Meidän luokka / Espoon Kaupunginteatteri

Meidän luokka - Tarina XIV oppitunnissa / Espoon Kaupunginteatterin Revontulihalli

Suomen kantaesitys 21.9. 2016, kesto noin 3h 5min (väliaikoineen)

 Käsikirjoitus Tadeusz Slobodzianek
Suomennos Tapani Kärkkäinen
Ohjaus Satu Rasila
Lavastus ja pukusuunnittelu Markus Tsokkinen
Valosuunnittelu Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu ja musiikki Kristian Ekholm
Maskeerauksen suunnittelu Kaarina Kokkonen

Rooleissa : Wanda Dubiel, Susanna Haavisto, Seela Sella, Markus Riuttu, Jukka Rasila, Raimo Grönberg, Timo Torikka, Matti Onnismaa, Seppo Maijala ja Samuel Karlsson

Meidän luokka reippasti laulamassa

 Tadeusz Slobodzianekin Meidän luokka (Nasza klasa / Our Class) sai kantaesityksensä vuonna 2009 National Theatressa Lontoossa. Puolassa se nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010. Tositapahtumiin perustuva tarina sijoittuu Puolaan ja siinä liikutaan vuosien 1935 ja 2003 välillä. Meidän luokka on tarina kymmenestä luokkatoverista, joista osa on juutalaisia.

 Ajelimme kauniissa syksyisessä säässä kohti Espoota. Yritin olla kovinkin pirteä ja reipas, vaikka sisällä myllersi. Kun ensimmäisen kerran näin Meidän luokan mainoksen, päätin sillä sekunnilla että tuo on pakko nähdä. Pakko. Sama sisäinen pakko ajoi minut vuosia sitten Krakovaan ja päiväreissulle Auschwitziin. Keväällä kävin Lontoossa ja sain nimikirjoituksen Ralph Fiennesiltä, jännitti/pelotti katsoa häntä suoraan silmiin. Miten lempeä katse, jonka alla rauhotuin. Suosikkielokuvani on nimittäin Schindlerin lista ja elokuvan tunnusmusiikki saa minut pillahtamaan itkuun muutamassa sekunnissa. Kirjahyllyni on täynnä erinäisiä holokaustista kertovia teoksia, faktaa ja fiktiota. Olen yrittänyt hakea vastausta kysymykseen, miten kaikki tapahtunut on mahdollista. En ole saanut kunnon vastausta mistään. Espooseen meno jännitti siksikin, koska en kaivannut yhtään lisää kysymysmerkkejä päähäni.

 Revontulihalli on muutettu valtavaksi ladoksi. Keskellä lavarakennelma, jonka reunoilla erilaisia kenkiä. Kurkussani on puristava tunne ennen kuin näytelmä on edes ehtinyt alkaa. Kengät saavat pian täytettä ja eri tahdissa, kun roolihenkilöt saapuvat lavan reunoille istuksimaan, ja sukkienlaiton ja nauhojensolmimisen lomassa vilkuilevat uteliaina hymyillen meitä. Tässä me nyt ollaan. Käsi ylös kuka saa ekana kengät jalkaan! Lavan päällä pienet lamput syttyvät yksitellen ja jokainen nousee vuorollaan oman lamppunsa alle, esittelee itsensä muille ja kertoo, mikä hänestä tulee isona. Tavallisia, pieniä suuria haaveita jossain tulevaisuudessa. Silmät tuikkivat innosta. Pojat vilkuilevat tyttöjä ja tytöt poikia, ujo kiinnostus heräilee hiljalleen. Rysiek (Jukka Rasila) on pihkaantunut Doraan (Wanda Dubiel) ja sujauttaa tämän laukkuun sydämenmuotoisen viestin.

 Yhdessä vartutaan, tämä meidän luokka. Huvittaa, kun Menachem (Raimo Grönberg) ilmoittaa samaan hengenvetoon leffassa pyörivästä eroottisesta elokuvasta ja uudesta pyörästään. Hiljalleen huomataan, ettei tässä ihan samanlaisia ollakaan - osa luokasta kun on juutalaisia ja osa "tavallisia puolalaisia". Abram (Samuel Karlsson) lähetetään Amerikkaan opiskelemaan ja jäähyväiset ovat haikeat. Onneksi kirjeet kuitenkin kulkevat kaukaakin, ja Abram huutelee kuulumisiaan katsomon takaa. Kirjeissä kotikulmilta kerrotaan, että hyvin täällä menee kaikilla. Terveisiä vaan!

 Totuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Luokkatovereista tulee toistensa vihollisia. Rysiek, Heniek (Matti Onnismaa) ja Zygmunt (Timo Torikka) pahoinpitelevät aidanseipäillä ja kivillä ystävänsä Jakub Kacin (Markus Riuttu) hengiltä. Tämä riisuu kenkänsä ja poistuu näyttämöltä paljasjaloin. Sama kolmikko käy raiskaamassa Doran, tosin osa vain katselee mutta pitää kuitenkin kiinni. Näyttämöllähän näitä kohtauksia ei näytetä tekoina, vaan sanoina. Yhtä tehokasta, yhtä kylmäävää katsottavaa. Jukka Rasilan roolihahmo Rysiek hyytää pelkällä katseellaan ja olemuksellaan. Tekee mieli sulkea silmät, mutten pysty. Osa roolihenkilöistä istuu korkealla katsomon reunamilla kuka kaukana turvassa, kuka piilossa.

 Lavarakennelman alta paljastuu kivikkoinen polku, jonka päällä juutalaisia nöyryytetään. Dora tasapainoilee kivillä kantaen käsissään vauvantöppöstä, kuin pientä lintua. Auttakaa joku, ottakaa lapsi turvaan. Zocha (Susanna Haavisto) uskoo, että kaikki kääntyy parhain päin. Valtaisan ladon ovet suljetaan ja Zygmunt kiertää uhoamassa, että saatte kaikki ansionne mukaan nyt. Kaikki olemme saman ladon sisällä, ja tulipunainen hehku ympäröi koko rakennelman.

 Yleisö poistuu hiljaisina ovista, jotka onneksi aukeavat. Lava on täynnä erikokoisia kenkiä ja silmälaseja ja tuhkaksi palaneita haaveita. Osa katsojista rientää vesipisteelle, myös minä. On saatava raikasta vettä. Tuntematon nainen kaataa kannusta käsi täristen mukini niin täyteen, että osa valuu lattialle. Kurkkua puristaa kovasti, on hiukan huono olo ja on mentävä ulos raittiiseen ilmaan lähes koko väliajaksi. Saan sanotuksi seuralaiselleni kengistä, valoista, lavarakennelmasta, silmälaseista. En oikein muuta. Paluu saliin saa sydämen taas hakkaamaan kovempaa. Joku rouva kyselee vahtimestareilta, että entä jos joku haluaa katsomosta kesken kaiken pois. Siihenkin on kuulemma varauduttu.

 Rachelka (Seela Sella) istuu keskellä lavaa, kaikki muut katselevat meitä ylärampista. Osa kengät jalassa, osa paljasjaloin. Seuraavat oppitunnit ovat hiukan erilaisia kuin alussa, ja pystyn hengittämään rauhallisemmin. Wladek (Seppo Maijala) on pelastanut Rachelkan ja aikoo viedä tämän avioon. Wladekin äiti ei sano asiaan yhtikäs mitään, eikä mihinkään muuhunkaan asiaan. Hiljaisuus on tietynlainen kannanotto myös. Rachelka pakotetaan luopumaan uskonnostaan ja vaihtamaan nimensä, jottei paljastuisi. Vanha tuttu kuitenkin tietää... Mietin sitä, miten hauras Seela Sella on ja sitten hetkessä täynnä voimaa. Uskomaton nainen.

 Vuodet vierivät. Yksi janoaa kostoa, toinen kieltää tekonsa, yksi haluaa unohtaa kaiken ja katselee eläinohjelmia telkasta. "Joku muu" teki sen ja oli osasyyllinen. Kengät on kuitenkin riisuttava, ihan kaikkien. Kuuntelen vakavana, kun Abram luettelee kaikkien niiden sukulaistensa nimet, jotka paloivat ladossa. Hymyilen ja naurahdan, kun hän alkaa luetella loputtomantuntuista litaniaa niistä nimistä, jotka tulivat ja tulevat hänen jälkeensä. Elämä jatkuu ja hengitykseni tasaantuu. Lavarakennelma tarjoaa vielä yhden yllätyksen.

 Aploodit alkavat välittömästi, näytelmän lopun ollessa vielä käynnissä. Toisaalta ymmärrän, mutta vähän malttia arvon kanssakatsojat. Pieni hiljaisuus olisi ollut tehokkaampi lopetus.

 Saan sanottua henkilökohtaisesti kiitokset useimmalle näyttelijöistä. Seela Sella vilkuttaa minulle pihalla autostaan, vilkutan takaisin. Yhdelle olisin halunnut erityisesti sanoa kiitokset ja katsoa silmiin, jos olisin pystynyt. Nimittäin Jukka Rasilalle. Olen nähnyt miehen aiemmin vain komedioissa ja kaikenlaisissa hupailuissa. Arvon teatterintekijät, Jukka Rasilalle enemmän vakavia rooleja! Mikä rauha ja läsnäolo, ja samalla kylmää sydänalaa myöten.

 Ehdoton erityismaininta myös Meidän luokan visuaaliselle puolelle ja äänille, niillä oli todella suuri merkitys kokonaisuudelle varsinkin tässä näytelmässä.

 Kotimatkalla tuli puhuttua ihan muusta, mutta kotona vetäydyin omiin oloihini. Teki mieli katsella vähän telkkaa, teki mieli vähän lukea, teki mieli vähän surffata netissä. Mitään en kuitenkaan saanut tehtyä, sillä keskittymiskykyni oli täysin nolla.  Menin nukkumaan lauantai-iltana klo 21. Mielessä pyöri Jakub Kac (Markus Riuttu) lavan keskellä vihamielisten luokkakavereidensa ympäröimänä, Rysiek (Jukka Rasila) esittelemässä ruoskittua selkäänsä, Rachelka/Marianna (Seela Sella) siunaamassa leipätaikinaa ja hölkkäämässä kädet sidottuna polkupyörän perässä, Zygmunt (Timo Torikka) tyynnyttelemässä itkevää vauvaa, Zochan (Susanna Haavisto) laulu. Sulkeutuvat ladon ovet, valtavat varjot valkokankaalla, sammuvat lamput, tyhjät tuolit ja kengät. Käsiohjelman kansikuvat vailla kasvoja.

 Tarina XIV oppitunnissa. Onko tässä parissa sukupolvessa opittu yhtikäs mitään? Pahalta näyttää, kun uutisia katselee. Pitäisi muistaa se, että tässä ollaan samaa porukkaa kaikki.

 Ihmisiä.

Esityskuvat (c) Yehia Eweis

(Näin esityksen ilmaisella pressilipulla, kiitos Espoon Kaupunginteatteri ja muutenkin iso KIITOS!)

Lisäinfoa, kuvia ja videota Espoon Kaupunginteatterin sivuilta tästä linkistä.