Teemu Koskisen tapasin
elokuun lopussa 2015 Ravintola Rytmissä Helsingissä. (Huom. Osa
kysymyksistä on kysytty meilitse jälkeenpäin, kun haastattelijalla
tuli kiire teatteriin.)
Vuonna 1980 syntynyt
Teemu on horoskoopiltaan
kaksonen. ”Oon Porista kotoisin. Parikymppiseksi asuin siellä.
Pääsin ylioppilaaksi vuonna 2000, kävin armeijan ja sen jälkeen
muutin pois. Sitten asuin vuoden verran Inkeroisissa (Kotkan ja
Kouvolan välissä), kävin kansanopistoa siellä. Sitä ennen olin
pelannut vain jalkapalloa, josta piti tulla ihan ammattikin.
Yo-vuonna alkoi
mietityttää, että onkohan tää sittenkään mun juttuni ja
sieluni alkoi vetää ihan muualle. Itse asiassa äitini heitti, että
oletko koskaan miettinyt näyttelijän ammattia. En juurikaan ollut,
vaikka lukiossa imitoin Michael Jacksoniakin ja olin esityksissä
mukana. Mä en varmaankaan pitänyt näyttelijää ammattina, vaan
että ne tyypit nyt vaan on
näyttelijöitä. Omanlaisensa ihmistyyppi! No, lähdin
sitten kansanopistoon katsomaan, että mistä siinä on kyse, olisko
mulla kenties rahkeita alalle ja löytyykö kiinnostusta. Inkeroisten
reissu kannatti, ja sille tielle jäätiin. Meillä oli hirveen hyvä
opettaja, Kouvolan Teatterista Ilmo Ranne. Hänen kanssaan tuli
sellainen mestari-oppipoika – suhde, ja kun en päässyt kouluun,
Ilmo pyysi mua iltanäyttelijäksi Kouvolaan West
Side Storyyn ja myöhemmin myös Vuoriston kaunotar-
näytelmään. Ilmolta sain hyvät eväät jatkoa varten, käytiin
pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja teatterista ja taiteesta yöt
läpeensä. Hain sitten taas kouluun enkä päässyt, ja mietin
jatkanko Kouvolassa vai mitä teen. Tuli
sitten irtiotto ja hain Helsingin Kellariteatteriin, pääsin,
ja jätin hakematta Ylioppilasteatteriin. Sekin osoittautui hyväksi
ratkaisuksi monellakin tavalla.”
Nythän sä vastasit kohtalaisen laajasti heti ekaan kysymykseen, eli
”mistä olet kotoisin ja missä asut nyt”! ”Niin kävi, ja mä
lupasin etten rönsyile jutuissani. Tässäkö tämä haastattelu nyt
oli hahah! Joo siis tällä hetkellähän mä asun Kotkassa ja
Helsingissä, Kotkassa kimppakämpässä vanhojen kurssikavereitteni
Harjajärven Tonin ja
Alatalon Tomin kanssa.
Toistaiseksi on kaikki sujunut hyvin ja melkein kuukausi jo asuttu
yhdessä”, myhäilee Teemu.
Mitä harrastat? ”Jalkapalloa pelaan kyllä vieläkin, ja tämä
kesä on ollut sen suhteen todella aktiivinen. Täältä Helsingistä
löytyi hyvä porukka, jonka kanssa oon käynyt pelaamassa. Parin
viikon päästä on tulossa ikämiesten SM-turnaus, jonne pääsen
mukaan koskapa oon nyt 35-vuotias ja se on ilmeisesti se ikäraja.
Sitten on luvassa Näyttelijäliittojen Suomi-Viro
-jalkapallomaaottelu, jonne oon menossa myös. Jalkapallo on kyllä
sellainen laji, jota pelaisin enemmänkin, mutta se nyt ei vaan
näillä työajoilla onnistu. Liikuntaa mä oon harrastanut paljon
aina, se on jopa eräänlainen riippuvuus mulle. Oon koittanut pitää
sitä mielekkäänä, vaikka mulla on taipumusta addiktoitua tosi
pahasti. Lenkin sijaan päätin tuossa yksikin päivä vaan
pallotella yksistäni, ja se on kyllä mahtavaa kun huomaa, että
jalat toimii niin kuin silloin kun pelasin enemmän. On mulla
muitakin harrastuksia, levyjä soittelen ja teen dj-keikkaa aika
paljon. Tuo on tavallaan
myös tietynlaista irtiottoa, levyjä kuunnellessa aika vierähtää
ihan huomaamatta.”
Osaatko itse soittaa jotain soitinta? ”En osaa. Aika hyvin soitan
pianoa playbackina, kun Keisarikunta-musikaalissa tuli oltua mukana.
Vuosi sitten olin
virkavapaalla Kotkasta ja tehtiin Kansallisteatterin
Kiertuenäyttämölle ”Aikaero”-niminen juttu, joka koostui
Keravan pitkäaikaisvankien teksteistä ja siinä mä ”soitin”
huuliharppua.”
Teemu miettii vastausta.. (c) Teatterikärpänen |
Mitkä ovat sinun vahvuutesi/erityistaitosi ammatillisessa mielessä?
”Itse koen vahvuudekseni fyysisyyden, johon sisällytän myös
tanssin. Mä en oo kova tekemään voltteja tai akrobaattitemppuja,
nekin toki onnistuu jos saa riittävästi harjoitella. Toinen
vahvuuteni on herkkyys. Sitä ei voi mitenkään opetella,
herkkyys on sisäsyntyistä ja oon perinyt sen isältäni. Aiemmin
olin vähän sellainen sivustatarkkailija ja sitä kautta opin
näkemään asioita, nyt vanhemmiten oon oppinut myös puhumaan ja
keskustelemaan ihmisten kanssa.”
Mikä olisi sellainen taito, jonka haluaisit osata? ”Vaikka mitä! Kyllä mun on pakko vastata laulaminen, ja laulaminen
nimenomaan sillä tavalla, että laulaisi ihan helvetin hyvin ja ihan
mitä tahansa. Olisi niin ainutlaatuinen ääni ja ääniala, joka
taipuisi moneen. Olishan se
komeeta.”
Löytyykö suvustasi muita teatterialalla tai muulla taiteellisella
alalla olevia? ”Kyllä sieltä oopperalaulua löytyy ja
pikkusiskoni soittaa pianoa, ja teatteri-ihmisiä löytyy mutta
ammatikseen tällä alalla olevia ei ole muita. Anteeksi nyt jos
unohdan jonkun!
Rakennusmiehiä löytyy,
opettajia ym.”
Milloin olet kiinnostunut teatterista? Tähän taisit kyllä jo
vastata. ”Ihan virallisesti kiinnostuin siellä Inkeroisissa,
vuonna 2001. Sitä ennen en kyllä missään vaiheessa ajatellut,
että tää voisi olla mun juttuni. Oon koittanut asiaa miettiä,
mutta en vaan löydä sellaista ajatusta itseltäni. Juhlasketsejä
tuli tehtyä, mutta itse teatteri on ihan eri maailmansa.
Kansanopistossa pääsin vasta kunnolla tekemään ja tuli samalla
opittua, että mitä kaikkea tämä pitää sisällään”, Teemu
muistelee.
Mitä muita alan opintoja olet käynyt? ”Niin että minkäs alan
miehiä tässä oikein ollaan. Nätyn kävin vuosina 2004-2009.
Pääsin sisään kun aika ja Koskinen oli kypsä, näin mä sen
aattelen.”
Teemu saa ahaa-idean (c) Teatterikärpänen |
Mikä oli kirjallisen lopputyösi aiheena? ”Mä nimesin sen
muistaakseni ”Metodinversoja metodittomalle”. Mä kävin mun
kouluaikojeni muistiinpanot läpi ja mietin niiden kautta, että
miten olin oppinut treenaamaan. Koitin löytää sen pointin, että
mikä on mun tapani harjoitella rooli. Et löytyykö sieltä tiettyjä
asioita, jotka mulla pitää olla aina päässä ennen kuin rooli
lähtee lentoon tai elämään ja on esitysvalmis. Kyllä sieltä ne
tietyt jutut löytyi. Tapani
tehdä on varmasti sen jälkeen muuttunut paljonkin, toisaalta
taas tietyt asiat on myös tarttuneet. Totta
kai työkalupakki kasvaa jatkuvasti ja pitääkseen itsensä
koko ajan virkeänä mä etsin myös uutta tavaraa ja kun sitä
löytyy, siitä saa ihan
uudenlaista potkua ja nautintoa työhön. Jos juttuun sopii, mä
välillä päätän tehdä täysin eri tavalla kuin
aiemmin.”
Mikä ala sinua mahdollisesti kiinnostaisi, jos et olisi näyttelijä?
Eli oliko sinulla suunnitelmaa B? ”Ei mulla oikein ole muuta. Se
jalkapalloammattilaisuuskin tuntuu nyt ihan mahdottomalta… Kun
noita MM-kisoja katselee, niin siellähän kaikki kolmevitoset alkaa
olla jo ihan ikäloppuja. Teatterin sisällä on tietysti myös
vaihtoehtoja, eli ohjaaminenkin kiinnostaisi
hiukan.”
Miksi sitten olet näyttelijä? Onko syy olennaisesti muuttunut tässä
vuosien saatossa? ”Pitkään mä oon sitä hakenut, että mikä mua
oikein ajaa näyttämölle. Jotenkin sen varmaan liittyy siihen
ihmisten tarkkailuun ja omaan herkkyyteeni. Oon vasta nyt tajunnut
sen, että näyttämöhän on hirveen turvallinen paikka, ja se on
mut alunperin näyttämölle saanut. Olla näyttämöllä sellainen
ihminen, mikä välillä haluaisi itsekin olla. Rooli on harjoiteltu
ja sulla on lupa olla tietynlainen ihminen siellä. Samalla voi
purkaa omia patoutumiaan ja fantasioitaan. Mulle se on itseilmaisua –
saan luvan kanssa tehdä asioita, joita mulla ei tulisi mieleenikään
tehdä muuten. Saa haistattaa pitkät jollekin tietylle ihmisjoukolle
ja paasata pitkän monologin omista mielipiteistään, mihin en
omana itsenäni mitenkään pystyisi. Ja sitten se on vähän sama
kuin hyvän kirjan lukeminen, hyvän elokuvan katsominen, hyvän
biisin kuuleminen – unohtaa hetkeksi arjen ja jotain liikahtaa
minussa. Tunnelma voi vaikuttaa vielä monta viikkoa kokemisen
jälkeen, ja kun kaikkea tuota pääsee itse tekemään, omalla
työllään saa ihmiset vaikuttumaan. Siinä on se juttu.”
Mikä on ollut tärkein oppi, jonka olet urasi varrella saanut? ”En
tiedä mistä tämä on tullut, mutta että olisi rehellinen
itselleen siitä mitä tekee.”
Onko sinulla omia esikuvia, joita erityisesti ihailet tai arvostat?
”Niitä on todella paljon, mutta ketään yksittäistä ei ole.
Hyviä tyyppejä ja tyylejä näkee harva se viikko, ainakin tuntuu
siltä! Esikuva on vähän huono sana, mutta monikin roolityö on
kolahtanut muhun. Jim Carrey ja Sean Penn mainittava etenkin, mutta
kyllä Suomenkin teatterilavat on täynnä älyttömän lahjakkaita
näyttelijöitä. Nyt oon pikkuhiljaa päässyt eroon
”opiskelijakuplasta” ja osaan katsoa näyttelijöitä eri tavalla
eikä siten, että vain tietynlainen tapa näytellä on hyvää ja
oikein.”
Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita
kenet tahansa? ”Jos vastanäyttelijänäni olisi Heath Ledger
Jokerin roolissa, olisi kyllä varmasti todella mielenkiintoista olla
lavalla. Itse voisin olla Batman.”
Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton ja mikä olisi kappale?
”Haluaisin laulaa Robbie Williamsin ja Rufus Wainwrightin kanssa
´Swing Both Ways´in.”
Missä eri teattereissa olet näytellyt? ”Tampereen Työväen
Teatterissa, Kouvolan Teatterissa, Kansallisteatterissa
Kiertuenäyttämöllä, Kuusankosken Teatterissa ja Kotkan
Kaupunginteatterissa.”
Mainitse muutama itsellesi tärkeä roolityö/produktio. ”Nätyn
kakkoskurssilla Kannisen Mikko ohjasi meille ”Ivona, Burgundin
prinsessa”-nimisen näytelmän, jossa meillä oli tuplamiehitys. Se
oli kyllä todella ainutlaatuinen juttu ja koin onnistuneeni siinä
itsekin. Mussa aukesi jotain uutta sitä tehdessä. Muuten mä oon
niitä näyttelijöitä, joille tärkeimmäksi muodostuu just se
juttu, jota on parhaillaan työstämässä. En haikaile vanhojen
roolieni perään.”
Miten sinä määrittelisit sanonnan ”teatterin taika”, vai
pystyykö sitä edes määrittelemään? ”Kun esityksessä huomaa,
että on oikeasti uppoutunut johonkin kohtaukseen todella. Ollaan vaikka kohtauksessa, jossa ollaan
kellarissa keskellä vaikkapa saatananpalvonnallisia menoja ja
sitten valot syttyy ja kaveri vierellä sanoo ”Seuraavana päivänä
olimme metsässä” ja kuuluu linnunlaulua, ja oikeasti uskon
olleeni jossain ihan muualla. Se on mun mielestä hienoa ja siinä on
sitä taikaa.”
Mitkä asiat inspiroivat sinua? ”Kaikki taide, ihmiset, elämä,
toiset esitykset.”
Podetko ramppikuumetta tai esiintymisjännitystä? ”En nykyään
enää jännitä omaa roolityötäni, mutta kyllä mua laulaminen
vähän jännittää ja siviilinä laulaminen etenkin.”
Kerro joku legendaarinen kommellus. ”Oltiin Ahtiaisen Mikon kanssa
Ylioppilasteatterifestivaaleilla ja näyttelimme Hlestakovia ja
Osipia Reviisori- näytelmästä, kohtauksessa kirjoitettiin kiveen
kirjeitä. Mun piti tulla lavalle vasaran ja niiden kivien kanssa, ja
Hlestakov-Mikko kääntyy mua kohti ja mulla ei olekaan käsissäni
mitään. Mä käännyin takaisin ja koska kyseessä oli
festarikeikka, lavan takana paikat ei ollu mulle tuttuja enkä
meinannut löytää mitään mistään. Mä etsin niitä ja jätin
Mikon yksistään lavalle huutelemaan Osipia. Pian se tajusi, etten
oo ihan hetkeen tulossa ja se lähti myös pois lavalta. Siellä
seikkailtiin lavan takana molemmat. No, mä löysin kivet ja vasaran,
ja menin takaisin lavalle, jossa Mikko ei tietenkään ollut.
Venailin sitten
vuorostani häntä. Mikko saapui ja kysyi, mihin ihmeeseen olin
kadonnut. Näytin kiviä ja vasaraa ja kerroin etsineeni niitä, ja
sitten vaan jatkettiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.”
Kerro joku hyvä muisto. ”Kyllä se teatterikouluun pääsy tulee
aina ekana mieleen kun miettii muistoja. Se oli juuri ennen vappua ja
meni aika katharsiksessa se vappu.”
Osaatko imitoida ketään/harrastatko imitaatioita? ”Kyllä mä
aina välillä imitoin itsekseni joitain tyyppejä, mutta se on
lähinnä sellasta puolihuolimatonta sohellusta. Joskus niistä saa
idean roolihahmoihin.”
Tulevia roolejasi tai muita töitäsi? ”Kotkan Kaupunginteatterissa
olen Neiti Keväässä mukana ja Sugarissa Jerryn/Daphnen roolissa,
nämä siis tulossa syksyllä 2015.” (huom. lisäys tammikuussa
2016 : keväällä 2016 Teemu on
mukana Kotkassa näytelmissä 'Neljäntienristeys' sekä 'Ylpeys ja
ennakkoluulo' , ja syksyllä 2016 Rauman Kaupunginteatterin
musikaalikomediassa
'Herrasmieshuijarit'.)
Onko sinulla jotain mottoa? ”Kokeillaan ja yritetään.”
Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla ja miksi? ”Hannu Hanhi olisi
kiva olla, kävis hirvee tsägä koko ajan ja elämä olis helppoa.”
Jos olisit supersankarihahmo, mikä olisi sinun supervoimasi ja mikä
olisi hahmosi nimi? ”Mä näin just videopätkän missä
sarvikuonolta oli leikattu sarvet irti ja raukka jätetty puskaan
kitumaan. Ja vastaavaa tapahtuu koko ajan niin muille eläimille kuin
ihmisillekin. Mun supersankari olis Sarvikuonomies ja se osais
sormia napauttamalla poistaa kaiken tollasen kuonan maan päältä.
Sitten se vaan lopun aikaa viettelis eläkepäiviä.”
Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Mä menisin
juttelemaan tyttöjen ja naisten kanssa, ja kyselisin mitä mieltä
ne on Koskisen Teemusta. Menisin kuvan kanssa kiertelemään ja
kyselemään, että mitäs mieltä ootte tästä ja värähtääkö
mihinkään suuntaan. Vois olla
kyllä kova paikka ja voisi olla suuri virhe!”
Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä,
mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että
heräätkin kesken kaiken? ”Ottaisin Spotifyn mukaani, paljon
musiikkia. Hyvää ruokaa ottaisin ja karkkia, juotavaksi maitoa,
vettä ja cokista.”
Jos rakentaisit puuhun majan, millainen maja se olisi ja mitä
ottaisit sinne mukaan? ”Mulla on kevyt korkeanpaikankammo, joten
jätän puumajailut muille.”
Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn
hetkeen tai ajanjaksoon, muttet saisi muuttaa historian kulkua, minne
menisit? ”Aina välillä sitä kelailee kuinka nastaa ja
vastuutonta oli olla kakskymppinen nulikka. Varmaan
lähtisin sinne. Viidentoista vuoden
päähän.”
Mitä muuta haluaisit kertoa itsestäsi, jotain mitä en älynnyt
kysyä ja kaikkien pitäisi saada tietää? ”Eiköhän tää ollu
tässä:)”
Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä
:
Mistä sanasta pidät eniten? - Anteeksi
Mistä sanasta pidät
vähiten? - Ei
Mikä sytyttää sinut? -
Tulitikku
Mikä sammuttaa intohimosi? -
Viha
Mikä on suosikkikirosanasi? - Voivitunsaatananperse…(loppuun
improvisoidaan mieleisiä kirosanoja tarpeen mukaan)
Mitä ääntä rakastat? - Balalaikan ääntä
Mitä ääntä inhoat?
- Piikkauskoneen ääntä
Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Astronautin
ammattia
Missä ammatissa et haluaisi olla? -
Kirurgina
Jos Taivas on olemassa,
mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan
porteille? - Älä huoli. Hyvin se meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Iloiten otan vastaan kaikki kommentit (ne tosin julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen, roskapostin vuoksi).