Kai Vaine tuli treffattua elokuussa
2012 Lahden Kaupunginteatterissa, Hair-musikaalin harjoitusten
tauolla. Haastattelusta on todellakin jo yli vuosi vierähtänyt,
mutta hyvää kannattaa odottaa!
Helsinkiläinen Kai on syntynyt 1978
ja horoskooppimerkiltään hän on rapu.
Mitä harrastat? ”Mitäköhän mä
ehdin tässä välissä oikein harrastaan...no purjehdusta,
lenkkeilyä, joogaa. Ihan 0-vuotiaasta asti olen ollut veneilemässä,
joten kaikki kesät, jos vain suinkin mahdollista, tulee vietettyä
veneessä”, Kai kertoo.
Mitä sanoisit erityistaidoiksesi ja
minkä taidon haluaisit osata? ”Nää on aina vähän
hankalia...Mitäköhän ne nyt sitten olisi? No tanssi, laulu,
kitaransoitto olkoon mun taitojani. Mä oon pianoa soittanut pienenä
ja muutaman vuoden soitin, mut sit se vaan jäi jotenkin. Jos olisi
aikaa, niin voisin sen taidon kyllä opetella uudelleen!”
Löytyykö suvustasi muita tällä
alalla olevia? ”Isoisäni oli lavastaja, hän on todennäköisesti
ainoa joka on suvustani taiteellisella alalla.”
Mitä alan opintoja olet suorittanut
ja milloin olet valmistunut? ”Valmistuin teatteritaiteen
maisteriksi 2006 Nätystä, pääsin ensiyrittämällä sisään.
Hain myös Teakiin vuotta ennen Nätyyn pääsemistäni, en hakenut
sinne sitten enää uudelleen kun pääsin Tampereelle. Muita alaan
liittyviä opintoja mulla ei oo, elämänkoulu vaan...”
Milloin olet kiinnostunut teatterista?
”Kaverini oli Ilves-teatterissa, se on helsinkiläinen
harrastajateatteri, ja sanoi että mun olis syytä tulla mukaan. Se
kertoi, että niillä on pääsykokeet tulossa ja että mun kantsis
hakea, sillä varmaan tykkäisin. Siitä se sitten lähti!”
”Koulussa meillä oli ala-asteella
jotain Lumikkia ja sellaista, mut ei meillä ollu oikein mitään
kunnon näytelmäkerhojakaan ja musta tuli lisäksi kauheen ujo kun
olin jotain 10-vuotias. Ei toi esiintyminen ollut sillai mun juttuni
silloin, mua kiinnosti ihan muut asiat. Sit se vaan rupes jossain
vaiheessa selkiimään, että hetkinen, tässähän olis sellainen
asia mitä haluaisi tehdä! Kyllä mä aina oon ollu niinku
tarinankertoja ja en mä oo istunu hissun kissun vaan sivussa
seuraamassa muiden juttuja, että kyllä tämä aika luontaisesti
sitten meni kun tajusin hakeutua teatteriin. Se tuntui heti omalta
paikalta!”
Kai Vaine / kuva Teatterikärpänen |
Miksi olet näyttelijä tällä
hetkellä? ”Jaa-a. Mä ainakin haluun ymmärtää ja oppia
ymmärtämään ihmistä, et miksi se käyttäytyy tietyllä tavalla.
Se on tosi kiinnostavaa, ja sitten varmaan on myös se, että mä oon
ehkä jostain syvältä aika laiska ja tässä ammatissa ei pysty
päästämään itteensä helpolla. Tässä pysyy tavallaan
liikkeessä koko ajan! Välillä tuntuu siltä, että tässä pysyy
tosi hyvin niinku automaattisesti vireessä. Jos aattelee tollai
itsekkäitä syitä... Mutta oonhan mä aina ollu joukkuepelaaja,
haluan yhdessä tehdä ja jakaa asioita ja tässähän se on
konkreettisimmillaan”, Kai summaa.
Jos et olisi tällä alalla, millä
alalla mahdollisesti olisit? ”Se on kyllä toooosi kaukana...Kyllä
sitä välillä miettii et taas pitää lähtee tonne, mut sit kun
laittaa siihen rinnalle jotain et minne muualle sitä sitten
mieluummin menisi, niin ei oo kyllä vaihtoehtoja. Joskus myöhemmin
ehkä voisin kuvitella olevani vaikkapa veneenrakentaja. Semmoisen
koulun mä haluaisin käydä kyllä! Kirkkonummella ainakin on yksi.
Kolmivuotinen koulutus, se olisi tosi kiinnostavaa mutta missä
ihmeen välissä mä sen nyt muka kerkeisin?”
Oletko ollut muissa töissä aiemmin?
”Mä oon ollut joskus nuoruudessa kaikennäköisissä
pätkähommissa. Kaverin faijan maahantuontifirmassa olin monena
kesänä ja sithän mä asuin Tukholmassa vuonna 2000. Tein erilaisia
pätkähommia ja luin samalla yliopiston pääsykokeisiin
Helsinkiin... Onhan niitä vaikka mitä pikkujobeja, mut ei mitään
sillai pitempiaikaista, et voisin sanoa vaikka tehneeni sivutöitä
optikkona”, Kai nauraa.
Onko sinulla omia esikuvia? ”Ei oo
ketään sellaista tosi selkeetä esikuvaa, mut sit on tosi paljon
sellasia aivan loistavia. Ulkomaisista ehkä Gary Oldman, se on aina
pettämätön ja tekee tosi hienosti kyllä. Samalla viivalla on niin
monta muutakin, mutta mainitaan nyt se. Meryl Streep on myös aika
uskomaton. Suomalaisista en oikein osaa sanoo ketään … paitsi
Lasse Sandberg!”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä,
jos saisit valita ihan kenet tahansa? ”No Marlon Brando varmaan.
Mitä oon lukenut ihmisten elämäkertoja, niin se on varmaan
vastanäyttelijänä aika semmoinen ”mielenkiintoinen” …
Lisäksi haluan lähettää terveisiä Santanderin katuteatteriin
Eero Aholle.”
Olit useamman vuoden Hämeenlinnan
teatterissa kiinnityksellä. Mitkä ovat siltä ajalta
mieleenpainuvimmat roolityösi? ”Joo Nätystähän mä tulin
suoraan Hämeenlinnaan. Heikko esitys-näytelmän Tuomas oli ehkä
parhaimpia roolitöitäni siellä. Ei, ei ollu se ”Erkkaa lapaan”
se kingein, sen voisi kyl tehdä koska vaan uusiksi hehehhe. Voi
herranjumala, se jos mikä oli kovaa kamaa! Sitä nauretaan vielä
pitkään... ”Riisuttu mestari” ja siinä Mika Myllylän rooli
oli hyvä kans, se oli enemmän sellainen tapahtuma ja olihan se
teatterillisestikin varmaan ihan voimakas kokemus. ”Iso paha susi”,
sitä oli tosi hauska tehdä myös.”
Entäs se ”Kaksi kuningasta”,
mistäs se sai alkunsa? ”En mä oikein tiedä mistä se lähti
liikkeelle, mutta Paavilaisen Heikki sanoi, että tuossa olisi
sellainen paikka että siihen voisi tehdä jonkun pienen jutun,
ohjaaja ja yksi näyttelijä ehkä. Monologi oli mulla aluksi
mielessä, mut sit mä aattelin että olisko sittenkin mahdollista
tehdä jonkun kanssa kahdestaan. Mä ite sitten kasasin sen
työryhmän. Niko Rajala oli se toinen näyttelijä siinä. Sen
ohjasi silloinen Masi Eskolin, nyt hän on vaihtanut nimeään ja on
Vihtori Rämä. Me tehtiin se kaikki alusta loppuun itse. Se oli
kyllä todella hieno kokemus! Se on kyl vahvimpia juttuja missä mä
oon ollu koskaan messissä! Muistan kun Teatterikesästä oli väkeä
katsomassa sitä ja se oltas laitettu tanssipuolelle.
Teatteripuolelle se olisi kuulunut ehdottomasti, mun mielestä sitä
ei olisi pitänyt laittaa tanssipuolelle, vaikka se liikkeeseen
vahvasti nojasikin. Mä pidän tommosista jutuista ehdottomasti, noi
tekee niinku ammatillisesti pirun hyvää. Se on sit eri asia kuinka
niitä katsoo. Mun mielestä kaikenlaista pitäisi olla näissäkin
taloissa, ei noissa oo yhtä tapaa tulkita! Tommonen juttu voi aluksi
tuntua, että on hankalalukuinen, mut sit kumminkin antaa erilaisia
tunnelmia. Ei kaiken tarvitse olla aina valmiiksipureskeltua!”
”Hämeenlinnassa olin siis
kiinnityksellä ja sen jälkeen olin freelancerina. Kävin tekemässä
Lappeenrannassa Lucas Moodyssonin ”Kimpassa” ja sit sen Vihtori
Rämän ohjauksessa Kokkolassa yhden kantaesityksen, jonka nimi oli
”Unelmista suurin”. Olli Mäki oli siinä roolihahmoni nimi, se
oli kiva rooli, pääsi huiskimaan siinä oikein kunnolla pari
tuntia. Sit olin Pyynikillä Häräntappoaseessa mukana ja Ronja
Ryövärintyttäressä Suomenlinnassa, se oli tosi kiva kesä se
2011. Tällä hetkellä oon siis kiinnityksellä Lahden
Kaupunginteatterissa ainakin tän kauden.”
Onko sinulla jotain roolihaavetta? ”Ei
nyt tuu kyllä äkkiseltään yhtään mitään mieleen, et ei
varmaan sit oo mitään sellaista jonka välttämättä haluis päästä
tekeen.”
Kai ja komiat roolikuteet |
Oletko koskaan katunut
ammatinvalintaasi? ”Voi monta kertaa... Joskus kun on just
astumassa näyttämölle tai joskus enskarissa saattaa tulla tai
kerkee just miettiin sitä, mitä on menossa tekeen tai joku vaikea
kohtaus tulossa niin siinä saattaa käydä niin, että miettii ”ei
jumalauta, kyllä tässä vois jotenkin helpommallakin päästä”.
Mut sit kun astut lavalle, niin kaikkihan menee just niinku nappiin.
Se on se pieni hetki ennen kuin menee lavalle, ja eiku sekaan vaan!”
Mikä on parasta työssäsi? ”Ihmiset.
Saa olla hyvinkin pitkälti semmoisten ihmisten ympäröimänä,
jotka on kiinnostuneita samanlaisista asioista elämässä, toimivia
ajattelevia ihmisiä. Tää on loputtoman haasteellinen ja
mielenkiintoinen homma ja ryhmätyö; ainoo asia millä me
ihmiskunnassa päästään eteen päin on se, että hyväksytään
toisemme ja lähdetään yhdessä eteen päin eikä koko ajan kinata
vastaan!” julistaa Kai.
Entä miinuspuolia? ”Ihmiset. Heh,
ei vaan. Aikatauluasiat, onhan tos aika paljon hommaa kun aattelee,
että klo 10-22 menee karrikoidusti maanantaista lauantaihin, niin on
se kyllä aika heviä. Toi edestakaisin suhaaminen Lahden ja
Helsingin välillä ei haittaa mua ollenkaan. Siinä hiljenee hyvin
ja saa ajatukset sopivasti laskeutumaan. Aamulla laskeutuu sen matkan
aikana hyvin mihin on menossa ja näytöksen jälkeen myös
toisinpäin. Laskeudut tavallaan roolista ja siitä kaikesta
hössötyksestä.”
Mitkä asiat inspiroivat sinua?
”Musiikki on mulle kyllä aika iso inspiraation lähde. Meri. Usein
myös vastanäyttelijät ja toiset ihmiset yleensä.”
Kärsitkö esiintymisjännityksestä?
”Se riippuu hirveesti siitä jutusta kyllä. Se menee myös vähän
kausittain...ja siitä että millainen vire itellä on päällä. Jos
on vähän unisempi vaihe, niin jännittää se et jos ei saa
itteensä tavallaan hereille, syttymään. Se jännitys ilmenee mulla
sillai, että vatsasta tuntuu ja sit hengityksen päälle tulee
tavallaan sellainen paino.”
Onko sinulla jotain omia ”rituaaleja”,
joita harjoitat ennen näyttämölle menoa? ”Ei oo kyl yhtäkään
juttua minkä olisin tehnyt aina. Se on aika produktiokohtaista, et
jos on paljon tekstiä niin käyn tekstiä läpi ja niin edelleen.
Toiset jutut vaatii enemmän sellaista fyysistä lämmittelyä ja mä
muutenkin pyrin välttään kaikkee sellaista, että jos se ”joku
juttu” vietäs multa pois niin olisin aseeton kokonaan. Ei tekisi
mitään sabluunoita, joiden mukaan se aina menisi. Mulle ne luo
sellaista epävarmuutta, et on olemassa ulkoisia tekijöitä, joihin
ei pysty mukamas vaikuttaan tässä. Mieluummin niin päin, että
olosuhteista huolimatta pystyy tekeen samaa jälkeä.”
Olet myös tv:stä tuttu. Tunnistaako
ihmiset sinua kadulla ja tulevatko juttelemaan? ”Joskus tulee
silloin tällöin, mut aika rauhaksiin saa kyllä mennä.
Teatterijuttujen pohjaltakin tunnistetaan joskus, mut useimmiten niin
päin, että ”sä oot tosi tutun näköinen, et mistä sä oikein
oot.”
Kerro joku hauska kommellus? ”Pokkahan
meillä petti Sandbergin Lassen kanssa aina siinä ”Isossa pahassa
sudessa” ja joka kerta siinä yhdessä ja samassa kohtauksessa. Me
keksittiin joka kerta uutta viritystä siihen ja se pokka ei pysyny
kyl ikinä! Susi makaa ”mummona” vuoteessa ja mummo itse tuli
paikalle ja ihmetteli, että miksi mulla on noin isot korvat. Siitä
se lähti ihan lapasesta se homma sit! Lappeenrannassa kävi kerran
sillai, että mä oon näyttämöllä ja istun sängyllä ja
vastanäyttelijän pitäs tulla samantien lavalle ja aloittaa kohtaus
kysymällä multa jotain. Kun valo syttyy, mä tajuan et se toinen ei
oo siinä ja iso näyttämö ja ei kuulu ketään. Kuluu varmaan
jotain 15 sekuntia ja sit mä rupeen meneen pitkäkseni siihen
sängylle ja ajattelen, et ”Voi hitto, toivottavasti joku tulee
kohta laittaan poikki tän, et enhän mäkään tässä voi alkaa
mitään improamaan yksin!” Kaikki mitä tekisin..ei sitä voisi
jälkeen päin mitenkään perustella sit kuitenkaan. Nousin taas
istumaan ja sit mä kuulin sieltä kaukaa portaista juoksuaskelia ja
ne pysähtyy sinne takanäyttämölle. Mä mietin taas, et eihän täs
oo mitään järkeä, et mihin se nyt taas jäi! Ajallisesti se
tuntui kyllä tunnilta, oikeesti siinä meni joku minuutti ehkä. Se
tyyppi oli pukkarista lähtenyt juoksemaan ja kattonut juorusta, et
ei ookkaan hänen kohtaus sittenkään ja sit muut patisti että
äkkiä lavalle siitä!”
”Ja sit Pyynikillähän kaatui se
puu. Oli päiväesitys ja viimeinen esityspäivä, sattui oleen se
pyörivä katsomo just toiseen suuntaan ja se puu kaatui sen katsomon
päälle mutta taakse. Jos se olisi ollut toisinpäin, niin se olisi
tullut kolmeen-neljään ekaan riviin se koko hoito. Siinä olisi
käynyt tosi huonosti, joku olisi varmaan päässyt hengestään. Se
oli kyllä ihan hillittömän kokoinen puu! Se tuli läpi meidän
pukkarista, katon läpi tuli osa. Ja se iltanäytöshän muuten
vedettiin, vaikka ensin näytti siltä että tää oli tässä.
Hurjaa!” muistelee Kai.
Kerro joku hyvä muisto? ”Teatteriin
liittyen varmaan vahvimpia muistoja oli se kun pääsi kouluun, sillä
mentiin kyllä pitkään.Voi voi kun sitä juhlittiin!”
Kiinnostaisiko sinua tulevaisuudessa
ohjata tai käsikirjoittaa itse jotain? ”Kyllä varmasti, mutta ei
oo sellaista vahvaa pöytälaatikkotavaraa vielä olemassa, mutta
suunnitelmissa olisi, ja teatteriin liittyen tietenkin.”
Kerro vähän tulevista rooleistasi.
”Hairissa olen nyt syksystä alkaen ja sit Syntynyt Lahteen.
Keväällä tulee Niskavuoren naiset, ja siinä olen mukana. Myös
tv-juttuja on tulossa, mutta niistä en voi kertoa sen enempää.”
(Lisätty elokuussa 2013 : Nyt kuvaan Uutta päivää ja Ylelle
tv-elokuvaa, josta en voi kertoa enempää. Nyt syksyllä pitäisi
alkaa Maikkarilla ”Nymfit”, jossa näyttelen rikospoliisia.
Tulossa on myös elokuva ”Ei kiitos”, jossa näyttelen toista
miespääroolia.)
Onko sinulla mottoa? ”Kaikki on
väännettävissä.”
Mistä haaveilet?
”Maailmanympäripurjehduksesta perheen kanssa. Siinä olisi
sellainen pieni haaste..”
Osaatko imitoida ketään? ”No Jopea!
(naurua) Ehe-ehe! Se on kyllä ihan ehdoton!”
Jos saisit viettää päivän naisena,
niin mitä tekisit? ”Menisin varmaan saunaan uimahalliin. Sinnehän
mä tietysti menisin! No perkele! Siellähän se olisi oikein hyvä
viettää aikaa!”
Jos ihminen vetäytyisi talviunille,
mitä ottaisit talvipesääsi mukaan? ”IPadin varmaan ottaisin, mut
jos siel ei oo kenttää... sehän pitää sisällään kirjatkin
nykyään. Ottaisin tietysti myös mun rakkaan avopuolisoni mukaan.
Jaa jos se nukkuis? No mä herättäisin sen, et nyt ei kuule nukuta.
Anthony and the Johnsonsin musiikkia. Eväspuolelta suklaata ja
valkoviiniä, voi niillä kyllä pärjäisi!”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :
Mistä sanasta pidät eniten? - Elämä
Mistä sanasta pidät vähiten? -
Halpamainen
Mikä sytyttää sinut? - Rakkaus
Mikä sammuttaa intohimosi? - Ahtaus
Suosikkikirosanasi? - Vittu se varmaan
on, perkele! (eli kumpikohan nyt sitten, heh...)
Mitä ääntä rakastat? - Meren
kohinaa
Mitä ääntä inhoat? - Herätyskelloa
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi
haluaisit kokeilla? - Astronautti
Missä ammatissa et haluaisi olla? -
Poliisi
Jos Taivas on olemassa, mitä toivot
Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Erkkaa lapaan
ja omat juomat mukaan! Olishan se mukavaa, jos se toivottaisi
tervetulleeksi ja sanoisi, että ”Pidot vaan paranee!”
Kai vaine on hyvää näyttelijä oikeesti
VastaaPoista