteiskuva Talle, tuuletusaukko ja Timo :) 

Viisi...neljä...kolme...kaksi...yksi…

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Häpy (naurua)
Mistä sanasta pidät vähiten? - Ei
Mikä sytyttää sinut? - Hulluus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Pessimismi
Suosikkikirosanasi? - Närseetä!
Mitä ääntä rakastat? - Nukkuvan lapsen hengityksen ääntä
Mitä ääntä inhoat? - Valehtelun ääntä
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Lentäjä
Missä ammatissa et haluaisi olla? - Poliitikko
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Anteeksi.


Haastattelun jälkeen Timo innostui avaamaan omat nettisivut (mukana mm. cv, showreel ja kuvia), jonne voit kurkistaa tästä linkistä

Timon puolison Elsa Saision hienot sivut löytyvät puolestaan tästä linkistä!   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).