Haastattelussa Arttu Alatalo

 Tämä seuraava kuuluu ehdottomasti sarjaan ”Erikoiset haastattelut”… Sain lokakuussa tutultani viestin, jossa kehui istuneensa baarissa varsin hauskassa seurassa ja tavanneensa huipun tyypin, joka vieläpä opiskelee teatterialaa jossain, ja että minun pitäisi ehdottomasti tehdä haastattelu tästä mystisestä tyypistä. No, minä otin ”tästä tyypistä” enemmän selvää ja ei mennyt aikaakaan, kun istuimme lähikuppilani/lähikuppilamme nurkkapöydässä marraskuisena sunnuntaina haastattelua tekemässä. Haastattelussa siis Arttu Alatalo.

Vuonna 1994 syntynyt Arttu on horoskoopiltaan kauris. ”Mä oon täältä Hämeenlinnasta kotoisin. Passissa lukee syntymäpaikkana Lammi, mutta Hämeenlinnaahan sekin nykyään on. Viidenteen luokkaan asti kävin ala-astetta Hämeenlinnassa, sitten muutettiin Valkeakoskelle ja kävin siellä kuudennen luokan, yläasteen ja yhden vuoden lukiota. Sitten muutin takaisin Hämeenlinnaan ja aloitin kaksoistutkinnon matkailupalvelujen tuottajalinjalla Lepaalla. No, se jäi mulla kesken. Sen jälkeen oon touhunnut kaikenlaista, ollut baarissa ja kaupassa töissä esimerkiksi.”

Mitä harrastat? ”Kitaransoittoa oon harrastanut jo viitisentoista vuotta. Laulan ja pölhödeeraan! Kitaran kanssa oon ihan itseoppinut, en ole käynyt missään musiikkiopistossa koskaan. Stand uppia oon harrastanut nyt kuutisen vuotta, silloin tällöin on ollut keikkaakin. Mitäs muuta mä harrastan… no tämmöistä yleistä häsellystä, siinä aika menee hyvään tarkoitukseen! Mulla oli muuten muutama vuosi sitten täällä baarissa keikka ja esiinnyin just tässä. Yks asiakas ei oikein tykännyt mun esityksestäni – saattoi niitä olla useampikin jotka ei tykännyt, mutta tää mies sanoi että ”Ihmiset nauraisi enemmän, jos mä menisin tuohon pöydälle ja näyttäisin persettä!” Sanoin sille äijälle, että ei muuta kuin sitten esittelemään ja annoin sille mikin kouraan vielä. No, se meni tuohon pöydälle, veti housut alas ja pyllisti koko baarille. Minä nappasin mikin ja totesin ”En tiä, kattooko naamaa vai persettä niin yhtä paskaiselta näyttää...” Portsari haki tän pyllistelijän sitten pois ja ovesta pihalle. Semmoinen keikka oli se”, hihittää Arttu ikimuistoista keikkailtaansa.

Asiaan. Mitkäs muut asiat sua kiinnostaa? ”Vedonlyönti, mutta sitä en ole liiemmin harrastanut kun se vaatisi vähän enemmän pääomaa. Yleistieto kiinnostaa mua myös kovasti ja seuraan aika tarkkaan maailman menoa eri kanavista. Ajattelin muuten hakea Haluatko miljonääriksi?-kilpailuun mukaan!”

Tässä vaiheessa sitten kerroin, että osaan soittaa kazoo-pilliä. ”Eiks kazoo oo pähkinä!” Se siitä yleistiedosta sitten, heh. Päätimme samantien perustaa duon, jossa Arttu soittaisi kitaraa ja minä kazoo-pilliä, ja duon nimi olisi ”Se aika kuusta”. Se esiintyisi vain kerran kuukaudessa ja aina vähän yllättävissä tilanteissa, esiintymisasuna olisi ehdottomasti Egyptin puuvillaa. Ensimmäistä (ja samalla viimeistä) keikkaa odotellessa…

”Oon mä soittanut rumpujakin ja pianoa vähän”, lisää Arttu vielä soitinarsenaaliinsa.

Mennäänpä teatterin pariin. Jos ajatellaan noin ammatillisessa mielessä, mitkä ovat sun vahvuutesi ja erityistaitosi? ”Mun vahvuuteni on sanavalmius ja improvisaatio. Mä harvoin jään sanattomaksi. Lisäksi mä oon nopea oppimaan uusia asioita ja mun kanssani on helppo tehdä töitä, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Toimeen pitää tulla, mutta kaveri ei tarvitse kaikkien kanssa olla! Mä oon vähän sellainen kameleontti, eli sulaudun helposti erilaisiin ympäristöihin ja porukoihin, ja hyvästä porukasta saa itsekin lisää energiaa ja intoa tekemiseen.”

Yllättäen tähän väliin Arttu kertoo tarinan laivareissustaan, jossa oli esiintymässä ”ihana ja kaunis Anne Mattila”. ”Mun ystäväporukkani oli ainut nuori porukka koko risteilyllä ja päätettiin kaverin kanssa näyttää vähän tanssikuvioita ”Perutaan häät”-kappaleen aikana. Mulla oli punainen kauluspaita, Egyptin puuvillaa, ja aloin riisua paitaani Anne Mattilan edessä kappaleen aikana. Heilutin paitaa lassona pääni yläpuolella ja huusin ”Meidän häitä ei muuten peruta!” Seuraavana päivänä Anne heitti risteilyn viimeisen keikkansa ja kyseli toivekappaletta. Minä olin paikalla lonkerolasi tärisevissä käsissäni ja sanoin ”Perutaan häät”. Anne totesi mikkiin, jotta ”Eiköhän meidän häät peruttu jo eilen...” Kyllä se mulle nimmariin sydämen piirsi kuitenkin.”

Asiasta toiseen jälleen kerran, minkä taidon haluaisit osata? ”Vatsastapuhumisen! Se olisi hauskaa. Voisi olla erilaisia käsineitä, joiden kautta puhuisi vaikkapa bussissa. Tai kassajonossa. Tai huutokaupassa! Kaikki perustanssit olisi myös hienoa ottaa haltuun – tangot, valssit, humpat…”

Löytyykö suvustasi teatterialalla tai muulla taiteellisella alalla olevia? ”Ei löydy. Tai no, siskoni on baarimestari. Eräänlaista taidettahan sekin on! Äitini laulaa hyvin ja isäni on omalla tavallaan taiteellinen, mitä se sitten lieneekään. Se kirjoitteli ennen aina hienoja näytelmiä, joita me lapsena sitten esitettiin juhlapyhinä.”

Mistä sulla sitten lähti kiinnostus teatteria kohtaan? ”Mä olin Valkeakoskella isosena ja leireillähän tehtiin aina kaikenlaisia esityksiä. Samassa isosryhmässä oli Itkosen Marko, joka on näyttelijä, ja me muutettiin samaan kämppään. Sitä kautta aloin tehdä hommia Valkeakosken teatterissa. Olin vappuesityksessä mukana avustajana ja tuli siinä illan aikana vedettyä ensihumalakin ja äitini ei sen takia päässyt katsomaan Lauri Tähkää. Takaisin asiaan. Menin seuraavana päivänä hakemaan teatterilta reppuani, takkiani ja hattuani, ja samaan aikaan siellä oli ohjaaja Markku Arokanto. ”Kukas sä oikein olet?” Kerroin tulleeni hakemaan tavaroitani. Markku kehotti mua istumaan alas ”jos katsottaisi sullekin joku rooli”. No niin, selvä homma! Näytelmä oli nimeltään ”Hupsu kreivitär”. Tää oli vuonna 2010, ja sen jälkeen olin muuten vaan teatterilla (mm. lavastamassa ja muuten vaan pyörin siellä, koska siellä oli niin mukavaa porukkaa). Seuraavana vuonna mä olin telkassa Biisikärpäsessä mukana, sijoituin yhdeksänneksi. Oon ollut avustajana myös muutamissa tv-sarjoissa ja elokuvissakin. Näistä kokemuksista mä sain lisää itseluottamusta ja rohkeutta, aiemmin mulla oli ollut vähän ikäviäkin juttuja kun ei oikein ollut kavereita, ja nyt rohkaistuneena mä hokasin, että haluan jollain tavalla viihdyttää ihmisiä ja että mun ympärilläni ihmisillä olisi hyvä olla. Siksi mä haluan tehdä teatteria ja näytellä!”

"Se alkoi ala-asteelta kun olin Tiernapojissa"(nimi muutettu) 

Miten päädyit nykyiseen opinahjoosi Kauniaisten Työväen Akatemiaan? ”Äiti linkkasi mulle aiheesta Facebookissa tyyliin ”tee poika elämälläsi jotain”. Mä hain kouluun ja pääsin. Kesän aikana mä hain soveltavan draaman linjalle, koska näyttelijäntyön linjan haku oli mennyt jo kiinni. Aluksi piti kertoa kirjallisessa muodossa, miksi on hakenut kouluun ja niin edelleen. Tiivistin vastaukseni lyhyesti ja ytimekkäästi neljään lauseeseen. Sen jälkeen oli kaikenlaisia fyysisiä harjoitteita parin kanssa ja ilman, esitin käärmettä ja sitten piti etsiä ruokaa. Purin omaa kättäni. Käärmeellähän on kädet. Lopuksi opeteltiin monologi. Seuraavana päivänä sai soittaa koululle ja kuulla tulokset. ”Et sä kyllä tänne soveltavan draaman puolelle päässyt, mutta tule tänne näyttelijäntyön linjalle!” Syksyllä alkoi sitten opinnot ja kestää tuonne toukokuulle asti.”

Mikä lienee seuraava siirtosi teatterin saralla? ”Suoritan ensin tuon kunnialla, ja sen jälkeen aion jossain vaiheessa hakea Nätyyn ja/tai TeaKiin, tosin soveltavan draaman puolenkin voin käydä lisäksi. Se on kylläkin tarkoitettu enemmän ohjaaja-ja kirjoittajapuolelle. Saapahan sieltäkin opintopisteitä. Näyttelijäharjoittelijaksi olisi myös hienoa päästä jonnekin.”

Onko sulla omia ”esikuvia”, joiden tekemisiä olet seurannut erityisen tarkkaan, alalta kuin alalta? ”Mun tosi iso suosikkini on Neil Patrick Harris, tykkään sen tyylistä tehdä ihan mitä vaan. No, Anne Mattila on tietysti mun suosikkini… Matti ja Teppo on huikeita! Ai nää on yllättäviä vastauksia. Mä tykkään kotimaisesta kevyestä musiikista. Näyttelijöistä mä tykkään Ulla Tapanisesta kovasti. Vesa-Matti Loiri on monitaituri – kuten itsekin! Laulan, soitan kitaraa, heitän stand uppia, esitän kädellistä käärmettä…”

Kuka olisi unelmiesi vastanäyttelijä, jos saisit maailmasta valita ihan kenet tahansa? ”Mila Kunis. Suomalaisista Armi Toivanen.”

Entä kenen kanssa haluaisit laulaa dueton, ja mikä olisi kappale? ”Ensinnäkin mun karaokebravuurinihan on Jani Wickholmin ”Hukun” ja lisäksi Yölinnun tuotantoa. Mä laulaisin dueton Ilkka Lipsasen kanssa ja kappale olisi Vuodet ovat menneet.”

Millaisissa jutuissa olet siis ollut teatterissa mukana? ”Valkeakoskella olin siis avustajana ja sitten oon ollut improryhmässä (I´mpro) mukana myös Valkeakoskella. Hirveästi siis ei ole ollut kokemusta vielä.”

Millaista on sun mielestäsi teatterin taika? ”Käsinkosketeltavaa, herkkää, tunteita luovaa. Jos teatteri on herättänyt mussa edes jonkinlaisia tunteita, silloin se on koskettanut mua ja taikaa on ollut ilmassa.”

Mitkä asiat inspiroivat sua? Vai pitäiskö kysyä niin päin, että mitkä asiat ei inspiroi…? ”Mua inspiroi ihmisten heittäytymiskyky, sosiaalisuus, pirteys. Yleinen positiivisuus ja iloisuus.”

Piti pyytää sua kertomaan jokin kommellus, mutta eiköhän tuossa alkupuolella ole jo pari kommellusta kerrottu. Kerro sen sijaan joku kiva muisto. ”Se oli hieno muisto, kun näki äidin ekaa kertaa telkassa Onnenpyörässä!”

Onko sinulla jotain mottoa? ”Asioilla on tapana järjestyä. Kliseinen, mutta totta.”

Mitä muuta haluaisit ehdottomasti kertoa itsestäsi? ”Olen sinkku. Herra B. Oon tämmöinen ujo ja hiljainen kaveri. Mulla on kaksi tatuointia (riisuu paidan).”

Osaatko imitoida ketään? ”Rölliä on hauska imitoida!” (näyttää esimerkkiä)

Mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla? ”Aku Ankka, ja siksi koska sen ei tartte käyttää housuja. Nipsukin haluaisin olla. Se tykkää syödä ja se tykkää rahasta. Ja se tykkää nukkua.”

Jos susta tehtäisi supersankarihahmo, mikä olisi supervoimasi ja mikä olisi hahmon nimi? ”Mä olisin Psykoosimies. Se olis tosi nopea liikkeissään ja huomaamaton, ja sit se ykskaks iskee ihmisiin kunnon psykoosit päälle. Oliskin muuten aika reilu kaveri se.”

Jos saisit viettää päivän naisena, mitä tekisit? ”Ihan ekana mä ottaisin pitkän suihkun ja tutustuisin siinä samalla uuteen kroppaani. Todennäköisesti ajaisin säärikarvani. Tai en tiedä, viitsiskö päivän takia niitä ajella. Kaupungilla ihalisin itseäni kaikista näyteikkunoista. Tietysti olisin ensin pukenut jotain päällenikin. Laittaisin jakkupuvun päälleni, hillityt korot. Illalla menisin baariin ja tutkisin asiaa, että mikä siinä on että miehet haluu tarjota kaljan ja ehdotella ”viettäisitkö mun kanssa kolme ja puoli minuuttia.” Ja mitä juttuja naiset keskustelee naistenvessassa! Se on mysteeri. ”Mä en tiä miks se yks haluu koko ajan tarjota mulle valkovenäläisiä, vaikka mä sanoin jo ekan jälkeen että mä oon maidolle allerginen”, lässyttää Arttu ja minä liityn mukaan, ja tätä keskustelua sitten jatketaan tovi. Taustalla soi radiosta Bohemian Rhapsody ja sitäkin pitää laulaa mukana hetki.

Jos ihminen menisi syksyisin talviunille ja heräisi keväällä, mitä ottaisit omaan talvipesääsi mukaan siltä varalta, että heräätkin kesken kaiken? ”Ristikkokirjan, kynän ja kitaran. Ruuaksi kebabia ja pähkinöitä, ja juotavaksi Novellen Sinkki-juomaa.”

Jos rakentaisit puuhun majan, millaisen majan rakentaisit? ”Hyvin pienen, koska mä en osaa rakentaa mitään. Mussa ei oo yhtään timpuriainesta. Maahan puun juurelle tekisin jonkinlaisen kyhäelmän, johon saisi nuotion. Sinne ottaisin mukaan makkaraa ja sudokukirjan.”

Jos voisit aikakoneella palata menneisyyteen johonkin tiettyyn hetkeen tai ajanjaksoon, mutta et saisi muuttaa historian kulkua, minne menisit? ”Mä menisin vuoteen 1987 ja haluaisin tietää, mikä idea on kellojen siirtämisessä talvi-ja kesäaikaan. Silloin se kuulemma alkoi.”

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? ”Otan kupin kahvia ja ehkä syön jotain.”

Bernard Pivot´n kymmenen kysymystä :

Mistä sanasta pidät eniten? - Pölhödeeraus

Mistä sanasta pidät vähiten? - Huora

Mikä sytyttää sinut? - Terve uteliaisuus (tässä kohtaa baarissa tullaan kysymään, mitä me oikein tehdään ja Arttu vastaa "Jotain sellaista mikä ei kuulu sulle!") 

Mikä sammuttaa intohimosi? - Valehtelu, epärehellisyys

Suosikkikirosanasi? - Vittusaatana

Mitä ääntä rakastat? - Kitaran ääntä

Mitä ääntä inhoat? - Mutsin huutoa

Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla? - Alppihiihtäjä, syöksylaskija

Missä ammatissa et haluaisi olla? - Gynekologi (ja tähän melkoiset selitykset…)

Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle kun saavut Taivaan porteille? - Täällä ei saa kävellä crocseilla!

Erikoinen haastattelu sai vielä erikoisen käänteen, kun pari päivää haastattelun jälkeen Arttu joutui lopettamaan opinnot taloudellisista syistä johtuen. Joulun alla hän suuntaan Lappiin sesonkihommiin tienaamaan ja ottaa ensi vuonna uuden lähdön teatteriopintoihin! Toivokaamme onnea ja menestystä uralle, hyviä ja positiivisia tyyppejä maailmassa tarvitaan aina!

(c) kolme alinta kuvaa Teatterikärpänen